Viikonloppu on hurahtanut Kristiinassa "mökkeilemässä". Koirat ilahtuivat huomatessaan, että karviaiset ovat kypsiä ja niitä voi syödä suoraan pensaasta. Onni aloitti touhun ja sai pian seuraa Elmeristä ja Kujeesta. Amandalle eivät marjat maistuneet, mutta kummasti kolmenkin koiran voimin ovat marjat huvenneet pensaista. Näinköhän niitä pitäisi poimia jokunen pakkaseen ennenkuin kaikki ovat koirien mahoissa.
Vadelmia noukin rasiallisen. Pieni ja matoisia. Hyi, yök oli ällöttävää putsaillla niitä. Keittiön pöytä oli täynnä ötökän raatoja, joita hakkasin purkin kannella kuoliaaksi. Vaan en kirkunut kuin kerran, erityisen inhan näköisen ötökän pompatessa kädelleni.
Torstaina meillä oli radalla kohta jossa kokeilin sylikäännöstä. Se toimi, vaikken aluksi uskonut homman lainkaan pelaavan. Koska siitä jäi vähän epävarma fiilis, otin tytöillä muutaman sylkkäri harjoituksen. Lisääkin voisi ottaa. Välillä toimii, välillä koirat pyörii ympäri tietämättä mitä tehdä. Jostain syystä x, onnistuin myös saamaan Amandan karkaamaan putkeen, sekä hukkailemaan neitiä selkäni taakse ja karkaamaan väärälle esteelle. Kuje pysyi paremmin kädessä. Varmaan siksi, koska ohjasin lelu kädessäni.
Otin myös kontaktitreeniä. Aluksi ihan vaan pysäytys (2off2on), namipalkka, vapautus tyylillä, mutta tänään päätin kokeilla namialustaa. Kuinkakohan monta kymmentä ihmistä on mua yrittänyt saada opettamaan kontaktit sen avulla. Aika moni. Ja ihan ympäri Suomen. No tänään vihdoin kokeilin. Tytöt hahmotti aika nopeasti että nami on läpyskän päällä. Kujeella meni tähän vähän pidempään ja ensin mietin, että suostuuko se ollenkaan ottamaan namia, sillä maassa olevat makkaranpalat ei tytölle kelpaa. Lopulta juttu valkeni Kujeelle ja homma toimi oikeastaan paremmin tuolla tapaa. Se menee paremmin ihan kontaktin loppuun asti, sillä vanhalla tavalla tyttö jäi himmailemaan ylös eikä ollut ihan varma missä kohtaa sitä ois tarkoitus pysähtyä, tai sit vaan vetäisi juosten läpi.
Mun murheenkryynini eli pujottelu olisi ollut harjoittelulistalla, jos olisi paremmat kepit. Kristiinassa on vain sellaiset heppoiset maahan tökättävät ja niistä ei oikein ole hyötyä. Jos vaan energiaa riittäisi voisi iltavuoroviikolla käydä harjoittelemassa kentällä pujottelua. Muutaman minuutin harjoittelu päivittäin ois tarpeen, mutta kun kentälle pitää mennä bussilla, niin voi olla ettei nappaa. Katotaan nyt.
Otin Empun kanssakin kontakteja, putkeen menoa ja hyppäämistä. Kontaktit ja putki vetää sitä. Se tuppaa unohtamaan, että ota-käskyllä ois tarkotus jäädä ylösmenokontaktille. Koske-käsky lopussa on selkeästi sen mielestä helpompi hahmottaa, koska siihen se jää helpommin. Hyppääminen on vähän hakusessa. Luulen, että sitä pitäisi harjoitella ihan avustajan ja namikipon avulla, että sais jätkän irtoamaan kunnolla ja katsomaan edes hyppyä. Se ei hae hyppyä lainkaan, vaikka siis ihan yhden esteen kanssa harjoittelin. Nyt se lähinnä hyppää silloin kun sanon ja tuloksena on riman tippumista ja esteen katumista, esteen ohi hyppäämistä ja muuta hauskaa. Putkeen meno sen sijaan menee nätisti ja sinne se irtoo suhteellisen kaukaakin. Siitä huolimatta, että mun putket on pieniä ja kämäsiä. Vaan eipä tuolla ole mitään kiirettä. Hellunen tuskin tulee sen kanssa harrastamaan agia, joten ei haittaa vaikka menisin Empun pilaamaan. Maxi-koira on mulle jotenkin hurjan vaikea, joten en suuremmin hingu siitä kisakoiraa itsellenikään.
Onnikin pääsi ottaan pienen treenin, mutta sillä tippui rimat siihen malliin, että vaihdoin pelkkään putkeen irtoamiseen koko treenaamisen. Mä en osaa enää yhtään ohjata Onnia ku oon taas tottunu tyttöihin. Näyttää vähän siltä, että Onni joutuu nyt taukoilemaan. Mun tekis mieli kisata omissa kisoissa Aman kanssa ja en halua sotkea ohjaamista nyt ku tuntuu että mulla on sen kanssa meno taas hallussa. Kujeelleki tulis kisa-ikä täyteen, mutta sillä on kepit ja kontaktit kesken. Erityisesti kepit. Kisakirjan voisi kyllä käydä hommaamassa. Ois se kiva tänä vuonna jossain kisassakin piipahtaa, jos vaan saisi kaikki esteet opetettua. Sen suurempia ei oo kuiteskaan suunnitelmissa. Meillä on tälle vuodelle sen verran suuri budjettivaje, että kaikki mahdollinen on ollu pakko karsia. Katotaan sit jos pääsis töihin niin vois olla varaa harrastaakin.
sunnuntai, elokuuta 24, 2008
perjantaina, elokuuta 22, 2008
P*skaks meni, mutta paljon tuli opittua....
Otsikko kuvaa erinomaisesti työharjoittelun tunnelmia, mutta sopii myös eiliseen agitreeniin. Eräältä ryhmäläiseltä nimittäin hajosi nilkka. :(
Treenit oli ihan kiva pyrähdys. Kujeen A:n kontaktia pohdittiin, Amanda teki kontakteilla moitteettomat suoritukset. Kepit vähän tökki molemmilla, Amandalla pahemmin. Neuvoja tuli ja nyt ne pitäis saada käytäntöönkin jossain vaiheessa.
Multa on kysytty miten työharjoittelussa menee ja kerrotaanpa sieltäkin kuulumiset. Tosi hauskaa on ollu. Olen viihtynyt erinomaisesti. Työporukka on mukavaa ja joka päivä oppii jotain uutta. Ainoa huono päivä oli tiistaina. Juuri kun oli lähdössä kotiin, yks kone alkoi piippailla. Siinä sitten selviteltiin asiaa ja mun kiinnittämä kappale oli tuhonnut sellaiset viitisen terää. Tietysti ne kaikkein kalleimmat terät mitä koneelta löytyy. Eipä siinä muuta ku kotiin ja seuraavana aamuna takas selvitteleen asiaa. Onneksi selvis, että homma ei oo täysin mun vika ja toinen superkallista teristä onnistuttiin pelastamaan. Päivä kirkastui huomattavasti.
Loppu viikko on sujunu ohjelmointia oppien. Tänään tuli ensimmäinen kappale jossa mä sain olla mukana korjaamassa ohjelmaa ja oli aikas vinkeä fiilis kattella sitä. Pojat ihan vähän nauroi mulle ku esittelin reikiä niille ylpeänä. Mä oon oppinu parissa päivässä niin paljon, että tuntuu melkein kuinka aivot kiehuu ihan ylikierroksilla. En ois taaskaan malttanu lähteä töistä lainkaan pois.
Treenit oli ihan kiva pyrähdys. Kujeen A:n kontaktia pohdittiin, Amanda teki kontakteilla moitteettomat suoritukset. Kepit vähän tökki molemmilla, Amandalla pahemmin. Neuvoja tuli ja nyt ne pitäis saada käytäntöönkin jossain vaiheessa.
Multa on kysytty miten työharjoittelussa menee ja kerrotaanpa sieltäkin kuulumiset. Tosi hauskaa on ollu. Olen viihtynyt erinomaisesti. Työporukka on mukavaa ja joka päivä oppii jotain uutta. Ainoa huono päivä oli tiistaina. Juuri kun oli lähdössä kotiin, yks kone alkoi piippailla. Siinä sitten selviteltiin asiaa ja mun kiinnittämä kappale oli tuhonnut sellaiset viitisen terää. Tietysti ne kaikkein kalleimmat terät mitä koneelta löytyy. Eipä siinä muuta ku kotiin ja seuraavana aamuna takas selvitteleen asiaa. Onneksi selvis, että homma ei oo täysin mun vika ja toinen superkallista teristä onnistuttiin pelastamaan. Päivä kirkastui huomattavasti.
Loppu viikko on sujunu ohjelmointia oppien. Tänään tuli ensimmäinen kappale jossa mä sain olla mukana korjaamassa ohjelmaa ja oli aikas vinkeä fiilis kattella sitä. Pojat ihan vähän nauroi mulle ku esittelin reikiä niille ylpeänä. Mä oon oppinu parissa päivässä niin paljon, että tuntuu melkein kuinka aivot kiehuu ihan ylikierroksilla. En ois taaskaan malttanu lähteä töistä lainkaan pois.
tiistaina, elokuuta 19, 2008
Juhlaputki on ohitse
Nyt on sitten juhlaputki vedettynä. Kahdet häät ja yhdet rippijuhlat on juhlittu ja taas olisi aikaa päättää itse omista viikonlopuista. Sääli, että kaikki kisasuunnitelmat tuntuu peruuntuvan mitä erilaisimmista syistä. Katsotaan jos sit syyskuussa, sikäli mikäli ei juoksut pukkaa päälle.
Koiraharrastaminen on muutenkin aikas nollassa. Työharjoittelu on väsyttänyt siinä määrin, että ei jaksa tehdä mitään ylimääräistä. Viime viikolla käytiin torstaina treenissä, mutta maanantai jäi väliin. Torstaina paikalla ei ollut kuin minä ja J. Treenit oli yhdistetty, mutta ei sentään neljää tuntia vedetty viiden koiran voimin. Pari rata pätkää, jotka otettiin erilaisin ohjaustavoin. Aivan mielettömän upeasti mennyt treeni. Hehkuin vielä perjantainakin ihan huippufiiliksissä. Tuli uusi ohjaustapakin opittua.
Eilen käytiin Kujeen kanssa pitkästä aikaa maanantaitreeneissä ja harjoiteltiin eri esteitä. Kontaktit, rengas, pituus, pussi, kepit. Miten puhki voikaan itsensä juosta pelkästään esteiden opettelussa? Kuje pujottelee verkkojen avulla tosi hyvin, mutta sisäänmenot ei vielä oo kovin hyvät. 6 kepin sarja ilman verkkojakin meni hyvin. 12 en uskaltanut kokeilla. A:n kontaktissa on hiomista paljon. Puomi kaipaa pitkäjänteisyyttä. Keinu on vähän huono. Kuje menee sen, mutta en oikein osaa hahmottaa, että missä vaiheessa ja miten saisin sen hidastamaan, ettei mene ihan lennoksi. Yhtään lentokeinua ei tällä kertaa tehty, mutta vähän epävarmasti meni.
Työharjoittelussa on yhä kivaa. Joka päivä olen jotain oppinut. Työkaverit on mukavia ja ilmapiiri on leppoisa. Pikkuhiljaa alkaa kroppakin palautua ja ei tartte viettää ihan kaikkea kotona olo aikaa nukkuen. Ens viikosta alkaen mun pitäis ruveta tekemään vuorotyötä. Se meinaa sit treenien peruuntumista joka toinen viikko, kun olen iltavuorossa. Taas vähän rääkkiä kun en ole tottunut vuorotyöhön. Saas nähdä meneekö ens kuukin nukkumiseksi kun yrittää hahmottaa vuorokausi rytmiä. Onneksi saan aloittaa aamuvuorolla. Itseasiassa mut pyydettiin jo täksi päiväksi iltaan, mutta torstaintreeneihin vedoten juttua siirrettiin vähän.
Viikonloppuna olleet häät oli ihanat. Hääpari näytti niin onnelliselta. Oli aivan mielettömän ihana nähdä pitkästä aikaa meidän poikia. Eipä sitä tajunnutkaan kuinka ikävä on ollut. Miten sitä muka aina on niin paljon kiireitä, ettei ehdi vanhoja kavereita näkemään.... Tulkaa Tampereelle!!!
Koiraharrastaminen on muutenkin aikas nollassa. Työharjoittelu on väsyttänyt siinä määrin, että ei jaksa tehdä mitään ylimääräistä. Viime viikolla käytiin torstaina treenissä, mutta maanantai jäi väliin. Torstaina paikalla ei ollut kuin minä ja J. Treenit oli yhdistetty, mutta ei sentään neljää tuntia vedetty viiden koiran voimin. Pari rata pätkää, jotka otettiin erilaisin ohjaustavoin. Aivan mielettömän upeasti mennyt treeni. Hehkuin vielä perjantainakin ihan huippufiiliksissä. Tuli uusi ohjaustapakin opittua.
Eilen käytiin Kujeen kanssa pitkästä aikaa maanantaitreeneissä ja harjoiteltiin eri esteitä. Kontaktit, rengas, pituus, pussi, kepit. Miten puhki voikaan itsensä juosta pelkästään esteiden opettelussa? Kuje pujottelee verkkojen avulla tosi hyvin, mutta sisäänmenot ei vielä oo kovin hyvät. 6 kepin sarja ilman verkkojakin meni hyvin. 12 en uskaltanut kokeilla. A:n kontaktissa on hiomista paljon. Puomi kaipaa pitkäjänteisyyttä. Keinu on vähän huono. Kuje menee sen, mutta en oikein osaa hahmottaa, että missä vaiheessa ja miten saisin sen hidastamaan, ettei mene ihan lennoksi. Yhtään lentokeinua ei tällä kertaa tehty, mutta vähän epävarmasti meni.
Työharjoittelussa on yhä kivaa. Joka päivä olen jotain oppinut. Työkaverit on mukavia ja ilmapiiri on leppoisa. Pikkuhiljaa alkaa kroppakin palautua ja ei tartte viettää ihan kaikkea kotona olo aikaa nukkuen. Ens viikosta alkaen mun pitäis ruveta tekemään vuorotyötä. Se meinaa sit treenien peruuntumista joka toinen viikko, kun olen iltavuorossa. Taas vähän rääkkiä kun en ole tottunut vuorotyöhön. Saas nähdä meneekö ens kuukin nukkumiseksi kun yrittää hahmottaa vuorokausi rytmiä. Onneksi saan aloittaa aamuvuorolla. Itseasiassa mut pyydettiin jo täksi päiväksi iltaan, mutta torstaintreeneihin vedoten juttua siirrettiin vähän.
Viikonloppuna olleet häät oli ihanat. Hääpari näytti niin onnelliselta. Oli aivan mielettömän ihana nähdä pitkästä aikaa meidän poikia. Eipä sitä tajunnutkaan kuinka ikävä on ollut. Miten sitä muka aina on niin paljon kiireitä, ettei ehdi vanhoja kavereita näkemään.... Tulkaa Tampereelle!!!
perjantaina, elokuuta 08, 2008
Väsymyksen vallassa
Sama pirteä menoa on jatkunut. Illat menee nukkuessa. Eilen sentään raahauduin agitreeneihin. M oli tehnyt meille aivan valtavan makeen radan. Ihan mielettömän ihana irtoamisharjoitus. Siinä mentiin puomin alla olevalta putkelta parille hypylle, niin että ohjaajan oli pakko jäädä puomin toiselle puolelle. Amanda irtos hypyille heti ekalla kerralla, mutta Kuje ei vielä osannut. Amandalla oli intoa. Se oli ihan holtiton. Mutta kiva nähdä kuinka toinen nautti, vaikka oma ohjaaminen menikin ekan pätkän jälkeen ihan kädettömäksi. Onneksi tytöllä oli sen verran intoa, ettei lässähtäny mun mokailusta. Kujeen kanssa olin vielä kädettömämpi. Muutama upea keinu tuli tehtyä. Väsymys vaikutti mulla selvästi. Ei vaan pysyny homma kasassa. Ekan pätkän jaksoin Amandan kanssa panostaa ja sen jälkeen meni epämääräiseksi söhläämiseksi.
Jospa ens viikolla ois jo tottunu harjoitteluun ja ei ois niin kuollu.
Jospa ens viikolla ois jo tottunu harjoitteluun ja ei ois niin kuollu.
tiistaina, elokuuta 05, 2008
Unta, unta ja unta
Viikonlopun jälkeen aika onkin mennyt unessa. Häissä oli hauskaa. Harmittaa etten päässyt leirille, mutta ei enää yhtä paljon, koska aika meni niin rattoisasti. Lauantaiaamuna leivoin sulholle ja Helluselle muffinseja ja siitä lähtien viikonloppu menikin kivoissa tunnelmissa. Yllättävän paljon tuttuja oli ja kivoja uusiakin tuttavuuksia.
Maanantaina alkoi työharjoittelu. Varsin kivaa, jos kohta väsyttävää puuhaa. Olen kotiin päästyäni kaatunut sänkyyn ja nukkunut. Maanantaina jäi taas harkat väliin, koska heräsin nokosilta juuri kun olisi pitänyt olla treenikentällä. Päivät on ihan sekaisin. Viikonloppuna pitäisi mennä Ouluun. Tulee ihan sikaraskas reissu. Luulen, että nukun kaiken muun ajan paitsi sen mikä pitäisi viettää kirkossa.
Pakko kertoa kun unohdin viime viikolla kirjoittaa. Amanda on nyt vuoden verran tuntenut Nugan ja viime viikolla leikki ensimmäisen kerran Nugan kanssa. Sekin tapahtui niin, että vieressä oli Kujekin, mutta silti. Ei ihan nopeasti länderin kanssa tulla leikkikaveriksi. ;D
Maanantaina alkoi työharjoittelu. Varsin kivaa, jos kohta väsyttävää puuhaa. Olen kotiin päästyäni kaatunut sänkyyn ja nukkunut. Maanantaina jäi taas harkat väliin, koska heräsin nokosilta juuri kun olisi pitänyt olla treenikentällä. Päivät on ihan sekaisin. Viikonloppuna pitäisi mennä Ouluun. Tulee ihan sikaraskas reissu. Luulen, että nukun kaiken muun ajan paitsi sen mikä pitäisi viettää kirkossa.
Pakko kertoa kun unohdin viime viikolla kirjoittaa. Amanda on nyt vuoden verran tuntenut Nugan ja viime viikolla leikki ensimmäisen kerran Nugan kanssa. Sekin tapahtui niin, että vieressä oli Kujekin, mutta silti. Ei ihan nopeasti länderin kanssa tulla leikkikaveriksi. ;D
perjantaina, elokuuta 01, 2008
Kiukuttelua ja keppitreeniä
On taas hurahtanu viikko. Mitään fiksua ei oo tullu tehtyä, on vaan enemmän tai vähemmän ärsyttänyt kaikki mahdollinen. Eilen oli oikein ärsytyksen multihuipentuma. Mitä lähemmäs on tultu kohti viikonloppua ja länderileiriä niin sitä enemmän on mua harmittanu ku en sinne pääse. Huomenna ois häät, jonne pitäis mennä. Yritin ehdottaa Helluselle, että oltais ees perjantai oltu leirillä, mutta ei sekään onnistunut.
Maanantaina mulla jäi treenit välin kun ensin myöhästyin bussista ja sitten seuraavaa ei koskaan kuulunut. Lopulta oli pakko talsia kotiin. Eilen sentään bussi saapui paikalle ja pääsin treeneihin. Eipä kauheasti porukkaa siunaantunu paikalle. Kaivoin Clean Run-lehdestä radan pätkän jota vähän fiksattiin. Se osoittautui ihan hyväksi pujottelu ja keinu harjoitukseksi. Tuli oikein tehotreeniä niihin esteisiin jotka Kujeelle on vaikeet. Amandaki meni kepit vauhdikkaasti ja innokkaasti. Uskomatonta. Olin oikein tyytyväinen läntsykaksikkoon, joka jaksoi helteestä huolimatta tehdä iloista ja innokasta treeniä. Eipä tässä viikossa sitten muuta hyvää olekaan ollut.
Maanantaina mulla jäi treenit välin kun ensin myöhästyin bussista ja sitten seuraavaa ei koskaan kuulunut. Lopulta oli pakko talsia kotiin. Eilen sentään bussi saapui paikalle ja pääsin treeneihin. Eipä kauheasti porukkaa siunaantunu paikalle. Kaivoin Clean Run-lehdestä radan pätkän jota vähän fiksattiin. Se osoittautui ihan hyväksi pujottelu ja keinu harjoitukseksi. Tuli oikein tehotreeniä niihin esteisiin jotka Kujeelle on vaikeet. Amandaki meni kepit vauhdikkaasti ja innokkaasti. Uskomatonta. Olin oikein tyytyväinen läntsykaksikkoon, joka jaksoi helteestä huolimatta tehdä iloista ja innokasta treeniä. Eipä tässä viikossa sitten muuta hyvää olekaan ollut.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)