sunnuntaina, lokakuuta 31, 2010

Epävirallisissa treenaamassa kontakteja

Tänään oli Lempäälässä epikset, joihin osallistuttiin Aman ja Pilan kanssa. Pila meni kaksi kertaa mölli-luokassa ja Amanda sitten kilpailevissa. Tulokset oli luokkaa hyl, hyl, hyl kertaa miljoona molemmilla koirilla.

Pilan kanssa meillä meni kontaktit ihan kivasti, ekalla puomin alastulolla ei osannut tulla ihan alas asti. Ja aika vahvasti taas ohjaaja oli sitäkin kontaktin suoritusta avustamassa. Pila irtos myös ihan kivasti putkiin. Ongelma oli lähinnä hyppyesteet, kun ohjaaja oli niin surkeasti kartalla ja kovin, kovin myöhässä. Ekan radan lähtökin oli huono, Pila jäi nuuhkimaan ja ehti vaihtaa asentoa.

Eka rata

Toisella radalla ehdin alun ohjaukseen paremmin mukaan ja onnistuin jopa pelastaa puomin jälkeisistä hypyistä toisen ennen putkea, mutta sille vimpalle Pila ehti viipottaa jo ohi. Kun mä en vaan pysy mukana. A:n jälkeinen rima tipahti, samoin viimeinen rima. Ei ihan Pila kestä huitomista riman päällä.

Toinen rata

Hauskaa meillä oli. Ja Pila oli hieno koira. Mulla on ittellä aikas paljon opeteltavaa sen kanssa. Hyödynnettiin muilla kentillä olevia lämppäriesteitä ja kokeiltiin myös miten meillä menis kepit. Ja nehän meni. Kaksi kertaa. Ihan oikein! Vau! Olen ällistynyt. Meillä on siis toivoa :)

Mulla oli lauantaina länderialkkareita meillä pihassa treenaamassa ja siinä jutellessa tajusin, että oikeasti Pilallakin lähestyy jo virallinen kisaikä (18kk). Nyt jo. Vastahan Kuiskis niitä kantoi mahassa. Tän päiväset möllikisat varsin selvästi osoitti, että meillä ei vielä ole asiaa kisakentille. Ja omakin fiilis on sellainen, että todellakaan ei oo niin valmista että uskaltaisi kokeilla. Joskos saisi ensin kepit varmoiksi ja oppisi ohjaamaan vähän paremmin, niin voisi edes miettiä. Mitattavaksi sen kyllä voisi viedä, vaikka selkeä medi onkin.

Aman radalla päätin pysäyttää sen kontakteille. Treeneissä pysäytän sen, mutta kisoissa edes mölli-kisoissa en oo koskaan pysäyttäny. Ja eihän Ama pysähtyny :D Reppana, vaikka oli niin järkyt varmistelut mulla ettei mitään rajaa. Tosi karmeet kontaktit. Mutta sen vastapainoksi kepit oli hienot. Saatiin kivasti putkesta vauhtia ja Ama pujotteli vauhdilla. Oi vitsit että olin iloinen. Ja se irtos makeesti putkiinkin ja radalla oli kivoja suoria jossaAma päästeli huoletta mun edellä. Mä niin tykkäsin mennä sen kanssa. Mun ohjaus luonnollisesti jostain ihan jääkaudelta, eikä Amankaan kanssa onnistuttu suorittaan viimeist estettä. Mikä lienee viimeisen esteen kirous kun ei kertaakaan tullut suoritettua. Amsistakin on video tokalta radalta, mutta en kehtaa laittaa kun ne kontaktit on niin kauheet. :D

lauantaina, lokakuuta 30, 2010

Aamuviikon kiireitä

Viikko vierähti taas hirveetä vauhtia. Aamuviikoilla ei kerkeä kyllä tehdä niin mitään. Koirarukat on ollu ihan hunningolla. Tiistaina ja torstaina olin seuran mattotalkoissa. Keskiviikkona ja perjantaina ehdittiin puuhata jotain pientä, mutta aikas kuollutta on meno ollut. Ja mä oon ihan poikki. Onneksi on kaksi vapaapäivää ja saa tehdä mitä lystää.

Keskiviikkona naksuttelin pikkaisen. Ei mitenkään ihan onnistunutta. Totoroa yritin opettaa nostaan takajalat kirjan päälle, mutta sain sen vaan potkaisemaan kirjaa. Ei taida olla mun laji. Tässäkin suhteessa varmaan ajoittamiseni on myöhässä.

Perjantaina otettiin pientä agipuuhailua koirien kanssa. Kuvasin kaikkien treenit. Jälkikäteen katsottuna treeneit näytti paremmilta kuin itse treenatessa tuntui. Tai sitten annan virheet itselleni videolla helpommin anteeksi. Tässä on Totoron tyylinäytteitä koottuna.
Video

Talo on ollut viikon verran hunnigolla. Ei oo ehtiny/jaksanu tehdä yhtään mitään. Remontti ei oo edistyny, kylppäri on yhä vailla vesieristystä. Olen ilmeisesti aamuviikoilla niin paljon tiellä tai jotain kun illassa ollessa kylppärissäkin tapahtuu.

Onneksi on viikonloppu! Puuh.

lauantaina, lokakuuta 23, 2010

Onni tuli taloon

Koko viikon olen puunannut ja järjestellyt paikkoja ihan vaan sitä varten kun porukat tulee käymään. Talossa on ihmeellisen siistiä. Järjestelyvimman seurauksena keittiökin näyttää taas keittiöltä, eikä kaatopaikalta. Siihen varmaan aika paljon vaikutti se, että vessassa on nyt seinä ja pesutorni on sitä seinää vasten eikä keskellä lattiaa. Eikä lattia ole myöskään remonttiromppeiden peitossa. Olohuone tyhjeni käytetyistä vaatteista ja ne päätyivät omiin paikkoihinsa kaappeihin. Lisäksi sain purettua kamalan pöydän olkkarin nurkasta. Vihdoin! Sääli, että olohuoneessa on yhä pakko säilyttää jotain typeriä levyjä jotka menee vessan seinään. Niitä ei voi säilyttää ulkona ja varastoa ei ole. No jaa, ei kaikkea kerralla. On siellä vielä lyhyet tikapuut ja muuta ihmeellistä. Tuskinpa koskaan onnistun saamaan talosta mitään muodikasta ja hienosti sisustettua.

Onsku ikavoi

Tullessaan porukat tipautti meille Onnin viikoksi hoitoon. Onni oli kyllä sitä mieltä, että se ei tänne halua jäädä ja jäi surkeana tuijottelemaan ovea. Ekana ulos päästessään säntäsi portille katsomaan, että tästä ne meni. Tänään se sentään on vähän iloisempi.

Lauantai meni jotenkin varkain ja sunnuntai kului ihan yhtä vikkelään. Käytiin katsomassa Tamskin Tallia. En sitten ilmoittanut tyttöjä sinne kisaamaan. Sen verran sain kuulla juttuja matosta, että jätin suosiolla väliin. Onneksi ei satanut, joten kosteutta ei ainakaan kakkosten aikaan ollut vaan maton pito oli hyvä.

Totski pihassa

Samalla reissulla Totskiroolle hankittiin kisakirja. Ei sillä, että se välttämättä sitä koskaan tulee tarvitsemaan. Huittisen Anne mittas Totskin selkeäksi maksiksi. 45 senttiä oli mittaustulos. Kieltämättä siltä se vähän munkin silmään näytti kun oli semmoisen sentin, vähän yli, Amaa korkeampi. Sääli, medien hypyt ois paljon inhimillisempiä. Totski sai hurjasti kehuja hienosta käytöksestä ja upeasta seisomisesta. Tuli niin hyvä olo ja ylpeys Kipan puolesta kun toi jätkä nyt vaan on niin makee. Siellä se kulki mukana niinku ois aina ollu ja mittaus meni niin hyvin, ettei oo yhtään mun koiraa mitattu yhtä helposti. Totski vaan seistä pönötti ja sen jälkeen kerjäs iloisesti rapsuja.

Iltasella väkersin renkaan loppuun. Nyt se on päällystetty. Ei ihan yhtä herkästi hajoa kuin ennen päällystämistä, mutta rengas-osa irtoaa yhä.

Valmis rengas

Mulla on talven varalle myös sisäkenttä. Olohuoneeseen saa semmoisen 3x3 metrin alueen, jossa voi vaikka treenailla ohjaustekniikkaa yhdellä hypyllä. :D Siinä on vielä hieno mattopohja ja kaikkea ;) Ensi viikko pitää sisällään oman seuran mattotalkoita. Sen jälkeen alkaakin talvikausi, joka korkataan Niina-Liina Linnan koulutuksella. Jee!

Puolikkaiden treenien vakoilu

Kävin katsomassa puolitavoitteellisten erikoistreenin, jossa oli kontakti- ja hyppytreeni. Kuunteluoppilaana hommasta sai irti yllättävän paljon. Ensinnäkin kontakteille tuli muutama oivallus, joita pitää tästä eteenpäin hyödyntää. Kirjoitin itselleni muistiinpanoja. Kouluttaja laittoi ennen treeniä joukon kysymyksiä, joihin raapustin itsekin vastaukset omien ohjattavien koirien kohdalta. Ja treenin jälkeen kirjasin ylös muistiinpanoja ja korjausehdotuksia. Päällimmäisenä mieleen jäi, että vapauttaminen pitää tästä eteenpäin tehdä vain yhdellä sanalla. Aina sillä samalla ja nimenomaan sanallinen vapautus, ei kädellä huitaisu tai katse yms.

Hyppytreenistä piirsin ylös kokoavan, avaavaan, kaaren ja kahdeksikon. (Ei ole viralliset termit.) Pitänee joku päivä testailla miten moiset multa sujuu. Pila on ilmoitettu Vappu Alatalon hyppykurssille messariviikonloppuna. Sieltä ehkä voinee ammentaa lisää hyppytekniikka-ideoita. Ois ehkä syytä tälläistäkin harjoitella koirien kanssa. Innostavat treenit kaikkineen. Itsellä kohosi taas into tehdä ja opetella. Eipä sillä sitä on muutenkin piisannut.

Otin Totskin kanssa kentällä puomin, kaksi kertaa molemmin puolin. Kerran yritti loikata. Hienosti pysähtyi alas. Vielä se on epävarma, mutta ekaan kertaan nähden selvästi tullut varmuutta. Se on jotenkin niin sulkku ja oli iha täpinöissään taas tekemässä. :)

perjantaina, lokakuuta 22, 2010

Pihatreenit: rengas, kepit ja kontakti

Perjantain teemana oli tarkoitus olla naksuttelu, mutta raahatessani kontaktikapistuksen keskemmälle pihaa tuli mieleen keppi-kontakti-erottelu. Aloitin treenit naksuttelemalla kaikille neljälle koiralle rengasta. Kymmenen namia jokaiselle. Onneksi rengas on hajoava, sillä sekä Pila että Totoro hajoittivat sen kahdesti. Kuje ei meinannut aluksi hypätä rengasta ollenkaan ja Amanda oli ihan pro. Totski yllätti mut todella positiivisesti pysymällä joka kerta paikoillaan, että pääsin kutsumaan sen renkaan läpi. Poika on aika hyvä :)

Tytöille laitoin yhden hypyn eteen kontaktikapistuksen ja kepit. Kontakti oli suurinpiirtein keppien puolivälissä. Molempien päähän laitoin namikupit. Hyppy osoitti esteiden väliin. Aloitin kaikkien kanssa käskemällä kepeille. Amanda yllätti mut kun kiipee-käskyllä se lähtikin pujottelemaan. Oikein sijoittumalla se haki esteet hyvin ja oli ihan super. Kuje ja Pila meni heti keppien sijaan kontaktille. Pilan arvasinkin menevän. Ne tarvis toisenkin tällaisen treenin. Totoro harjoitteli keppejä ja kontaktia erikseen. Kaikki saivat tästäkin harjoituksesta kymmenen namia.

Amanda oli aivan loistava kaikessa. Päivän tähtioppilas. Kuje pysähtyi kontaktille yllättävän hyvin. Pila kääntyi rengasharjoituksessa kivasti. Totoron koko renkaan harjoittelu meni putkeen ja jätkä näytti tykkäävän naksuilusta. Negatiivista oli Amandan yksi varaslähtö, Kujeen ja Pila pöllöilyt ja Totoron verkkojen yli hyppely.

torstaina, lokakuuta 21, 2010

Pihatreeni: irtoamista

Ensi alkuun totean, että ratapiirrosten väsääminen ei oo yhtään mun juttu. Huomaan olevani siinä todella huono. Mitä enemmän yritän saada niitä näyttämään yhtään todenmukaisilta, sitä vaikeampaa niitä on piirtää. Ja muutenkin niiden vääntäminen on rasittavaa. Harkitsin hetken, että muutan treenipäiväkirjan paperiversioksi kun paperille suurinpiirtein sinnepäin piirtäminen on paljon helpompaa.

Ratapiirros

Treenattavana oli 4 länderiä. Totskiroo meni vain yksittäisiä esteitä. Punainen irtoamistreeni meni niin, että jätin ensin tytöt ekan esteen taakse ja kutsuin namikupille kolmosesteen takaa. Sitten lähetin ne ekan esteen takaa sinne. Amanda ja Pila menivät hienosti, mutta Kuje ohitti kaksi viimeistä. Yritin jos Kuje olisi mennyt kaksi hyppyä, mutta lopulta se ei meinannut mennä edes yhtä. Plääh! Kuje vissiin tarvis enemmän tällaisia harjotuksia ja ehkä avustajan kanssa, koska nyt se pääsi palkkaamaan itseään väärästä suorituksesta. Vaihdoin namipalkan palloon, mutta se ei varsinaisesti auttanut. Lopulta saatiin kaksi onnistunutta yhden hypyn suoritusta ja jätettiin homma siihen.

Ratapiirros

Ama ja Pila kun oli niin hyviä siinä irtoamisessa, niin tein lopussa testin että saisinko ne irtoamisen jälkeen jatkamaan matkaa. Lähetin ne eteen ja juoksin itse kentän toiseen reunaan. Pilan käskytin kontaktille, koska se hakee niitä hyvin. Pieni lenkki sillä tuli mua kohti, mutta meni kontaktille. Amandalle laitoin toisen palkan 4ama-hypyn taakse ja juoksin seuraavan hypyn taakse sitä kutsuun. Ei Ama mitään palkkaa huomannu vaan tuli suoraa hyppyn kautta mun luokse. Ne oli hauskoja.

Pila hyppaa

Mustan ratapätkän ekalla kierroksella jokainen koira meni ensin keppien ohi. Käskytykseni ja ohjaukseni on täytynyt olla myöhässä. Lisäksi jokainen jätti kepit ensimmäisellä kerralla kesken. Kepeistä oli keskeltä poistettu pari kaarta. Pilan kanssa ei päästy edes kepeille asti kun tokalta hypyltä hyllytettiin Pilan singotessa kontaktille. Sen jälkeen tein niin, että palkkasin sen tässä-käskystä tokan hypyn jälkeen. Homma alkoi pelittää ihan eri malliin. Pila oli koko treenin ihanassa vireessä ja muutenkin niin mieletön.

Amanda pujottelee

Amanda otti hiukan nokkiinsa kun korjasin sen keppejä. Ekalla loppuun asti tehdyllä pujottelulla sen vauhti oli etanamaista matelua. Onneksi se kiihtyi vähän seuraavilla kerroilla. Pikkaisen kylmäsi sydämestä, että taasko menin sotkemaan koko homman. Mutta kun ei jääty sen kummemmin yksittäin keppejä hinkaan niin radan osana ne meni ok. Päivän paras pujottelija oli Kuje.

Totoro kontaktilla

Totskin kanssa harjoiteltiin mutkaputkea (Ikea-putki+puna-kelta-sininen), hypyn kiertoa kahdeksikkona (rima medi-korkeudessa), paikoillaan pysymista ja pari kertaa naksuttelin alastuloa. Odottelu sujui tosi hienosti. Paremmin kuin osasin aavistaakaan. Kerran kutsuin sen hypyn yli, muuten kävin palkkailemassa paikoillaan olosta. Pientä haahuilua ja haistelua oli, mutta paikoiltaan lähti vain kerran. Me ollaan edistytty tässä paljon. Kontaktikapistukselle Totski suuntas itse, joten sille on ehkä hahmottumassa yksi este jo päähän.

Pila odottaa

Totoro on oppinut jotain huonoakin. Pila on opettanut sen haukkumaan aidan takana omaa vuoroaan. Piu käy ihan järkyttävillä kierroksilla aidan toisella puolella. Läpi se ei tule, vaikka toi verkko on vaan henkinen este ja porttikin on pelkkä kompostiaidan pala. Pila hyppii ylös-alas ja huutaa samalla kurkku suorana. Odottelu ei totisesti ole sen vahvuuksia.

Koko porukka

Hienoja koiria olivat kaikki. Pahoittelen kuvien huono laatua. Ne on napsittu lauantaina ja sää ei suosinut silloinkaan. Otin kuvat itse, joten kuvatessa suurinpiirtein kaikki liikkui ja se näkyy laadussa.

keskiviikkona, lokakuuta 20, 2010

Laiskottelua

Totoro nukkuu

Me ollaan vaan alkuviikko laiskoteltu. Pientä siivoilun tynkää ja metsälenkkejä on ehtinyt ennen töihin menoa, mutta ei sen kummempaa. Aika taas kiitää. Toisaalta on oikein tyytyväinen ja rento olo, että kaipa tälläiset löysemmät päivät tekee ihan hyvää.

Kylpärissä on melkein seinä näkyvissä. Vielä sinne keittiöstä näkee, että ei ihan oo omaa rauhaa, mutta toisaalta juuri tällä hetkellä siellä ei ole pönttöäkään, että mitäs sillä rauhalla tekiskään. Aikataulu venyi ja vanui, niin että tokkopa enää on minkäänlaista tavoiteaikaakaan näkyvissä. Poikaystävä totesi, että jouluksi suihkuun, mutta hei, siihen on ikuisuus! Toivottavasti se pilaili.

Amanda kivella

lauantaina, lokakuuta 16, 2010

perjantaina, lokakuuta 15, 2010

Viikko tuli täyteen

Totskiroo on ollut meillä viikon. Helposti se on sulautunut lauman osaksi. Totoro on oikein hyväkäytöksinen ja kiltti nuorimies ja tytöt tykkää siitä kovasti. Se kulkee nätisti lenkeillä ja puuhastelee agilityjuttuja innoissaan. Verkkokepit ei ihan suju, koska Totskista verkot on hyppäämistä varten. Kontaktille se osaa pysähtyä hienosti. Hommaa helpottamassa on meillä namialusta. Oikeista kontakteista ollaan kokeiltu vaan kerran puomia ja harjoitellaan pysähtymispaikkaa pihalta löytyvällä kontaktikapistuksella.

Leikkimista

Ja kylppäri ei ole valmis, vaikka eilen sen piti olla. Enpä ole yllättynyt...

Ohjatut treenit: jaakotuksia räntäsateessa

Torstaina sää oli päivällä kauniin aurinkoinen, mutta siinä vaiheessa kun ehdittiin kentälle, alkoi sataa märkää sohjoa taivaalta. Päätettiin, että otetaan vaan lyhyt ohjausharjoituspätkä.

Ratapiirros

Menin ensin Aman kanssa ja kokeilin ottaa sen vastaan tokan hypyn takaa. Tarkoitus oli tehdä sylkkäri ja takanaleikata kolmoshypylle. No sain sen otettua vastaan, mutta ohjaus muuttui hyvin epämääräiseksi persjätöksi ja oli ihan järkyttävän hidas. Seuraavaksi heitin Aman vastaisella kädellä kakkoshypyn edestä. Melkein törmäsi ansahyppyyn, mutta vauhti oli parempi. Tämän jälkeen harjoiteltiin niin, että kakkoshypylle ja vitoshypylle tehdään jaakotus. Jaakotukseni oli yhden käden huitaisu, mutta Amalla se toimi. Seiskalle tehtiin niisto, jonka Ama teki hyvin.

Tässä välissä näin miten jaakotus pitäisi tehdä. Joo'o. Mun jaakotus ei todellakaan näyttänyt yhtään samalta. Pilan kanssa harjoiteltiin sitten jaakotuksen tekemistä kakkoshypylle, niin että molemmat kädet ois käytössä ja koira saa jarrutuskäskyn ennen hyppyä. Ehkä yksi siedettävä ja loput oli hitaita (eli ohjaukseni oli myöhässä), tai huidoin yhdellä kädellä, tai rima tippui, tai koira kääntyi ennen estettä... Lisäksi Pila varasti ainakin viisi kertaa. Se ei ihan kestä, että jätän sen hypyn taakse ja menen sitten kauemmas ihmettelemään ja huitomaan. Enpä sen kanssa ole kovin usein sellaista harrastanut, että ihan hyvä huomio. Voisi muutaman kerran taas palkkailla paikalla olosta.

Toinen harjoitus mitä tehtiin oli niisto, joka meni ihan poskelleen. Pila hyppäsi sen jonnekin selkäni taakse eikä pysynyt yhtään käden mukana. Näitä pitää myös harjoitella. Treeni kaikkineen oli lyhyt, mutta antoisa. Molemmat koirat oli ihkuloisia, eikä lumisohjo yhtään masentanut niitä. Olin itseasiassa jo aikaisemmin viikolla mietiskellyt, että pitäisi vähän tehdä jaakotuksia, että aika loistaasti kouluttaja osas aavistaa missä mun puutteet on. Nyt tiedän paremmin millä mallilla jaakotukseni on ja myös mitä niissä pitää korjata. Pitäisi ehkä hankkia iso peili olohuoneeseen niin voisi katsoa katsoa mitä sitä oikein töpeksii tai ehkä videokuva voisi ajaa saman asian.

Tilasin viime viikolla Agility Aketemian Agilityn perusteet DVD:n. Siinä oli ihan kivasti esitelty tekniikoita. Tarkoitus olisi ottaa aina joku tekniikka, katsella videoklippi ja harjoitella se koirien kanssa iltaviikoilla kun en ohjattuihin treeneihin pääse. Mietinnässä oli myös Janitan Tekniikka 1, mutta siinä oli vähemmän tekniikoita ja suurempi hinta. Ehkä sekin tulee kuitenkin jossain vaiheessa tilattua. Ilmeisesti myös joku kolmas oli tekemässä tekniikkavideota. Tosi mukavaa kun tällaisia tehdään. Mulla on totisesti hiomista oman ohjauksen teknisessä puolessa.

keskiviikkona, lokakuuta 13, 2010

Ohjatut treenit: numeroitu rata

Tuntuu että edellisistä ohjatuista treeneistä on valovuosi aikaa. Jouduin heti alussa ratamestarin hommiin. Ei se nyt ihan kerrasta mennyt paikoilleen. Jotenkin kaikki tämä ja radalle laitetut numerot, sai aikaan kisajännityksen. Great!

Ratapiirros

Rata tuntui kivalta ja mentävältä. Ensimmäisellä kerralla pakka lähti hajoilemaan muurin kohdalla. Pila hidasti muurille voimakkaasti ja hyppäsi sen epävarmasti. Eipä olla muuria juuri harjoiteltu. Jatkoi siitä nätisti putkeen, mutta mun ohjaus katosi tuohon muurilla olleeseen sählinkiin, kun se ei mennyt ihan niinkuin kuvittelin ja kostautui kolme estettä sen jälkeen. Hyvin tyypillistä mulle. Pilan ollessa putkessa melkein sotkeuduin jalkoihini. Sain sen seuraavaan putkeen, mutta ohjaus oli myöhässä ja takaakiertoon taisi homma kämmätä.

Saatiin me puhdaskin rata aikaan. Mulla oli vaikeuksia luottaa, että Pila menee seiska hypyn takaakiertoon oikein ja jäin vähän liikaa varmistelemaan. Tai itseasiassa se taisi olla päällejuoksu, mutta liikaa varmisteltu yhtä kaikki. Ja sen tein joka kerralla, vaikka kuinka yritin lähteä siitä aikaisemmin. Seuraavaa estettä en sitten ohjannut kunnolla vaan lähdin ennakoimaan valssia muurille ja Pila kääntyi useaan otteeseen ennen hyppyä. Tosi nätti käännös, mutta sitähän ei tällä kertaa haettu. Vaikeinta radassa oli pitää ohjaus kasi-hypyllä ja valuttaa valssi sen jälkeen niin, että koiran linja oli muurilta suoraan oikeaan putkensuuhun. Pöytä meni hyvin. Pila rakastaa kontakteja. Vähän jopa liikaakin..

Toinen mulle hankala kohta oli 13-hyppy, jossa mulla meinas kokoajan loppua ohjaus kesken. Pilalle tuollaiset (11-12-13) selkeät suorat on jotenkin vaikeita ja mun pitäisi muistaa ohjata ne viimeisetkin hypyt. Amanda lukee itse tällaisen suoran ja olen ehkä vähän liikaa sen kanssa oppinut ettei tartte ohjata sen kun juoksee vaan vieressä. Eihän se Pilan kanssa tietenkään toimi. Sellaisia pätkiä voisi harjoitella ihan itsekseenkin, pitäisi muistaa lisätä treenattavien listaan.

(Totoro oli mukana ja harjoitteli vähän sylkkäriä ja paikoillaan pysymistä.)

tiistaina, lokakuuta 12, 2010

Totskihan se

Höh kukaan ei ihmetelly meidän "uutta" koiraa. Totorohan se on juoksuja paossa. Lauantaina käytiin ryöstämässä Kipalasta. Totski on mulla ollut aikaisemminkin hoidossa. Silloin sillä oli tosin kaverina vaan Onni. Samalla reissulla pääsin kurkkailemaan Ropan ja Cellon vauvoja. Niin suloisia. Olisi tehnyt mieli ryöstää yksi, pieni, ruskeanaamainen söpöläinen mukaan. Eipä mulla kyllä mikään pentukuume ole.

Totoro

Kylpyhuone-remppa jatkuu ja siellä on havaittavissa jonkin näköistä edistymistä. Nopeaa se ei ole ja epäilen, että suunniteltu aikataulu petti aikaa sitten, eikä vasta eilen. Itse projektoin pihalle renkaan ja pituuden, ja sain ne maanantaina maalattua. Kumpikaan ei ole lähelläkään virallisia mittoja. Rengas on hajoava, että tavallaan edistysaskelia. Kuvassa rengasta ei vielä ole maalattu.

Rengas

Me ollaan harjoiteltu Totskin kanssa paikoillaan pysymistä. Se on ensimmäisiä käskyjä mitä omille koirille oon opettanu. Totoro on sitä mieltä, että turhempaa käskyä ei ole olemassakaan. Käsken koirat paikoilleen ennen kuin päästän ne vapaana metsäänkään ja siinä on yleensä hyvä tilaisuus ottaa rivikuvia. Siis jos kaikki pysyisivät paikoillaan. Ekat kerrat oli ihan toivotonta, mutta edistystä tapahtuu.

Landerit rivissa

Palkinnoksi ne sai nameja ja metsässä riukkumista. Paljon riekkumista :)

sunnuntaina, lokakuuta 10, 2010

Yksi, kaksi, kolme, neljä

Yksi

Kaksi

Kolme

Nelja

Yksi, kaksi, kolme, neljä... Ja kaikki seisovat meidän rappusilla.
Mitä ihmettä ;)

perjantaina, lokakuuta 08, 2010

Puuhailuja pitkin viikkoa

Tiistaina sain keittiön tasot paikoilleen. Niistä tuli paremmat kuin uskoinkaan. Nyt on paikka pastoille, jauhoille ja mausteille. Mausteet vaan pitäisi järjestellä purkkeihinsa ja katsoa mitä kaikkea niistä laittaa esille ja vähemmän käytetyt voi jättää kaapin uumeniin. Jossain vaiheessa sitten, kun hirveästi aikaa.

Keittion tasot

Tiistai-iltana saapui rimankannattimetkin. Olipa hyvä, että keittiötasoja maalatessa, maalailin samalla osan rimoista. Kokosin keskiviikkona hypyt loppuun ja nyt on valmiina yhdeksän hienoa estettä. Rimat vaan on tosi alimittaisia jämäpaloja. Hyviä rimoja on maalattuna vain kaksi. Pitäisi sahata loputkin ja vielä maalatakin ne. Jonain päivänä sitten.

Rimankannattimet

Torstaina ostin kaakelit ja hirveästi tilpehööriä kylppäriin. Sinne kai nyt sitten tulee lattialämmitys, joka jonkun sähkömiehen pitää kytkeä. En tajua noista jutuista niin yhtään mitään. Kaakelit näytti kummiski hyvältä ja oli suurinpiirtein sellaiset kun halusin. Ne oli myös halvemmat, koska oli joku alennusmyynti, joten kai mun nyt pitää olla tyytyväinen.

Pihatreeni: kertausta ja hyppysarja okserilla

Ratapiirros

Keskiviikkona otettiin treeniksi sama pätkä kuin maanantaina ja lisäksi hyppysarja, jonka päässä oli okseri. (4 hyppyä + okseri) Nyt treenin kesto oli sen kymmenisen minuuttia. Hypyltä kepeille molemmilla koirilla neljä toistoa. Tein niihin takana leikkauksen kepeille. Molempien kanssa toimi. Hypyssä oli rima 45:ssä. Ei kolissut Pilallakaan.

Hyppysarjassa Pila tipautti muutaman kerran toisen riman, kun se ei malttanut oikein keskittyä hyppäämiseen. Siinä oli muutenkin Pilan kanssa vähän säätämistä. Aluksi se ei lukenut okseria ollenkaan mukaan, meni pelkät hypyt ja alkoi okserin edestä etsimään palkkaa. Menin okserin taakse kutsumaan sitä. Tuli kaikki esteet, mutta toinen rima tipahti. Toistolla teki oikein. Lähetin sen ekan hypyn takaa ja meni nätisti palkalle asti. Lähetin vasemmalta puolelta sarjaa ja taas toka rima tippui. Oikealta puolelta lähettäessä rima pysyi. Okseri oli 40:nen. Amandalla ainoa miinus oli, että kun lähetin sen ekan hypyn takaa, niin tuli palkan syötyään sarjan takaisin päinkin.

Mustaa rataa tein niin, että yritin pysyä hypyn takana ja lähettää koiran siitä hypyn kautta putkeen ja antaa hakea vain suullisella käskyllä kepit. Amandan saaminen putkeen oli vähän kinkkistä, mutta se haki kepit hyvin. Pila taas irtosi putkeen hienosti, mutta putkelta juoksi keppien ohi. Jouduin näyttämään keppien aloituksen melko läheltä, että saatiin onnistunut suoritus.

tiistaina, lokakuuta 05, 2010

Jyrsimiä ja muuta elämää

Remontti ikäänkuin edistyy. Poikaystävä lupasi, että parin viikon päästä kylppäri on valmis. Se on edistynyt aika hitaasti. Vaan kai se on ymmärrettävää, ettei poikaystävä halua kaikkea aikaansa sen parissa viettää, kun on omia harrastuksia ja töissäkin pitäisi käydä. Ja enpä voi sanoa olevani niin nopea itsekään, sillä keittiön tasot jotka mun on aikoja sitten pitänyt laittaa on yhä kiinnittämättä. Sain sentään eilen sahattua ja maalattua ne, että edistystä tapahtuu. Hitaasti, mutta jossain vaiheessa.

Meillä on sisällä hiiri. Ei kiva. Vessasta löytyi lattian alta pesiä. Vanhoja tosin. Nyt hiiripiippari on kovemmmalla. Pitäisi kiertää verkottamassa kaikki aukot. Niissä pitäisi olla verkot, mutta ovat vähän rapistuneet, että ehkä siellä on hiiren mentävä aukko. Hiirenloukkujakin pitäisi varmaan asetella. Meillä on niitä kyllä, mutta koirista oli hauska napsutella niitä kiinni, niin laitettiin pois käytöstä. Pila ehti eilen yhden hiirulaisen tappaa. Se oli aikas taitava siinä ja ansaitsi runsaat kehut. Sinänsä hauskaa, että Kujetta ei voisi touhu vähempää kiinnostaa. Ei ole siinä asiassa Pila tullut äitiinsä. Kujetta kiinnostaa vain leluhiiret.

Kui ja Ama

Pihatreeni: suorat kepit

Kuvan mittasuhteet on ihan vinkkurassa. Käytin piirtämiseen Agility Bluesin demoversiota ja Paintia. Mittailin esteet ja muokkasin niiden kokoa ohjelmaan vähän oikeammaksi kuin mitä ne eilisessä kuvassa on. Luulen, että mittasin kentän jotenkin väärin. Pitänee ihmetellä sitä huomenna uudestaan.

Ratapiirros

Tällä kertaa Kuje pääsi lämmittelylenkille mukaan, mutta jäähdyttelymetsäilyyn se ei vieläkään pääse. Viikon päästä vasta saa aloittaa enemmän liikunnan. Treenattiin Aman ja Pilan kanssa ensin punainen rata, suora hyppy ja putki jonka päässä palkka. Hypyn ja putken väli oli oikeasti 5m. Amandalle kaksi hyvää toistoa molemmin puolin ohjaten.

Pila karkasi ensin syömään palkan kahdesti, ennenkuin tajusin olla jättämättä namia. Helpommalta puolelta malttoi pujotella. Jouduin tekemään kahdeksan toistoa ennenkuin sain lähetettyä sen ekalta hypyltä pujottelulle. Ja juoksemaan joka kerta laittamaan palkan siinä vaiheessa kun Pila meni pujotteluun sisään.

Mustallakin radalla Ama haki hyvin pujottelun. Pila ei hakenut sitäkään vähää mitä ekalla pätkällä. Näytin ekan välin ja saatiin yksi hyvä pätkä. Toiselta puolelta yrittäessä se haistoi jonkun hajun ja lähti hyörimään. Nostin sen aidan taakse ja otin Amalle pimeän putkensuun hakemista (A1 ja A2). Kolmella toistolla saatiin kelvollinen ja vaihdoin kentälle takaisin Pilan. Nyt saatiin Pilalle hyvät pätkät molemmin puolin. Lopuksi palkkasin sen hypyn taakse odottelusta.

Aikaa meni ehkä parisenkymmentä minuuttia. Kauemmin kuin oli tarkoitus, johtuen tuosta Pilan haahuilusta. Kumpikaan koirista ei olisi halunnut vielä lopettaa ja metsässä ne juoksivat melkoista kyytiä. Onneksi metsä on kävelymatkan päässä niin tulee käveltyä sekä sinne, että pois. Lihakset tykkäis varmaan kyttyrää jos menis suoraan metsään ja päästäis irti.

maanantaina, lokakuuta 04, 2010

Pihatreenin aloitus

Mentaalivalmennuksen yksi tehtävistä on treeni- ja kisapäiväkirjan pitäminen. Olen toki kirjaillut blogiin jotain juttuja, mutta voisin ryhdistäytyä tämänkin asian suhteen. Lisäksi olisi hyvä liittää mukaan ratapiirroksia. Olen ollut luvattoman laiska piirtämään niitä alkuinnostuksen jälkeen. Siinäkin suhteessa pitäisi ryhdistäytyä.

Ratapiirros

Otettiin lauantaina ja sunnuntaina pienet piha-agipätkät Amandan ja Pilan kanssa. Vuorotellen pääsivät toisen odottaessa aidan takana. Mullahan on vaan puolet pihasta aidattuna ja agikentän (, tai oikeammin tulevan agikentän sillä tällä hetkellähän se on vaan sammaleinen nurmikko,) puolelle koirat pääsee vain luvan kanssa.

Pila ei oikein tykännyt vuoron odottelusta ja naapurit sai kuunnella hetken melkoista huutoa. Treeni ei tosin kestänyt puolta tuntiakaan ja sunnuntaina katselin, että tuo aika piti sisällään alkulämmittelytkin. Muutama toisto ja sitten vuoron vaihto. Lopuksi mentiin metsään jäähdyttelemään ja Kuje, joka on sairaslomalla ei päässyt edes sinne mukaan.

Lauantaina tehtiin kaikki pätkät ja sunnuntaina mustilla merkittyjä numeroita sekä suoraan putkeen lähetystä, niin että seisoin toisen suun vieressä ja lähetin kauempaan. Sunnuntaina lähetin koiria myös kaariputkeen joka oikeasti kiertää epämääräistä kasviryteikköä. Sitä vaan ei ole piirretty kuvaan.

Amandalla kesti aika tovin ennenkuin se tajusin keppien sisäänmenon. Jättäydyin tahallani jälkeen ja annoin sen itse etsiä oikean kohdan. Kepeissä on verkot ja voi Amankin kanssa helpommin testailla kaikkea. Otin mustilla numeroilla merkityllä radan sekä takaakiertona kakkoshypylle, että pakkovalssilla kakkoshypyn takaa. Jälkimmäinen toimi Amalla paremmin.

Pilan kanssa takaakierto kakkoshypyllä toimi, mutta pakkovalssista ei mainannut tulla mitään. Se meni kakkosen ohi tosi helposti. Kepeille haki hienosti. Pilalla oli pikkaisen kierrokset korkealla. Puolet ajasta meni siihen, että kielsin sitä hyppimästä ja puremasta. Palkkasin molempia nameilla, mutta jotenkin Pila kerää niistä paljon isommat kierrokset kuin lelupalkasta.
Punaisesta radasta ei Pilan kanssa tullut juuri mitään. En ehtinyt ajoissa sijoittua, enkä pystynyt ohjaamaan kolmosta. Vauhtia oli ihan liikaa ja järkeä liian vähän. Otettiin sitten kaariputkeen irtoamista, joka Pilalla sujui ihan hyvin sen jälkeen kun se ensimmäisen kerran osui putken suusta sisään.

Luulen, että seuraavalla kerralla teen ensin suunnitelman niin voi harjoittelu olla helpompaa. Nyt tein kyllä radan ja suunnittelin ensimmäisen pätkän, mutta sen jälkeen meni vähän säätämiseksi.

sunnuntaina, lokakuuta 03, 2010

Pään tyhjennystä

Eilinen päivä meni mietteissä, no jaa ja ihan vähän keppejä harjoitellessa. Aamulla oli mentaalivalmennuksen ensimmäinen luento. Tuli muutamia valaistumisen tunteita. Ja itseasiassa ei vaan mulle, vaan sattuipa vieressä istunut kouluttajakin pukkaamaan kylkeen ja toteamaan, että pätee muuten suhun. Julia Kärnä oli hyvä luennoitsija ja taas voi kiitellä TAKUTien ahkeraa koulutustoimikuntaan kun saivat tällaisen järjestettyä. Kuukauden päästä on vielä toinen luento ja sitä ennen pitäisi käydä kisaamassa ja tehdä kotitehtäviä. En tiedä pitäiskö osallistua Tamskin kisoihin tän kuun lopussa. Omissa epiksissä oon järjestämässä ja muistaakseni jotkut toiset epikset osuu iltavuoroviikolle. No, kai sitä virallisiin voi mennä ihan vaan tarkkailemaan oman päänsä menoa.

Kisaamisen lisäksi päässä on pyörinyt ajatuksia siitä haluanko vai enkö halua kasvattaa. Mulle on eräs henkilö puhellut Kujeen pennuttamisesta jo aika pitkän aikaa. Ha, olisi yksi varma pennun ottaja. Alunperin Kujetta ottaessa taka-ajatuksena oli kasvattamisen aloittaminen, mutta en vieläkään ole päässyt sinuiksi sen kanssa, haluanko ihan oikeasti lähteä mukaan sellaiseen ruljanssiin. Ja vaikka ei oteta huomioon itse pennutusprosessia, niin ei mulla kerta kaikkiaan ole urostakaan Kujeelle. Totti oli semmoinen koira, josta oikeasti halusin pennun. Pila on mahtava otus. Pientä ylikuumentumisongelmaa meillä on agissa ja se on aika varautunut, mutta mieletön harrastuskoira ja toivon siitä aika paljon.

Leela, Kuje ja Pila

En ihan ole päässyt puusta pitkälle ajatuksissani. Toisaalta tykkään hirveästi Kujeesta. Se on pysynyt terveenä, mutta eipä sillä ikääkään vielä kauheasti ole. Mielestäni se on niin hyvä narttu, että toinen pentue olisi ihan paikallaan. Toisaalta sillä on jo yksi pentue, joten se on antanut jo osansa länderikantaan. Sitten on urosongelma. Mistä löytyisi Kujeelle sopiva uros, joka paikkaisi Kujeen virheitä, jolla ei takana olisi samoja terveysriskejä ja jonka kanssa luonteista tulisi hyviä. Mä itse haluaisin pennuista hyviä harrastuskoiria, mutta oishan se hyvä saada helppoja kotikoiriakin, koska suurin osa pennuista taitaa kuitenkin kotikoiriksi mennä.

Kuiskis

Ja niin päädyn taas miettimään, että onko järkeä vai ei? Sekä myös, että jos niitä pentuja tulee, niin miten maltan itse olla ottamatta yhtä, tai kahta? Ja mistä löytyisi uros? Ja onko riskit liian isot?

Nyt saisi vapaasti kommentoida puolesta ja vastaan. Erilaisia näkökulmia otettaisiin kiitollisuudella vastaan.