torstaina, joulukuuta 31, 2009

Vuoden viimeinen päivä

Onpas ollut mukavaa viettää pitkää lomaa. Kaksi viikkoa poissa töistä tuntuu niin palkassa kuin hermoissakin. On ollut niin ihanaa levätä. Ensimmäisen viikon olin lomautuksella ja nyt tämän viikon olen kuluttanut loppu vuoden pekkasia.

Jouluaatto vietettiin koiruuksien kanssa Tampereella rauhallisissa merkeissä ja sen jälkeen piipahdettiin Paraisilla mistä porukat oli vuokranneet mökin viikoksi. Samalla reissulla tuli nähtyä kaverin joulukissanpentu. Aivan valloittava pikkuinen ja niin rohkea.

Kuje avaa pakettia

Koska Parainen on ihan kivenheiton päässä Liedosta niin oli pakko käydä möllikisoissa kokeilemassa miten Onni vielä muistaa agilityn. Ja herrahan meni vallan hienosti. Tehtiin nolla ja ehdittiin vieläpä ihanneaikaan. :) Onnilla oli hauskaa, vaikka ei se ihan täysi viitsinyt painaltaakaan. Putkissa se tallustelu niin, että olin jokaisen kohdalla varma, ettei glenniherra aio sieltä tulla pois lainkaan.

Onnimonni

Otin Amankin kanssa radan, mutta se oli ihan fiasko. Ams keksi säikähtää putkea eikä suostunut menemään sinne lainkaan. Mun kolmosen koira... Ois pitäny jättää väliin, mutta halusin testata kontaktit. A:n kontakti olikin hyvä, mutta puomille asti ei päästy.

Maanantaina nautiskeltiin pitkästä aikaa agitreeneistä. Koirat on ollu parisen viikkoa ihan totaalitauolla ennen noita möllikisoja. Kuje loisti treeneissä ja koutsi jopa kehui sen vauhtia kepeillä. Tauko on selvästi tehnyt hyvää. Se oli ihana ohjattava. Amakin sai kepeiltä kehuja, vaikka on myönnettävä, että ne on yhä hitaat. Sain kuitenkin vedätettyä sitä ja pääsin aika pitkälle sen edelle ilman, että Ama lopetti pujottelua.

Kontakteja otettiin hihnassa. Tein huomion, että Ama pysähtyy kontaktille hyvin jos ite jarrutan. Se vaan ei ollu se juttu mitä haettiin. Jos juoksen ohi, niin tyttö ei pysähdy. Treeniä tarvitaan. Kujeella ois lauantaina kisat ja sanonpa, että kontaktit ei kyl oo vielä kuosissa. Pahus! Nyt pitäis päättää, että vaatiako pysähtyminen, vai sallia lepsumpi pelkkä kosketus.

Kuiskis

Hauskaa uutta vuotta lukijoille!

torstaina, joulukuuta 24, 2009

Iloista joulua!

Joulukortti

Päätin kokeilla jotain vähän erilaista ja tehdä joulukortin kännykällä. :) Iloista joulunaikaa kaikille!

tiistaina, joulukuuta 08, 2009

Ensi vuoden tavoitteita

Olen nyt mietiskellyt, että mitä tavoitteita sitä asettaisi niin itselle kuin koirille. Ja keilles kaikille koirille sitä tavoitteita asettais. Omille tietty, mutta sen lisäksi.

Onni viettää eläkepäiviä ja harrastaa isin uudella autolla ajelua. Sen voisi ehkä viedä jonnekin näyttelyyn, mutta agin kisaamiset on varmaan nyt ohi.

Amandalle ja Kujeelle on talven tavoitteeksi asetettu keppien ja kontaktien harjoittelu. Molempia otetaan hihnassa. Kepeille yritetään saada itsenäisyyttä ja vauhtia. Amalle erityisesti jälkimmäistä. Kontakteista ois tarkoitus talven aikana saada pysäytyskontaktit. Amalla ne jossain vaiheessa jopa oli, ja toimi jopa kisoissa asti, mutta sitten ohjaajan leväperäisyyden johdosta on taannuttu ihan juoksuiksi. Kuje ei missään vaiheessa kisoissa oo pysähtynykään. Koske-käskyllä se vähän hiljentää vauhtia, mutta siinäpä se.

Meillä oli kontakteista (sekä kepeistä) rakentavaa keskustelua Jaanan kanssa ATT:n kisoissa. Kyllä se vähän niin on, että mun pitää miettiä millaiset kontaktit koirille haluan, ja sitten opettaa ja vaatia se niin kisoissa kuin treeneissäkin. Kisoissa näkyi mitä erilaisimpia suorituksia, joten niitä katsellessa oli hyvä alkaa miettiä mitä sitä itse haluaa. Mun koirilla ei tällä hetkellä kauheasti vauhtia ole, joten ne osuu kohtuu hyvin kontakteille, mutta mitäpä jos vauhti alkaa nousta.

Amalle pitäisi myös opettaa irtoamista. Meillä oli maanantain treeneissä (hihna-keppien ja -kontaktien lisäksi) irtoamistreeniä niin, että piti ohjata puomin toiselta puolelta muutama hyppy ja kyllä se meinasi Aman kanssa olla toivotonta. Kuje taas meni ku unelma. Samalla huomattiin, että mun ois syytä harjoitella palkkaamista. Ei Ama minnekään voi irrotakaan jos palkkaan sitä aina vain ja ainoastaan kädestä. Ja mun heittämät palkat (namipussi Amalle, pallo Kujeelle) lentää ihan minne sattuu. Että omaksi tavoitteeksi vois laittaa fiksumman palkkaamisen.

Lisäksi asia mistä olen useaan otteeseen saanut noottia on varmistelu ja hidastelu. Teen molempia ja erityisesti kisoissa. Pitäisi oppia luottamaan koiriin, ei niitä joka esteelle tarvitse saattaa ja vielä vähemmän jäädä katsomaan, että tuleeko ne oikeasti ulos putkista yms. Agilityssa kilpaillaan myös ajasta, ei vain virheettömästä radasta. Mulla ei tässä vaiheessa ole niinkään kiinnostusta taisteluun aikaa vastaan, mutta koiria kohtaan ois reilua opetella varmemmaksi ja paremmaksi ohjaajaksi. Ne osaa ja pystyy, joten ois munkin syytä ryhdistäytyä ja saada vähän itsevarmuutta hommaan.

Noiden kisakoirien lisäksi ois pari opetettavaa. Ensinnäkin Kujeen pentu Pila- Meillä on V:n kanssa sopimus (nojaa ehkä se on pikemminkin mun ilmoitus), että opetan Pilalle alkeet. Sitä kuka Pilaa mahdollisesti myöhemmin ohjaa ei ole sovittu. Ennen kuin Pilaa enempää opettamaan aletaan pitää pikkuneidin niska kuitenkin kuvata. Ens kuussa taitaa tulla kolmisen kuukautta edellisestä kuvauksesta ja sen jälkeen voi Pilan suhteen tehdä tarkempia suunnitelmia.

Näyttelyihin pikkuneiti ois tarkoitus viedä. Vähän mietin, että jos aloittaisi Tampereen näyttelystä ensi vuonna. Se ois lähellä ja ikää ois sopivasti junnuluokkaan. Varmaan pitäisi sitäkin vähän harjoitella. Erityisesti kun Pila keksi liittää niskakivun hampaiden kattomiseen. Seisomista on kokeiltu viimeksi ATT:n kisoissa, mutta pöydällä olo ja ravaaminen ois varmaan hyvä testata ennen kehään menoa. Sitä paitsi pitäis se varmaan pantaankin totuttaa, sillä eläinlääkärin kehotuksesta Pila on kulkenu valjaissa.

Irelle on jo jonkinlaisia agilityn pohjia tehty ja niitä pitäisi jossain vaiheessa jatkaa eteenpäin. Mä mielelläni itse tekisin nääkin pohjustukset sillä V:n opettaminen on vähän no... kun ei ihminen osaa, eikä koira osaa ja yritetään lisäksi mennä perä edellä puuhun, niin se on silkkaa kauhua kattoa vierestä. Siispä mielummin niin, että mä opetan tekniikan ja sitten Ire voi olla V:n ohjattavana. Kun Ire tietää mitä tehdä, niin se menee huomattavasti paremmin V:n kanssa kuin mun. Mun kisakoiraa siitä ei tuu, mutta jos V:lle sais ihan oman.

No katotaan nyt kuinka tuolle kaksikolle on aikaa. Talven treeneihin niille ei oo varattu omaa aikaa, mutta ehkä kesäkaudelle. Eipä sitä tiedä jos V pääsis meidän seuraan ja sais ite treenivuoron Irelle. Mutta sekin suunnitelma menee kesään. Eli jos Pilalle muutaman näyttelytreenin sais niin oisin jo tyytyväinen. Enemmät suunnitelmat voinee jäädä kesäkaudelle.

Ama, Leela ja Camo
(Kuva ei oikein liity aiheeseen, mutta ne on niin söpöjä...)

Amanda
- kepit
- kontaktit
- irtoaminen

Kuje
- kepit
- kontaktit

ohjaaja
- fiksu palkkaaminen
- rohkeammat ohjausvalinnat

Muut koirat
- perusteet jos aikaa riittää?
- Pilan näyttelytreeni

Koiralapsia

Pila ja Camo
Kamuset <3
Pila ja Camo

On noi läntsyt niin helppoja laumassa ja kääkät samoin. Niitä menee viisikin ihan helposti, vaikka kaikki on narttuja ja eri laumoista. Vaan yritäs liittää yksi saksanpaimen ja jo on hurja soppa. On ne rodut vaan erilaisia.

sunnuntai, joulukuuta 06, 2009

Nousujohteiset kisat

Nyt ois tän vuoden kisat sitten pulkassa. ATT oli järjestänyt oikein sujuvat ja lämpimät kisat. Marjo Heinon ensimmäisellä radalla Kuje himmaili puomilla ja lähdin sitten typerästi vedättämään sitä ihan väärässä kohdassa ja väärällä käskyllä. Kontaktivirhe! Voihan mätä! Tajusin sen ja keskittyminen herpaantui sen verran, että tökkäsin koiran väärään keppiväliin ja vielä keppien jälkeen talloin Kuje-raukan jalkoihini. Haukkumista ja söhläämistä. Loppu rata alkoi vähän kulkea, mutta ei ollut kaunista menoa kaiken kaikkiaan. Kommenttina radasta oli että pitäisi muistaa, ettei ole ohjaamassa Amandaa.

Seuraava rata menikin paremmin. Rata oli hyväntuntuista ja mukavaa kepeille asti, jossa kiilasin Kujeen eteen ja kun tuntui, etten saa sitä oikeaan väliin, tein pienen kiepautuksen ja siitä siis kielto. Kuje lähti pujottelemaan hyvin ja päästiin loppuradallakin takaisin hyvään rytmiin ja fiilikseen. Vitosella kolmanneksi. Olen ihan tyytyväinen Kujeen suoritukseen. Omassa ohjaamisessa harmittaa tuo kepeille vienti, muuten rata oli sujuva. Hyvä mieli jäi kisoista.

Vuoden viimeinen startti oli V:llä ja me kiusattiin, että se on nyt pakko ottaa nolla kun kerran sitä kohti on yritetty mennä. Eipä ois uskonut, mutta kaksikkohan repäisi todella hienon voittonollan Rauno Virran tuomaroimalta radalta. Sujuvaa menoa koko radan ajan ja hyvällä ajallakin maaliin. Se olikin sitten Kujeen eka kakkosluokan nousunolla ja siihen onkin loistava päättää tämä kisakausi. Hyvä Kuje ja V!

lauantaina, joulukuuta 05, 2009

Oman rotusi 3 hyvää ja 3 huonoa puolta

Tällainen kysely löytyi netin syövereistä, eli kerro oman rotusi 3 hyvää ja 3 huonoa puolta.

Kromfohrländer
+ omanlaisensa luonne: koira on kuin ihmisen mieli (tottelevainen, miellyttämisenhaluinen, kiintynyt, helppo ohjattava)
+ sopivan kokoinen, hyvin rakentunut paketti
+ nätti

- sairaudet, aivan liikaa. Epilepsia, hyperkeratoosi, kaihi, autoimmuunisairaudet
- rotu on pieni, geenipooli ahdas, mistään ei saa uutta verta
- joidenkin yksilöiden arkuus

Glen of imaalinterrieri
+ ihmissosiaalinen
+ rohkea ja reipas terrieri
+ ei juurikaan hauku

- jääräpäinen
- rakenne on hankala (lyhyet jalat ja pitkä selkä, on isokokoinen, vaikkei korkea)
- turkki imee kaiken hiekan ja risut maasta

Vuoden viimeinen kuukausi

Niinpä sitä vaan vuoden viimeinen kuukausikin lähti käyntiin. Aika varkain. En ees joulukalenteria muistanut avata. Joululahjatkin ovat ihan vaiheessa. Noo on tässä kai hetki aikaa.

Huomenna olisi Kujeella vuoden viimeiset kisat. Maanantaina käytiin treeneissä ja Kuje oli ihana. Niin ja kamala. Palkkasin pehmopallolla. Kuje meni niin kierroksille, että nappas pallon sijaan hihaan. Ihan kiva mustelma tuli. Auts! Mutta se oli tosi makee kiitäjä ja sain pysymään hanskassa. Harjoteltiin tiukkaa pyörittämistä ja keppejä.

Sen jälkeen se on kotona vaan haaveillut. Istuu kaihoisa ilme naamallaan ja on niin odottavaa äitiä. Sekä purisee kaikille ja kaikelle. Läntsylenkillä käytiin tiistaina ja kesti aika kauan ennen kuin Kuje rauhoittui. Ainakin viisi minuuttia haukkua, purinaa ja purputusta. Se rähähti jopa takaisin Foxille, mikä on hyvin epäkujemaista. Kuje yleensä vähät välittää muiden pomoiluista.

Eilen vetämieni harkkojen jälkeen Kuje pääsi vähäksi aikaa kentälle, mutta se oli ihan fletku. Narupallo kiinnosti, mutta ei siinä mitään kipinää ollut. Tarkoitus oli ottaa pari hyppyä ja putki iloisella palkalla, mutta Kujetta kiinnosti oikeastaan vaan haaveilu. Että en odota huomista mitenkään kovin toiveikkaana.

Ei ollut lainkaan huonompi juttu, että Kuje rauhoittui sen jälkeen kun se oli astutettu, mutta nyt kun sitä ei ole astutettu niin tälläinen haaveilu ja haahuilu on varsin ärsyttävää. Toisaalta se on kotona kauheen ihana kun se ryömii syliin ja on maailman suloisin pikkuländeri.

Huomisiin kisoihin tavoitteet on vaan pitää hauskaa. Toivon, ettei olisi ihan lapaskoiraa matkassa, mutta jos on niin olkoot. Tää vuosi on sen jälkeen pulkassa. Toisaalta jos se on ihan lapanen, niin ei tartte pelätä, että karkais mulla hanskasta. ;D Että puolensahan silläkin.

Kuje kontaktilla

Amandalle on ens vuodelle asetettu tavoitteet meiän koutsin toimesta. Pujottelu pitäis saada neljään sekuntiin. Mun eka ajatus oli, että ihan utopistinen tavoite meille, mutta sitä nyt lähdetään hakeen. Otettiin maanantaina molempien tyttöjen kanssa keppejä hihnassa ja alun takkuilujen jälkeen se alkoi toimia. Tätä siis jatketaan. Ei tee huonoa saada Kuiskiksen pujotteluakaan nopeammaksi.

Toinen mihin pitäisi satsata on pysäytyskontaktit. Amandalla ne jossain vaiheessa toimi, jopa kisoissa, mutta johtuen ohjaajan leväperäisyydestä on molemmilla nyt ihan juoksukontaktit, eikä mitään ideaakaan pysähtyä. Kujeella ei oikeastaan missään vaiheessa oo pysäytyskontaktit ollukaan. Kyllähän ne ihan kivasti on kontaktit kisoissa ottanu, mutta jos niille koskaan ikinä tulee vauhtia niin saatetaan olla pulassa. Toisaalta kun mä oon tälläinen himmailija-varmistelija ohjaaja, niin mahtaako noihin saada vauhtia taiottua.

Pitäiskö laittaa kolmanneksi tavoitteeksi vauhti ja irtoominen. Niin ja ois ehkä hienoo oppia kaikkia uusia ohjaustekniikoita. Se vois tosin olla ohjaajaan tavoite.