keskiviikkona, helmikuuta 28, 2007
KeTyn kertomukset: Tämäkin päivä kääntyi iltaan
Osa on simahtanut osa on vielä hereillä, mutta ihan pian kaikki nukahtavat.
KeTyn kertomukset: Sannalle palkinto ja illan viimeinen arvoitus
Tässä illan viimeinen arvoitus. Chilin tisseille on punkua ja tässäkin kuvassa näkyy kolme nautiskelijaa. Vasemmalta oikealle, ketkä kolme ovat päässeet juomingeille?
KeTyn kertomukset: Anskulle palkinto ja uusi kuva
Chili putsailee pikkuista. Kukas pennuista on päässyt pesulle?
KeTyn kertomukset: Pialle palkinto ja uusi arvauskierros
Nyt on vähän helpommin tunnistettava kuva
Takana nukkuu muuten edellisen kuvan kasvo Finaali ;)
Takana nukkuu muuten edellisen kuvan kasvo Finaali ;)
Kuka on keksien kimpussa
Tulee noi koirien käskemiset joskus aika selkärangasta. Monta kertaa huomaa, että ensin tulee reaktio ja vasta vähän myöhemmin alkaa miettiä mitä tapahtui. Ison lauman kanssa tulee joskus murinoita ja varsinkin, jos on kaksi eri laumaa samassa paikassa. Täällä ei ongelmia ole ollut, vaikka periaatteessa on koiria kolmesta eri laumasta. Silti sitä on vähän varpaisillaan.
Tulee paitsi kuunneltua mahdollisia mutinoita, niin kuunneltua myös kokoajan, että mitä takkahuoneessa tapahtuu, jos ei ole siellä itse. Korvat ovat siis kokoajan valmiudessa. Söimme kahvin kanssa keksejä ja tulin sen jälkeen olohuoneen puolelle. Täällä saavat koirat istua keittiönpenkillä ja jopa Onni on oppinut siihen. Kuulin keittiöstä rapinaa ja karjaisin niin, että kaikki säikähtivät: "Nyt irti sieltä..." Siinä vaiheessa kun ajattelin huutaa syyllisen nimen tajusin, että molemmat koirat ovat lattialla ja pöydän ääressä on vain naurava KePo.
Hups!
Tulee paitsi kuunneltua mahdollisia mutinoita, niin kuunneltua myös kokoajan, että mitä takkahuoneessa tapahtuu, jos ei ole siellä itse. Korvat ovat siis kokoajan valmiudessa. Söimme kahvin kanssa keksejä ja tulin sen jälkeen olohuoneen puolelle. Täällä saavat koirat istua keittiönpenkillä ja jopa Onni on oppinut siihen. Kuulin keittiöstä rapinaa ja karjaisin niin, että kaikki säikähtivät: "Nyt irti sieltä..." Siinä vaiheessa kun ajattelin huutaa syyllisen nimen tajusin, että molemmat koirat ovat lattialla ja pöydän ääressä on vain naurava KePo.
Hups!
KeTyn kertomukset: Kuka ehtii ylimmäs?
"Kukas on meistä kaikkein korkeimmalla?" hihkailisi Finaali ja kiipesi hitusen verran ylemmäs.
"Odotas vain" uhkasi Fenix ja alkoi kiipeämään.
Ferrari on joukon nopealiikkeisin ja se kerkesikin huipulle oitis.
Pentujoukko möyri ja punki, mutta kaikkein korkeimmalla pääsikin lopulta pieni täpläpäinen Fiktio.
Siinä vaiheessa Finaali ja Ferrari olivat vetäytyneet tästä leikistä ja aloittaneet uuden: kuka pääsee äidin pään viereen? -leikin.
"Odotas vain" uhkasi Fenix ja alkoi kiipeämään.
Ferrari on joukon nopealiikkeisin ja se kerkesikin huipulle oitis.
Pentujoukko möyri ja punki, mutta kaikkein korkeimmalla pääsikin lopulta pieni täpläpäinen Fiktio.
Siinä vaiheessa Finaali ja Ferrari olivat vetäytyneet tästä leikistä ja aloittaneet uuden: kuka pääsee äidin pään viereen? -leikin.
tiistaina, helmikuuta 27, 2007
KeTyn kertomukset: Illan hoitotoimenpiteet
Ruokaa jaetaan kaikille, niin emolle kuin pennuille.
Pennut pitää puhdistaa.
Ja lopuulta keräännytään nukkumaan.
Ihan epistä tälläinen lomailu!
Apua, apua! Ilkeä mami on laittanut minut vankilaan, tuumaa Amanda.
Koirat ovat kieltämättä saaneet viettää aika paljon aikaa keittiössä, mutta ei niitä ihan kokonaan ole unohdettu, vaikka aikaa Chilin pesän luona hyvin kuluukin.
Amanda on saanut masuhoitoa.
Se rakastaa mahan rapsuttelua ja me vietämme päivittäin yhteisiä hetkiä, jolloin Amanda makaa sylissäni ja minä silittelen sen masua nuuhkien samalla päälakea. Ihan rauhoittava rituaali. Onnin kanssa meillä ei ole samanlaista rituaalia. Meidän yhteiset juttumme ovat erilaiset leikit. Onni on nyt saanut tyytyä sisäleikkien sijaan kampaamiseen, mikä ei sen mielestä ole lainkaan yhtä hauskaa.
Koirat ovat saaneet viettää paljon aikaa ulkonakin. Päivisin tulee lähdettyä haukkaamaan raitista ilmaa ja mukaan lähtee yleensä kaksikon lisäksi Cello. Enemmän tämän kolmikon seikkailuista voi lukea kotisivuilta uudesta Jästipää ja Pompputassu-tarinasta.
KeTyn kertomukset: Unta, maitoa ja kakkaa
Minuutit lipuvat eteenpäin. Pennut joko nukkuvat, syövät tai kakkaavat. Jännittävää, eikös?
Silti niitä malttaa tuijotella.
Silti niitä malttaa tuijotella.
maanantaina, helmikuuta 26, 2007
KeTyn kertomukset: Pieniä iloja, suuria suruja
Tänään on ollut surullinen päivä Kipalassa. Maltti-saksanpaimenkoiraa ei enää ole :( Osanottoni koko perheelle.
Chilin pesässä asiat sen sijaan ovat hyvin. Piskuinen poika on nostanut vähän painoaan. Muutkin pennut ovat tyytyväisiä. Tuntuu, että niillä alkaa olla jo erilaisia luonteenpiirteitä. Yksi tykkää jyrätä toiset ja toisen pitää kokeilla jokaista nisää. Niitä on hauska seurailla.
Chilin pesässä asiat sen sijaan ovat hyvin. Piskuinen poika on nostanut vähän painoaan. Muutkin pennut ovat tyytyväisiä. Tuntuu, että niillä alkaa olla jo erilaisia luonteenpiirteitä. Yksi tykkää jyrätä toiset ja toisen pitää kokeilla jokaista nisää. Niitä on hauska seurailla.
KeTyn kertomukset: Maito maistuu
Ensimmäisenä iltana kaikki pentuset saivat hiukan emänmaidonvastiketta, jopa suurin narttu, vaikka se ei oikeastaan olisi välttämättä tarvinnutkaan. Eilen punnituksen jälkeen annettiin pienimmille varmuuden vuoksi juomakierros. Chilin maito on alkanut virrata ja tänään puntarin lukemat kertoivat, ettei lisäjuomaa tarvita. Piskuinen poika on erityistarkkailussa, tällä hetkellä sillä pyyhkii ihan hyvin.
sunnuntaina, helmikuuta 25, 2007
KeTyn kertomukset: Jo saapuu ilta..
.. ja lienee aika mennä nukkumaan. Chilin pesässä on kaikki hyvin. Vaikka Chili ulkoilun aikana oli ihan satavarman, että pennut on kadonneet jonnekin. Eivät olleet, mä vaan siellä nuuskuttelin niitä. Ihanat pallerot.
Jospa nyt ois nukkumaanmenoaika.
Jospa nyt ois nukkumaanmenoaika.
KeTyn kertomukset: Pentukuvia
Chilin ulkoilun ajan pennut lämmittelevät vesipullojen lämmittämässä korissa.
Poseerausta :)
(Etualalla olevat pennut ovat uroksia)
Poseerausta :)
(Etualalla olevat pennut ovat uroksia)
KeTyn kertomukset: Kuka, mitä, häh?
Tajusin äsken Onnia harjatessani, että en muistanut lainkaan alustaa koko kenneltyttö-hommaa.. Joten lisäänpä tämän näin jälkikäteen.
Amandaa ottaessani, sanoin Kipalle, että olisi ihan mukava päästä seuraamaan synnytystä. Kiinnostus kasvattamista kohtaan oli yksi syy, miksi halusin sijoituskoiran. Silloin oli puhetta, että voin tulla kenneltytöksi Chilin pentueen aikoihinkin, jos vain olen asiasta kiinnostunut. Olihanhan mä :)
Joten täällä ollaan. Olen kovasti kiitollinen Kipalle tästä mahtavasta tilaisuudesta nähdä, kokea ja oppia.
Amandaa ottaessani, sanoin Kipalle, että olisi ihan mukava päästä seuraamaan synnytystä. Kiinnostus kasvattamista kohtaan oli yksi syy, miksi halusin sijoituskoiran. Silloin oli puhetta, että voin tulla kenneltytöksi Chilin pentueen aikoihinkin, jos vain olen asiasta kiinnostunut. Olihanhan mä :)
Joten täällä ollaan. Olen kovasti kiitollinen Kipalle tästä mahtavasta tilaisuudesta nähdä, kokea ja oppia.
KeTyn kertomukset: Kuvauksia ja nimeyksiä
Tänään meillä on ollut kuvauspäivä. Kipa otti kaikista pennuista kuvat ja samalla ne saivat työnimet. Erotan pennut toisistaan, mutta en muista oikein kuka syntyi missäkin vaiheessa, vaikka itse sen kirjoitin ylös. Nartut on on helppo muistaa kun toinen oli ensimmäinen ja toinen viimeinen. Saapa nähdä oppiiko muistamaan työnimiä. Osalle on jo tullut keksittyä omia nimityksiä, Ee, Täplis, Jätti, Apilapoika, Ferrari.. Ferrari sai saman nimen työnimekseen. Siinä jätkässä on kyllä virtaa. Aina menossa.
Lisäsin muuten synnytyskertomukseen kuvat.
Lisäsin muuten synnytyskertomukseen kuvat.
Sunnuntailenkkeilyä
Podin aamulla aikas huonoa omaatuntoa noiden omien otusten suhteen. KePo hoiti ne mallikelpoisesti, mutta tuntui vähän epäreilulta, varsinkin Onnia kohtaan. Hyvittelin niitä lähtemällä retkelle Kipalan metsään. Otimme mukaan myös Cellon.
Koirat painalsivat menemään ja tutkailimme maastoa. Onni sai lyhyillä jaloillaan tehdä töitä, että pääsi kiipeilemään kallioilla. Cellolle ja Amandalle jyrkkä ylämäki ei ollut mikään ongelma. Siinä vaiheessa kun Onni jyristi samaa reittiä alaspäin kuin ketteräjalkaisemmat kaverinsa kävi mielessä, että se vielä saattaa taittaa niskansa. Mutta Onni osaa tahtoessaan olla yllättävän ketterä. Sama koira voi itkeä pitkän tovi, ettei millään pääse repun ohi kun se on asetettu kulkuväilälle.
Cello ja Amandan kiisivät paljon Onnia nopeammin, mutta Onnilla oli taktiikka. Se laittoo kaksikon ensin juoksemaan vetämällä pienen spurtin j a jäi sitten tyytyväisenä pureskelemaan keppiä jonnekin. Yhden kerran se pysähtyi poikittain suoraan polulle. Takaa tuleva Amanda hyppäsi tavanomaiseen tapaansa Onnin yli. Cello tuli muutaman metrin Amandan takaa ja hetken se selvästi mietti, että mitäs nyt, mutta loikkasi samaan tapaan Onnin yli. Länderit katsoivat hetken Onnia ja jatkoivat matkaa.
Eilen en tainnut pistääkään neneääni ylös, joten tälläinen pitempi lenkki oli ihanan virkistävä. Jaksaa tutkailla Chiliä ja pentuja :)
Koirat painalsivat menemään ja tutkailimme maastoa. Onni sai lyhyillä jaloillaan tehdä töitä, että pääsi kiipeilemään kallioilla. Cellolle ja Amandalle jyrkkä ylämäki ei ollut mikään ongelma. Siinä vaiheessa kun Onni jyristi samaa reittiä alaspäin kuin ketteräjalkaisemmat kaverinsa kävi mielessä, että se vielä saattaa taittaa niskansa. Mutta Onni osaa tahtoessaan olla yllättävän ketterä. Sama koira voi itkeä pitkän tovi, ettei millään pääse repun ohi kun se on asetettu kulkuväilälle.
Cello ja Amandan kiisivät paljon Onnia nopeammin, mutta Onnilla oli taktiikka. Se laittoo kaksikon ensin juoksemaan vetämällä pienen spurtin j a jäi sitten tyytyväisenä pureskelemaan keppiä jonnekin. Yhden kerran se pysähtyi poikittain suoraan polulle. Takaa tuleva Amanda hyppäsi tavanomaiseen tapaansa Onnin yli. Cello tuli muutaman metrin Amandan takaa ja hetken se selvästi mietti, että mitäs nyt, mutta loikkasi samaan tapaan Onnin yli. Länderit katsoivat hetken Onnia ja jatkoivat matkaa.
Eilen en tainnut pistääkään neneääni ylös, joten tälläinen pitempi lenkki oli ihanan virkistävä. Jaksaa tutkailla Chiliä ja pentuja :)
KeTyn kertomukset: Chilin synnytys
No niin, yöunien jälkeen on vähän pirteämpi olo. Eilinen meni aikas tiukasti takkahuoneessa, jostain syystä... :D
KePo kävi kiskomassa mut ylös punkasta siinä neljän pintaan. Tai kiskoi ja kiskoi. Kysyi, että halutko tulla kattomaan ja mä pomppasin salamana ylös. Ajattelin, että Onni ja Ama ois voineet jäädä ylös nukkumaan, mutta ne ehti rappusille siinä vaiheessa ku kaivelin kameran akkua laturista. Saivat siis mennä keittiöön.
Takkahuoneessa Chili läähätti pesässään. Hurjan rauhallisesti se otti touhun. Pyörähti välillä silitettävänä, läähätteli ja kävi vähän petaamassa välillä. Vähän viiden jälkeen Chili alkoi näyttää siltä, että nyt voisi, jotain tapahtua ja pyöräytti maailmaan ensimmäisen pentunsa, joka oli narttu.
Toisena putkahti hetken päästä poika.
Chili oli heti kiinnostunut pennuista eikä olisi malttanut antaa laittaa niitä koriin vesipullon päälle nukkumaan, vaikka kolmas oli tulossa. Pian pentuja kellisteli Chilin vieressä kolme. Tilanne rauhoittui ja pennut tuhisivat.
Kipa lähti piipahtamaan vessassa ja virnisteli, että jos joku tulee niin hoitakaa te se KePon kanssa. Chili kai päätteli, että se oli käsky ja siinä vaiheessa ku Kipa ehti takaisin, niin hänen työkseen jäikin ojentaa mulle sakset ja ottaa pentu kuivattavaksi. Chiliä ei yhtään haitannut, että mä vaihduin kätilöksi, eikä mennyt kauaa, kun neljäs poika syntyi.
Chili oli putkautellut pentuja maailmaan aika nopeaan tahtiin. Viidenen pennun jälkeen tuli vähän pitempi tauko. Syntyi istukka. Ajattelimme, että se on jonkun viisikon. Chili söi istukat nimittäin sillä aikaa, kun pentuja kuivattiin ja napanuorat sidottiin, joten mun kirjanpitoni niiden suhteen ei ollut ihan ajan tasalla koko aikaa.
Meni puoli tuntia istukan jälkeen, kun syntyi kuollut poika. Ei siinä ollu missään vaiheessa elonmerkkiä. Kieli oli aivan valkoinen. KePo yritti elvyttää sitä kauan. Me otettiin Kipan kanssa vastaan seuraavaa pentua, joka olikin potra poika. Chili onneksi ei edes ehtinyt huomaamaan enkelipentua. Se hoivaili tyytyväisenä kuutta pentustaan. Niillä oli meno päällä. Kauhee änkeäminen tissien suuntaan.
Viimeinen poika syntyi kymmenen pintaan ja olikin kaikkein isoin pennuista. Chili sai rauhoittua vähän hoitamaan ja pääsi käymään ulkona sillä aikaan kun pesään vaihdettiin puhtaat sisälmykset. Pesulle Chili ei ois ihan malttanut mennä vaan olisi heti halunnut ulkoa päästä takaisin pesään. Pennut olivat kaikki aika pieniä, joten niille annettiin vähän vastiketta, koska Chilin maito ei ollut vielä alkanut laskeutua. Massut täynnä pennut rauhoittuivat uinumaan Chilin kylkeen kiinni.
Paitsi että Chili sai synnyttämisen näyttää ihan helpolta keikalta, se oli niin ihana, kun se halusi heti hoitaa niitä. Rouvalle maistui ruoka ja juoma. Varsinkin juomaa meni alas aika reippaasti.
Kipa ehti vähän nukkumaan, kun me KePon kanssa ihailtiin pentusia ja kehuttiin niitä kilvan. Juoma alkoi vaikuttaa ja Chili pääsi ulkoilemaan uudelleen. Ulkoilun jälkeen meni hetki ja Chili alkoi vaikuttamaan vähän rauhattomalta ja sillä oli supistuksia. Pentuset koriin ja kaivettiin sakset sun muuta tarvikkeet esiin.
Viimeisen pennun kanssa Chili joutui vähän enemmän ponnistelemaan, mutta sieltä tulikin kaikkein suurin pentu. Ponteva tyttö, joka oli iloinen yllätys.
Kaksi tyttöä ja kuusi poikaa tuhisi tyytyväisenä Chilin kyljeessä ja kaikki voivat oikein hyvin. Tytöt ovat isoja mollukoita. Pojista yksi on iso ja yksi aika pikkuruinen. Loput neljä ovat suurinpiirtein saman kokoisia. Ihania otuksia :)
Mun koirat on olleet eilisen ihan KePon vastuulla, sillä olen tosiaan ollut koko päivän lähinnä takkahuoneessa. Ei siinä vielä kaikki. Eilen illalla otin Amandan mukaan yläkertaa ja ajatteli, että nukahdan tunniksi. Aamulla heräsin Amandan vieressäni ja tajusin, että olin unohtanut Onnin keittiöön koko yöksi. Reppana. Pitää tänään keksiä sillekin vähän jotain kivaa puuhaa, ettei tunne olevansa ihan hylätty.
(Kuvat lisätty ;) )
KePo kävi kiskomassa mut ylös punkasta siinä neljän pintaan. Tai kiskoi ja kiskoi. Kysyi, että halutko tulla kattomaan ja mä pomppasin salamana ylös. Ajattelin, että Onni ja Ama ois voineet jäädä ylös nukkumaan, mutta ne ehti rappusille siinä vaiheessa ku kaivelin kameran akkua laturista. Saivat siis mennä keittiöön.
Takkahuoneessa Chili läähätti pesässään. Hurjan rauhallisesti se otti touhun. Pyörähti välillä silitettävänä, läähätteli ja kävi vähän petaamassa välillä. Vähän viiden jälkeen Chili alkoi näyttää siltä, että nyt voisi, jotain tapahtua ja pyöräytti maailmaan ensimmäisen pentunsa, joka oli narttu.
Toisena putkahti hetken päästä poika.
Chili oli heti kiinnostunut pennuista eikä olisi malttanut antaa laittaa niitä koriin vesipullon päälle nukkumaan, vaikka kolmas oli tulossa. Pian pentuja kellisteli Chilin vieressä kolme. Tilanne rauhoittui ja pennut tuhisivat.
Kipa lähti piipahtamaan vessassa ja virnisteli, että jos joku tulee niin hoitakaa te se KePon kanssa. Chili kai päätteli, että se oli käsky ja siinä vaiheessa ku Kipa ehti takaisin, niin hänen työkseen jäikin ojentaa mulle sakset ja ottaa pentu kuivattavaksi. Chiliä ei yhtään haitannut, että mä vaihduin kätilöksi, eikä mennyt kauaa, kun neljäs poika syntyi.
Chili oli putkautellut pentuja maailmaan aika nopeaan tahtiin. Viidenen pennun jälkeen tuli vähän pitempi tauko. Syntyi istukka. Ajattelimme, että se on jonkun viisikon. Chili söi istukat nimittäin sillä aikaa, kun pentuja kuivattiin ja napanuorat sidottiin, joten mun kirjanpitoni niiden suhteen ei ollut ihan ajan tasalla koko aikaa.
Meni puoli tuntia istukan jälkeen, kun syntyi kuollut poika. Ei siinä ollu missään vaiheessa elonmerkkiä. Kieli oli aivan valkoinen. KePo yritti elvyttää sitä kauan. Me otettiin Kipan kanssa vastaan seuraavaa pentua, joka olikin potra poika. Chili onneksi ei edes ehtinyt huomaamaan enkelipentua. Se hoivaili tyytyväisenä kuutta pentustaan. Niillä oli meno päällä. Kauhee änkeäminen tissien suuntaan.
Viimeinen poika syntyi kymmenen pintaan ja olikin kaikkein isoin pennuista. Chili sai rauhoittua vähän hoitamaan ja pääsi käymään ulkona sillä aikaan kun pesään vaihdettiin puhtaat sisälmykset. Pesulle Chili ei ois ihan malttanut mennä vaan olisi heti halunnut ulkoa päästä takaisin pesään. Pennut olivat kaikki aika pieniä, joten niille annettiin vähän vastiketta, koska Chilin maito ei ollut vielä alkanut laskeutua. Massut täynnä pennut rauhoittuivat uinumaan Chilin kylkeen kiinni.
Paitsi että Chili sai synnyttämisen näyttää ihan helpolta keikalta, se oli niin ihana, kun se halusi heti hoitaa niitä. Rouvalle maistui ruoka ja juoma. Varsinkin juomaa meni alas aika reippaasti.
Kipa ehti vähän nukkumaan, kun me KePon kanssa ihailtiin pentusia ja kehuttiin niitä kilvan. Juoma alkoi vaikuttaa ja Chili pääsi ulkoilemaan uudelleen. Ulkoilun jälkeen meni hetki ja Chili alkoi vaikuttamaan vähän rauhattomalta ja sillä oli supistuksia. Pentuset koriin ja kaivettiin sakset sun muuta tarvikkeet esiin.
Viimeisen pennun kanssa Chili joutui vähän enemmän ponnistelemaan, mutta sieltä tulikin kaikkein suurin pentu. Ponteva tyttö, joka oli iloinen yllätys.
Kaksi tyttöä ja kuusi poikaa tuhisi tyytyväisenä Chilin kyljeessä ja kaikki voivat oikein hyvin. Tytöt ovat isoja mollukoita. Pojista yksi on iso ja yksi aika pikkuruinen. Loput neljä ovat suurinpiirtein saman kokoisia. Ihania otuksia :)
Mun koirat on olleet eilisen ihan KePon vastuulla, sillä olen tosiaan ollut koko päivän lähinnä takkahuoneessa. Ei siinä vielä kaikki. Eilen illalla otin Amandan mukaan yläkertaa ja ajatteli, että nukahdan tunniksi. Aamulla heräsin Amandan vieressäni ja tajusin, että olin unohtanut Onnin keittiöön koko yöksi. Reppana. Pitää tänään keksiä sillekin vähän jotain kivaa puuhaa, ettei tunne olevansa ihan hylätty.
(Kuvat lisätty ;) )
lauantaina, helmikuuta 24, 2007
KeTyn kertomukset: Pentuja tuli -kuittaus
Hyvin väsähtänyt apukätilö kuittaa, että pentuja tuli ja kaikki voivat hyvin. No okei, Chili ja pennut voivat hyvin, muut koirat ovat vähän kyllästyneitä, ihmisistä puolet on flunssassa ja osa kuten mä, muuten pikkuhiljaa jo aika väsyneenä.
Aika mahtavaa hommaa! Chili on kyllä ihan huippu otus. Uskomaton rouva :)
Kirjotan myöhemmin vähän tarkemmin tapahtuman kulusta ja muusta. On mulla kameras kuviakin, jos vaan ne saisi paikoilleen. Pentulaatikon vierestä ei kyl millään malta olla pois, mut nyt voisin sulkee silmäni hetkeksi.
Aika mahtavaa hommaa! Chili on kyllä ihan huippu otus. Uskomaton rouva :)
Kirjotan myöhemmin vähän tarkemmin tapahtuman kulusta ja muusta. On mulla kameras kuviakin, jos vaan ne saisi paikoilleen. Pentulaatikon vierestä ei kyl millään malta olla pois, mut nyt voisin sulkee silmäni hetkeksi.
perjantaina, helmikuuta 23, 2007
KeTyn kertomukset: Mahtaakohan mahassa olla pentuja?
Päivä meni oikein rattoisasti kuunnellen Onnin itkua. Telkesin julmasti sen, Amandan ja Cellon verkkoaidan taakse keittiön puolelle. Chiliä ei viitsi turhaan häiritä, joten Onni ja Ama saavat suosiolla olla kauempana niin kauan kun rouvan masussa on asukkeja. Viimeksikin (olikohan se nyt viime syksynä kun nähtiin?) Onni oli heti nuuskimassa tunkeilevaisesti Chilin peppua. Cellon laitoin mukaan kaveriksi, mutta ilmeisesti se ei ollut Onnin mielestä ihan sama kuin se, että olisi joku ihminen samassa huoneessa.
Chili tykkää nukkua koreissa.
Mutta hetkinen? Mahtaakohan koko koira olla kantavana? Eihän sillä näy masuakaan...
Jauheliha on kyllä rouvalle maistunut viime aikoina.
Hmmm...
No juu on sillä iso massu, joka oli korikuvassa vain piilossa.
Tästä varmaan näkee koon vähän paremmin. Vieressä seisoo Arska.
Chili tykkää nukkua koreissa.
Mutta hetkinen? Mahtaakohan koko koira olla kantavana? Eihän sillä näy masuakaan...
Jauheliha on kyllä rouvalle maistunut viime aikoina.
Hmmm...
No juu on sillä iso massu, joka oli korikuvassa vain piilossa.
Tästä varmaan näkee koon vähän paremmin. Vieressä seisoo Arska.
KeTyn kertomukset: Päästiin perille
Tänne Kipalaan me tupsahdettiin jo eilen, mutta ei sitä ole malttanut koneen ääressä viipyä, kun on niin monta karvaturpaa paijattavana. Täällä aina menee ensimmäinen ilta siinä kun istuu hymyillen sohvalla ja rapsuttelee ja suukottelee milloin kutakin pörriäistä.
Arska oli aivan kultapoika. Mä olen niin rakastunu siihen. Se hyppäsi ensimmäisenä syliin ja antoi roppakaupalla pusuja. Illan mittaa se kävi monta kertaa sylissä suukottelemassa. Kyllähän toisetkin olivat innoissaan, jopa Chili lipsautti kielellä pienen pusun nenänpäähäni, mutta Aaskupaasku on mun lempparini.
Arska oli aivan kultapoika. Mä olen niin rakastunu siihen. Se hyppäsi ensimmäisenä syliin ja antoi roppakaupalla pusuja. Illan mittaa se kävi monta kertaa sylissä suukottelemassa. Kyllähän toisetkin olivat innoissaan, jopa Chili lipsautti kielellä pienen pusun nenänpäähäni, mutta Aaskupaasku on mun lempparini.
torstaina, helmikuuta 22, 2007
Pakkaamisia....
Alkuun jatkoa eiliselle sänkykuvalle.
Mitä sängystä ei saanut löytyä?
Leela tuumi, että eihän se sängyssä olekaan vaan peiton alla.
Olen pakannut koko aamun. Ei pitäisi jättää viime tippaan. Joo'o. Viime yönä taisin peräti tunnin nukkua kun koodailin projektin kotisivuja kasaan. Alkavat näyttää jo ihan kotisivuilta. Seitsemältä heitin ne verkkoon ja aloin tähyillä repun suuntaan.
Amanda: Minä aion tulla tällä kertaa sitten varmasti mukaan!
Onni: Hei haloo, miten sä voit viedä noin paljon tilaa. Mäki halun mukaan.
Leela: Siis tänne mahtuu varmasti yksi pieni koira. Ihan sama minne mennään..
Pian kai pitäis selvittää että millä junalla sitä menis. Mulla on vähän enemmän kamaa jo kasassa kuin repullinen koiria. Sorto taasen lastattuna.. Ei kai sitä nyt ihan vähillä eväillä voi matkaan lähteä....
Mitä sängystä ei saanut löytyä?
Leela tuumi, että eihän se sängyssä olekaan vaan peiton alla.
Olen pakannut koko aamun. Ei pitäisi jättää viime tippaan. Joo'o. Viime yönä taisin peräti tunnin nukkua kun koodailin projektin kotisivuja kasaan. Alkavat näyttää jo ihan kotisivuilta. Seitsemältä heitin ne verkkoon ja aloin tähyillä repun suuntaan.
Amanda: Minä aion tulla tällä kertaa sitten varmasti mukaan!
Onni: Hei haloo, miten sä voit viedä noin paljon tilaa. Mäki halun mukaan.
Leela: Siis tänne mahtuu varmasti yksi pieni koira. Ihan sama minne mennään..
Pian kai pitäis selvittää että millä junalla sitä menis. Mulla on vähän enemmän kamaa jo kasassa kuin repullinen koiria. Sorto taasen lastattuna.. Ei kai sitä nyt ihan vähillä eväillä voi matkaan lähteä....
keskiviikkona, helmikuuta 21, 2007
Minkäs rotuisia koiria meillä asuikaan
... kun katselee kuvia niin löytyisi..
Varsin kaameassa karvassa oleva karkeakarvainen glen of imaalinpystykorva...
Vauhdikkaasti etenevä korvatpystyssäländer, jolla ei jalat pysy millään maassa...
Sekä kääpiöpinseri talviasussa.
Että sellainen päivälenkki tehtiin tänään. Koirat kaipaisivat vähän siistimistä. Eilen napsuttelin kynnet, mutta Onnin turkki on ihan kauhea ja Amandan korvatkin voisi pikkuhiljaa varmaan nyppiä. Meillä muuten kaikkein innokkain kynsienleikkuuttaja on Leela. Minun koirani lähinnä alistuvat leikkaamiseen. No jos nyt on aivan pakko.. Leela kokeilee vähän väliä päästä mukaan tähän operaatioon. Leikkaa multa, leikkaa multa! Namiahan se halajaa, mutta sinänsä varsin hupaisaa.
Tässä vielä kuva miltä sänkyni näyttää aamuisin.
Varsin kaameassa karvassa oleva karkeakarvainen glen of imaalinpystykorva...
Vauhdikkaasti etenevä korvatpystyssäländer, jolla ei jalat pysy millään maassa...
Sekä kääpiöpinseri talviasussa.
Että sellainen päivälenkki tehtiin tänään. Koirat kaipaisivat vähän siistimistä. Eilen napsuttelin kynnet, mutta Onnin turkki on ihan kauhea ja Amandan korvatkin voisi pikkuhiljaa varmaan nyppiä. Meillä muuten kaikkein innokkain kynsienleikkuuttaja on Leela. Minun koirani lähinnä alistuvat leikkaamiseen. No jos nyt on aivan pakko.. Leela kokeilee vähän väliä päästä mukaan tähän operaatioon. Leikkaa multa, leikkaa multa! Namiahan se halajaa, mutta sinänsä varsin hupaisaa.
Tässä vielä kuva miltä sänkyni näyttää aamuisin.
tiistaina, helmikuuta 20, 2007
Höh ei treenejä, joten aika meni piirtäessä
Pakkasta on sen verran että tämän viikon treenit jäi pitämättä. Tylsää, sillä Amandalla on juoksut ohi ja olisin vihdoin päässyt sen kanssa harkkailemaan. Ensi viikon treenit jää joka tapauksessa meijän osalta pitämättä kun ollaan muualla. No katsotaan parin viikon päästä.
Kun ei ollut treenejä niin aika meni piirtäessä. Pitäisi varmaan päivittää kotisivuille vähän enemmän piirroksia kun siellä on iän kaiken vanhoja. Yllättävän paljon aikaa saa menemään koneen ääressä kun innostuu. Vaikka mulla on kyllä jonossa vielä aika monta piirrettävää.
Ja lopputulos:
Kun ei ollut treenejä niin aika meni piirtäessä. Pitäisi varmaan päivittää kotisivuille vähän enemmän piirroksia kun siellä on iän kaiken vanhoja. Yllättävän paljon aikaa saa menemään koneen ääressä kun innostuu. Vaikka mulla on kyllä jonossa vielä aika monta piirrettävää.
Ja lopputulos:
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)