maanantaina, maaliskuuta 31, 2008

Suunnitelmat uusiksi. TAAS!

Pirun länderit! Onko elämäsi tylsää? Hanki länderi. Tai ylipäätään ota narttu. Ei tartte mietti mitään suunnitelmia, kun ne on pakko heti lennossa vaihtaa jahka onnistuu yhdenlaisen valmiiksi saamaan. Varsinki jos sattuu olemaan siinä sivussa uros tai pari. Tietenkin leikkaamattomia koko porukka.

Joopa. Tiedossa ois sekopäistä matkailua.

Tää on varmaan miljoonas blogimerkintä tänään.

Juoksupohdintaa

Kauan on juoksuja odotettu ja kun verta vihdoin tippuu (tyynylle) niin eikös juoksija olekin Kuje. Länderit aina onnistuu yllättämään mut näissä jutuissa. Tää nyt aiheuttaa hienoisia ongelmia. Onnia ei voi pitää samassa tilassa Kujeen tärppipäivien ajan. Sitä joikaamista ei kestä kenenkään pää. Mulla ei oo mahiksiksia viedä Kujetta nyt Ouluun. Elmerillä on yhä pallit, ja vaikka ne olisi jo leikattu niin Hellunen on muutaman viikon muualla töissä ja sinne ei voi Onnia laittaa.

Kirosin Kujeen juoksuineen ja sit oivalsin, että näyttelyiden kannaltahan se ajoitti juoksut oikein mainiosti. Ehtii just loppua ennen Jyväskylän näyttelyä. Ainakin toivon mukaan. Ei tiputtelun pitäisi olla enää siinä vaiheessa suurta. Eli jotain hyvääki.

Nyt ku sais hoitokuviot selväksi niin mikäs tässä ois ollessa.

Ripulirallia ja verisiä tyynyjä

Viikonloppu oli ja meni. Kauheen vikkelästi katos aika. Perjantai meni agitreeneissä. launataina agisähly ja sunnuntai töissä. Olipa taas niin rankkaa menoa. Ja olinpa oikee unelma tyttöystävä taas...

Perjantaina siis Hellunen tuli Tampereelle. Vaan olin ite siellä agitreeneissä. No sieltä kotiuduin sit muutaman tunnin päästä. Piipahdettiin pikaisesti kaupassa, lenkillä ja sit nukkuun, koska mun piti herätä aamulla töihin.

Lauantaina siis menin töihin ja sit tulin takas herättään hellusen heittään mut agisählybussiin. Hellunen jäi hoitaan koiria (ja siivoomaan ja laittaan ruokaan ja käymään kaupassa ja ja ja.....), mun hurvitella toimihenkilönä sählyturnauksessa. Pääsin sieltä takas ja sammuin melkein heti sänkyyn.

Aamuyöllä heräsin Elmerin tohinoihin. Sain sen eteiseen asti ja pannan kaulaan ku poika päätti ripuloida eteiseen. Just sain pelastettua muiskun kengät, mutta etiesen maton kävi huonsoti. Elmerin tyrkkäsin vessaan ja kaivoin Amandalle valjaat (sekin oli vähän löysämahainen ja oksenteli pari kertaa). Elmeri oli vääntänyt melkoiset kasat vessaan. Isosta koirasta tavaraa tulee... Sen hihna ui ruskeassa lammikossa. Vaihdoin toisen hinan ja kiikutin kaksikon pihalle. Siellä sit tavaraa riitti. Elmeri-reppana oksensikin kaksi kertaa.

Takas tullessa sain siivota eteisen ja vessan. Ihana löyhkä tulvi rappukäytävään asti. Vaan eihän nuo nyt mitään voi. Elmerikin ilmoitti sentään hädästä. Ei vaan kerrostalosta niin vikkelästi lähdetään ulos. Sitä paitsi onneksi suurin osa ripulista oli vessassa, joka on sentään helppo pestä.

Sammuin taas siivouksen jälkeen sänkyyn ja heräsin siihen, että Amanda putsaa Kujeen veristä pimpsaa mun tyynyllä. Mikäs sen iloisempaa kuin herätä nenä melkein verilammikossa? Meillä molemmat tytöt vuotaa aina niin tuhottomasti. Kun Kujeelle saatiin housut ja porukka täällä heräili, selvis, että juoksut on alkaneet jo lauantaina. Olivat vain syynänneet Amandan pepun ja todenneet ettei veri ole siitä lähtöisin.

Lähdettiin sunnuntain viettoon Ukk:lle lenkille. 2 urosta, 1 juoksuinen narttu ja 2 juoksutonta narttua. Vastaan tuli jonku verran irtokoiria ja muutaman kerran mietin, että Onni saattais rähistä. Ei Onni yleensä rähise, mutta juoksuinen narttu aina vähän sekoittaa paikkaa. Kaikki ohitukset meni kuiteksi ku oppikirjasta. Oli oikein kiva lenkki. Sen jälkeen saiki suunnata loppu päiväksi töihin.

Kuje angstailee agetreeneissä

Perjantaina Kuje oli agitreeneissä. Meillä oli kenttäkin aurattu. Ei tarvinnut kahlata lumessa. Tyttö oli ennen treenejä vetässyt sen Neun, joten aattelin, ettei se juuri nameille syty. No eipä kauheasti ollut lelun peräänkään. K sai tehtyä yhden hyvän radan. Vähän viilattiin valssin paikaan, kun Kuje meinasi karata liikaa edelle. Siihen ei sit keksitty oikein mitään vaihtoehtoista ohjaustapaakaan. Toinen rata ei enää mennyt. Kujetta kiinnosti enemmän lumen syöminen. Lopulta saatiin sille oikein tehty suoritus ja päästin lopettaan.

Päivän tähti oli K:n oma koira Laika. Voi jestas se meni nätisti. Mäkin pääsin ohjaamaan vikan rataharjoituksen Laikaa. Aivan ihana! Oli niin nautinnollista päästä pitkästä aikaa menee vähän pidempää radan pätkää. Amandan kanssa ollaan pari kertaa otettu Hellusen tekemiä esteitä, mutta siinä se sit harkkailu on mun osalta ollut.

Lauantaina selvis mikä Kujeella oli. Juoksut alkoi...

perjantaina, maaliskuuta 28, 2008

Nenänmurtaja ja varas

A-uts. Eipä sitä voi äskeisestä päivälenkistä muuta kommentoida. Hyvä jottei nenä murtunut. Kumarruin päästämään Leelaa irti kun Amanda tuli ja tyrmäsi mut. Se on taas ihan into pinkeänä ja purkaa sitä pomppimiseen. En kauheasti kiitellyt, mutta kiroilin oikein mehevästi.

Oli kiva katsella narttujen riemua juosta lumessa. Siis länderit juoksi, leikki ja peuhus ja Leela kipitti selän takana siististi. Sitä on niin hyödyllistä pitää irti. Ottaa oikein ilon irti vapaudesta. Onni ei päässy vapauteen kun se ois jumittunu terrierivaihteella taas jonneki. Loppujen lopuksi vaan tallusteltiin nopeasti kotiin eikä jäätykään nauttimaan kauniista päivästä ja napsimaan kuvia leikkivistä koirista, ihan vaan koska mun nenää särki (ja särkee yhä), eikä mulla sit toisekseen ollut kameraa mukana.

No kohta ois agitreenit Kujeen kans ja se oli ottanu tiskipöydältä jäisen Neu-pötkön ja vetänyt siitä puolet napaansa kun jätin sen pitkästä aikaa yksin keittiöön. Että eipä sit palkata namein...

On päiviä jolloin länderit on niiiiiiin kivoja.

Niin ja meillä meni putket tukkoon eilen. Elämä on kivaa ja auvoista.

Kaikki kotona

Eipä sitä olekaan aikoihin ollut meidän uusiolauma ykkönen eli Onni, Amanda, Kuje ja Leela kotona yhtä aikaa. Nyt on taas lauma koossa. Amsi tuli eilen Kipan kyydillä takas. Ekana tultuaan se kävi kukkoilemassa Kujeen edessä, joka ei tienny miten päin ois iloissaan ollu. Ja sit Kuiskiksen silmät putsattiin. Oli kaksi hyvin tyytyväisen näköistä länderiä. Joskus noi on niin omituisia, mutta hauska niitä on seurailla.

Kuje on ilmoitettu Jyväskylään ja Vaasaan näyttelyihin. Jyväskylään on ilmotettu myös Leela. Otettiinkin jälkimmäisen kanssa vähän harjoituksen poikaista eilen. Saapa nähdä kuinka meidän käy. Leela marssii ku paraatissa ja seisoo takajalat pehvan alla. Vaan liekkö tuo ekassa näyttelyssä niin nuukaa. Jos ei harjoituksella saada vähän viilattua tyyliä, niin sit harjoitellaan seuraavaa varten enemmän. Sikäli mikäli meillä muuten menee kivasti, että seuraava tulee. Toisin sanoen, jos Löllis inhoo touhua, niin ei me varmaan sen enempiä käydä, mutta jos se viihtyy, niin sit voidaan miettiä joku toinenki. Mua jännittää jo ny.

sunnuntaina, maaliskuuta 23, 2008

Kateellista kuvailua

Oi miksi kaikilla muilla on ihania digijärkkäreitä, mutta mä en vieläkään ole saanut omaani. Vasta kolme vuottako tässä on sellaisen perään haikailtu. *huoh* Ja vieläkään ei sellaista ole tulossa :( Ihan epäreilua.

Sain kokeilla isin ostamaan Olympuksen E-410 digijärkkäriä. Voi jestas se tuntui niin paljon kivemmalta kuin oma tylsä pokkari. Vähänkö tekis mieli ryöstää se ;)

Tässä vähän kuva satoa

lauantaina, maaliskuuta 22, 2008

Iloiset pääsiäisen toivotukset Oulusta

Päästiin hengissä ja ilman kommelluksia takaisin Kuusamosta Ouluun. Reissu oli rento ja melko yllätyksetön. ;D

Elmeri kunnostautui mökillä aukomalla ovia. Jopa lukittuja ovia. Isot koirat on niin kätsiä... Siinä kun Onni ja neidit saa aikaan vaan naarmuja oveen, niin Elmeri avaa oven raapimalla. Onneksi kenellekään ei tullut mieleen tuhota mitään.

Koirien päivät meni lähinnä leikkiessä. Kuje on vaihteeksi loputtoman energinen. Missä on se kiva rauhallinen koira, joka mulla yhdessä vaiheessa oli? Kysynpä vaan. Elmeri onneksi jaksaa leikittää tyttöä. Molemmilla piisaa virtaa ja sitä riittää niin paljon, että Onnikin pitää vetää mukaan leikkeihin. Pia olikin napannut aika tyypillisen kuvan Onnista ja Elmeristä repimässä lelua. Sitä nähtiin. Samoin kun Elmerin ja Kujeen leikkiä ja koko kolmikkoa kiskomassa samaa lelua eri suuntiin. Onneksi oli paljon leluja. Ainakin pari heitettiin roskiin tuhoutuneena.

Kujeesta huomaa, että sillä on vähän ikävä Amandaa. Poikien kanssa leikkiminen on kivaa, mutta ei ole ketään nuolemassa Kujeen silmiä aamuisin. Kyllä se niin on, että meillä tytöillä on omat juttunsa ja pojilla omat. Kuje on nyt vähän kolmantena pyöränä Onnin ja Elmerin kanssa. Vaikka se leikkiikin innoissaan, niin jotain selvästi puuttuu.

sunnuntaina, maaliskuuta 16, 2008

Lomamatkailua -osa onni on olla ystäviä

Lauantaina päätettiin lähteä lenkkeilemään n-elikon porukoiden kanssa. Ajateltiin, että annetaan poikien tutustua pihassa vähän toisiinsa ja jos pahalta näyttää niin jätetään Onni ja Elmeri sisälle ja mennään vain Kujeen kanssa. Siinä katseltiin mitäs Miki ja Vipu on mieltä Onnista ja Elmeristä. Hellunen kävi hakemassa sisältä vielä kännykkänsä ja laittoi oven lukkoon. Juuri siinä vaiheessa mulle tuli mieleen kiljaista, että älä laita ovea lukkoon ku avaimet on sisällä. Vaan myöhäistähän se oli.

Se ei oo ihan yks eikä kaks tavaraa mitä oon näillä yhteislenkeillä Pian ja Pasin kanssa hukkaillu, vaan avaimia ei ennen oo jääny. Siinäpä sit pohdittiin tilannetta. Porukat on Kuusamossa ja tulee vasta sunnuntaina. Meillä on kaikki tavarat sisällä, joten ilman niitä on turha lähteä ajaan kohti itää. Onni, ettei kukaan koirista jääny sisälle eikä meillä jääny mitään sähkölaitteitakaan päälle. Onneksi ihanat Pia ja Pasi lupas majottaa meidät yöksi. (Miljoonat kiitokset!!)

Niinpä suunnattiin lenkille. Ja otettiin kaikki koirat mukaan. Eipä ois uskonu, että matkassa on vaan yksi narttu ja loput kuusi on uroksia. Vaikka Miki ja Onni on sellaisia, ettei niitä paljon kiinnosta, jos kukaan ei suoraa ala päin käymään. Elmeriki on niin nuori ja väistää kiltisti jos sille joku uhoilee. Lenkki jäi vähän lyhyeksi ku piti käydä ostamassa kaupasta hammasharjat ennen kuin menevät kiinni.

Tultiin sit n-elikoiden kotiin juomaan kahvia ja koirat remuamaan. Vipu ja Kuje jaksoi vääntää ihan loputtomasti. Aina jostain päin taloa kuului miten ne kähisee ja painii keskenään. Oikee sisarukset. Ihana se on, että tulevat noin hyvin toimeen. Täältä mä nyt tätä naputtelen. Uusi päivä, uudet kujeet, uudet jännitykset...

Lomamatkailua - osa yllättävää junailua

Perjantaina hypättiin siis Kujeen kanssa junaan. Oli melkoinen yllätys törmätä siellä länderiin. Eipä ennen olekaan tullut oman rotuista koiraa yhtä matkaa junalla. Pikkupodengoihinkin törmättiin vasta Tessan kuoleman jälkeen.

Kuje murkkuilee miehille ja sehän sai hirveä slaagin konnarista. Sinänsä ymmärrettävää, että tyttö yleensä matkustaa häkissä Aman kanssa eikä sieltä kauheasti mitään nää. Kuje haukkui ja säntäsi penkin alle. Kiskoin sen sieltä ylös ja nostin syliin. Mahtava konnari, kun vitsaili ja otti tosi rennosti tilanteen. Antoi kädenkin Kujeen haisteltavaksi.

Meillä oli vaihto ja seuraavassa junassa Kuje ei edes huomannut konduktööriä. Matka meni yllättävän rattoisasti nukkuen, vaikka etukäteen vähän pelkäsin, että neiti voisi olla rasittava. Aika hyvin se on oppinut siihen, että matkustaessa nukutaan. Seinäjoella hypättiin autoon ja sitkuteltiin Ouluun.

perjantaina, maaliskuuta 14, 2008

Lomamatkailua -osa lähtö

Eilen lähdettiin junalla tyttöjen kanssa kohti Kipalaa. Ollaan muuten menossa Kuusamoon viikoksi :D Loogista siis lähteä ekaksi etelään päin... No syy on Amandan. Se jää tänne Kipan luo hoitoon. Tällä hetkellä ajaksi x. Katsotaan kuinka juoksut tulis, jos niitä nyt tulee. Kujeen kanssa jatketaan tänään Seinäjoelle, jossa hypätään Hellusen ja poikien (Onni & Emppu) kyytiin ja huristetaan kohti Oulua. Sieltä sit sunnuntaina jatketaan Kuusamoon.

Takaisintuloaikataulusta ei oo tietoa. Mä oon kyl sellainen reppumatkaaja. Kamat kasaan ja menoksi. Paluuta voi ihmetellä sit jossain vaiheessa. Vielä joku kerta jämähdän jonneki tuppukylään mistä ei pääse millään pois. Matkansuunnittelu on ihan yliarvostettua..

Kipalan pojat oli hurjan ilahtuneita mun näkemisestä. Oon vissiin nyt Aaskun, Cellon ja Totskin suosiossa. Varsinki Aaskis ja Löllö kiipeili kilvan syliin. Aloin jo miettiin dognappausta. Mä dognappaisin Totoron. Se voiski olla mielenkiintoista. Näinköhän Kuje tykkäis ku pelkkiä poikia kavereina? (Ei sillä, niinhän sil nytki on.) Ei Kipa varmaan huomais mitään ku jätän Amandan tänne vaihdossa. :D Voitais käydä moikkaamassa hyvin Totoron kanssa velipoika Vipuki.

Musta on niin tylsä mennä vaan Kujeen kanssa kahdestaan junalla. Silloin on aina niin orpo olo. Kun jo ilman Onnia junailu on outoa. Bussilla on ihan erilaista matkustaa vähemmällä laumalla. On vaan tyytyväinen, mutta junassa jotenki kaipaa sen koko lössin mukaan.

torstaina, maaliskuuta 13, 2008

Uusi kasvoja ja partoja näyttelytreeneissä

Meillä oli eilen näyttelytreenit tas läntsyporukalla. Otin mukaan Leelan ja Kujeen. Ajattelin nyt jos vaikka saisi vähän Leelankin kanssa harjoiteltua ja veisi sen joskus Kujeen kanssa yhtä aikaa näyttelyyn. Harkinnassa on Jyväskylä ens kuussa. Vielä ois pari päivää aikaa ilmottaa.

Paikalla oli pari uutta länderiä Bianca ja Touho. Tai uutta ja uutta. Mulle uusi tuttavuuksia. Touho on Amandan emän veli ja oli ihan kiva nähdä sukulaiskoiria siltäkin puolelta Amandan sukua. Bianca on Danten pentu ja aivan kerta kaikkiaan suloinen. Mua harmitti tosi paljon, että jätin kameran kotiin. Porukkaa oli ihan kiitettävästi mukana. Ruutin pennuista oli Rekku ja Core sekä Toto, Enni ja Foxy.

Otettiin ensi alkuun vähän näyttelyharjoitus. Olin tuomarina ensin ja muisku kävi sillä välin tuomassa Amandan paikalle. Kun tuli mun vuoro ottaa koira, valitsin Leelan. Kyllähän se seisoi neljällä jalalla, mutta asennossa on kovasti toivomisen varaa. Käskin muiskun ottaa Kujeen häiriöksi. Silloinkin Leela jaksoi keskittyä mun kanssa touhuamiseen. Ravi oli taas paraatissa marssimista, mutta tulipa huomattua, että Leela pystyy keskittymään muhun hyvin, vaikka muisku ois mukana tai puuhailis jonku muun kanssa. Amanda odotti seinässä koko harjoituksen ajan ja lauloi.

Me ei ehditty kunnolla harjoitella kun jäähallilla oli peli ja meidät häädettiin pois. Mentiin sit siihen viereiseen Hakametsän koirapuistoon ja päästettiin koirat leikkimään. Paitsi ettei kukaan leikkinyt. Haistelivat vaan hajuja ja katselivat odottavaisesti ihmisiä, että mitäs tehtäis.

Seuraavana ois taas tiedossa ens kuussa läntsylenkki (kuun ensimmäinen tiistai, Kavelan uimahllin luona klo 18) ja seuraava treeni kerta päätetään sit lenkillä. Tervetuloa mukaan!

keskiviikkona, maaliskuuta 12, 2008

Länderilogiikkaa Kujeen tyyliin

Kuje ja Amanda kävi treenailemassa agilitya. Tai no Amandan kanssa otettiin vähän keppejä lähinnä, kun piti välillä saada Kuje tauolle. Keppien suorituksessa oli intoa, mutta ei varmuutta. Pieni ohjausharjoitus otettiin ja Amandan pyrki ensinnäkin varastamaan lähdössä ja karkas multa radalta K:n luo. Että meillä menee hyvin. No tuossa karkauksessa oli puolustukseksi sanottava, että Amanda (tuo ahne rakki) näki kun annoin namit K:lle ja säntäsi siis namien perään heti lähtöluvan saatuaan.

Harjoituspiirros. Kujeen ja K:n meno oli paljon parempaa. Vähän hämmentyneinä huomattiin, että mitä enemmän esteitä sitä paremmin Kuje menee. Ensin otettiin harjoitus jossa oli kolme hyppyä. Harjoiteltiin eteenlähetystä, niin että K ohjasi ja mä palkkasin Kujeen lelulla. Meni hetken aikaa ennenkuin onnistuttiin irottamaan Kuje k:n kädestä. Se hakeutuu niin tiivisti käteen kiinni, että se on vähän ongelmallista. Lisättiin rataan vielä yksi hyppy ja Kuje meni radan ihan täydellisesti. Kolmella hypyllä touhu takkusi aika pahasti, mutta neljällä käteen kiinnittymisongelma katos.

Kuje oli mennyt edellisillä kerroilla puolikkaita keppejä ja nyt kokeiltiin, että jos sen saisi paremmin keskittymään kun laittaa koko pitkät kepit. Sekin toimi. Kuje keskittyi selkeästi hommaan ihan eri tapaan kun lyhyillä kepeillä, eikä vaan ollut rynnimässä eteenpäin.

Päivän heikoin harjoitus oli sylikäännös. Kuje ei halunnut kääntää K:lle selkäänsä vaan kääntyi aina niin, että saattoi tapittaa kasvoja. Sitkeästi namille kääntelemällä K onnistui lopulta kiepauttaa Kujeen oikein. Tarkoitus oli ottaa toinen rata (harjoitus 2) sylikäännöksen avulla, mutta se ei tässä vaiheessa onnistunut. Ilman sitä harjoitus sujui hyvin. Muutaman kerran Kuje oli vähän hämmentynyt, mutta K onnistui siinä välissä käskyttää ja sai koiran oikeaan suuntaan. Kerran Kuje oli mennä hypyn ohi, mutta taas K sai sanallisesti Kujeen pysähtymään ja korjaamaan sitten liikeratansa hypylle.

Tosi kivasti menivät taas. Ja mä tykkäsin siitä, että K onnistui niin hyvin paikkaamaan Kujeen menon ennenkuin virhettä tuli. Voi olla, että jossain vaiheessa joutuu vähän kattomaan käskytyksen oikea aikaisuutta, mikä on mulle ittelleni ainakin tosi ongelmallista. Oman käskyt on aina myöhässä.

Seuraava kerta onkin sit joskus pääsiäisen jälkeen vasta. Ja silloin voisi varmaan lisätä radan pituutta kun kerran Kuje keskittyy selkeästi paremmin mitä enemmän esteitä löytyy.

Haasteita pukkaa

Arska haastoi mut vastaamaan seitsemään totuuteen.

1. Mä olen meidän porukan äijä. Mun tehtävä on pitää tyypit kurissa ja nuhteessa, mutta en tee mitään asian eteen, koska ne pystyy siihen ihan ite. Pidän huolen siitä, että homma toimii, vaikka en kauheesti puutu mihinkään. Päällikkötasoa nääs. Alaiset hoitaa noi asioihin puuttumiset.

2. Emäntä väittää että oon mammanpoika, mutta se ei pidä paikkaansa. Okei, kyllä itken sängyn vierellä, jos en sinne pääse, mutta sehän on vaan fiksua. Tajuavat nuo ihmiset tehdä mulle tilaa. Sitä paitsi tosi miehet osaa itkeä ja naiset tykkää tosi miehistä. Lisäksi mut joskus unohdetaan jonnekin ja sillon on paras itkeä, että mut muistetaan pelastaa.

3. Maailman parhaat ihmiset on miehiä. Se nyt vaan on niin. Tuun juttuun miesten kanssa, koska me voidaan yhdessä äijäillä, hakee puita ja tehdä muita miesten juttuja. Ei mulla nyt uroksiakaan vastaan mitään oo, jos eivät turhaan uhoile, mutta ihmismiehet on kaikkein parhaimpia tyyppejä. Varsinki juopot. Niiltä voi saada makkaraa. Tai vähintään rapsutuksia. On naisetki ihan jees, mutta niiltä puuttuu jotenki oikee asenne. Ne on ihan kivoja, jos antavat herkkuja, mutta niiden kanssa vaan ei voi äijäillä.

4. Mä tykkään ruuasta. Paitsi en kauheasti liotetuista nappuloista, enkä salaatista. salaatti on pupujen ruokaa. Tosi miehet syö mansikoita.

5. Tykkään agilitysta. Mun mielestä on kivaa viilettä radalla. Ainaki vähän aikaa. Se on rempsee harrastus. Ei oo niin nuukaa, meneekö yli vai läpi. Pääasia siinä on juosta mahdollisimman kovaa. Paitsi silloin jos ei jaksa. Sit voi mennä hiljempaa. Kaikkein ihanin este on puomi. Tai ehkä A. Toisaalta harrastan myös näyttelyitä ja ihan kivaa seki on. Saa nameja ja näkee ihmisiä. Oikeastaan kaikki harrastaminen on kivaa, niin kauan kun se on kivaa.

6. Koska mä oon meidän perheen äijä, niin kaikki lelut ja luut on mun. Ihmiset ei ihan tajua tätä asiaa. Juuri kun oon saanu kaikki haalittua ittelleni, joku tulee ja levittelee ne ympäri lattioita. Lisäksi noi kieltää mua ottamasta muilta tavaroita. Siis ne on mun ja tietysti mä saan ottaa ne. Jostain syystä meillä porukka ei niin suosiolla luovuta luita mulle. Amandalta saa aika helposti, mutta Kuje on yks ääliö ja jopa Elmeri on ruvennu sanoo vastaan. Leelalta on turha ottaa mitään jos ei oo tosi nopee. Ja sillonki syntyy kauhee huuto ja mekastus.

7. Kerran merkkasin pöydän jalat. Juttu meni niin, että Tessalla oli juoksut ja se pissas matolle. (Nartut ei viissiin niin välitä sisäsiisteydestä.) Ja muhan oli iha pakko merkata se pissa, koska kaikki juoksuidet pissat pitää ensin nuolla ja maiskutella ja sit ne pitää merkata. Dah, kaikkihan tän tietää. Mutta emäntä ei viissin tienny, koska se hermostui ihan kauheesti. Nykyään meillä nartut lähtee hoitoon just ku alkavat tuoksua ihanalle, eikä ne saa pissata sisälle, joten en sit enää merkkaile sisällä.


- Onni

Olen kuullut huolestuttavia huhuja siitä, että Amandan ois menossa kihloihin Cellon kanssa. Hmmm... Mun mielestä ei tota "pikkusiskoa" saa ihan kuka vaan uros, joten haastan Cellon kertomaan itsestään seitsemän totuutta. Niistä kihloista voidaan puhua sitten kun tiedän kuinka paljon luita ois mulle tulossa kihlajaismaksuina.

torstaina, maaliskuuta 06, 2008

Perskärpäilyä

Mua on taas viime aikoina ottanut aivoon, kun Amanda on niin varjona mun perässäni. Kuje ja Onni on molemmat sellaisia, että niille kelpaa melkein ihminen kuin ihminen. Amanda taas on selkeästi vain mun koira. Viikonloppuna kun oltiin metsässä, niin neiti ei voinut mennä kutsusta Hellusen luo kun piti törröttää mun jalan vieressä. Onhan se omalla tavallaan ihanaa, että huomaa kuinka tärkeä sitä tuolle otukselle on, mutta viime aikoina on taas mennyt vähän yli. Suurin syy on varmaan siinä, että Kuje aloitti harrastamisen ja Amandan pitää kokoajan yrittää varmistaa, että jos nyt huomaisin sen ja ottaisin mukaan.

Mä odotan niin, että sillä alkais juoksut ja saan viedä sen hetkeksi Kipan luo. Tulee vähän taas järkeä päähän. Oltuaan hetken aikaa hoidossa, Amanda jotenki havahtuu siihen, että maailmaan mahtuu muitakin kuin mä. Ainakin yleensä niin on käynyt. Eihän sitä koskaan tiedä.

Amandan perskärpäily on kaiken kaikkiaan aika pientä, koska se ei ole mitenkään mustasukkainen. Vaikka sitä selkeästi harmittaa, että Kuje pääsee mukaan, se ei kuitenkaan kohtele Kujetta mitenkään toisin. Aikoinaanhan Tessa oli ihan järjettömän mustasukkainen ja se oli ongelmallista. Sen jälkeen olenkin ollut vähän varovainen tuolla saralla. En halua kenenkään omivan mua niin, että siitä tulee ongelma.

keskiviikkona, maaliskuuta 05, 2008

Kujeen agiharkat

Meillä oli eilen myös Kujeella pienet harkat. Harjoiteltiin keppejä ja ohjaamista. Mukana oli myös K:n oma koira Laika, johon Kuje pääsi tutustumaan. Keppien kanssa oli vähän ongelmaa, kun Kuje on sitä mieltä, että kaikki pitää tehdä täysiä. Keppien ohi voi vaikka juosta mahdollisimman kovaa. Vähän aikaa harjoiteltuamme saatiin ihan kohtuullisen toimiva ratkaisu. Kuje oli hihnassa ja minä hidastan sen etenemistä niin, että se ei pääse säntäämään vain eteenpäin. K onnistui vetämään Kuje kepit varsin hyvin, kunhan oltiin ensin saatu vauhti hidastumaan järjelliseksi.

Harjoituspiirros. Ohjausharjoituksia oli pari. Ensimmäinen sujui hyvin. Aloitettiin niin, että lelu oli kädessä ja lensi palkkana. Hävytettiin sitten lelu piiloon. Toinen olikin vaikeampi kun Kujeen olisi pitänyt kuunnella. Vähän aikaa takuttuamme, keksimme houkutella lelun avulla Kuje toisen hypyn yli ja menihän se lopulta oikein.

Kuje keksi välillä melkoista päänvaivaa, mutta K:lla on siihen silti hyvä ote ja kaksikkoa on ilo seurata.

Maaliskuun läntsylenkki

Taas oli kuukauden ensimmäinen tiistai ja lenkkeilyn aika. Kyllä noi lenkit vaan joka kerta on yhtä virkistäviä. Pääsee höpiseen ländereistä ja nauttiin hyvästä seurasta :D Hauskaa oli taasen. Mukana oli mun tyttöjen lisäksi Enni ja Foxy sekä Dante. Tällä kertaa suunnattiin UKK:lle ja päästetiin siellä sit koirat irti. Alkumatkan rähinöistä, keskivälin nätin irtiolon kautta, hiljaiseen hallittuun loppumatkaan. Aikas tyypillinen länderimeno siis. ;) Ois ollu rotuuntutustujilla hyvä sama nähdä millaisia länderit on.

Harmittelin vähän, kun ei kameraa tullut matkaan. Ois riittäny muutamaksi hetkeksi vielä valo. No ens kuussa saattaa olla vielä valoisampaa.

Oli kiva päästä juoksuttaan koiria irti. Onhan noi mun otukset paljonkin vapaana, mutta se on kiva, että saavat välillä eri seuraa. Alkaa jo riittää sen verran hyvin valo ulkona, että pääsee sellaisille reiteille, että irtipito on mahdollista.
Kiitoksia taas mukavasta seurasta ja ens kuussa uusiksi!

Näyttelyharjoitukset ois ensi viikon keskiviikkona puoli viideltä jäähallin luona, jos ei muutoksia ilmaannu.

tiistaina, maaliskuuta 04, 2008

Estekokoelma laajenee

Hellunen teki Kujeen synttäreiden kunniaksi kaksi hyppyestettä.

Hellusen hyppyeste

Viime viikonloppuna estekokoelma karttui muurilla.



Jos meno jatkuu tälläisenä, voidaan ensi kesänä järjestää kisat Hellusen pihalla :D

Elmerin kehitystä

Palautuessaan Helluselle Elmeri oli laiha, lihakseton ja huonotapainen.



Elmerille tehtiin ruokaremontti. Kiitokset ohjeista Kipalle! Ja sille asetettiin rajat. Ei se vieläkään mikään tottelevaisin yksilö ole ja sähläenergiaa piisaa. Hämmästyin kun katsoin miten paljon poika on muuttunut parissa kuukaudessa. Sillä on lihaksia ja muutenkin on poika muuttunut paremman näköiseksi.



Alunperin olin vähän epäileväinen sen suhteen, että mitä mahtaa yhteiselosta mun koirieni ja Elmerin kesken tulla. Onneksi koko joukko on sopeutuvaista ja niistä on muodostunut mukava lauma. Olen aina pitänyt itseäni pienten koirien ihmisenä, mutta Elmerin tultua, sitä on joutunut myöntämään, että isoissa koirissa on oma viehätyksensä.

Oli mukava kuulla, että paitsi ulkonäöllisesti, myös käytöksen puolesta Elmeri on parantunut huimasti palattuaan Hellusen luo. Siispä oli Elmerin onni, että Hellusen exälle iski allergia. Saapa nähdä kuinka tällä hänen ottamalleen uudelle koiralleen käy.

lauantaina, maaliskuuta 01, 2008

Vastaus Aasan haasteeseen

Mut on haastettu! Hyökkäykseen joukot... Ööö.. ai ei ollu leikki? No onko se syötävää? Näytä, näytä! *pomps* *loiks* bojojoing* Ai pitää vaan kertoo juttuja. Vähänks tylsää...

1. Maailman paras juttu on leikkiminen. Sen keksijä on puhdas nero ja mä fanitan sitä ihan täysillä. Leikkiminen on monipuolista, sitä voi tehdä yksin tai kaverin kanssa, lelulla tai ilman. Leikkikaveri voi olla ihminen tai koira.

2. Tyhmintä sen sijaan on, että joskus meille tulee kylään ihmisiä. Miksi me ei vaan voitais mennä muiden luo? Miksi niiden tarttee tulla MUN pihalle tai MUN kotiin? En tajua. Kaikkein tyhmintä siinä on, että mami kieltää mua haukkumasta. Siis haloo!! Meille tunkeutuu vihollisia ja muka pitäis ihan sanomatta niellä koko juttu. No ne on ihan okei vähän ajan päästä ja ei meille kai nyt niin kauheita tyyppejä oo oikeastaan tullu, mut parempi ois jos pysyisivät poissa. Tai toisivat ainaki nameja mukanaan...

3. Mä tykkään nameista, mutta silti parempaa on lelut. Namit kuluu heti ku ne syö, mutta leluilla voi leikkiä, vaikka kuinka kauan.

4. Musta on tosi tylsää katsoa kuinka mami leikkii Amandan kanssa. En sano, että oisi kade tai jotain, mutta musta on tosi väärin, että mun pitää odottaa ja ne vaan leikkii keskenään, vaikka mä oikeesti leikin ainaki miljoona kertaa paremmin ku Amanda.

5. Kyllä mä silti rakastan sekä Amandaa että mamia ja kaikkia muita meidän perheessä ja uusioperheissä. Onnia ja muiskua ja Leelaa sekä Elmeriä ja Hellusta.

6. Mun mielestä on ihanaa ku aamulla Amanda aina putsaa mun silmät. Onhan se vähän silleen mammailua, ja vähän mua nolottaa myöntää sitä, mutta se on silti ihanaa.

7. Mulla ei oo oikeastaan lempilelua. Kunhan se on pehmeä ja sitä voi repiä yhdessä jonku kaa ja sitä voi hakea ja heitellä ja kunhan se on mulla niin se on kiva.

Kuje

AI niin, mä saan haastaa lisää tyyppejä vastaileen. No haastan Pajun, koska se on juuri saanu vauvoja ja sillä on varmaan tylsää ja se tarttis lisää puuhaa sekä Welmun, jolla on melkein yhtä ruskea naama kuin mulla.