keskiviikkona, tammikuuta 31, 2007

Urheilua: Rappusia, rappusia ja vähän muuta

Olen onnistunut koko alkuviikon välttelemään hissiä. Ihan kiva, että asutaan neljännessä kerroksessa... Puhumattakaan siitä, että koulussa tunnit ovat myös yleensä neljännessä kerroksessa. Rappusia siis on piisannut.

Eilen oli agitreenit ja tällä kertaa treenien jälkeen tein venyttelyjä. (En tosin niitä ennen..) Otin myös muutamia vatsalihasliikkeitä ja punnerruksia. Muisku on hankkinut käsipainot, joilla tein pienen liikesarjan. Sanoisin että puolisen tuntia huiskimista television katselun lomassa. Tänään lihaksissa tuntuu, että jotain tuli tehtyä, mutta eivät ole kipeät.

Kävin koirien kanssa pitkät iltalenkit. Harkitsin juoksemista Amandan kanssa, mutta ilma oli vähän kylmä ja kävimme vain tunnin reippaan kävelylenkin. Koska Onni oli ollut harkoissa, se sai tyytyä puolen tunnin reippaaseen kävelyyn. Yleensä meillä on iltalenkit olleet vain lyhyitä pisutuksia. Huomasi, että kello oli ihan liian paljon lenkeiltä palatessa..

Tiistaitreenit Onnin kera

Olipa vähän erilaiset harkat eilen. Onnin kanssa liikkuminen on niin kovin erilaista. Päällimmäiseksi jäi hämmentynyt olo. Ei oikein tiennyt menikö hyvin vai ei. Tämä olikin ensimmäinen kerta kun Onni oli ihan yksinään mukana.

Ratapiirros Valmentaja teki meille taas radan. Otimme sen ensin kahdessa pätkässä. Ensimmäinen pätkä on merkattu harmailla ympyröillä. Toista pätkää en muistanut, joten sitä ei ole merkattu lainkaan ja loppurata on merkattu tumman harmain neliöin.

Ensi alkuun hypyt oli laitettu Onnille liian korkeiksi, mutta niitä laskettiin ja rimat pysyivät huomattavasti paremmin sen jälkeen paikoillaan. Onni stoppasi ensimmäisessä ratapätkässä putkeen. Hetken hämmästältyäni huomasin, että se johtui omasta käskytyksestäni. Yleensä sanon "putkeen" ja kun koira on putkessa hoen "mene, mene, mene..." Nyt sanoin vain "putkeen" ja Onni tuli hetken päästä takaisin samasta reiästä ihmetellen eikös tästä jatkettukaan matkaa.

Rengas meni vähän satunnaisesti oikeasta hyppykohdasta. Onnikin pitää näemmä ohjata hyvin tarkkaan reiän kohdalle. Otin aluksi vähän liian vauhdilla kun pelkäsin, että Onni ei pääse hitaasti siitä läpi, mutta kyllä se meni hitaammallakin nopeudella. Pitää yrittää muistaa ohjata renkaalla tarkasti sekä Onnia, että Amaa.

Hyppyjen ohjaamisessa minulla oli taas ongelmia pitkällä suoralla. Kaksi estettä yli, kolmas ohi. Varmasti ohjaamisessani on jotain vikaa, sillä molemmat koirat tekevät saman ohituksen tälläisissä kohdissa.

Muurin yli Onni asteli. Tosin tunnin loputtua selvisi, että se olikin medi-korkuinen...

Onnin ohjaaminen oli jotenkin niin erilaista. Oli ihana huomata että se oli innoissaan mukana. (Niin innoissaan, ettei olisi malttanut odotella omaa vuoroaan vaan vinkui. Ei kiva. ) Onnin kanssa joutui keskittymään siihen, että koira pysyy mukana. Amanda hakee itse kontaktia, mutta Onni haluaa vain painaltaa kohti seuraavaa estettä. Odotan silti kovasti että pääsemme taas ensi viikolla kokeilemaan treenailua yhdessä. Ihanaa, että on varakoira :D

Pari kuvaa hallilta. Onni odottelee...
Onni kentän reunalla 30.1.2007

...ja odottelee..
Onni kentän reunalla 30.1.2007

maanantaina, tammikuuta 29, 2007

Urheilua: Olisikohan syytä listata tavoitteet

Innostin n-elikon Pian mukaan kuuakuden liikuntapäiväkirjaan. Pian blogin aiheesta löytyy osoiteesta http://k3sopi00.vuodatus.net/ Minä olen laiska ja jatkan tähän blogiin, mutta nämä tekstit saavat otsikokseen aina "Urheilua: " alun, joten jos ei kiinnosta niin on helppo hypätä niiden yli.

Tarkoitus on saada vähän vauhtia ja parannettua yleiskuntoa. Jos saamme Amandan hiottua siihen malliin, että uskallamme mennä agilitykisoihin, niin olisihan sitä ihan kiva pysyä koiran perässä.

Suunnitelmat:
Ainakin kerran viikossa juoksulenkki, voimistelutuokio sekä nopeus&loikkaharjoittelu.
Koska meillä on tiistaisin agiharkat ajattelin, että yritän juosta torstaisin ja voimistelun sekä nopeus&loikkaharjoittelun sijoittelen vähän koulusta riippuen.

Lisäksi päätin, että yritän välttää hissiä eli paljon rapuissa juoksemista tiedossa. Yritän suunnitella pienen jumppaohjelman myös illaksi.

Nyt vain katsotaan kuinka tämä lähtee etenemään.

Onpa hiljaista kotona

Eilen tulimme bussilla takaisin Tampereelle. Yllättävää kyllä pääsimme ihan ilman ongelmia perille. Meillä oli mukavaa matkaseuraakin. 9-vuotias poika jäi rapsuttelemaan koiria ja juttelemaan. Sain Gameboyn koirapelistäkin esittelyn. Viimeinen tunti meni huomattavasti nopeammin kuin ensimmäinen. :D

Kotona oli oudon hiljaista. Leela jäi muiskun perheen luo hoitoon ja huomaa kyllä ettei pikku ilopilleri ole kotona. Ei kuulu pienten jalkojen sipsutus.
Leela

Sain neuvoteltua Amandan porukoilleni hoitoon. Tarkoitus on viedä se ensi viikonloppuna Ouluun. Saapa nähdä kuinka ihana tästä viikosta tulee.. Onni ei vielä ole innostunut juoksuista.

Lumipallo lentäääää (kuvia)

Amandasta on vallan ihanaa juosta lumipallojen perässä.

Lumipallo lentääää
"Heitä jo se pallo!"


Lumipallo lentääää
"Paikoillenne! Valmiit! Hep!"

Lumipallo lentääää
"KOhti lumipenkkaaaaaaaaaaa"

Lumipallo lentääää
"Pallo tapetaan myyrähypyillä"

Lumipallo lentääää
"Tehtävä suoritettu, nyt takaisin"

Lumipallo lentääää
"Uudestaan!!!"

Onnia ei kiinnosta
"Ketä kiinnostaa??"

Mitä tehdään jos juoksupöksyjä ei ole

Amandalle tehtiin juoksupöksyt ensin nukelta ryöstetyistä pikkuhousuista. Niistä on kuva tuossa näyttelystä kertovassa kirjoituksessa. Housut tulivat jossain vaiheessa ihan märiksi ja ne piti laittaa kuivumaan. Amanda oli taas pöksytön.

Mutta ystäväni äiti keksi ottaa kätyttöön niksipirkkaohjeet ja kaivoi esiin rikkinäiset sukakhousut. Niistä leikattiin lahkeet ja tehtiin hännän kolo. PIkkuhousunsuoja paikoilleen ja hoplaa, Amandalla oli taas pöksyt.

Amandan sukkahuosupöksyt
Neiti ei kyllä nauttinut oikein tästä housuversiosta....

sunnuntaina, tammikuuta 28, 2007

Oiskohan pöytäharjoittelun paikka

Tänään lähdettiin puolen päivän aikoihin Turun messukeskukseen näyttelyyn. Amandalla oli päällään söpöt nukenhousut. Oli vallan mukavaa nähdä vanhoja tuttuja ja tulihan siellä uusiakin. Kävimme vilkaisemassa käppänäkehää. Siellä piipahti muutama ihminen tutustumassa ländereihin. Amanda oli oikein mallikas ja antoi silitellä itseään.

Amandan Turun näyttelyssä 28.1.2006

Siirryimme pikkuhiljaa kohti omaa kehäämme. Siellä ei olut lainkaan pöytää. Meitä ennen oli vain isoja rotuja. Onneksi Minimaxin kasvattaja kävi kysäisemässä kehäsihteeriltä, että kai ländereille on pöytä tulossa. Kiitoksia oikein kovasti meidän puolestamme :) Amandaa ei ole taittu oikeastaan maassa tutkia. Tuomari kysyi, että tutkitaanko pöydällä vai maassa. Ehkä olisi ollut fiksumpaa valita maa, sillä Amanda oli taas pöydällä väistelevä. Tuomari oli kyllä tosi mukava ja otti hyvin koiran huomioon.

Amanda rauhoittui ihan hyvin seisomaan ja juokseminen sujui kivasti. Pöytään olen kyllä vähän pettynyt. Itseään sitä saa syyttää, kun ei olla sen eläinlääkärillä käynnin jälkeen tarpeeksi harjoiteltu. No okei, me ei olla harjoiteltu yhtään, mutta selvästikin syytä olisi. Muuten kyllä mukava päivä. Eikä sijoittumisesta voi valittaa ;) Meillä jatkuu tää cacib-putki näemmä.
Kiitoksia vain kaikille seurasta :)

lauantaina, tammikuuta 27, 2007

Ajoituksesta se on kiinni

Ajoituksen mestari, etten sanoisi. Eilen illalla Amanda hyppäsi syliini ja totesin, että kappas vaan. Minun housuni värjäytyivät vähän punaiseksi eli neidillä alkoi juoksut. Mutta eipä meillä täällä kylässä mitään juoksuhousuja mukana ole. Neuvokkaasti kaverini keksi, että otetaan nukelta pöksyt. Hetken päästä Amanda keikisteli vanhoissa lasten alushousuissa, jotka olivat sille täsmälleen oikean kokoiset. Hädässä ystävä keinot keksii :)

Soitin muiskulle sanoakseni, että älä vain lähdekään viemään Leelaa hoitoon.
"Hei missä oot?"
"Junassa"
Osasinpa soittaa vime hetkellä, vähän liian viime hetkellä sillä ei muisku enää siinä vaiheessa voinut junasta hypätä vaikka juna olikin vielä Tampereen asemalla.

Nyt sitten arvotaan, että lähteekö hoitoon Onni vai Ama ja tuleeko Leela takaisin vai jääkö hoitoon vai mitä ihmettä me oikein tehdään.

Ja huomenna on näyttely, jonne tietenkin on ilmoitettu Ama...

Oi, tätä hyvin ajoitettua elämää.

perjantaina, tammikuuta 26, 2007

Lumileikkejä

Sääli, etten tajunnut ottaa kameraa matkaan. Meillä pistäytyi täällä pikkuinen vieras koiria katsomassa. Pikkuherra 2,5 vee on ennenkin ollut koiriani tapaamassa ja silittelemässä. Sisällä Onni oli koirista kiinnostavampi. Se on hidas, joten sitä ehtii helpommin silittämään. Tänään kaikkein hauskinta oli silti heitellä Amandalle lumipalloja, jotka Amanda sitten myyrähypyllä hajotti atomeiksi. Uudestaan ja uudestaan :D Me aikuiset mietimme, että kumpikohan hyytyy ennemmin lapsi vai koira kun ei lumileikeistä meinannut tulla loppua vaan uusi pallo oli taas päästävä heittämään. Nyt Amanda nukkuu uupuneena ja taitaa pikkuherrakin olla aika väsyneenä omassa kodissaan.

Jälleen matkakommelluksia

Miten kummassa meidän matkat ei koskaan tahdo sujua kommelluksitta? Päätin sittenkin lähteä kohti Turkua jo eilen. Ktasoin bussiaikataulun netistä ja suunnittelin, että ennä hyvin 18:40 lähtevään bussiin. Se olisi ihan kohtuulliseen aikaan Turussa ja ehtisin hyvin ulkoiluttaa Leelan ennen lähtöä.

Käytin Leelan kuvauksien jälkeen lenkillä, pakkasin repun täyteen ja otin omat ipanani matkaan. Meillä oli hyvin varattu aikaa kävelyyn linja-auto-asemalle. Pääsimme sinne ihan ajoissa ja törmäsimme koulukaveriini. Molemmat koirat punkivat rapsuteltaviksi ja juttelimme samalla kun odottelin bussia.

18:35 alkoivat pahat aavistukset kolkutella mielessäni, kun bussia ei näkynyt eikä kuulunut. Soitin kaverilleni ja pyysin tarkistamaan ajan. Juu'u, bussi oli sitten mennyt 18:20... eli niihin aikoihin kun olin nostamassa rahaa automaatista. No eipä siinä muuta kuin selvittämään seuraavaa kulkuneuvoa. Hetken aikataulujen tutkailujen jälkeen päädyimme junaan.

Suuntasimme juna-asemalle. Vaihtoehtoina oli juna, joka lähtisi pian, mutta kiertäisi Helsingin kautta tai juna joka lähtisi parin tunnin päästä, mutta menisi suoraan. Molemmat olivat suurin piirtein samaan aikaan perillä. Koska tähän mennessä suunnitelmat olivat jo menneet pieleen, ajattelin, että vaihdoillinen junamatka ei ehkä ole lainkaan viisasta. Ties minne me vaihtaisimme vahingossa. Valitsin siis odottamisen.

Asema on mukavan lämmin paikka ja sinne kerääntyi muutakin väkeä kuin junan odottelijoita. Laitapuolenkulkijoita kiinnostavat usein koirat. Erityisesti tuijottelevat koirat. Eräällä sattui olemaan mukanaan makkaraa ja koska Amanda kerjää... siis osallistuu mielelään tälläisen herkkupalan jakamiseen, se sai nopeasti tuijottelullaan huomion kiinnittymään itseensä.

Koirani ovat aika mahdottomia kerjureita sis osallistujia, mutta en ole pahemmin edes yrittänyt opettaa niitä pois siitä tavasta. Eipä aikaakaan kun ne saivat yhden miehistä jakamaan makkaran kanssaan. Onnin bravuuri on hurjan iloinen hännänheilutus ja Amandan taas käyttää hyväkseen ujon tytön imagoaan. Amanda katsoo ensin varovasti kaukaa ja antaa ymmärtää, että olisi kiinnostumat tutustumaan, mutta ei ole ihan varma kuinka viisasta se on. Yleensä tässä vaiheessa suurin osa ihmisistä alkaa tutustumaan varovaisemmin ja antaa Amandan itse tulla viereen ennenkuin ojentavat kätensä ja rapsuttavat. Sen jälkeen Amanda useimmiten jpunkee ihan viereen ja tökki kuonollaan heti, kun rapsuttelu lakkaa.

Niin tai näin, molemmat taktiikata tuottivat tulokseksi isot kasat makkaranpaloja ja rapsutuksia. Ei ole väliä jos rapsuttaja ei tuoksahda kovin hyvältä, jos vain kädestä löytyy makkaraa.

Laitapuolen kulkijat ajettiin pois, mutta onneksi töistä palaava muisku pääsi viihdyttämään sopivasti meitä, joten emme vallan kyllästyneet odotellessa. Loppu matka sujui ilman suurempia ihmeellysyyksiä ja pääsimme lumen valtaamaan Turkuun.

keskiviikkona, tammikuuta 24, 2007

Jästipää näyttelyissä

Pompputassu on ravannut näyttelyissä ihan alusta asti. Se kuulemma aloitti jo aikaisemmassa laumassaan touhun ja muuttaessaan meille, se innosti emännän mukaan siihen hömpötykseen. Ne lähtivät puoleksi päiväksi jonnekin ja palasivat ihan väsyneinä takaisin. Pompputassu kertoi, että se juoksi ympyrän ja seison hetken pöydällä. Miten sellainen muka voi väsyttää? Laiskoja ne on.

Jästipää

Jästipään mielestä näyttelyissä käyminen oli ihan turhaa. Mutta sitten mami keksi, että se voi ottaa Jästipäänkin mukaan. Me mentiin koko lauma näyttelyyn ja Jästipää oli ihan onnessaan saadessaan tutustua tuomariin ja muihin koiriin.

Pompputassu


No, me mentiin sitten koko lauman kanssa kattoon mistä tässä näyttelytouhussa on kyse ja mä vaan sanon, että Pompputassu on selittänyt koko homman ihan väärin. Ei se ollut vaan ympyrän juoksemista ja pöydällä seisomista. Ensinnäkin mä en seissyt pöydällä vaan sain tutustua tosi kivaan mieheen. Ja lisäksi koko paikka oli täynnä hajuja, koiria, ruokaa ja elämää. Se oli vähän kuin piknikki. Meillä oli teltta ja nameja. Aurinko paistoi ja namien eteen ei tarvinnut tehdä muuta kun pieni kierros seuraamista. Siistiä!

Jästipää

Jästipää oli ekan kerran ulkonäyttelyssä ja ne ovat ihan erilaisia kuin hallinäyttelyt. Ulkona on paljon hauskempaa.

Pompputassu


Oikeastaan vasta siinä vaiheessa kun siirryimme sisälle harrastamaan tätä näyttelyjuttua, aloin tajuta koko homman idean. Kaikki ihmiset kerääntyvät sinne ihailemaan mua. Paitsi, että emäntä kehuu kokoajan kuinka komea olen, niin muut ihmiset seisovat siinä kehän ympärillä katsomassa kuinka uljaasti osaan astella. Paikoillaan seisominen on vähän tylsähköä, mutta toisaalta mitä sitä ei fanien eteen tekisi.

Jästipää

Pimeät harkat

Tulimme eilen taas vähän aikaisemmin Navetalle. Olimme juuri palaamassa takaisin lämmittelylenkiltä, kun huomasimme, että pihaan oli ajanut pari outoa autoa. Miehet katkaisivat sähkön, mutta lupasivat laittaa sen takaisin ennen tunnin alkua. Navetta oli aivan pimeä. Avasimme oven sepposen selälleen saadaksemme valoa edes hiukkasen ja tarkastelimme tilannetta. Ovea lähinnä olevat esteet näkyivät joten kuten. Onni ja Nasu pääsivät kokeilemaan rengasta ja keinua.

Hetken päästä loput ryhmäläiset saapuivat, mutta valo puuttui yhä. Tässä vaiheessa vaihdoin Onnin Amandaan ja harjoittelin sen kanssa keppejä. Miehet jatkoivat työtään ja me ihmettelimme pimeässä, että ehdimmekö oikeasti harjoitella lainkaan. Kepit alkoivat sujua Amandan kanssa aika hyvin, joten aloitin odotteluharjoitukset. Onni nimittäin vinkui kentän laidalla haluaan päästä myös radalle. Erittäin raivostuttavaa. Sijoittelin Amandaa ympäri pimeää kenttää odottelemaan ja se osasi olla ihan hiljaa ja nätisti. Ihanaa, että se ei kertaakaan koko treenitunnin aikana lähtenyt mukaan Onnin ininään. Olen tytöstä ylpeä :)

Lopulta saimme valot ja totesimme, että että puolisen tuntia olisi vielä aikaa harjoitella. Teimme kolme vierekkäistä radan pätkää. Ratapiirros

Aloitimme Amandan kanssa harjoittelemalla keinua ja siirryimme sitten rataan 1, jossa jäimme harjoittelemaan pussia. Jep, jep. Pussiongelma on tullut takaisin ja neidistä on nii'in paljon mukavampaa liukahtaa samasta reiästä pois pussista kuin kulkea sen läpi. No eipä muuta kuin pussin harjoittelu jatkuu.

Rata 2 sujui paljon paremmin. Kepit menivät yllättävän hyvin. Putkeen ohjaus oli vähän konstikasta, mutta kyllä Amanda sinne meni kun sen juoksutti tarpeeksi lähelle. Otimme tunnin lopulla Onnin kanssa saman radan ja Onni oli huomattavasti vaikeampi saada menemään putkeen. Poika kyllä tuntui olevan innoissaan päästessään vihdoin tekemään jotain.

Viimeinen rata sujui Amandan kanssa kaikkein parhaiten ja olen tosi tyytyväinen siihen. Ensimmäisellä yrityksellä Amanda taas yritti luikahtaa renkaan ohi, mutta kun muistin hidastaa sen ajoissa ennen rengasta ja pidettyä seuraamassa ihan vieressä niin rengas meni todella hienosti. Puomin alkukontaktit menivät ensimmäisellä kerralla sen verran hipoen, että otin Amandan takaisin renkaan eteen ja lähdimme siitä uudestaan. Sillä kertaa niin rengas kuin kontaktit menivät hyvin. Takaisin tullessa sain Amandan ohjattua putkeen ja se tuli putkesta upeasti suoraan renkaan läpi. Olin niin, niin iloinen. Olemme harjoitelleet rengasta vain aidan jälkeen ja nyt se osasi ihan itse tulla putkelta renkaan läpi. Otimme radan muutamaan otteeseen ja vauhti kiihtyi joka kerta. Upea fiilis, kun koira menee oikein ja saa itse pinkoa perässä minkä jaloistaan pääsee! :D

Tähän olikin hyvä lopettaa Amandan kanssa. Jäi pussiongelmasta huolimatta todella hyvä mieli tunnista. Kyllä me vielä saadaan se pussikin kuntoon, kun kerran rengaskin alkaa pikkuhiljaa olla hanskassa.

tiistaina, tammikuuta 23, 2007

Koulujuttuja ja juoksua

A-uh! Minähän opiskelen TTVO:lla ja meillä oli eilen ensimmäinen mediaprojektin kuvauspäivä. Olin koko päivän ääniassarina pitelemässä puomia ja sanonpa vaan, että se on raskasta hommaa. Koko päivän sai pitää käsiä ylhäällä. Jos ei oteta huomioon, sitä, että olen aivan jumissa, niin kokemus oli hieno. Onneksi kuvaukset jatkuvat vasta huomenna, sillä en tiedä olisiko puomi pysynyt enää tänään ylhäällä. (Puomi on sellainen tanko jonka päässä on mikrofoni.)

Leelan juoksut jatkuvat. Onni on alkanut osoittaa jo nyt kiinnostusta neidin peppua kohtaan, joten muisku taitaa viedä tyttösen hoitoon viikonloppuna. Joskus on hankalaa elää leikkaamattomien eri sukupuolta olevien otusten kanssa. Mekin suuntaamme viikonloppuna kohti Turkua. Eipä ollakaan muutamaan viikonloppuun taas päästy matkustamaan :)

sunnuntaina, tammikuuta 21, 2007

Uusi kamera, jospa saisi niitä uusia kuviakin

Mun vanha kamerani Fujifilm Finepix A303 on jo pitkän aikaa temppuillut. Kiinnostus kuvien ottamiseen on siitä syystä ollut aika nollassa. Ei ole kovin innostavaa ottaa sataa kuvaa ja todeta, että niistä vain viisi on tärähtämättömiä. Lauantaina meille kotiutui sitten uusi kamera Panasonic Lumix DMC-FX3. Ihan kiva pikkupokkari. Piti heti ladata akku täyteen ja kokeilla. Napsin 1 G:n muistikortille joukon kuvia ja kokeilin siirtää koneelle. Jep, jep.. Eipäs Minimacini halunnutkaan tunnistaa niin isoa muistikorttia. Onneksi kameran muka tuli 512 Mt:n kortti ja siihen otetut kuvat sain siirrettyä koneelle.

Sepian värinen otos koirista
Uudessa kamerassa oli kaikkia jänniä kuvaustyylejä

Tämäkin päivä on mennyt kameran kanssa leikkiessä. Aamulla käytiin lenkillä kuvailemassa.

Koirat ulkona
Vähän on enemmän lunta kuin joulukuussa.

Oli todella ihana pakkasilma ja koirat nauttivat päästessään kaahailemaan.
<br />Onni ja Leela lumessa
Leelalla oli pakko pitää pukua, ettei raukka olisi vallan jäätynyt.

<br />Onni ja Amanda lumessa
Onni ja Amanda sen sijaan juoksivat itsensä lämpimiksi.

Lisää uusia kuvia löytyy kotisivuilta Onnista ja Amandasta

perjantaina, tammikuuta 19, 2007

Miten aamun kannattaa aikatauluttaa

Olen melko epätoivoinen ajankäyttäjä. Tämän aamun aikataulu:

Eilen illalla aqloitin aamun suunnittelun muistamalla, että meidän pitää tänään palauttaa Sommittelu ja väriopin tehtävä kouluun. Muistin asian iltalenkillä. Koska muiskulla on aamuviikko, hän menee aikaisin töihin. Päättelin, että koska kämppikseni herää aikaisin myös minä voin nousta samaan aikaan ja ehdin vallan mainiosti tehdä tehtävän aamulla.
Vinkki 1. Jätä aamuksi koulutehtävä

Aamulla raotin silmääni muiskun herätessä ja suljin silmät uudelleen, koska minun kelloni ei ollut vielä soinut. Kännykkä herätti. Katsoin kelloa 6:00. Ei minun ihan noin aikaisin tarvi herätä, jos aion päästä kouluun yhdeksäksi. Painoin torkkua. Painoin torkkua. Painoin torkkua. 6:39 havahduin siihen, että tajusin pistäneeni kännykän kiinni.
Vinkki 2. Muista käyttää torkkunappulaa

Raahauduin keittiöön keittämään kahvia. Koska aikaa oli ihan kiitettävästi päätin, että ehdin juoda kaksi kupillista kahvia. Kaivoin esiin kirjan ja istahdin juomaan aamun ensimmäistä kupillista. Muisku lähti töihin ja havahduin katsomaan kelloa 6:55. Luen vielä viitisen minuuttia ja lähden sitten suihkuun.
Vinkki 3. Lue aamupalaa juodessasi.

7:15 havahduin ensimmäisen kahvikupillisen loppumiseen. Koska kello oli jo yli seitsemän päättelin, että on parempi juoda toinen kupillinen heti perään ja mennä vasta sen jälkeen suihkuun, josta voi sitten nopsaan siirtyä lenkillle miettimättä, että on vielä osa aamiaisesta jäljellä.
Vinkki 4. Siirrä suihkuun menemistä ja lue sen sijaan vielä hetki.

7:50 toinen kahvikupillinen loppui ja muistin, että minun piti mennä suihkuun. Mutta suihkussa voi käydä nopeasti, ei siis syytä huoleen. Kylpyhuoneen peilistä katsoessani tajusin, että hiukset on pestävä. Siispä suihkuun ja hiusten pesuun.
Vinkki 5. Suihku hiustenpesulla ja ilman sitä kestää ehkä lähes saman ajan.

8:10 pääsin penkomaan vaatteita niskaani ja musitin koulutehtävän. Nappasin koneen päälle, koirille kamppeet ylle ja säntäsin aamulenkille. Jos aamu näyttää osoittautuvan kiireiseksi kannattaa jäädä jumiin kahden koirakon väliin kouluttamaan Leelaa hiljaiseksi. Seuraavaksi kannattaa ehdottomasti jäädä suustaan kiinni naapurin kanssa.
Vinkki 6. Älä varaa lenkkiin ylimääräsitä aikaa mahdollisiin yllätystekijöihin

Pikaisen lenkin jälkeen totesin, että ehdin hyvin tehdä vielä hetken koulutehtävää, koska kello oli vasta 8:25. Tein tehtävän kymmenessä minuutissa ja muistin, että tämä kello ei ollutkaan kymmentä minuuttia edellä vaan vain viisi. Eli bussi lähtisi melkolailla näihin aikoihin.
Vinkki 7. Laita kaikki kellot eri aikoihin ja unohda miten paljon ne näyttävä pielen.

Koirat omiin paikkoihin, pikainen tarkistus, että kaikki ovat kunnossa ja koulureppu mukaan. Juoksujalkaa pyssipysäkille. Huomasin, että bussi oli jo pysäkillä ja yritin tehdä uuden pikajuoksuennätykseni. Ihana kuski jäi odottamaan minua ja ehdin nippa nappa mukaan kyytiin. En tosin muistanut katsoa bussinnumeroa.
Vinkki 8. Juokse ensimmäsieen bussiin, ei ole väliä minne se menee.

Satuin osumaan kaikkein parhaaseen bussiin, joka pysähtyi lähimpänä koulua. Tämän huomasin siinä aviheessa, kun bussi pysähtyi, koska sitä ennen minulla ei ollut hajuakaan bussinnumerosta enkä kehdannut kysyä vierustoverilta.

Minä muuten ehdin ajoissa kouluun ja sain palautettua koulutyön. Piristimme naapurinrouvan päivää, kun hän ihasteli kolmikkoa ja erityisesti häntää heiluvaa Onnia. Amanda osasi olla haukkumatta, vaikka Leela haukkui. Muistin laittaa Leelalle juoksuhuosut (,sillä alkoi aamulla juoksu) ja erottaa sen hyvin Onnista.

Eli aamu sujui todella hyvin. Mitä nyt lopussa tuli pikakisen kiire....

keskiviikkona, tammikuuta 17, 2007

Vähän mälsät treenit

Olikin aikas monta kertaa ollut niin huippukivaa, että piti sen olla oletettavissa, ettei se joka kerran niin hauskaa voi olla. Tiedä johtuiku siitä, ettei itse tajunnut syödä päivällä tarpeeksi ja oli niin nälkäisen väsynyt vai mistä, mutta eilisen treenit eivät menneet ihan putkeen.

Otin Onnin mukaan ja rakensimme pari pätkää Nasun ja Sipan omistajan kanssa ennen varsinaisen tunni alkua. Otin ensiksi Onnin ohjattavaksi. Se liikkui yllättävän hyvin ja olin oikein tyytyväinen siihen miten hyvin se kaikki esteet muisti.

Ratapiirros kepit ovat rajaamassa, niin, että halliin tuli kaksi erillistä pätkää. Vasen puoli: Aita, pussi, aita, A, aita, rengas, aita. Oikea puoli: Aita, pussi, aita, puomi, pussi, aita, kepit, pussi, puomi, aita

Onni oli helppo ohjata puomin vieressä olevaan putkeen ja hypyn kautta uudelleen puomille. Amanda pyrki samassa kohdassa heti puomille, vaikka yritin ohjata sen putkeen olemalla esteiden oikeilla puolella ihan putken vieressä.

Onnin kanssa pahin virhe oli se, että sain aikaan tappelun. Väinö ei piittaa juuri toisista uroksista. Onni meni Väinön selän taakse nuuhkimaan peppua ja minä nappasin sen niskasta kiinni. Miksi, oi miksi, en tajunnut siirtää sen huomiota itseeni? Pitikö mennä ottamaan kiinni niskasta, kun tiedän, että Onni rähähtää satavarmasti jos niin tekee. Eipä muuta kuin urokset irti toisistaan ja Onni puoleksi tunniksi jäähylle. Harmittaa, että aiheutin tilanteen ihan omalla tyhmyydelläni. Joskus reaktiot ovat liian syvällä ja ei ehdi ajatella.

Jos ei rähinää ota huomioon, niin Onnin kanssa muuten kaikki sujui hyvin. Se osasi jopa mennä renkaan, vaikka sitä ei ole kokeiltu yli kolmeen vuoteen. A:n ylitykseen pitää Onnilla saada paljon vauhtia, sillä muuten se ei pääse millään sen yli. Putkien jälkeen pitäisi muistaa palta. Huomasin kun otin lopputunnista Onnin uudelleen radalle, että en ollut alun alkaen muistanut palkata tarpeeksi usein ja Onnin motivaatio vähän laski. Onni kun kiinnostaa palkka paljon enemmän kuin kehut eli päin avstoin kuin Amalla.

Amandalla ongelmaksi muodostui pussi. Se meni vielä huonommin kuin edellisellä kerralla. Pussi pitää ottaa tehoharjoitteluun. Kepeissä ja varsinkin renkaassa oli lopputuntia kohden havaittavissa parannusta. Varsin viimeiset renkaan läpäisyt sujuivat mielestäni jo hyvin iloisella mielellä ja Amandan saattoi käskyttää aavistuksen kaempaa renkaalle, niin, että se itse yritti kohdistaa renkaan muotoa. Jos pussin suhteen ei olisi ollut niin paljon takapakkia olisin todella tyytyväinen tuntiin, nyt jäi siitä vähän tylsä mieli. Toisaalta tietääpä mitä kerrata ensi kerralla. Kontaktit osuivat kohdalleen, mutta aikas yläreunaan.

Ohjaamiseni ei ollut mitään kovin hyvää. Amandan kanssa siinä on helpompi tehdä virheitä, sillä Amanda on niin nopea ja tarkkailee minua paljon tiiviimmin kuin Onni. Toisaalta pystyn luottamaan Amandan radalla ihan erilailla kuin Onniin. Onnia on vaikea saada kääntymään, mutta sen ehtii helpommin ohjaamaan oikeaan suuntaan ja sen vierellä pysyy juostessa.

tiistaina, tammikuuta 16, 2007

Meteliä kerrakseen

Eilen onnistuin ajoittamaan päivälenkin todella viisaasti. Maanantai, kello kahdeksantoista reikä reikä. Tallustelin ajatuksissani kaikkien kolmen kanssa ja olin hypätä nahoistani. Näemmä meillä on yleishälytyslaite tuossa läheisellä opistolla. Ja sehän huutaa jokaisen viikon ensimmäisenä päivä kuudelta. Koirat eivät edes hätkähtäneet, kunhan tutkivat tyytyväisenä lunta.

Illalla ajattelimme pistää pyykit koneeseen. Koska sinne meni koirien kamoja asennettiin kone 90 asteeseen. Tunnin päästä tulimme iltalenkiltä ja kone pyöri yhä, vaikka se yleensä on varsin nopea. Onni suhautettiin pesukoneen ohi suihkuun odottamaan kuivumista ja silloin pesukone päätti tulla hulluksi. Saimme muiskun kanssa pitää siitä kiinni, ettei se olisi vallan hyppinyt pitkin kylppäriä. Nartut katsoivat hetken pesukonetta ja vilkaisivat sitten toisiaan. Leela kipitti mukaan kylppäriin ja Amanda katosi todennäköisesti sänkyni päälle. Puoli tuntia saimme pidellä linkoavaa konetta Onnin ja Leelan pällistellessä vieressä. Kun kone lopulta hiljeni, Amanda tuli kurkkamaan oven suuhun aivan sen näköisenä, että olisi sanonut: "No vihdoin saitte sen hiljenemään, johan tässä on pidemmän aikaa yritettykin nukkua. Ensi kerralla voisitte pitää pienempää ääntä..."

Joo, ensi kerralla ei kannata alkaa pestä pyykkiä yhdeksän aikaan 90 asteessa. Itseasiassa en ihan vähällä taida yrittää muutenkaan pestä mitään yhdeksässäkympissä kun se kerran pitää noin järkyttävää ääntä ja meinaa hyppiä ulos kylppäristä. Seuraavan kerran koiran kamat peseytyvät kuudessa kympissä, sillä se kestää vain tunnin ja konekin pysyy paikoillaan.

sunnuntaina, tammikuuta 14, 2007

Lumipaakkuja kerrakseen

Koska eilen tuli puuhailtua lähinnä Amandan kanssa, oli tänään Onnin vuoro saada puuhailla yhdessä jotain. Lauantaina alkoi sataa siinä agitreenien jälkeen lunta ja tänäaamuna oli maa muuttunut täysin valkoiseksi.

Onni pääsi mukaan kauppareissulle. Se nautti saadessaan vaellella kanssani ihan kahdestaan. Lumi vaensi äänet ja muutti kaiken niin seesteisen näköiseksi. Oli ihana vain kävellä ja nauttia maisemasta. Sääli, että lumella oli kaikesta kauneustaan huolimatta huonokin puoli. Se jämähti Onnin tassuihin isoiksi paakuiksi ja herra piti kotona suihkuttaa lämpimällä vedellä. Vaan oli se, sen arvoista :)

Kaunista sunnuntaita itse kullekin.

lauantaina, tammikuuta 13, 2007

Kontaktien korjaamista ylimääräisellä harjoitusvuorolla Navetassa

Lähdimme hyvillä mielin Amandan kanssa harjoituksiin. Treenikaverini oli onnistunut varaamaan meille lauantailta lisävuoron Navettaan. Valmentaja teki meille pitkän radan, jossa pitkästä aikaa oli pussi. Sitä ei taas aikoihin ole menty.

Ratapiirros

Huomasi, että Amandalla oli pussin kanssa harjoituksen puutetta, sillä se meni ensin ohi, sitten jäi puoli tiehen, mutta neljännelle kerralla se jo sujui. Neidillehän pussi oli aikoinaan aika vaikea opeteltava.

Aita-rengas aloitushan meillä oli tiistain harkoissakin. Ensimmäisellä kerralla Amanda luikahti renkaan ohi ennen kuin ehdin saada sen hallintaan, mutta sen jälkeen se meni iloisesti ja suorastaan varmasti renkaan läpi. Olin suorastaan hölmistyneen yllättynyt siitä kuinka helposti rengas sujui. Amandahan osaa sen! No ehkä ei kovin varmasti, mutta aidan jälkeen se ainakin onnistuu.

Tänään päätin keskittyä siihen, että kontaktit osuvat kohdalleen ja hidastelin Amandan aina ennen kontaktiesteitä. Renkaan jälkeen puomilla vauhtia olikin valmiiksi vähän ja kontaktit osuivat kohdalleen. A:n Amanda onnistui hyppäämään yli, mutta kun otin sen uudestaan sille, niin alkukontaktit menivät kohdalleen. Koira vain pysähtyi ennen huippua ja kääntyi ympäri. Kolmannella kerralla este meni ongelmitta ja siihen jäivätkin koko päivän kontakti virheet, sillä seuraavilla kerroilla Amanda osui kontaktialueille. Olin hyvin tyytyväinen kontakti saldoon, nyt kun muistaisi pitää mielessä tämän pienen hidastuksen ja saataisiin jossain vaiheessa myös alkukontaktipinnat kosketettua.

Olen huono ohjaamaan pitkiä hyppysuoria ja sen huomasi taasen. Kaksi hyppyä vielä menee, mutta kolmannessa ohjaan yleensä jo vikaan ja neljäs viimeistään on kohta jolla Amanda ei enää tiedä missä pitäisi mennä. Muuri, aita, aita, aita ja putkeen –oli kohta jota tankattiin eniten koko radassa. Tällaisia pitäisi varmaan harjoitella enemmän.

Viime kertaan verrattuna renkaassa ja kontaktipinnoissa oli edistytty hyvin. Olin niihin oikein tyytyväinen. Hyppysuorasta ja pussista tuli miinusta, joissa tosin tunnin edetessä pussi saatiin korjattua. Radalla ohjaus sujui hyppysuoraa lukuun ottamatta hyvin ja sain Amandan kulkemaan sinne minne olin tarkoittanutkin. Tuntuu, että ollaan edistytty.

Onnellinen aamu

Lähdin aamulla lenkille Leelan ja Onnin kanssa. Hyvä on, kyse oli ehkä enneminkin päivästä. Katsellessani miten koirat tutkivat routaista maata, tunsin miten onnellisuus purskahteli ja loiskui sisälläni. Onnen kultaiset pisarat räjähtelivät ja levittivät sisälleni kultaisen humun ja lämmön.

Aamu, jolloin ei ole kiirettä minnekään. Ei haittaa, vaikka on nukkunut myöhään. Kahvin voi laittaa tippumaan kaikessa rauhassa ja sen voi nauttia verkkaisin siemauksin, nauttien lämmöstä ja mausta. Kaunis ilma ja koirien ilo uusista tuoksuista ulkona. Mikään ei voisi helpommin tuoda onnen tunnetta minulle.

Olen varmasti perusluonteeltani onnellinen, mutta syvä onnentunne osaa joka kerta hätkähdyttää ja ilahduttaa. Katsoessani kuinka Amanda nautti leikkiessään aamulenkillä kepillä ja kuinka se suorastaan nauroi ilosta nauttiessaan juoksemisen vapauttavasta tunteesta, en voinut mikään olla naurattamatta ääneen siitä kaikesta ilosta mitä aamu toi mukanaan.

On päiviä, jolloin ei voi kuin ihmetellä miten onnekas sitä voikaan olla, kun on saanut kaiken tämän ilon ja onnen itselleen. Tänään on sellainen päivä.

keskiviikkona, tammikuuta 10, 2007

Amandasta unikaveri

Meillä oli taasen yövieras. Pippurin ja Myyn omistaja käväisi piipahtamassa ja rapsuttelemassa koiria. Meillä on vähän joka kerran kun on vieraita ollut niin ollut erilaiset nukkumisjärjestelyt. Tällä kertaa majoitettiin kyläilijä mun sänkyyn ja nakattiin vielä Amanda unikaveriksi. Neiti oli oikein kiltisti nukkunut vieressä. Mikäs se tutun vieressä nukkuessa hätä olisikaan.

Toiset koirat otettiin muiskun huoneeseen, koska Leelalla on tällä hetkellä totaalinen sänkykielto ja Onni taasen olisi saattanut pitää vieraan itkullaan hereillä koko yön. Onni - rakas marttyyrimammanpoikani, haluaa nukkua sängyssä, mutta viihtyy siellä vain hetken kerrallaan. Se hyppää sängylle, viihtyy viisi minuuttia ja häipyy, mutta tulee tunnin päästä uudelleen. Vaan jos se huomaa, ettei sänkyyn pääse, niin se ulisee sängyn vieressä. Se osaa olla hyvin sinnikäs ulisija.

Alkuunhan Onni piti minut muutaman yön hereillä kun ei liukkaan lattian vuoksi pystynyt hyppäämään sänkyyn. Matto auttoi, mutta järjestelimme tuossa viikko takaperin kämppää vähän uudelleen ja tämä kyseinen matto muutti eteiseen. Uusi matto on liian liukas ja Onni ei siitäkään pääse oikein kunnolla hyppäämään, joten se saattaa itkeskellä sängyn vieressä odottaen, että se nostettaisiin sinne. (Minäkö hemmottelen koiria????)
Siispä vieraan seuraksi jäi vain Amanda, joka nukkuu aina sängyssäni.

Tässä vanha kuva Pippurista (sängyllä) ja Amandasta
Pippuri ja Amanda

tiistaina, tammikuuta 09, 2007

Rataharjoituksia juostiin

Tänään oli taas agi-päivä. Amandan lisäksi mukaan tuli Onni, joka sai kyllä lähinnä odotella kentän vieressä ja pääsi vain muutaman kerran harjoittelemaan keppejä. Onnin kokoa vähän mittailtiin ja poika taitaa olla mini. Erittäin hyvä uutinen. Onni kun on raskas ja pitkäselkäinen, niin en oikein haluaisi rasittaa sitä medi-korkuisilla esteillä. Herran agiharrastus laitettiin tarkempaan mietintämyssyyn.

Olimme Nasun ja Sipan omistajan kanssa tulleet vähän aikaisemmin ja otimme aluksi lyhyitä ohjausharjoituksia. Tunnin alettua valmentaja teki meille kaksi rataharjoitusta.

Harjoitusrata 1
Meillä oli taas ongelma renkaalla. Putkeen ohjaus sujui hyvin, mutta ohjasin vahingossa toisella putkella Amandan väärästä päästä, kun en enää muistanut rataa. A:n alkukontaktit menivät kohdilleen, mutta loppu taisi lentää. Puomissa taasen alku lensi ja loppu osui kohdalleen. Hyvin tuli esiin meidän ongelmamme eli rengas ja kontaktit. Yllättävää kyllä ohjaus sujui muuten ilman ongelmia.

Harjoitusrata 2
Valmentaja antoi hyviä vinkkejä renkaaseen ja onnistuimme saamaan sen kahteen kertaan läpi aikas lupaavasti. Olen pysäyttänyt Amandan aikaisemmin renkaalle ja ottanut sen sitten läpi ilman vauhtia. Nyt kokeilimme sellaista, että hidastan neidin heti ensimmäisen aidan jälkeen ja otan sen haltuun. Kuljemme oikein hitaasti keskellä kohti rengas ja lähetän sen sitten hitaasta vauhdista läpi. Sehän toimi paljon, paljon paremmin.

Loppuradalla ohjasin aluksi 8:lta 9 aidalle niin, että jäin 7 aidan viereen, kutsuin 8:n jälkeen Amandan ihan lähelle ja jatkoimme A:n vierestä kepit. Kokeilimme loppua niin, että Amandan hypätessä 8:ta aitaa menin ottamaan sen haltuun selkä puomiin päin ja jatkoimme puomin viereltä 9 aidalta kepeille. Ensimmäisellä kerralla neiti karkasi puomille, mutta sitten tajusin ottaa sen hyvin selvästi lähelle jolloin pääsimme ongelmitta 9 aidalle.

Oli oikein kiva päivä ja tuli opittua jotain haltuunotosta.

maanantaina, tammikuuta 08, 2007

Kohtaamisia

Viikonloppu meni pitkästä aikaa kotona. Ajattelin, että on kivaa kun voi rentoutua, mutta oikeastaan olo olikin vähän turhautunut, kun ei ollut mitään suunniteltua tekemistä. Meillä piipahti kyllä yksi yövieras. Taas tuli kommenttia koirien käytöksestä. Me yleensä varoitamme kyläilijöitä siitä, että nartut voivat olla varautuneita ja ei pidä ihmetellä. Ja jälleen kerran tuli ihmettely, että olemmeko tosissamme, sillä kaikki koirat kävivät oikein kiltisti rapsuteltavina ja pyörivät siinä ympärillä.

Toisaalta onhan se hyvä varoittaa, sillä jälleen kerran onnistuimme Leelan kanssa säikyttelemään niin ihmisiä kuin eläimiäkin. Minä en millään opi ennakoimaan Leelan haukkumista. Joskus se menee ohi nätisti, mutta tänäkin aamuna se yhtäkkiä päätti haukkua ohi kulkevan mummon. Ainoa, joka ei säikähtänyt oli Leela itse. Vielä aikaisemmin onnistuimme kaikki säikähtämään. Olimme juuri tulossa hissistä koko koiralauman kera, kun hissiin oli tulossa nainen koiranpennun kanssa. Varsin odottamatonta. Leelan piti tietenkin kommentoida asiaa. Onneksi kohtaaminen meni muuten hyvin ja pääsimme toistemme ohi.

perjantaina, tammikuuta 05, 2007

Koirahoroskooppi

Osoitteesta http://www.delivet.net/horoskooppi.php löytyy koirahoroskooppi.

Onni on Härkä (17.5)

"Härkä

Häränmerkkiset koirat ovat usein hidasliikkeisiä, ja ne tarvitsevat aikaa tehdäkseen päätöksiä. Mutta kun päätös on tehty; on melkein mahdotonta saada niitä muuttamaan mieltään. Härkäkoira tarjoaa sinulle horjumattoman ystävyyden, mutta varo yhtä asiaa: Härkä suuttuu hitaasti ja tuntuu sen tähden tyypiltä, joka ei koskaan menetä malttiaan. Mutta kun se lopulta hiiltyy, silloin kohtaus voi olla todella kiivas. Parasta siis pysyä huomaavaisena Härkää kohtaan, siten vältää yllyttämästä sitä raivariin.

* Sopivat koirat: Kaksoset, tosin riidellen, tai Vaaka
* Sopivat omistajat: Härkäkoiran luonnollinen laiskuus yhdistyy parhaiten härkäihmisen samaan ominaisuuteen.
* Lempiväri: pastellisävyt
* Onnennumero: 11
* Mieliruoka: kyljykset
* Epämiellyttävää: epävakaat olot, muuttamiset. Härkäkoiran uskollisuus tosin auttaa sitä sopeutumaan moneen uuteen asiaan.
* Ihanaa: sopuisa perhe.
* Laatusanat: uskollinen, hyväluontoinen, maltillinen "

ja Amanda Vaaka (22.10)
"Vaaka

Vaakakoirat ovat hurmaavia ja seurallisia, ja ne saavat yleensä helposti suostuteltua noudattamaan ihmisen mieltä. Ne ovat joskus hitaita päättämään, mutta härkäkoirien tavoin ne viimein päätöksen tehtyään vain vaivoin muuttavat mieltään. Ne tulevat sujuvasti toimeen ihmisten ja muitten koirien kanssa ja lähtevät mukaan kaikkien porukoitten puuhiin pienen miettimisen jälkeen. Kun Vaaka on päättänyt luottaa sinuun, ole sen arvoinen. Olisi todellaa julmaa pettää Vaakaa.

* Sopivat koiraystävät: Härkä, Vesimies
* Sopivat ihmiset: ei erikoistoiveita, vaikka Vaaka kyllä tulee erittäin hyvin juttuun Jousimiehen kanssa.
* Mielivärit: pinkki, vaalenavihreä ja sininen
* Onnennumero: 19
* Lempiruoka: kukkakaali juustolla kuorrutettuna, raakaa pekonia sunnuntaiaamuna.
* Kamalinta: vihamieliset kissat, aaveet ja pahat henget
* Parasta: tasainen elämä perheen kanssa.
* Laatusanat: ylimieli, seurallisuus, murjotus, päättäväisyys "


Hupaisa yhteen sattuma, että Härkä ja Vaaka koirat sopivat toisilleen. ;)

keskiviikkona, tammikuuta 03, 2007

Vuoden ekat möllikisat

Tänään meillä oli Tamskin keskiviikon ryhmän järjestämät harjoituskisat. Otin Onninkin mukaan, vaikka sen kanssa ei ole harjoiteltu agia kesän jälkeen. Amanda oli varsin hölmistynyt kun puin sille agipannan ja otin treeni repun selkääni, mutta mukaan lähti lisäksi Onni.

Onnin ilmoitin möllin mini luokkaan ja Amandan makseihin. Pitäisi varmaan mitata Onni, sillä en tiedä mihin luokkaan se oikeasti kuuluu. Amanda oli hallissa selvästi hermostuneempi kun Onni oli mukana. Onni oli ensimmäistä kertaa hallissa, mutta ei se ollut moksiskaan. Katseli tyytyväisenä menoa ja olisi oikein mielellään tutustunut ihaniin narttuihin.

Ratapiirros

Minit olivat ensin. Rata oli vaikeampi kuin ennen joulua olleissa tiistairyhmä kisoissa. Kun rataantutustuminen päättyi tuntui etten muistanut radasta mitään. Onni oli vuorossa toisena. Kun menimme radalle, olin ihan varma, ettei Onni suostu tekemään mitään. Säntää vaan yleisöön. Se haisteli innokkaana maata. Näytin kädessä olevia nameja ja yritin saada sen keskittymään niihin. Heittäessäni hihnan Onnin viereen odotin puoliksi, että se nousee saman tien istumasta ja säntää jonnekin. Onneksi siinä vaiheessa Onni suostui keskittymään minuun.

Ensimmäinen este oli pituus. Onni kiersi sen häntäänsä heiluttaen. Sai sen takaisin esteen toiselle puolella ja se tallusti iloisesti sen yli. Puomille Onni meni iloisesti ja siinä vaiheessa alkoi tuntua, että tämähän voi sujua. Ohjasin Onnin parin esteen ohi ja se päätti putkessa tulla samaa tietä takaisin. Muuri meni kävelen yli, mutta olin iloinen ja ylpeä meidän ensimmäisestä mölliradastamme. Onni kuunteli käskyä ja nautti touhusta ja minulla oli valtavan hauskaa.

Amanda oli kuulemma odottanut Onnin radan ajan suhteellisen rauhallisesta. Se oli kyllä aikas sätkylä, kun tulimme sen luo. Pomppi länderimäiseen tapaan ja läähätti. Yritin rauhoittaa sitä kävelyttämällä ja neiti lopettikin läähättämisen. Menin uudelleen tutustumaan rataan. Olimme taas toisena vuorossa.

Amanda oli kovin pomppiva kun ensimmäinen kilpailija oli radalla ja mietiskelin, että mahtaakohan neiti pysyä lainkaan paikoillaan kun me pääsemme radalle. Kun asetin sen oikeaan kohtaan odottamaan kaikki stressi tuntui virtaa van siitä pois ja se oli aivan rauhallinen. Se odotti kiltisti lähtölupaa ja loikkasi kauniisti pituuden yli ja suuntaisi siitä puomille. Ohjasin sen oikein näppärästi putken ohi ja yhden aidan ohi. Seuraava putkeen meno sujui ongelmitta, mutta Amandan karkasi A:lle, vaikka meidän oli tarkoitus mennä hypyn kautta toiseen putkeen. Kun vihdoin pääsimme oikeasti A:lle, niin loppu sujuikin nätisti ja muuri meni lentäen yli. Amandaan olin oikein tyytyväinen. Jos vielä oppisin itse ohjaamaan.. Mahtava fiilis jäi silti näistä mölleistä. Yhteys koiriin oli hyvä, vaikka itse ohjaus välillä vähän horjui.

Illalla Leela sai vielä omat näyttelytreeninsä ja sekin mennä viipotti oikein nätisti. Sääli, että muutamat muut ulkona olevat koirat saivat neidin räksyttämään. Emme ehtineet ulkona kovin kauaa viipyä, koska ilma oli turhan viileä ja Leelalla ei ollut talvikerrastoa päällä.

Kiva päivä. Nyt voi hyvillä mielin mennä nukkumaan.

tiistaina, tammikuuta 02, 2007

Vuoden ensimmäinen tiistaitreeni

Kahden viikon tauon jälkeen taas agility-treeneissä. Kokeilimme ensimmäistä kertaa hallilla keinua. Amanda meni sen ihan ongelmitta kun menimme aidalta siihen vauhdissa, mutta kun yritin pelkkää keinua, niin neiti vähän aikaa pällisteli ja hyppäsi sitten pois. Kepit sujuivat meidän tasoomme nähden hyvin. Rengas taas ei sujunut lainkaan. Siihen pitäisi keksiä jotain. Otimme mukaan pitkästä aikaa muurin ja pituuden. Amanda meni ensimmäistä kertaa korkean muurin. Se sujui varsin näppärästi. Pituuskin meni lentäen yli. Jäi ihan mukava mieli harkoista.

Illalla otimme Leelan ja Amandan kanssa läheisellä kentällä vielä pienen näyttelytreenin. Onni oli aiemmin illalla käynyt mukana kaupassa, joten otin tytöt kahdestaan iltalenkille ja huomasin puolessa välissä namit taskussani. Päähäni pälkähti kokeilla miten Leelalta sujuisi näyttelykävelyn tapainen. Meillä oli vähän häiriötekijäitä ja Leelan haukku kaikui yössä, mutta itse treenit sujuivat hyvin. Leela oli innoissaan päästessään tekemään ja keskittyi kävelemään ja seisomaan oikein nätisti. Amanda osasi sillä välin odottaa suhteellisen kiltisti. Leelan odottelu meni haukkuessa ja Amandan näyttelykuviot menivät ontuen, mutta eipä Amalta voinut agi-treenien jälkeen kovin suurta keskittymistä vaatia. Leelan panokseen olin haukkumisista huolimatta todella tyytyväinen.

maanantaina, tammikuuta 01, 2007

Uuden vuoden vietto

Niin sitä vuosi vaihtui taas kerran ystäväjoukon keskellä. Sunnuntai-aamuna lähdimme vaatimattomalle seitsemän tunnin junamatkalle kohti Keski-Suomea. Yllättävän rattoisasti meni matka. Varsinkin Seinäjoki-Tampere väli meni ihan suhauksessa, kun juttelimme Leevi-kissan omistajan kanssa. Amanda kerjäsi koko sen ajan rapsutuksia. Se osaa olla sinnikäs sille päälle sattuessaan. Neiti nojaili kovin viattomasti toisen polveen katsoen samalla suurilla silmillään anovasti ja eikös se saanutkin oitis haluamiin rapsuja ja kehuja.

Tarkoitus oli alunperin mennä lenkille siihen aikaan kun ulkona ei pauku. Ajoitus meni keilaamisen takia vähän pieleen ja emme osuneet ulos ihan oikeaan aikaan. Niinpä kävimme Onnin, Amandan ja Leelan kanssa lenkillä ihaillen samalla taivaan pauketta. Onnia ja Leelaa ei olisi voinut vähempää kiinnostaa. Amanda jäi muutaman kerran tuijottelemaan taivaan värejä, mutta ei sen kummemmin välittänyt paukkeesta. Onneksi niin.

Maanantaina lähdimme takaisin kohti Tamperetta. Muiskulla oli ihan järjettömät määrät tavaraa mukana. Pääsimme juna-asemalle ajoissa ja raahasimme tavarat suurin piirtein paikkaan jossa muistelin jääneeni junasta. Juna oli vaatimattomat kolme varttia myöhässä. Siinä vaiheessa kun olimme vaatettaneet koirat kummallisiin vaatekertoihin, alkoivat junan valot vilkkua. Olisi pitänyt kai aiemmin kaivaa vaatteet esiin.

Junaan pääseminen ei sekään ollut aivan mutkatonta. Joku nainen oli jättänyt lastenrattaat junan oven eteen ja minä en saanut sitä auki. Konduktööri riensi avuksemme ja sai oven juntattua auki. Kiireen vilkkaa nostimme koirat ja tavarat junaan. Onneksi olimme varanneet ajoissa paikat sillä siellä ei juuri ollut tyhjää tilaa. Taatusti kaikkein pisin osuus oli kävely juna-asemalta kotiin raahaten järkyttävää tavarakuormaa. Sortoon (=erään sorttinen kärry, vähän kuin kaljakärry, mutta isompi) oli lastattu kaksi suurta matkalaukkua, muiskulla oli selässään iso rinkka ja minulla suuri käsilaukku. Raahasimme vuorotellen Sortoa ja olimme molemmat aivan puhki kotiin päästyämme.


Kuva on Raahessa tehdyltä lenkiltä

Lenkillä 28.12.06 Raahessa

Uusi vuosi, uudet kujeet

2007 pyörähti käytiin. Mitäköhän kaikkea tämä vuosi tuokaan tullessaan..

Katsaus vuoteen 2006

Alkuvuosi meni Amandan kanssa ihmetellessä. Onnista, Amandasta ja minusta muodostui varsin nopeasti lauma. Vaasan näyttelyssä debytoimme Amandan kanssa yhteisen näyttelyuran. Touhu imaisinkin minut nopeasti mukaansa. Kun tuntui, ettei vain Amandan kanssa kiertäminen riitä, otin Onninkin mukaan näyttelyharrastukseen.

Amalle kertyi 9 näyttelyä, sertejä kerättiin viisi ja neidistä tuli muotovalio. Onni ehti piipahtaa neljässä näyttelyssä ja sai yhden sertin. Tulokset voi katsoa tarkemmin kotisivuilta.

Amandan kanssa menimme agilityn alkeiskurssille. Tarkoitus oli lähinnä ottaa tuntumaa toisiimme. Neiti tuntui tykkäävään lajista ja jatkoimme alkeiskurssin jälkeen harjoituksia. Otin Onninkin mukaan muutamiin harkkoihin ja sillä tuntui olevan oikein hauskaa.

Asuimme syyskuuhun asti Vaasassa, mutta muutimme Tampereelle yhteenn ystäväni muiskun ja hänen kääpiöpinserinsä Leelan kanssa. Yhteiselämä solui mutkattomasti kohdalleen ja kaikki koirat tulevat toimeen keskenään. Agility-harrastus katkesi muutamaksi kuukaudeksi, mutta pääsimme Tampereella uuteen seuraan ja Amandan agi-tunnit jatkuvat.

Mitä vuosi 2007 tuo tullessaan

Koskaan ei tiedä mitä tapahtuu. Jos joku vuosi sitten olisi sanonut, että asun nyt Tampereella en olisi uskonut häntä. Mutta täällä sitä vaan ollaan. Tänä vuonna olisi tarkoitus jatkaa agilitya ja näyttelyitä. Näyttelyissä voi olla, että panostetaan enemmän Onnin mukana raahaamiseen, vaikka vuoden ensimmäiseen näyttelyyn onkin ilmoitettu vain Amandan. Mieli tekisi alkaa harjoittelemaan agiakin herran kanssa. Tavoitteena on kuitenkin päästä kisamaan Amandan kanssa edes yhteen oikeaa kilpailuun.

Toivon mukaan tämän vuosi tuo tullessaan myös pennuntuoksun. Amandallehan on suunnitteilla pentue, josta voitte lukea enemmän Amandan sijoituskasvattajan (Kipazin) sivuilta.

Amandan kanssa tavoite oli päästä kisamaan ykkösluokassa edes yksi kilpailu ja Onnin kanssa olisi ihan mukava saada kerättyä kaksi sertiä. Kun se ensimmäinen serti irtosi, niin olisi mukava saada niitä useampikin.

Vaan eletään eteenpäin ja katsotaan mitä tapahtuu ;)