Sunnuntaina Leelan tultua kotiin kokoonnuimme "olohuoneeseen" telkkarin ääreen. Me majoittauduimme Muiskun kanssa "sohvalle" katsomaan telkkaria ja koirat valloittivat lattian. Amanda ja Leela olivat leikkisällä tuulella.
Amanda aloitti leikkimisen puremalla Onnia korviin ja tekemällä hyökkäyksiä. Kohta se sai Onnin innostumaan ja ähinä täytti olohuoneen. Leela oli makoillut tyynyllä sängyn/sohvan vieressä ja se ryntäsi katsomaan mitä toiset tekevät. Onni ja Amanda jatkoivat kaksin leikkiään, mutta Leela halusi mukaan. Se tunki kaksikon väliin ja potki välillä toista välillä toista päähän takatassuillaan. Kaksikko ei välittänyt sen touhuista vaan jatkoi omaa vääntämistään. Leela ei ole tunnettu siitä, että se luovuttaa vaan neiti jatkoi väliin tuntemista niin kauan, että lopulta Amandan kiinnitti siihen huomiota.
Hetken päästä leikki oli muuttunut Amandan ja Leelan väliseksi ja Onni siirtyi sivummalla järsimään luuta. Ähistyään ja potkiskeltuaan hetken tytöt kävivät hakemassa lelun ja siirtyivät vetoleikkiin. Amanda oli paljon voimakkaampi ja sai helposti lelun kiskaistua Leelan suusta. Amanda ravisteli lelua raivokkaasti ja ojensi lelun takaisin niin, että Leela saattoi jatkaa vetämistä.
Leikki alkoi kyllästyttää Leelaa ja se päättti muuttaa leikin takaa-ajoksi. Se säntäili Amandan ympärillä, kunnes tämä innostui ja tytöt juoksivat olohuoneesta minun huoneeseeni, pomppivat hetken sängyllä ja säntäsivät olohuoneeseen nojatuolin alle.
Tarkkaillessamme koirien touhuja mietimme Muiskun kanssa miten joku ihminen voi olla sitä mieltä, että koira ei ole onnellinen leikkiessään lajitoverinsa kanssa. Vaikka Onni aika pian lopetti peuhaamisen ja siirtyi luun syömiseen. Sekin selvästi halusi olla mukana touhussa. Se siirtyi syömään luuta mahdollisimman lähelle tyttöjä.
Tämän leikin talletan mieleeni yhtänä ihanana hetkenä ja toivon muistavani koirien riemun vielä kauan.
tiistaina, lokakuuta 31, 2006
Aika mennä porskuttaa
Viime viikko oli ja meni. Meillä oli varsin työ ja koulu painotteinen viikko ja koirat jäivät pikkaisen paitsioon. Niille ei tullut keksittyä mitään extrapuuhailuja (paitsi Onnin purkkiruoka). Laitoin Onnin ruoan suljettuun purkkiin ja se onneton sai sitten kaivaa ruokansa sieltä. Tosin Onnista puuha taisi olla hauskaa.
Perjantaina hylkäsimme arjen huolet ja porukat tulivat meille kylään. Vanhempani ja pikkusiskoni Kotiorja ajoivat Oulusta asti piristämään meitä. Viikonloppu olikin täynnä kaikkea puuhailuja. Saimme myös hyvin surullisia uutisia sukulaisilta.
Muisku meni Leelan kanssa pippaloitsemaan omaan kotikotiinsa ja neiti Tiukkatäti oli kuulemma käyttäytynyt erittäin hyvin. On tainnut meidän bilettämisemme tehdä sille hyvää. On meillä tainnut lähes joka viikko joku olla kylässä.
Amanda ja Onni keskittyivät perheeni hurmailuun. Sunnuntai-aamuna äiti kävi niiden molempien kanssa erikseen lenkillä. Aluksi hän oli sitä mieltä, että Amandan kanssa on mukvampi mennä lenkille kun se on niin kiltti ja Onni aikoo kuitenkin heittäytyä rasittavaksi. Vaan lenkkien jälkeen Amanda sai tuomion rasittava koira ja Onni oli käyttäytynyt moitteettomasti. Sellaista se joskus tuppaa olemaan.
Minulla olisi jänniä uutisia, mutta en kerro niitä vielä vaan vasta myöhemmin kun näen, että toteutuvatko ne. *pomp pomp*
Perjantaina hylkäsimme arjen huolet ja porukat tulivat meille kylään. Vanhempani ja pikkusiskoni Kotiorja ajoivat Oulusta asti piristämään meitä. Viikonloppu olikin täynnä kaikkea puuhailuja. Saimme myös hyvin surullisia uutisia sukulaisilta.
Muisku meni Leelan kanssa pippaloitsemaan omaan kotikotiinsa ja neiti Tiukkatäti oli kuulemma käyttäytynyt erittäin hyvin. On tainnut meidän bilettämisemme tehdä sille hyvää. On meillä tainnut lähes joka viikko joku olla kylässä.
Amanda ja Onni keskittyivät perheeni hurmailuun. Sunnuntai-aamuna äiti kävi niiden molempien kanssa erikseen lenkillä. Aluksi hän oli sitä mieltä, että Amandan kanssa on mukvampi mennä lenkille kun se on niin kiltti ja Onni aikoo kuitenkin heittäytyä rasittavaksi. Vaan lenkkien jälkeen Amanda sai tuomion rasittava koira ja Onni oli käyttäytynyt moitteettomasti. Sellaista se joskus tuppaa olemaan.
Minulla olisi jänniä uutisia, mutta en kerro niitä vielä vaan vasta myöhemmin kun näen, että toteutuvatko ne. *pomp pomp*
sunnuntaina, lokakuuta 22, 2006
Kyläilijöiden viikko ja Amanda 2 vee
Meillä on tämä viikko sujunut kyläilijöiden parissa. Alkuviikolla oli Tara emäntineen kylässä. He joutuivat lähtemään keskiviikkona takaisin kohti kotia. (Kiitoksia oikein kovasti vierailusta! Oli niin ihana nähdä pitkästä aikaa. Toivottavasti pääsette uudelleen!) Torstaina muiskun perhe kävi kylässä ja he jättivät hänen pikkusiskonsa meille kotiavuksi. (Ei tiskannut, ei! *paheksuvaa päänpudistelua* ;D ) Tänään muisku kävi saattamassa hänet Amandan kanssa junaan. (Oli kiva kun kävit! :D Seuraavalla kerralla joudut oikeasti tiskaamaan ;) )
Piipahdin päivällä länderiforumilla ja huomasin, että Saranevan A-pentueella on tänään synttärit. Niin siis Amandallakin on tänään synttärit. Pikkutyttöni on jo kahden. Miten se nyt noin vanheni? Kohta siitä tulee nainen.
Lauloin Amandalle onnittelulaulun ja se oli ihan pöllämystynyt.
Neiti ei saa lahjoja, eikä kakkua. Lahjat on saatu jo etukäteen ja kakun sijaan oli herkkumössöä (jauhelihaa, makaronia ja porkkanaa keitettynä). Toiset koirat eivät saaneet yhtä hyvää ruokaa, joten se saanee käydä juhla-ateriasta.
Piipahdin päivällä länderiforumilla ja huomasin, että Saranevan A-pentueella on tänään synttärit. Niin siis Amandallakin on tänään synttärit. Pikkutyttöni on jo kahden. Miten se nyt noin vanheni? Kohta siitä tulee nainen.
Lauloin Amandalle onnittelulaulun ja se oli ihan pöllämystynyt.
Neiti ei saa lahjoja, eikä kakkua. Lahjat on saatu jo etukäteen ja kakun sijaan oli herkkumössöä (jauhelihaa, makaronia ja porkkanaa keitettynä). Toiset koirat eivät saaneet yhtä hyvää ruokaa, joten se saanee käydä juhla-ateriasta.
tiistaina, lokakuuta 17, 2006
Shoppailua ja lenkkeilyä
Eilen tuli käytyä uudestaan M&M:ssä ja ostettua koirille häkki. Ilta menikin häkkiä tutkiessa. Ensimmäisenä sisään uskaltautui Leela. Onni meni häkkiin vähän epäillen ja ei olisi tullut sieltä lainkaan pois. Amanda ei halunnut tunkea yhtä aikaa toisten kanssa, mutta kun Leela ja Onni olivat kyllästyneet tutkailuun, se meni helposti tutkimaan häkin sisustaa. Leela meinasi aluksi omia koko häkin itselleen, vaan lopulta taisi olla Amanda joka siellä viihtyi kaikkein parhaiten kun ensin pohjalle oli saatu pehmeä peite.
Nyt voin reissuilla raahata mukana järkyttävän isoa häkkiäkin.... :D
Kävimme tänäänkin aamulenkillä UKK maastoissa. Siellä on niin viihtyisää. Koirat painalsivat innoissaan metsässä. Jätimme jossain vaiheessa merkityn lenkkipolun ja samoilimme pieniä polun tapaisia metsän keskellä. Koirat suorastaan loistivat ilosta ja pysyivät kaikki hyvin matkassa mukana.
Tässä kuvia eilisestä lenkistä:
Nelikko tutkailee maastoa
Spurtti, kuka juoksee nopeimmin
Meren... eiku siis järven rannassa
Kepinveto, kumpi voittaa
Amanda ja Leela tarkkailevat kepinvetoa
Tara pikku neito
Tara, joka osaa näyttää isolta
Onnin ja Amandan riekkuhetki
Retkelle osallistuivat: Tara-heeleri, Leela-kääpiöpinseri, Onni-glenni ja Amanda-länderi
Nyt voin reissuilla raahata mukana järkyttävän isoa häkkiäkin.... :D
Kävimme tänäänkin aamulenkillä UKK maastoissa. Siellä on niin viihtyisää. Koirat painalsivat innoissaan metsässä. Jätimme jossain vaiheessa merkityn lenkkipolun ja samoilimme pieniä polun tapaisia metsän keskellä. Koirat suorastaan loistivat ilosta ja pysyivät kaikki hyvin matkassa mukana.
Tässä kuvia eilisestä lenkistä:
Nelikko tutkailee maastoa
Spurtti, kuka juoksee nopeimmin
Meren... eiku siis järven rannassa
Kepinveto, kumpi voittaa
Amanda ja Leela tarkkailevat kepinvetoa
Tara pikku neito
Tara, joka osaa näyttää isolta
Onnin ja Amandan riekkuhetki
Retkelle osallistuivat: Tara-heeleri, Leela-kääpiöpinseri, Onni-glenni ja Amanda-länderi
maanantaina, lokakuuta 16, 2006
Tara Tampereen visiitillä
Sunnuntaina Tara-heeleri emäntineen tuli kylään. Meille löytäminen oli melkoisen kiertelyn takana, sillä en osannut lainkaan neuvoa miten autolla pääsee ajamaan meidän luoksemme, saati sitten, että olisin osannut neuvoa parkkipaikalle. Lopulta he saivat suhteellisen läheltä paikan ja kävimme Onnin kanssa opastamassa heidän talomme pihaan.
Tutustutimme tytöt pihassa. Amandahan on Taran nähnyt aikasemmin, mutta Leelalle neito oli uusi tuttavuus. Tytöt nuuhkivat Taraa vähän epäillen, mutta eivät olleet vihamielisiä, joten uskalsimme päästää koko konkkaronkan sisällä vapaaksi.
Majoitimme vieraat minun huoneeseeni ja minä kömmin yöksi muiskun viereen. Meillä on sääntö, ettei koirilla ole asiaa muiskun sänkyyn. Koirat taas ovat tottuneet nukkumaan minun vieressäni. Leelakin kömpii viereeni nukkumaan. Yllättävää kyllä Onnille oli vaikein pala olla nukkumatta sängyssä. Tytöt kääriytyvät iltaisin molemmat viereeni. Amanda nukkuu yleensä vähän kauempana ja Leela käpertyy peiton alle kylkeeni kiinni. Onni hyppelehtii nukkumaan sängylle noin viiden minuutin torkuille ja palaa sitten lattialle.
Viime yönä Onni olisi halunnut tulla tavalliseen tapaan nukkumaan hetkeksi sänkyyn. Mutta muiskun sänkyyn ei saa tulla, joten sain kieltää sitä hyppäämästä. Voi mikä vinkuna ja ulina sängyn vierestä kuului. Onni vinkuu sängyn vieressä, jos se ei mielestään mahdu sinne, jolloin väistän vähän ja se saa hypätä paljastuneeseen tilaan. (Joo tiedän, säälittävää hemmottelua... ;) ) Onni vinkui ja vinkui, että olisin väistänyt, mutta enhän minä voinut väistää. Se hyppäsi kahdesti sänkyyn, jolloin juiduin käskemään sen alas. Me taistelimme koko yön siitä, että saako se tulla viereen vai ei. Ei se tullut, mutta eipä ollut virkistävä yö, enkä herännyt mitenkään pirtenä aamulla. Onneksi muisku sai nukuttua ja pääsi virkeänä töihin.
Aamulla menimme Taran emännän ja kaikkien neljän koiran kanssa jonnekin Kauppiin UKK-instituutin lähelle lenkkeilemään. Ihana oli päästä kivaan lenkkimaastoon. Koirat nauttivat vapaana juoksentelusta.
Tutustutimme tytöt pihassa. Amandahan on Taran nähnyt aikasemmin, mutta Leelalle neito oli uusi tuttavuus. Tytöt nuuhkivat Taraa vähän epäillen, mutta eivät olleet vihamielisiä, joten uskalsimme päästää koko konkkaronkan sisällä vapaaksi.
Majoitimme vieraat minun huoneeseeni ja minä kömmin yöksi muiskun viereen. Meillä on sääntö, ettei koirilla ole asiaa muiskun sänkyyn. Koirat taas ovat tottuneet nukkumaan minun vieressäni. Leelakin kömpii viereeni nukkumaan. Yllättävää kyllä Onnille oli vaikein pala olla nukkumatta sängyssä. Tytöt kääriytyvät iltaisin molemmat viereeni. Amanda nukkuu yleensä vähän kauempana ja Leela käpertyy peiton alle kylkeeni kiinni. Onni hyppelehtii nukkumaan sängylle noin viiden minuutin torkuille ja palaa sitten lattialle.
Viime yönä Onni olisi halunnut tulla tavalliseen tapaan nukkumaan hetkeksi sänkyyn. Mutta muiskun sänkyyn ei saa tulla, joten sain kieltää sitä hyppäämästä. Voi mikä vinkuna ja ulina sängyn vierestä kuului. Onni vinkuu sängyn vieressä, jos se ei mielestään mahdu sinne, jolloin väistän vähän ja se saa hypätä paljastuneeseen tilaan. (Joo tiedän, säälittävää hemmottelua... ;) ) Onni vinkui ja vinkui, että olisin väistänyt, mutta enhän minä voinut väistää. Se hyppäsi kahdesti sänkyyn, jolloin juiduin käskemään sen alas. Me taistelimme koko yön siitä, että saako se tulla viereen vai ei. Ei se tullut, mutta eipä ollut virkistävä yö, enkä herännyt mitenkään pirtenä aamulla. Onneksi muisku sai nukuttua ja pääsi virkeänä töihin.
Aamulla menimme Taran emännän ja kaikkien neljän koiran kanssa jonnekin Kauppiin UKK-instituutin lähelle lenkkeilemään. Ihana oli päästä kivaan lenkkimaastoon. Koirat nauttivat vapaana juoksentelusta.
torstaina, lokakuuta 12, 2006
Shoppailuhulluus
Meidät on vallannut shoppailuhulluus. Tiistaina lähin Musti ja Mirri lopetettiin ja siellä oli poistomyynti. Kävimme muiskun kanssa katsomassa jos sieltä olisi jotain löytynyt. Löytyihän sieltä... Vähän ehkä liikaakin. Ostin Onnille pelastusliivit sekä repun jota se voi kantaa, Amandalle juoksuhousut ja fleksin sekä hihnanjakajan ja Nina Ottosonin puulelun. Ne olivat kaikki muka niin tarpeellisia. Leelakin sai vaatteita ja fleksin.
Eilen alkoivat Hullut päivät ja taas menimme muiskun kanssa vähän katsomaan löytyisikö sieltä jotain. Taas löytyi ihan liikaa.. Ja ei kyllä niinkään tarpeellista tavaraa. Kumma miten alennusmyynneistä on aina ostettava jotain, kun siellä on muka niin halpaa..
Kokeilimme eilen Onnin reppuakin. Poika jaksoi oikein näpsäkästi kantaa kaupasta maitopurkin ja porkkanapussin. Aluksi se oli vähän kummissaan hökötyksestä selässään, mutta kantoi kuitenkin tavarat kiltisti kotiin asti.
Eilen alkoivat Hullut päivät ja taas menimme muiskun kanssa vähän katsomaan löytyisikö sieltä jotain. Taas löytyi ihan liikaa.. Ja ei kyllä niinkään tarpeellista tavaraa. Kumma miten alennusmyynneistä on aina ostettava jotain, kun siellä on muka niin halpaa..
Kokeilimme eilen Onnin reppuakin. Poika jaksoi oikein näpsäkästi kantaa kaupasta maitopurkin ja porkkanapussin. Aluksi se oli vähän kummissaan hökötyksestä selässään, mutta kantoi kuitenkin tavarat kiltisti kotiin asti.
maanantaina, lokakuuta 09, 2006
Piknikkiä ja poksahtava akvaario
Sunnuntaina suunnistimme Amandan kanssa liikuntakeskus Hukkaan KV näyttelyyn. Olimme paikalla varsin ajoissa ja ensimmäinen puoli tuntia meni tuttuja odotellessa. Onnistuin lopulta bongaamaan muutaman vanhan tutun ja yhden uuden tutun ennen kehää. Itse kehässä oleminen meni vähän penkin alle. Meillä ei Amandan kanssa ollut lainkaan samat sävelet. Olisi varmaan syytä vähän panostaa harjoitteluun. No ensi kerralla sitten
Kehän jälkeen kokoonnuimme länderiporukan kanssa viettämään piknikkiä. Löysimme oikein mukavan piilon. Oli mukava nähdä porukka pitkästä aikaa. Tai ei siitä viime lenkistä niin kauaa tainnut ollut. Eväät olivat hyviä ja juttu luisti. Kiitoksia kaikille seurasta! :D
Loppu sunnuntai meni lenkkeillessä. Viikonlopun teemana oli erikseen puuhailu. Amandan ja Onni ovat menneet lähes kaikki lenkit Tampereella yhdessä Leelan kanssa, joten päätin nyt panostaa vähän yksinoloon.
Illalla pikkusiskoni Kotiorja huomasi, että matto akvaarion vieressä on märkä. Akvaario vuoti. Pelastimme kalat ämpäriin ja tyhjensimme arvaarion. Pienempi akvaariokin oli rikki, joten kaloja ei voinut siirtää sinne. Lopulta äiti löysi suuren lasipurkin ja kalat kipattiin sinne. Niillä oli seikkailua kerrakseen. Saapa nähdä missä ne ovat kun seuraavan kerran tulemme Ouluun.
Kehän jälkeen kokoonnuimme länderiporukan kanssa viettämään piknikkiä. Löysimme oikein mukavan piilon. Oli mukava nähdä porukka pitkästä aikaa. Tai ei siitä viime lenkistä niin kauaa tainnut ollut. Eväät olivat hyviä ja juttu luisti. Kiitoksia kaikille seurasta! :D
Loppu sunnuntai meni lenkkeillessä. Viikonlopun teemana oli erikseen puuhailu. Amandan ja Onni ovat menneet lähes kaikki lenkit Tampereella yhdessä Leelan kanssa, joten päätin nyt panostaa vähän yksinoloon.
Illalla pikkusiskoni Kotiorja huomasi, että matto akvaarion vieressä on märkä. Akvaario vuoti. Pelastimme kalat ämpäriin ja tyhjensimme arvaarion. Pienempi akvaariokin oli rikki, joten kaloja ei voinut siirtää sinne. Lopulta äiti löysi suuren lasipurkin ja kalat kipattiin sinne. Niillä oli seikkailua kerrakseen. Saapa nähdä missä ne ovat kun seuraavan kerran tulemme Ouluun.
sunnuntaina, lokakuuta 08, 2006
Amandan saunahetki
Lauantai-iltana Amandan tunki mukaan saunaan.
Se lepäili mukanani hetken aikaa lauteilla. Näyttelyä silmällä pitäen neidin parta pestiin ja kastui siinä samalla koko koira.
Kuivausoperaatio on Amandasta kastumisen paras osuus.
Se lepäili mukanani hetken aikaa lauteilla. Näyttelyä silmällä pitäen neidin parta pestiin ja kastui siinä samalla koko koira.
Kuivausoperaatio on Amandasta kastumisen paras osuus.
lauantaina, lokakuuta 07, 2006
Oulussa ollaan
Eilen tultiin illalla Ouluun. Kovin sekavat aikataulut oli matkustuksen teemana. Päätin lähteä aikaisemmalla junalla. Aikaistettua aikatauluni sotki lipunoston ja eväiden hakemisen. Isin aikataulut olivat myöskin sekaisin, mutta lopulta osuimme yhtäaikaa Oulun juna-asemalle ja pääsimme autolla porukoiden luo. Tosin pikkusiskoni asustaa nykyään aseman läheisyydessä, ettei mikään paniikki olisi ollut, vaikka olisin ollut asemalla paljon ennen isiä.
Tänään olemme nauttineet ihanista lenkkimaastoista. En voi kylliksi hehkuttaa näitä lenkkireittejä. Meillä on kylässä vaihto-oppilas ja kävimme hänen ja pikkusiskoni kanssa lenkillä. Vaihto-oppilas talutti Amandaa, joka ei aluksi olisi malttanut irtautua minusta, mutta lenkin edetessä se siirtyi tytön viereen ja käveli oikein nätisti. Onni oli ... no Onni. Se innostui vähän liikaa ja pomppasi antamaan niin rajun suukon, että vaihto-oppilaan huuli halkesi.
Huomenna näyttelyyn... Jännittää! Kolmioleivätkin pitäisi tehdä ja näyttelyvaatteet etsiä ja jotain nameja Amalle ja ja ja...
Tänään olemme nauttineet ihanista lenkkimaastoista. En voi kylliksi hehkuttaa näitä lenkkireittejä. Meillä on kylässä vaihto-oppilas ja kävimme hänen ja pikkusiskoni kanssa lenkillä. Vaihto-oppilas talutti Amandaa, joka ei aluksi olisi malttanut irtautua minusta, mutta lenkin edetessä se siirtyi tytön viereen ja käveli oikein nätisti. Onni oli ... no Onni. Se innostui vähän liikaa ja pomppasi antamaan niin rajun suukon, että vaihto-oppilaan huuli halkesi.
Huomenna näyttelyyn... Jännittää! Kolmioleivätkin pitäisi tehdä ja näyttelyvaatteet etsiä ja jotain nameja Amalle ja ja ja...
keskiviikkona, lokakuuta 04, 2006
Vesi on loppu
Keskiviikko aamuna juuri ennen töihin ja kouluun lähtöä saimme muiskun kanssa kauhuksemme huomata, ettei hanasta tullut vettä. Auoimme hanaan kauhistuneena, mutta vettä ei tullut pisaraakaan. Onneksi saimme vesilasien pohjilta ja kannuista kerättyä vähän vettä koirien kuppeihin, etteivät ne nääntyneet sillä aikaa kun olimme poissa.
Tullessani koulusta vesi alkoi taas virtaamaan. Onneksi! Illalla meille kokoontui luokkalaisiani viettämään iltaa. Meillä ei olekaan ollut vielä näin paljon väkeä, mutta koirista ihmisten tulo oli vain hauskaa. Ne pyörähtelivät syleissä ja rapsuteltavina ja vaikuttivat oikein tyytyväisiltä tilanteeseen.
Hiipiessäni yöllä takaisin kotiin, Leela ilmoitti, ettei meille tähän aikaan sovi tulla. Päästessäni huoneeseeni missä koirat olivat odottamassa, selvisi miksei Leela olisi halunnut mimua takaisin. Se oli purkanut roskiksen lattialle..
Ei mikään kaikkein paras päivä
Tullessani koulusta vesi alkoi taas virtaamaan. Onneksi! Illalla meille kokoontui luokkalaisiani viettämään iltaa. Meillä ei olekaan ollut vielä näin paljon väkeä, mutta koirista ihmisten tulo oli vain hauskaa. Ne pyörähtelivät syleissä ja rapsuteltavina ja vaikuttivat oikein tyytyväisiltä tilanteeseen.
Hiipiessäni yöllä takaisin kotiin, Leela ilmoitti, ettei meille tähän aikaan sovi tulla. Päästessäni huoneeseeni missä koirat olivat odottamassa, selvisi miksei Leela olisi halunnut mimua takaisin. Se oli purkanut roskiksen lattialle..
Ei mikään kaikkein paras päivä
maanantaina, lokakuuta 02, 2006
Maanantain matkustelua
Olen kauhen surkea lähtemään pois kivoista kyläpaikoista. Niinpä kävi taas, että matkailu Kipan luona vähän venähti. Sunnuntaina oli reppu pakattu ja aikataulut katsottu, mutta niinpäs sitten jäimmekin maanantaihin asti.
Maanantai-aamu meni Kipalan tontilla koirien kanssa samoillessa. Huomattavasti mukavampaa kuin oman kämppämme lähimaastot. (Minäkin haluan oman metsän.) Cello ja Viivi kiipeilivät kalliolla hurjan näköisesti. Ne kipittivät helposti lähes pystysuoraa kalliota. Onnikin yritti mennä niiden perässä ylös, mutta sillä ei ole länderien näpsäköitä jalkoja ja se oli rysähtää alas. Onneksi se tajusi kääntyä ajoissa. Onni tuppaa unohtamaan länderien seurassa itsensä ja kuvittelee pysyvänsä niiden perässä. On jollain tavoin niin surkuhupaisaa katsoa miten Onni yrittää pysyä kiitävien länderien perässä. Varsin nopeasti Onni kyllästyi perässä roikkumiseen ja päätti palata rakkaimman harrastuksensa, keppien pureskelun pariin.
Illalla osuimme junaan, jossa oli aivan ihana konduktööri. Hänen tyttärellään oli ollut kaksi glenniä ja me puhuimme vaikka kuinka kauan koirista. Konduktööri hieroi Onnin puhuessaan. Tiedän, että valitan joskus matkailun vaikeudesta ja töykeistä ihmisistä, mutta matkailuun mahtuu mukaan myös huippumukavia ihmisiä ja todella iloisia hetkiä. Leela ja muisku olivat meitä vastassa asemalla ja voi sitä riemua. Olisi luullut, että olimme kauankin poissa.
Maanantai-aamu meni Kipalan tontilla koirien kanssa samoillessa. Huomattavasti mukavampaa kuin oman kämppämme lähimaastot. (Minäkin haluan oman metsän.) Cello ja Viivi kiipeilivät kalliolla hurjan näköisesti. Ne kipittivät helposti lähes pystysuoraa kalliota. Onnikin yritti mennä niiden perässä ylös, mutta sillä ei ole länderien näpsäköitä jalkoja ja se oli rysähtää alas. Onneksi se tajusi kääntyä ajoissa. Onni tuppaa unohtamaan länderien seurassa itsensä ja kuvittelee pysyvänsä niiden perässä. On jollain tavoin niin surkuhupaisaa katsoa miten Onni yrittää pysyä kiitävien länderien perässä. Varsin nopeasti Onni kyllästyi perässä roikkumiseen ja päätti palata rakkaimman harrastuksensa, keppien pureskelun pariin.
Illalla osuimme junaan, jossa oli aivan ihana konduktööri. Hänen tyttärellään oli ollut kaksi glenniä ja me puhuimme vaikka kuinka kauan koirista. Konduktööri hieroi Onnin puhuessaan. Tiedän, että valitan joskus matkailun vaikeudesta ja töykeistä ihmisistä, mutta matkailuun mahtuu mukaan myös huippumukavia ihmisiä ja todella iloisia hetkiä. Leela ja muisku olivat meitä vastassa asemalla ja voi sitä riemua. Olisi luullut, että olimme kauankin poissa.
Roppakaupalla ländereitä päänäyttelyssä Hyvinkäällä
Eilen oli Hyvinkäällä länderien päänäyttely. Sinne oli ilmoitettu 22 läntsyä. Lisäksi paikall järjestettiin DNA-näytteiden keräys epilepsiatutkimusta varten, joten paikalla oli paljon turistikoiriakin. Todella erinomainen tilaisuus nähdä paljon ländereitä.
Pääsin Amandan kanssa sijoituskasvattajan matkaan ja mukaan tulivat myös Cello ja Aasa. Cello oli ilmoitettu näyttelyyn ja Aasa tuli antamaan verinäytteen. Loput Kipalan länderilaumasta jätettiin kotiin hoitamaan Onnia.
Onni oli hyvin, hyvin katkera huomatessaan, etten aikonut ottaa sitä mukaan. Se rysäytti itsensä oven läpi ennenkuin ehdin ovesta ulos ja huusi kuin hullu. Oli se lopulta rauhoittunut tajutessaan, että me tosiaan lähdimme ilman sitä ja ryöstänyt Pipun lelun itselleen.
Amandan kanssa oli viimeksi esiinnytty kehässä Tuurissa ja me olimme ainoa koirakko siellä. Oli vähän erilaista olla sisätiloissa kaiken metelin keskellä. Vähän ennen kehää kävimme antamassa DNA-näytteen. Tarkoitus oli antaa se kehän jälkeen, mutta aikataulu vaihtui. Pyysin, että Amandasta voitaisiin ottaa näyte pöydän sijaan, niin että se on sylissäni. Ajattelin, ettei vain tule huonoa kokemusta pöydällä juuri ennen esiintymistä. Näytteenotto sujuikin ihan mutkattomasti.
Kehässä meillä sujui pöydällä olo hyvin siihen asti, että tuomari halusi mitata Amandan. Amandaa kauhistutti mokoma laite, joka tuotiin sen luo. Summittainen mitta saatiin lopulta. Täytynee harjoitella mittaamista. Olen vähän miettinyt, että sen suhteen jotain voisi tehdä, mutta asia on aina jäänyt. Jospa siis tänään aloittaisi mittausharjoitukset.
Mittaamisen jälkeen me emme suuremmin kehässä loistaneet. Yllättävät käänteet (kuten mittaaminen) saavat minun ajatukseni sekaisin ja keskittymiseni hajoaa. Juokseminen sujui vähän puolittaisen hajamielisesti ja seisottaessakaan en saanut Amandaan oikein kontaktia. Omista mokista huolimatta jäi näyttelystä positiivinen olo. Tuomari oli mukava ja pidin hänen tavastaan käsitellä koiria. Kehän laidalla oli mukava jutella ihmisten kanssa. Ländereitä piisasi ihailtavaksi. Mainittakoon erikseen Amandan veli Peetu, jonka vihdoin tapasin.
Terkkuja vain kaikille tutuille ja tuntemattomille länderien omistajille ja niistä haaveileville! Kiitoksia mukavasta päivästä. :)
Pääsin Amandan kanssa sijoituskasvattajan matkaan ja mukaan tulivat myös Cello ja Aasa. Cello oli ilmoitettu näyttelyyn ja Aasa tuli antamaan verinäytteen. Loput Kipalan länderilaumasta jätettiin kotiin hoitamaan Onnia.
Onni oli hyvin, hyvin katkera huomatessaan, etten aikonut ottaa sitä mukaan. Se rysäytti itsensä oven läpi ennenkuin ehdin ovesta ulos ja huusi kuin hullu. Oli se lopulta rauhoittunut tajutessaan, että me tosiaan lähdimme ilman sitä ja ryöstänyt Pipun lelun itselleen.
Amandan kanssa oli viimeksi esiinnytty kehässä Tuurissa ja me olimme ainoa koirakko siellä. Oli vähän erilaista olla sisätiloissa kaiken metelin keskellä. Vähän ennen kehää kävimme antamassa DNA-näytteen. Tarkoitus oli antaa se kehän jälkeen, mutta aikataulu vaihtui. Pyysin, että Amandasta voitaisiin ottaa näyte pöydän sijaan, niin että se on sylissäni. Ajattelin, ettei vain tule huonoa kokemusta pöydällä juuri ennen esiintymistä. Näytteenotto sujuikin ihan mutkattomasti.
Kehässä meillä sujui pöydällä olo hyvin siihen asti, että tuomari halusi mitata Amandan. Amandaa kauhistutti mokoma laite, joka tuotiin sen luo. Summittainen mitta saatiin lopulta. Täytynee harjoitella mittaamista. Olen vähän miettinyt, että sen suhteen jotain voisi tehdä, mutta asia on aina jäänyt. Jospa siis tänään aloittaisi mittausharjoitukset.
Mittaamisen jälkeen me emme suuremmin kehässä loistaneet. Yllättävät käänteet (kuten mittaaminen) saavat minun ajatukseni sekaisin ja keskittymiseni hajoaa. Juokseminen sujui vähän puolittaisen hajamielisesti ja seisottaessakaan en saanut Amandaan oikein kontaktia. Omista mokista huolimatta jäi näyttelystä positiivinen olo. Tuomari oli mukava ja pidin hänen tavastaan käsitellä koiria. Kehän laidalla oli mukava jutella ihmisten kanssa. Ländereitä piisasi ihailtavaksi. Mainittakoon erikseen Amandan veli Peetu, jonka vihdoin tapasin.
Terkkuja vain kaikille tutuille ja tuntemattomille länderien omistajille ja niistä haaveileville! Kiitoksia mukavasta päivästä. :)
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)