lauantaina, helmikuuta 27, 2010

Agipainotteista eloa

Aika on mennyt viime aikoina lähinnä töissä ja agilityn parissa. Joista jälkimmäinen on huomattavasti hauskempaa. Viime viikonloppuna meillä oli Jenni Leinon koulutus. Mä osallistuin Aman kanssa ja annoin Kujeen V:lle. Oli opettavasta ja samalla niin kovin tuskaista.

Meillä ei oikein Amandan kanssa mennyt hienosti harjoitukset. Siksi kai niitä harjoituksia on, että siellä mokaillaan. Koulutus oli silti opettavaista ja tuntui, että muutama käyttökelpoinen juttu jäi käteen. Mutta oli Aman ohjaaminen vaan niin vaikeaa. Toisaalta mekin saatiin viilattua onnistuneita pätkiä lopulta. Ama reagoi tosi herkästi mun vartaloon, huomattavasti herkemmin kuin olen tajunnutkaan. Yritän niin kovin päästä eroon kankiohjaamisesta ja ikuisesta myöhässä olosta, mutta se on vaikeaa.

Amandaan on tullut vauhtia mikä osaltaan vaikeuttaa mua. Kun yritän päästä eroon sen hidastamisesta ja harjoitella sitä, etten vaan huiskisi menemään järkyttävän isoin kaarin, tulos on melko ihmeellisistä ja päätöntä sekoilua ja sinkoilua. Aman kanssa meillä on pohjalla kaikkia hienoja koulutusmokia. Sille ei loppujen lopuksi ole opetettu suuremmin ohjauskuvioita, ei irtoamista, ei hidastuksia ja aina, aina on palkattu kädestä namilla. Siihen päälle nopeasti reagoiva koira, joka menee kovaa ja sekoileva ohjaaja joka ei osaa ohjata.

Tajusin että meillä oikeasti ois kolmosluokassakin mahdollisuus päästä ihanneaikaan, jos osaisin ohjata paremmin. Amanda vaatii ihan tuhottoman tarkkaa ohjaamista, koska se lukee niin herkästi mun vartaloa. Eikä laisinkaan auta, että oon ihan tuhottoman myöhässä ohjauksen kanssa. Mulla alkoi vasta pikkuhiljaa valkenemaan että kuinka tuhottomasti mulla onkaan työmaata edessä. Kyllähän tiesin, että oon kehityksessä koiria jäljessä, mutten tajunnutkaan kuinka paljon.

Ama

Kun viikonloppu oli räpelletty Aman kanssa niin Kujeen ohjaaminen treeneissä oli niin ihanan helppoa. Se meni kuin unelma. Luulen, että ohjaan Kuiskista varmemmin, vaikka olen senkin kanssa myöhässä ja hidastan senkin menoa liian paljon. Kuje antaa anteeksi ohjauksen epämääräiset huiskimiset paremmin ja lukee rataa ihan erilailla kuin Ama. Tuntuu, että Amanda ei oikeastaan lukitse esteitä kun ihan viime tingassa, joten pienikin ohjauksen muutos saa sen kääntymään äärimmäisen herkästi.

Vaikeudesta huolimatta Aman kanssa on kiva liidellä. Se on aina täynnä intoa ja pomppii kumipallomaisesti sinne tänne. Meillä on ongelmia ihan perusasioissa kuten pujottelussa, mutta eipä siitäkään koiraa voi syyttää vaan on paras katsoa peiliin. Amanda on nopeaoppinen, mikä ei aina ole hyvä asia. Osaan vahvistaa käsittämättömiä juttuja. Toisaalta vaikka olen opettanut sille asioita väärin niin kaikeksi onneksi sille pystyy opettamaan myös uudet tavat. Kepit on oikeastaan ainoa este millä korjaaminen tapahtuu hitaasti, mutta niilläkin Ama on edistynyt. Mun pitäis päästä eroon keppien jälkeisestä kädestä palkkaamisesta. Sain itseasiassa ehdottoman kiellon koutsilta. Amasta on talven mittaan tullu paljon varmempi pujottelija ja se on jopa saanut vähän rytmiä mukaan. Vielä se on kaukana nopeasta.

Kuiskiskuu on ihan eri luokassa kuin Ams. Ne tavallaan kisaa väärinpäin. Vaikka Amanda on kyllä nopeampi kuin Kuje. Se onkin sit ainoa missä se on Kujetta parempi. Viikonlopun koulutuksessa oli kiva kattoa Kujeen menoa toisen ohjaajan kanssa. On se kehittyny huimasti. Mulla on Kujeen kanssa yhä sama ongelma kuin Aman kanssa. Hidastan koiraa. Sunnuntaina ois yks hyppyrata ilmotettuna Kujeelle. Toivottavasti saatais tulos, sillä mua kiinnostaa aika. Millä sitä sais ittestään kiskottua fiksumman ohjaajan... Ei oo helppoa.

Tällä hetkellä fakta on se, että Kuje menee lujempaa V:n kanssa. Aikas epäreilua että tyyppi on harrastellu ehkä puolisen vuotta ja osaa ohjata paljon oikeampaan aikaan ja kattella koiralle hyviä linjoja. Toisaalta oltiin torstaina hallilla ja V kokeili ohjata Amandaa. Ihan epätoivosta. Pahempaa kuin mun ohjaus. Oli aika valaiseva kokemus meille molemmille. Oon sanonu, että Ama on hankala ja V joutui myöntämään, että näin oikeasti on. Ama kääntyy niin herkästi, että sitä tulee melkein pakostakin varmisteltua joka välissä. Tää auttoi ymmärtämään taas hiukan paremmin mun ohjausongelmia.

Vaikka tuntuu, että ongelmat lisääntyy, niin toisaalta olen oppinut arvostamaan Aman ominaisuuksia ihan toisella tapaa. Sen nopeus, oppimiskyky ja ohjautuminen. Ja yllätys, yllätys ohjaaja on se, joka tässäkin kaksikossa, hidastaa menoa. Vaan jos jossain vaiheessa onnistun oppimaan ohjaamaan Amaa hyvin, niin veikkaan, että Kujeen ohjaaminenkin parantuu samalla huimasti.

Käytiin tänään Aman kanssa möllikisoissa tarkistamassa kontaktien kunto. Nätisti pysähtyi. Aika vahvasti kyllä varmistelin ne. Ja tauon jälkeen olin radalla ihan hermona. On se kumma miten pelkkä möllikisa nostaa mun hermot pintaan ja oon pelkkä tärisevä raunio, jolla ei ajatus kulje mihkään. Ohjaaminen oli pirullisen myöhässä ja Ama valui sinne tänne. Nollat tuli sekä möllien, että kisaavien starteista. Ja jälkimmäisessä muka ehdittiin ihanneaikaankin vaikka seisotin mielestäni ikuisuuden niin A:n kuin puominkin kontaktilla. Vaan helppoja ratojahan ne oli. Kepit meni Amandan kisakepeiksi nopeasti ja se meni kivasti mustaan putkeenkin. Surkeinta menossa oli taas mun myöhässä oleva ohjaus. Aivot oli niin tyhjät.

Ama
Ama ylpistelee

perjantaina, helmikuuta 19, 2010

Videoituja treenejä

Houkuttelin V:n hallille eilen ja otin mukaan kameran. Sain kuskin, koiran ja kuvaajan. Tosi kätsyä :D Pilan kanssa säädettiin jotain pientä, V treenas Irellä ja isot läntsyt otti lopuksi kepit.

Pilan rata pätkiä
* 3 hyppyä
* Putki ja muuri

Amandan kepit
vrt.
Kujeen kepit

torstaina, helmikuuta 18, 2010

Talvinen kuva haaste

Kampi-poika kutsui Amandan mukaan talviseen kuvahaasteeseen.
"Etsi blogistasi kaunein talvikuva, mikä on otettu koirasi ensimmäisenä tai toisena talvena. Laita se blogiisi ja kerro tunnelmia noilta ajoilta. Heitä kuvahaaste eteenpäin seuraaville viidelle koiralle, jolla on blogi."

Haastekuva
Mä pidän tästä kuvasta. Se on otettu mun ja Aman ekana yhteisenä talvena ja siis Amandan toisena, sillä Amahan tuli mulle vuoden ikäisenä. Amanda näyttää kuvassa niin onnelliselta ja pörröpäinen Onni nököttää takana. Edellinen syksy ennen Aman tuloa oli aika kova. Tessan sairastuminen ja kuolema oli tosi kova paikka mulle ja vaikutti jopa Onniin, vaikka ne ei Tessan kanssa koskaan olleetkaan mitään parhaimpia ystäviä. Sitten tuli Amanda ja yhtäkkiä meille paistoikin aurinko. Amanda opetti mulle ja Onnille mitä ihan oikeasti on Lauma. Amanda on sellainen ilopilleri ja laumankoossapitäjä. Jollain tavoin se onnistuu olemaan äitihahmona. Se putsaa päivittäin Kujeen silmät ja korvat ja saman se sit tekee joskus Pilallekin. Amanda on mun kevään aurinko ja ilontuoja. Olen ikikiitollinen Kipalle siitä, että aikoinaan Ama tuli just mulle sijoitukseen.

Haastan viisi ensimmäisestä lukijaa jatkamaan ;)

maanantaina, helmikuuta 15, 2010

Upottavaa lunta

Tässä vielä pari otosta lapsiviikonlopulta kun kerrankin tuli otettua kuvia otuksista.

Ama

Pila

Kuje

sunnuntaina, helmikuuta 14, 2010

Ystäviä ja rakkaita

Hauskaa ystävänpäivää kaikille!

Ama ja Pila

lauantaina, helmikuuta 13, 2010

Pirpanainen treenasi

Perjantaina sain vetämieni treenien jälkeen kokeilla vähän miten Pila pelittää. Tyttö oli aika vauhdikkaalla tuulella. Se säntäili ihan päättömästi. Tarkoitus oli ottaa peräkkäin olevia hyppyjä ja putkia. Ensimmäinen hyppy sujui, putkeen Pila meni innolla, mutta putken jälkeen kääntyi aina mun käteen. Ja vauhti oli ihan toivottomasti, niin etten taatusti ehtinyt edelle todella ohjaamaan hyppyä. No jaa, pisteet vauhdista ja onnistuihan kaksi ekaa estettä. :D

Muutama kerta kokeiltiin ja sitten ulkosalla treenattiin vielä ravaamista. Ei Pila ihan tajunnut mitä harjoituksella hain, mutta ravas oikein kivasti välillä. Nyt voi ainakin sanoa, että on harjoiteltu ennen näyttelyä. On se nätti ja hupaisa ipana.

Pila

Talven riemua

Mun oli tarkoitus ottaa hienoja posekuvia. Joopa joo.. Ensinnäkin siinä vaiheessa kun tallustin metsään aurinko oli pilvessä ja kaikki länderit oli hetkessä lumen peitossa eikä kukaan suostunut pysymään paikoillaan. Vaan hauskaa meillä oli. Pilakin pysyi nätisti irti ja tuli heti kertomaan kun näki vieraan koiran, että päästiin väistämään sivupolulle. Länderit on joskus niin helppoja. :)

Riemua

Riemua

Riemua

Tässä mukana olleet koirat
Länderit

Kaksikko josta piti ottaa nättejä poseerausotoksia

tiistaina, helmikuuta 09, 2010

Pitkästä aikaa treeneissä

Aloitin kirjoittaan blogia jo tiistaina työmatkalla bussissa. Se vaan jäi kesken eikä sit missään vaiheessa työpäivinä riittäny energiaa jatkaa. Jospa saisin sen tänään vihdoin loppuun ;)

"H*lvetillisen työpäivän jälkeen (eli perusmaanantai) ei olisi lainkaan kiinnostanut lähteä minnekään. Onneksi mut houkuteltiin ensin pienille nokosille ja potkittiin sit ulos ovesta. Teki tosi hyvää.

Koirilla oli virtaa enemmän kuin tarpeeksi. No eipä me liki kuukauteen olla käyty ohjatuissa treeneissä. Kujekin on viimeksi tainnut olla V:lla lainassa. Otin sen ekaksi ratapätkälle. Ekana esteenä oli puomi ja ei ne kontaktit ihan pitäny joka kerta vaikka Kuje pysähtyi niin paikka ei ollu ihan kohillaan. Kepeillä yritin leikata takaa, mut ei Kuje kestäny sitä. Muuten se kulki oikein kivasti. Mulla oli ittellä vähän valssi myöhäs.

Aman kanssa en ees yrittäny leikata kepeillä takaa. Ja ei ollukaan ihan helppo ehtiä sen edelle. Onneksi se irtos sen verran hyvin putkeen puomilta että ehdin saamaan niin paljon etumatkaa että saatiin kepit toimiin. Saipahan juosta. Seuraavassa hetkessä ois pitäny saada valssin jälkeen"

...näin pitkälle pääsin. Eikä hajuakaan tuosta viimeisestä lauseesta että kuinka aioin sen lopettaa.

Maanantain treenit meni tosi kivasti molempien kanssa. Ama pysähtyi kontakteille paremmin kuin Kuje ja paikoittain jopa ohjautui paremmin. Hienoja, pieniä koiria molemmat. Ajattelin ilmoittaa Kujeen hyppyradalle ja vois varmaan pällistellä jotain Amallekin. Kontaktit ei oo kisavalmiit, mutta hinku kisaamaan ois kova. Amakin ois kiva saada hyppikselle niin näkis, että pysyykö kepeille kehitetty vauhti kisoissa.