Aikaa lopulliseen muuttoon muutamia tunteja. Niin se tämäkin viikko suhahti jo torstaiksi, kuukauden viimeiseksi päiväksi. Tänään pitäisi töiden jälkeen hakea vanhasta kämpästä Amanda ja hirveä pino niitä vähäisiä jäljelle jääneitä tavaroita. Jotenkin pitäisi taitella junalla uudelle sijaiskämpälle kera Amandan, tavaroiden ja pyörän. Pelkästään juna-asemalle pääseminen saattaa olla saavutus. Tavaraa oli jääny kämpälle viikonlopun muutossa enemmän kuin tajusinkaan. Toisaalta minulla on kyllä vuosien kokemus suuren tavaramäärän raahaamisesta junissa. Tätä varten minulla on iloisen keltainen tavaroidensiirtoväline. (Kai sillä on joku oikeakin nimitys. ) En olekaan nimennyt siirtovälinettä vielä, joten saakoon se nyt nimen Sorto.
Puoliksi suunniteltu on lähes tehty. Ajattelein, että kiinnitän Sorton pyöräni tarakkaan naruilla ja vedän sitä pyörän perässä. Partan laitan pyörän tarakalle, ylimääräiset pussukat kiinnittelen pyörän tankoon ja Amandaa taluttelen siinä pyörän vieressä. Sitä miten suurella todennäköisyydellä tästä tulee fiasko en osaa sanoa. Minulla on narua, jolla Sorton saa kiinnitettyä pyörään, mutta huomasin aamulla, ettei ole saksia jolla narun katkaisisi...
Vaan ei syytä huoleen, kunhan saan tavarat pakattua ja pyörän lastattua... Niin tosiaan en ehtinyt ihan kaikkea pakata vielä, mutta ei sitä kovin paljoa ole pakkaamatta. Lähinnä jääkaapin sisältö ja ne lattialla lojuvat kamat. Tosin en ole ihan varma minne saan ne tungettua, mutta eiköhän se vielä selviä. Siis kun olen saanut pyörän lastattua. Porskutamme tavaroiden ja Amandan kanssa vähän kiertoreittiä asemalle, koska minun pitää käydä palauttamassa avaimet. Matkaan on siis syytä varata tavallista enemmän aikaa. Valitettavasti en koskaan osaa lähteä ajoissa.
Miten suuri todennäköisyys on, että Amanda, Sorto, pyörä ja minä koskaan pääsemme perille?