sunnuntaina, marraskuuta 29, 2009

Eka tulos kakkosista

Kuje

Tänään vuorossa oli kaksi kakkosluokan agirataa Kujeelle. Molemmat olivat Jarmo Jämsän käsialaa. Ekalla radalla ohjasi V. Kuje oli aamusta asti ollut kauhean hellyydenkipeä. Se kiipesi syliini kun joi kahvia. V ei ehtinyt lenkittääkään Kujetta itse sillä tänään kisat olivat hyvin etuajassa. Niinhän siinä kävi, että Kuje teki amat ja etsi mua kokoajan. Lähdössä se istui mua katsellen, eikä meinannut millään lähteä liikkeelle. Liikkuminen vaan oli sen verran haahuilua, että kolmella kiellolla hylly. Viimeisen hypyn jälkeen se juoksi hihkuen mun luo.

Mun kanssa se pysyi hyvin, mutta eipä vauhtia ollut tippaakaan. Tosin myös ohjaaja oli ihan vauhditon. Kuje oli niin lahnamainen, että en yhtään luottanut siihen ja kävin saattamassa joka esteelle ja odottelin putkista yms. Mokasin sitten itse ja vedin ohjauslinjan ihan vikasuuntaan. Olin miettinyt radan ajatellen, että Kuje irtoaisi. Ei irronnut ja kun saatoin sen edellisen hypyn yli niin olin ihan väärässä kohtaa. Tää oli ainoa kohta missä Kuje haukkui. Tuloksena vitonen ja hitunen yliaikaa, sijoitus 2. Mutta kepit meni kivasti ja olihan se kiva käydä hakemassa kakkosista eka palkinto.

Onni ja Pila

Hauska viikonloppu oli. Oli mukava nähdä tuttuja. Ja myös kisaamattomilla koirilla oli lystiä kuten yllä olevasta kuvasta näkyy ;)

lauantaina, marraskuuta 28, 2009

Palkintoja ja hyllyjä alle

Eilen illalla ajeltiin Ouluun ja aamulla sai nukkua pitkään, vaikka Kuje oli ilmoitettu ykkösluokan startteihin. Kivasti oli ajateltu pitkänmatkalaisia. Jarmo Jämsän ensimmäinen ykkösten agirata oli oikein kiva. Vähän oli pyöritystä ja ansoja. Eka startti oli mulla ja niihän siinä kävi, että nollavoitolla tultiin maaliin. Vähän pelkäsin ennen rataa, että Kuje lähtee käsistä. Se oli jo kisapaikalla hyvässä vireessä. Toisaalta radalla oli tosi pitkiä estevälejä, joten pikkaisen mietin, että pitäisikö vähän riekuttaa. Onneksi en riehuttanut, sillä tää oli meille sopiva meininki. Pikkasen lisää vauhtia ois voinu toki olla, mutta kaiken kaikkiaan sujuvaa menoa. Hyvä Kuiskis!

Toinen rata olikin sitten kakkosten hyppäri, jonka ohjasi V. Kuje meni hyvännäköisesti ja ohjautui helposti. Valitettavasti se luki edessä olevat kepit ja väärän radan vuoksi hylly. Siihen asti meno oli kuitenkin sujuvaa ja loppuratakin sujui hienosti. Hyviä käännöksiä ja Kuje jopa irtoili ihan kivasti putkiin.

Amandan agirata oli mukavan tuntuinen. Vähän jännitin yhden hypyn ohjaamista. Se hypättiin kahdesti ja molemmista ohjauksista olin vähän epävarma. Ensimmäiseen ehdin tekemään suunnittelemani takaakierron ja homma pelitti. Siinä vaiheessa kun este oli neljänneksi viimeinen niin ohjausvalintani osoittautui huonoksi. Ihan samanlainen virhe kuin Tamskin viimeisessä radassa, paitsi nyt Ama ei ehtinyt ihan kiertää hyppyä. Ehti kumminkin kiellon verran pyörimään siinä edessä ennen kuin sain sen hyppäämään oikeaan suuntaan. Pitäisi varmaan ottaa tällaiset hypyt harjoituslistalle, sillä ne ei selkeästi mulla ole hallussa. Tuloksena 5+melkein 10 sekuntia yliaikaa. Tällä tuloksella päästiin silti kolmanneksi.

Kolmosluokan hyppäri oli ihan kauhea. En rataan tutustuessa saanut minkäänlaista hyvää suunnitelmaa. Ihanneaika oli ihan toivoton meille. En muutenkaan oikein pidä hyppäreistä. Jo lähdössä kaikki meni ihan pieleen kun en meinannut saada Amaa putkeen. Luikahti sinne lopulta selkäni takaa. Kepeille haki hyvin, mutta vauhti toki puuttui. Plussaa silti kepeistä. Sen jälkeen homma levähti täysin käsiin. Amanda oli ihan pihalla ja pysähtyi jopa kesken radan syömään hevosenkakkaa. Hyllyllä maaliin. Parasta oli ehkä viimeinen hyppy, ihan vaan koska siihen loppui tämän vuoden kisakausi Aman osalta. Olihan sitä pakko hehkuttaa ja kehua Amaa oikein kunnolla ja vähän meille hymyiltiin kun niin kovin iloittiin karmean näköisestä hyllystä. Mutta ihan hyvä mieli siitä lopulta jäi, vaikka en totisesti ole rataan tippaakaan tyytyväinen.

Nyt on sit Aman osalta tämä vuosi pulkassa ja hurja vuosi on ollutkin. Enpä olisi uskonut tammikuussa, että voidaan vuoden viimeinen kisa juosta kolmosissa. Paljon on mahtunut kehitystä ja oivalluksia mukaan. Kujeen pennutuksen vuoksi tuli keskityttyä keväällä ja kesällä täysin Amandaan ja se teki tytölle hyvää. Oma ohjaaminen on varmasti kehittynyt, vaikka lapsenkengissä vielä onkin. Nyt Ams pääsee ansaitulle talvilomalle ja katsotaan sitten ensi vuonna miltä kolmosissa kisaaminen tuntuu.

Kujeella on tälle vuodelle vielä viisi starttia jäljellä ja ne mennään kakkosissa. Ohjaan niistä itse kolme. Kiva päästä huomenna kokeilemaan, että miten Kuiskis kulkee. Oli se sen verran makee tänään.

perjantaina, marraskuuta 27, 2009

Tamskin kisojen jälkipuintia

Tamskin kisoissa oli sekä kakkos-, että kolmosluokille pöytä Huittisen Annen radalla. Tuomarilla oli elektroninen piippari, joka laski joka koiralle viisi sekuntia. Se viimeinen piippaus oli pidempi, että sen erotti lähtömerkiksi. Aiheesta on keskusteltu Finagilityn juttupalstallakin. En näemmä ollut ainoa jolla oli vaikeuksia kuulla piippausta.

En ole aikaisemmin kisoissa kohdannut pöytää. Aman kanssa olla sitä treenattu muutaman kerran ja Kuje tutustui siihen muutama viikko takaperin ensimmäisen kerran. Ama suoritti pöydän ihan moitteettomasti. Suoritus oli taatusti hidas, mutta eipä me muutenkaan mitään aika-ennätystä aiottu tehdä. Mulle jäi itselle ihan positiivinen kuva pöydästä kisoissa. Se tuli meille hyvään väliin ja antoi mahdollisuuden koota itsensä kesken radan.

En mitenkään erityisemmin toivo pöytää usein kohtaavani, vaan toihan se vähän vaihtelua estevalikoimaan. Eikä piippari ollut laisinkaan kaikkein huonoin ajanmittaus-väline. Saa nähdä tuleeko pöytä jossain toisissakin kisoissa vastaan ja meneekö se hyvin, niin että voi olla tyytyväinen.

maanantaina, marraskuuta 23, 2009

Tuplahopea

Niin se aika on taas kiitäny hirveä vauhtia. Kujeen ja Aman kanssa ollaan kummiski nyt päästy ihan kivaan treenirytmiin. Vain joka toinen viikko päästään ohjattuun treeniin, mutta se onkin tosi hyvää treeni joka kerta. Vaikeeta on ja tuntuu että puolet ajasta hakkaa päätään seinän, mutta kyllä siinä vaan oppii. Tää on just sitä mitä tartten ja vaikeudesta huolimatta tykkään kovasti. Meillä on tosi kiva ryhmä. Samoin mun vetämäni ryhmä on mahtava ja on ollu tosi kivaa koulutella.

Eilen käytiin testaamassa opittuja taitoja Tamskin kisoissa. Kujeen eka lähtö oli V:n kanssa ja toka startti sit mulla. Aman molemmat lähdöt ohjasin ite. Joka radalla oli eri tuomari. Ratoja pyöri kaksi yhtä aikaa ja mun mielestä oli ihan hyvin järjestetyt kisat.

Johanna Wüthrichin rata aloitti päivän. Kuje oli radalla vähän haahu, mutta V sai tytön pysymään matkassa. Muutama kaarre sinne tuli, mutta puhtaalla radalla maaliin. Se olikin Kujeen eka nolla. Hyvä V ja Kuje!

Johanna Nybergin radalle vain Kujeen itse. Rata oli selkeä ja mukavan tuntuinen. Mulle ei ihan auenneet ohjauskuviot, mutta kun Kujeella oli jo nolla, niin tuntu ettei tartte sen kummempaa tulosta ees yrittää tehdä. Siinä vaiheessa kun astelin suunnittelemaani lähtö kohtaan ajattelin vain, että pieleen menee, mutta väliäkö tuolla. A:lla Kuje jäi kummallisesti jumittamaan, mutta tuli lopulta alas asti. Se on niin ärsyttävä juoksujen jälkeen ja tää tulee vaan paheneen. Putkeen ei meinannu irrota niin millään. Mutta kepit meni hyvin. Hitaasti tosin, mutta haki sinne kivasti. Pikkasen töksähti yhdesä käännöksessä kun Kuje ei irronnu hypylle, mutta meni se siitäkin sit hienoisen sählingin jälkeen. Loppu suora oli kiva ja hyvillä mielin maaliin. Kujeen toinen nolla ja hopealle taas.

Anne Huittinen oli tehnyt ensimmäisen kolmosten radan ja se oli onneksi suhteellisen helppo. Rataan tutustuessa tuli tunne, että tästähän oikeasti vois selvitä hengissä. Mulla ei ollu mitään muuta tavotetta ku päästä lähdöstä maaliin. Ennen starttia oksetti ja tärisytti. Ei ihan niin kauheeta ku kakkosten eka startti, mutta aika riekaleina olin. Radalla oli pöytä ja mun sydän löi niin kovaa, ettei ollu oiekin tietoa, että missä vaiheessa siitä viimenen piippaus kuului, mutta se meni oikein koska saatiin tulos. Mä söhlin (tietysti) kepit. Ensin annoin Aman hakea tokaan väliin ja sit heitin sen väärälle puolelle. Seuraavan kerran vedin henkeä pöydällä. Jotenkin olin niin keskittyny siihen pöydällä oloon, että en yhtään aatellu, ett puomille pitäis saada suorempi linja. Luulen, että puomilta tullu vitonen tuli siis ylösmenolta. Tuloksena 15+yliaikaa. Oujee! Meidän eka tulos kolmosista :D

Sari Mikkilän rata oli vaikeampi ja olen niin iloinen, että tää ei ollu meidän eka rata, sillä mä oisin ehkä voinu kuolla kauhuun. Meinasin nytkin jo kuolla vaikka atstalla oli tieto, että voidaan ihan hyvin selvitä kolmosten radasta hengissä. Mulla ei ollu mitään hajua miten ohjaan. Ama-kulta oli niin ihana ja paikkas mun sähellyksiä. Reppana oli ihan hermona itekin ja joutu mua rauhotteleen. Se meni niin kiltisti. Yhdessä välissä heitin sen vähän liian pitkälle ja Ama kiersi koko aidan. Se on niin tottunu näihin mun mokiin, että kiltisti kiersi koko aidan ja hyppäs sen sit ihan oikein, että mun sählingistä huolimatta tästäkin radasta tuli tulos. Tuloksena 5+hirveän paljon yliaikaa.

Tosi hyvä päivä meillä. Oli tosi kivaa kun paikalla oli hirveästi kavereita. Ja ihanasti seurakaverit tuki, en ois selvinny varmaan Aman starteista muuten. Ihana oli myös nähdä Chili ja Flii ohjaajineen pitkästä aikaa.

Oli kauheen lohdullista, että Kujekin vihdoin sai nollia. Sen kanssa on aina ollu jotain pientä ohjausmokaa. Tai vaihtoehtoisesti koira lähtee ihan lapasesta ja koko rata päätyy karmeaan hyllyyn. Nyt radat oli laiskoja, mutta homma toimi. Kujeessa näkyy treenaamattomuus, mutta jospa siihen nyt alkais treenaaminen sit auttaa. Aman kanssa ollaan aika toivottomia kolmosissa. Mulla ei tosin siellä oo tavoitteena vielä hetkeen muu kuin oman pään kokoaminen. Kunhan saan hermot kasaan ja alan henkisesti kestää vaikeampia ratoja niin voidaan alkaa tosissaan mietti ohjaamista.

Tälle vuodella ois Kujeella 4 starttia Oulussa ens viikon loppuna ja sit Turussa ois kolme viel sen jälkeen. Amalla on vaan kaksi Oulussa. Sit alkaa joulutauko ja voidaan mietiskellä suunniitelmia ja tavoiteita ens vuodelle.