tiistaina, joulukuuta 28, 2010

Joulu on jo ohi

Joulu ei sujunut rauhallisissa merkeissä. Aluksi aatonaattona putket jäätyivät. No siinähän ei ole mitään uutta, niiden sulattelu on tullut jo tutuksi. Sulaessaan vaan joku mikä lienee paineventtiili koki viimeisen päivänsä ja losahti. Onneksi oltiin paikalla, sillä muuten vesivahinko olisi voinut olla paha. Nyt saatiin nopeasti uusi venttiili tilalle ja homma oli sillä selvä. Ongelmat tosin ei tuohon loppuneet.

Koirista pahimman (tai parhaimman näkökannasta riippuen) koki Kuje, joka pääsi varastamaan pari siivua kinkkua. Luonnollisesti juuri se kuka ei missään nimessä ois saanu. Toivottavasti ei tee sen munuaisille hirveästi hallaa.

Vähän oli outoa viettää joulua omassa kodissa kun on niin tottunut siihen, että jouluna ollaan porukoilla. Aika haikeetakin, eikä tuntunut kuusesta huolimatta lainkaan niin jouluiselta. Saas nähdä missä ens vuonna ollaan. Kuiskis



Joulun jälkeen olen lähinnä harjoitellut uuden puhelimen käyttöä. Ensinnäkin mun liittymä meinasi mennä ihan sekaisin jo ennenkuin olin koko joululahjaa edes saanut. Seuraavaksi jouduin odottamaan maanantaihin sillä vanha sim-kortti (jonne muuten jäi kaikkien numerot ) ei sopinut iPhoneen. Sain uuden sim-kortin ja vanha lakkasi toimimasta. Ei siinä muuten olisi ongelmaa ollut, mutta netti on mulla puhelimen varassa. Tää uusi puhelin piti kytkeä iTunesiin, että se alkaisi toimia. Vaan läppäri on huollossa ( yhä vaan). Varakoneessa oli vanha versio, joka ei kelvannut. Olipahan muuten taistelu saada siihen koneeseen iTunes, että sai vihdoin uuden luurin toimiin.

No nyt puhelin on pelikunnossa. Seuraavaksi vietin tunteja selvittääkseni miten voin rekisteröityä lataamaan ilmaisohjelmia ilman luottokorttia. Eipä ollut helppoa sekään. Sen jälkeen olen lähinnä pelannut, pelannut ja vielä vähän pelannut. BlogBooster-The most productive way for mobile blogging. BlogBooster is a multi-service blog editor for iPhone, Android, WebOs and your desktop

maanantaina, joulukuuta 27, 2010

Joululahjan testailua

Sain joululahjaksi iPhone4:n. Vaikka edellinenkin oli älypuhelin, niin on tää aika erilainen. Eikä ollut mikään ihan helppo ottaa käyttöönkään. Hauska vekotin, vaikka en vielä kovin sinuiksi ole päässyt.


BlogBooster-The most productive way for mobile blogging. BlogBooster is a multi-service blog editor for iPhone, Android, WebOs and your desktop

perjantaina, joulukuuta 24, 2010

perjantaina, joulukuuta 17, 2010

Ohjatut treenit: Hallintaa kaarroksiin

Eilen oltiin taas Päivin yksärillä V:n kanssa. Koska Pila on tauolla, vain Kuje ja Ama treenas. Pitkästä aikaa näin Kujeen menoa ja jopa ohjasin sitä itsekin. Olipas erilainen ohjattava. Ilmankos mulla menee ajatukset ihan solmuun silloin kun yritin vaihdella Amaa ja Kujetta. Kuje ei irronnut minnekään ja varsinkaan putkiin. Näin ihan selkeästi, että se katsoi putkeen, mutta kun käänsin juoksulinjan seuraavalle esteelle, niin Kuje kääntyikin mukana. Samassa kohdassa Ama irtos putkeen helposti ja niin olisi myös Pila tehnyt. Kujeelle tuli muutamia hyviä vinkkejä treenattavaksi. Sen kanssa pitää myös paukutella keinua sillä se on todella toivoton tässä vaiheessa. Mukavaa oli päästä Kujeenkin ohjaksiin välillä, vaikka V:n kanssa se meni nopeammin mun mielestä.

Amsin treenit meni hienosti. Musta tuntui että me melkein osattiin jotain :D Käännöksissä en vieläkään meinaa malttaa ohjata rauhallisesti. Mutta muutamalla muistuttelulla saatiin niitä paremmin kohdalleen. Me oltiin niin hyviä, että saatiin loppuun tehdä vielä erilainen lopetuspätkä, jossa harjotieltiin lisää kääntymistä. Ällistyttävää, että Amandaa sai käskyttää tässä-käskyllä jo ennen hyppyä, jos halusi sen kääntyvän hypyn tiukasti. Olisin luullut, että sellainen auheuttaa meillä kiellon, mutta ei, Ama oli jo lukinnut hypyn. Saatiin tää tehtyä jopa vauhdin kanssa.

Mun miniläppäri on yhä huollossa :/ Ratapiirros jää siis uupumaan. Piirsin sen kyllä paperille, jos lohduttaa...

Päivi oli laittanut meille matalan keinun, koska kaikilla ländereillä on nyt keinuongelmaa. Kuje ei meinannut mennä sitäkään, Amanda oli aavistuksen varmempi. Mä vapautin Aman puomilta ainakin kerran väärästä kohdasta. Hienoa, että tajusin sen jo tänään... Palkkasin sentään kerran oikeasta kohdasta.

Radalla kepeille oli suunniteltu lähetystä. (Mikä ei ekalla kierroksella ohjatessa tullut edes mieleenikään.) Amanda meni sinne lähetykselläkin. Se vaan ei ekalla kerralla pujotellut loppuun asti ja meni sitten aika epävarmaksi. Pari kertaa palkattiin ekaan väliin. Saatiin sitten tehtyä lähetys radan osanakin. Suurin vaikeus oli mulla muistaa hakea Ama putkelta. Mä olin nii'in iloinen, että epävarmuuden jälkeen onnistuttiin nostaan Aman pujottelu siedettäväksi. Vuosi sitten ei olisi onnistunut.

Kaikkineen ihan älyttömän positiiviset ja rennot treenit. Antoi pikkaisen itsevarmuutta mullekin. Käännöksiä pitää nyt makustella niin Aman kuin Kujeen kanssa. Joskos mahtuis olohuoneessa yhden hyoyn kanssa muutaman kerran palkkaileen. Pitänee kokeilla.

keskiviikkona, joulukuuta 15, 2010

Ohjatut treenit: Vapun viikonloppu

Nyt on makusteltu viikonlopun antia muutama päivä. Tutkailin muistiinpanoja ja sieltä löytyi kaikkea sellaista mitä en enää muistanutkaan. Järkyttävän paljon tuli kirjoitettua ja olisi varmaan syytä kirjoittaa muistiinpanot puhtaaksi koneellekin, sillä noista ei mun harakanvarpaista ei ota oikein kukaan selvää. En varmaan vuoden päästä itsekään.

Pila oli perusryhmässä, jolla lauantaina harjoituksina oli setpoint eli yksi vauhditon hyppy bumberin takaa ja perussarja, joka medillä on viiden jalan mittainen. Sunnuntaina harjoiteltiin kasvavaa sarjaa, joka medillä lähtee viidestä jalasta ja kasvaa aina jalka kerrallaan. Toiseksi saatiin valita harjoitellaanko korkeuden hahmottamista vai pituutta. Pilan kanssa harjoiteltiin korkeutta, mistä mulla on videoitakin.

Eka pätkä

Toka pätkä

Näiden pätkien välissä opeteltiin istumaan opettelua ja keskusteltiin muutenkin siitä aiheesta. Ekan videopätkän katsoneet varmaan arvaa miksi ;) Onhan Pila nyt jo varmaan kaksitoista kertaa istunut lähdössä... :D

Olin molemmat päivät paikalla kokonaan ja kuunteluosuudella tuli todella hyviä juttuja. Kaikkineen todella innostava kurssi. Ideoitiin Jaken omistajan kanssa hyppytreenirinkiä TAKUTeille. Toivottavasti saadaan projekti hyvin käyntiin.

Jakesta vielä semmoinen huomio, että se on ihan poikkeuksellisen fiksu nuorimies kun onnistui lämppälenkillä saamaan Pilan leikkimään kanssaan. Pila on ihan hirveä roturasisti, eikä välittäisi muista kuin ländereistä. Varsinkaan jostain isoista koirista, kuten bortsun sen silmään on. Sinänsä hassua, että Pila kentän laidalla yleensä kadehtii kaikkein eniten juuri Jaken menoa agiradalla. Kaipa Piukin tuli samaan tulokseen kuin me kaikki muut, että Pikku-Jake nyt vaan on niin makee :D

Kujeen veritulokset

Eilen käytiin taas imemässä verta Kujeen jalasta. K/D ruoka on auttanut, sillä Kujeen tulokset olivat laskeneet. Vieläkään munuaisarvot eivät ole normaalit, mutta suunta on oikea. Ruoka siis toimii ja sillä jatketaan. Seuraava verikontrolli on muutaman kuukauden kuluttua ja toivottavasti silloin arvot olisivat normaalissa. Aika helpotus oli tämä lääkärikeikka.

Koska Kuje inhoaa Hillsin K/D muonaa, ostin Royal Caninen Renal-pussin testattavaksi. Ja se maistui ihan eri malliin. Koska meillä on vähän ongelmaa namien suhteen (turvallisia vaihtoehtoja on huonosti), ajattelin että kokeillaan nyt pitää näitä herkullisempia nappuloita nameina ja jatketaan Hillsin syöttämistä ruokana. Kujeen paino oli tippunut takaisin normaaliin, mutta eipä se liian laiha ole, joten siinä mielessä ehkä huonomminkin maistuvaa ruokaa voi syöttää. Kuje kuitenkin syö sitä, vaikkei innolla. Eikä Kuje ole sellainen nirppis kuin Amanda, joka tahallaan laihduttaa jos sille päälle sattuu.

Kuiskis syksylla

sunnuntaina, joulukuuta 12, 2010

Ohjattuja treenejä: Niinu ja Vappu

Tällä viikolla pääsin treeneihin niin Aman kuin Pilan kanssa. Amandalla oli tiistaina Niinun valmennusta ja Pila oli kahden päivän mittaisella Vappu Alatalon hyppykurssilla. Kesällä suunnitelmissa oli Pilan suhteen Messariin meno, mutta jotenkin agility ajoi nyt sen ohi...

Niinulla oli rata, joka oli mulle ja Amandalle vaikea. Tai siis mulle. Ama ois varmaan menny jos sitä ois kunnolla ohjattu. Alku oli aika hankala ja juuri sen pitemmälle ei päästy. Oma fiilis oli muutenkin huono (kipeä, väsynyt) ja se heijastui ihan heti siihen, ettei vaan saanut puristettua oikein mitään itsestään irti. Töks, töks vaan. Nyt sitten iloisemmalla mielialalla kotiläksyjen kimppuun ja seuraavalla kerralla vaan yritetään olla parempia.

Onneksi Vapun kurssi nosti mielialaa. Ihan loistava viikonloppu ja mieli suhisee treeni-ideoita. Pila oli oikein ihana. Kotiläksyksi saatiin lähdössä istuminen. Ja meidän oma kouluttaja niin tuuletti tämän kuullessaan, koska ollaan puoli vuotta siitä asiasta väännetty peistä. :P No joo.. Harkitsen asiaa.

Mut yllätti se, että Pilan hyppytekniikka onkin suhteellisen hyvä. Ilmeisesti ihan omissa treeneissä tulleet hyppyharjoitukset on auttaneet niin paljon. Vähän sillä meni liito-oravoinniksi sunnuntain viimeinen treeni, missä harjoiteltiin korkeuden arviointia. Tämä mulla on jopa videolla kun tokana päivänä tuli mieleen, että kännykälläkin saa videokuvaa. Molempina kertoina jäi järkkäri kotiin, vaikka kovasti oli tarkoitus ottaa se mukaan.

Näillä eväillä on hyvä jatkaa harjoituksia. Tähän väliin tosin Pila jäänee tauolle. Ehkäpä harjoitellaan istumista ja paikoillaan pysymistä. Aman tauko pitää vähän miettiä. Se on muutaman viikon jo ollut treenaamatta, mutta Niinun valmennus katkaisi tauon. Kuje taas on taukonsa pitänyt jo kokonaan. Kuiskis oli kuulemma ollut V:n treeneissä keskiviikkona ilmiömäinen. Tiistaina sillä on lääkäriaika, katsotaan mitä silloin selviää.

tiistaina, joulukuuta 07, 2010

Aika vaisua on meno ollut. Treenit on jäänyt väliin kaikkien kanssa, mutta tänään onneksi olisi Aman kanssa Niinun treenikerta ja sinne päästään. Itsenäisyyspäivän kunniaksi puuhailin kotona. Ja yllättäen mun puuhailut oli taas agilitypainotteisia. ;)

Olen tilannut kontaktikapistuksen aikoja sitten ja se on vallan mainio kapistus.
Kontaktikapistus

Olen naksutellut koirielle kontaktin paikkaa pelkästään kapistuksen toisella lautaosalla. Jonkun aikaa lautaa katsellessani mieleen tuli, että siihen voisi ehkä tehdä pienen lisäosan.
Lisaosa

Tsadaa! Minikeinu :D
Valmis keinu

Nyt sitten voidaan harjoitella keinua olkkarissa. Tarkoitus on pureutua Aman keinuongelmaan ja aloitetaan treenit ihan vaan pamauttamalla keinua. Heti kun sain keinun valmiiksi, kokeilin naksutella pamautusta. OIkein hauskaa puuhaa, vaikka Ama ei kyllä ihan pamauttanut sitä. Se lähinnä hiveli keinun pintaa, mutta eiköhän me tästä edetä. :)

perjantaina, joulukuuta 03, 2010

Kokkailu

Edellinen viesti oli suhteellisen masentava, joten vastapainoksi jotain muuta. Mulla on tapana tehdä omituisia ruokasekoituksia. Tänään on taas sellainen päivä, että katsoin jääkaappiin ja näin epämääräisten jämien mahdollisuudet. Joten ei kun sotkemaan.
-itse sekoitettu tomaattisekoitus jota käytetty pitsoihin
-tonnikalapurkin jämät
-ananaspurkin jämät
-kookosmaidon jämät
-soijakastike jossa on kaikkea tosi epämäärästä soijarouhetta ja maissia ainakin ja tomaattia
-maissijauhoja
-soijajauhoja
-vettä
-mausteita
Nää kattilaan ja sitten keitetään. Tuloksena on vähän omituisen makuista mössöä, mutta kyllä sitä syödä pystyi. Tää on niitä ruokia minkä vuoksi kaikki katsoo mun kokkailuja yleensä kaksi kertaa ja harkitsee tosi tarkkaan maistaako :D

Hiljaiseloa

Koirarintamalla on hiljaista. Kipa käväisi hakemassa Cellon ja Totskin viime viikon tiistaina. Amanda aloitti viikonloppuna juoksunsa sekin. Treenattu ei oo. Kuje inhoaa K/D nappuloitaan. Pakkanen jäädytti sunnuntaina putket, mutta tiistaina putkimiehet kävi avaamassa ne. Läppäri vetelee viimeisiään erään länderineidon tiputettua sen lattialle. Heitin puhelimeni vesisankoon, jotenkin sekin vähän piiputtaa. Että silleen. Pirskatin alamäkeä vaan elo, mutta ilmeisesti ei osuta vieläkään pohjaan.

tiistaina, marraskuuta 23, 2010

Sairasta

Viikonloppu oli mukava. Oli kavereita kylässä ja oli jotenkin niin rentoa. Leivottiin omituisia muffinisekoituksia ja shoppailtiin Ikeassa. Ostin tosi söpön pehmolelun koirille. Ajattelin, että jos vaikka käyttäisi Pilan palkkaamiseen. Pikkuneiti varastikin sen, kun selkäni käänsin ja yritti palkkauttaa itsensä kiskomalla sitä treenitaskuhameen takataskusta. Treenikaveri otti siitä lelusta kuviakin. Meillä oli varsin hauskat sunnuntaitreenit :D Hyvät seurakaverit ja huumorintajuiset ryhmäläiset on ihan parhautta.

Kuje oli sunnuntaina aikas ärhäkkänä Cellolle. Mielessä kävi, että joskos sillä alkaa juoksut, vaikka laskeskelin, että ne ois vasta joulukuussa lähempänä tammikuuta tulossa. Maanantaina aamu meni töissä ihan kivasti, mutta puolessa välissä päivää katos totaalisesti voimat. Menin työterveyden kautta kotiin ja sain yhden päivän sairaslomaa, joka toivottavasti riittäis. Ei tekis mieli nyt suuremmin sairastella. Koko viikon alku meni ihan sekasin ja suunnitelmat kaatu. Jos sairastella täytyy niin loppuviikko ois sopinu paremmin.

Kujeen virtsanäytteen tulokset oli puhtaat. Kurjempi homma. Nyt kuukausi mennään K/D ruoalla ja katsotaan mitä veriarvot sitten näyttää. Surkean maanantain kruunas se, että Kuje todella aloitti juoksunsa. Cello oli todellakin ainoa, joka ilahtui siitä.

Fiilis on matala. Maanantai oli kaikkineen sellainen katastrofipäivä, ettei mitään järkee. Ehkä se nyt oli pohja ja pitää vaan alkaa kipuamaan ylöspäin. Kaivaudun osan ländereiden kanssa sängyn pohjalle potemaan. Vain osan, koska täällä leikkaamattomia uroksia ja narttuja.

Ama

lauantaina, marraskuuta 20, 2010

Kujeen tulokset tuli

Perjantaina otettiin uusi verikoe. Munuaisarvot olivat jatkaneet väärään suuntaan eli kohonneet hitusen lisää. Kujeelle ostettiin munuaisvaivaisen ruokaan. Vielä pitäisi tutkia virtsanäytteestä että jos kyseessä voisikin olla joku hoidettava juttu. Munuaisten vajaatoiminta on sikäli kurja sairaus, että sitä ei voi parantaa. Kujeella ei siinä tapauksessa kovin montaa vuotta ole, ruoan vaihdon jälkeenkään, jäljellä.

Kuje
Kuje on oikein pirtsakka ja ihan normaali itsensä. Se on nautiskellu metsässä juoksemisesta muiden kanssa.

torstaina, marraskuuta 18, 2010

Ohjatut treenit: mukaan ottaminen

Tänään käytiin V:n kanssa SDP:llä. Yllättäen siinä kävikin niin, että sain itse treenata koko tunnin. Meillä oli matkassa viisi länderiä, joista radalle pääsi Amanda ja Pila. Cello vähän humputteli toisella radalla sillä aikaa V:n kanssa kun me treenattiin. Iloisesti se tunti meni taas. Kuiku ei sit päässy ollenkaan, mutta sen maha oli semmoinen pallero eilisistä sapuskoista jota uppos enemmän kuin ois hyväksi, että ehkä se oli vaan kiitollinen ettei tarttenu rehkiä.

Aloitin Pilan kanssa. Tehtiin pätkissä eikä 23:sta esteestä menty lopulta kuin 12. Pila ei ollut nyt ihan niin kierroksilla kun se pääsi ensimmäisenä ja meillä meni itseasiassa todella hyvin. Muutaman kerran se pääsi roikkuun mun hihasta ja kerran karkas toiselle radalle moikkaan Celloa, mutta pääasiassa se pysyi näpeissä.

Ratapiirros

Alun ohjauskuviota otettiin niin, että heitin aluksi kakkoshypyn oikean puoleisen siivekkeen kohdalta yli ja nappasin sit oikealla kädellä mukaan kolmoselle, sekä sylkkärillä pyöräyttämällä vasemman siivekkeen puolelta ympäri. Sylkkäri toimi Pilan kanssa loistavasti. Aman kanssa otettiin suosiolla samaan kohtaan toi ensimmäinen tapa, mutta siinä piti muistaa jarruttaa ennen hyppyä ja jäädä käden kanssa odottamaan siivekkeen viereen ja ohjata pieni pyöritys. Jos Amandan kanssa lähti liikkeelle, niin se vaan jatkoi matkaa jonnekin huitsinnevadaan ja kolmoselle meno vaikeutui. Kun malttoi odotella sen pyörityksen Ama tuli hienosti siivekettä nuollen ja meni nätisti kolmoselle. Sylkkärissä Pilan kanssa piti muistaa lähteä ajoissa liikkeelle, koska muuten neloshyppy oli tosi vaikee saada mukaan. Molemmat meni hienosti vitosputkeen, vaikka vähän jännitin erityisesti Pilan kanssa puomia.

Seiskahypylle kokeiltiin myös eri vaihtoehtoja. Mulla oli alkuperäisenä suunnitelmana todella kaamee siksakki. En oikein tiedä mistä se ees putkahti mieleen. Tein seiskahypyn takana pakkovalssin, mutta tein sen oikean siivekkeen luona, enkä suinkaan loogisesti vasemman, sitten vielä takanaleikkaus ysiputkeen. Kokeiltiin Amsin kanssa ja ihna järkyttävät kaarrokset. Amanda luki kutosputkesta tullessaan seiskahypyn hylkypuolelta, mutta lähti mukaan pakkovalssiin kun olin tarpeeksi sitkeästi odottamassa. Mitään järkeä tuossa ohjauksessa ei kyllä ollu.

Pilan kanssa toimi seiskalle takaakierto ja sit ysiputkelle takaaleikkaus. Sen sai vielä kympille hienosti leikattua, kun sen kanssa noita takana leikkaamisia on niin paljon helpompi tehdä kuin Amandan. Amandalle taas toimi paremmin pakkovalssi vasemman siivekkeen puolelta ja kun se lähti pakkovalssiin, niin piti tehdä persjättö, ja muistaa käskyttää ajoissa ysiputki ettei Ama kääntynyt kasilta väärään suuntaan. Ja sit piti juosta täysiä että ehti tekeen kymppihypyllekin persjätön. Se toimi hienosti pienin kaarin. Takanaleikkauksilla kaikki vaan valui ja vanui minne sun sattuu.

Amandan kanssa jatkettiin rata pätkissä loppuun asti. Törmättiin taas ihanaan keinuongelmaan. Eka kerta meni ok, sen jälkeen tökki. Äh ja pöh. Tiedä mitä sen kanssa keksis. Meidän kontaktit on muutenkin niin kauheet. Huoh! Saatiin tehtyä A hyvin (enkä edes palkannu..) Mua jotenkin epäilytti, että se kohta ei millään onnistuis kun 15 hyppy oli takaakierto jonne tultiin keinulta. Me tosin ei tultu keinulta vaan paikoiltaan keinun edestä.

Ratapiirros

Kun sen vihdoin sai takaakiertoon, niin loppu sujui kuin itsestään ja ehdin hyvin keppien luo varmisteleen. Kauheen vaikee vaan oli pitää linja niin, että Ama ei karannut A:lle tai hypänny 15:sta hylkypuolelta suoraan. Ja sitten se että ois pitäny liikkua eikä pysähtyä. Töks, töks. Vaikeeta. Keppien jälkeen jankattiin mun linjaa ja sitä kun Ama haahuili kun ei se tienny mikä este ois seuraava. Aina se meni oikein putkeen, mutta vaan sen vuoksi, että vaihtoehdot oli sen mielestä molemmat (keinu ja puomi) typeriä.

Lopussa tuli taas kiva pyöritys kun siihen keksittiin Amandalle toimiva ohjaus.
Ratapiirros
Aluksi yritin pyörittää 22 hypyn vasemmanpuolesen siivekkeen kohdalla, mutta vaihteeksi taas homma valui. Jos jäinkin 21 hypyllä taakse ja tulin kutsuun 22 hypyn oikean puoleisen siivekkeen kohdalle, niin Ama tuli hienoin pienin kaarin. 22 hypyllä piti muistaa ottaa se taas tarkasti käteen, että saa sen siivekettä nuollen mukaan ja sit pystykin huiskauttaan 23:lle. Tää oli kiva kohta ja jäi hyvä mieli kun tuli oivallus ja onnistuminen. Jee! Hyvät treenit :D

maanantaina, marraskuuta 15, 2010

Ohjatut treenit: kisapaniikin nostatus

Pila pääsi taas sunnuntaitreeneihin ja se olikin läntsyjengin ainoa ohjattuihin päässyt kun Kujekaan ei mennyt V:n matkassa keskiviikon treeneihin. Mulla oli Cello myös mukana ja V ois saanu sen kanssa kokeilla jotain pientä sivussa, mutta tällä kertaa treeni oli semmoinen, ettei sinne sivuun oikein päässy mitään tekeen. No, voin sanoa, että V nauroi sen verran kippurassa meille, että ihan oikein vaan sille ettei mitään saanu tehdä.

Kouluttaja oli keksiny oikein kidutusmenetelmän. Ryhmäläiset suljettiin koppiin sillä aikaa kun miehet laittoi numerot paikoilleen. Sitten meille annettiin kolme minuuttia aikaa tutustua rataan, jonka jälkeen piti mennä takaisin koppiin ja yksi kerrallaan tulla radalle. Radalta joutui pois heti kun tuli ohjausvirhe. Riman tippumisia ei laskettu.

Rata näytti suurinpiirtein vähän tältä:
Ratapiirros

Mä aloitin Pilan kanssa. Mulla iski jo rataantutustuessa kisapaniikki. Päästiin 9 hypylle asti ekalla kierroksella. Mulla tosin ohjaus hajos jo kakkosella, nelonen oli Pilan ihme pelastus, vitoselle jouduin tekeen jonku ihme takanaleikkauksen koska olin nelosen jälkeen väärinpäin. Kutonen oli ihana putken suun jonne Pila haki hyvin. Seiskalla törmättiin toisiimme, mutta Pila kiltisti meni hypyn taakse. Ihan kamalaa.

Seuraavalla kerralla onnistuttiin tekeen eka hyppy oikein, mun pakkovalssi kakkosella epäonnistui ja Pila luki kolmosputken. Kolmas kierros oli pelastelua, mutta päästiin melkein loppuun asti. Tai oikeastaan päästiin loppuun kun ei onnistunu pillin vihellys ennenkuin sain kuin sainkin Pilan viimeisen hypyn yli. Tän jälkeen palasin takas vain yhden onnistuneen hypyn suoritukseen. Viimeisellä kerralla Pila haisteli tosi paljon. Se rauhoitteli mua alusta asti, mutta homma paheni joka kierroksella. Lisäksi se valui lähdössä kiinni ekaan rimaan. Viimeisellä kerralla päästiin hypylle 12 asti ja sit 13 meni ohi kun en muistanu jarruttaa ajoissa.

Todella kaameeta ohjausta. 7 hypylle en saanu millään Pilaa oikein. Ajattelin sen takaakierroksi, vaikka siihen ois pitäny tehdä valssi. Ja koska ajattelin sen takaakierroksi niin olin joka kerta ihan väärässä paikassa ja valssi valui. Viiden kierroksen jälkeen saatiin tehdä rata pätkissä ja hioa ohjaukset kohdilleen. 7 hypyllä piti tehdä oikea aikainen valssi, kasin jälkeen hyvä haltuunotto, muuten Pila valui tyhjyyteen, 12 hypyllä piti muistaa jarruttaa ja loppu piti ohjata suoralla linjalla 12-13-14 eikä tehdä jotain tyhmää takanaleikkaamista 13:n jälkeen, koska se ei nyt vaan toiminu millään.

Positiivista oli huomata, että Pila paikkas mun virheitä kohtuullisen hyvin. On se vaan hieno koira. :D

lauantaina, marraskuuta 13, 2010

Viikko pitemmin purettuna

Ah, viikonloppu ja vielä suhteellisen vapaa sellainen. Tänään oli mentaalivalmennuksen jälkimmäinen luento ja huomenna on tiedossa agilitya. Ohoh, ja musta kun tuntui kalenteria katsoessa että tyhjää täynnä.

Ei arjeksikaan ollut mitään suuria suunnitelmia ja silti oli niin kiireistä. Tiistain agitreenit meiltä jäi Aman kanssa väliin. Oli vähän kuljetusongelmaa, karmeeta flunssafiilistä ja lopuksi kyseessä oli varmaan hyvä onni, koska satuin sit näkeen kun Kuje tipahti nojatuolista.

Koska kyseessä on länderi, niin ajattelin heti että kyseessä on epilepsinen kohtaus. Perjantaille saatiin lääkäriaika ja siellä verikokeissa selvis, että ei ookaan mitkään ihan normaalit veriarvot. Munuaisten jotkut arvot on koholla ja on muutakin häikkää. Missään hälyttävissä tiloissa ei arvot olleet, mutta ei myöskään normaalit, mitä ne pitäisi, epilepsian ollessa kyseessä olla. Viikon päästä otetaan uusi verikoe ja jos arvot on yhä oudot, niin lähdetään tutkimaan munuaisia ja tehdään ruokavalioremontti. Kuje on ihan normaali ittensä, eikä vaikuta yhtään kipeältä.

Kaikkinensa olen varmaan itse paljon järkyttyneempi tuosta sen tuolilta tipahtamisesta kuin Kuje itse. Mikä johtuu ihan siitä, että suoriltaan kuvittelin sen olevan epiä. Ei meillä normaalisti koirat muksahtele alas tuoleilta kesken unien. Kuiskis on siinä iässä kun epilepsia ländereillä usein puhkeaa, ja sillä (kuten oikeastaan kaikilla ländereillä) on riski sairastua. Vaikka tällä hetkellä arvio on, että se oli kipureaktio johonkin munuaishäikkään, niin ei epilepsiaa varsinaisesti pystytä sulkemaan poiskaan, koska ei ole mitään testiä millä epilepsian voisi todeta. Tällä hetkellä voidaan vaan odottaa ja katsoa tapahtuuko vastaavaa toista kertaa.

Vähän tuntuu liiotellulta säikähtää sitä, että koira tipahtaa tuolilta. Kuje oli normaali sitä ennen ja sen jälkeen. Ja se murisi hyvin pontevasti tutkimaan tulleelle Amandalle. Mutta se oli vääntyneenä kummalliseen kippuraiseen asentoon ja parta oli kuolainen. Säikyn aika pienistäkin muutoksista, mutta tällä kertaa oli tosi hyvä, että mentiin lääkäriin ja otettiin verikoe. Nyt pitäisi vain odotella. Toivon Kujeen kannalta että ei enää vastaavaa tulis ja että verikokeessa arvot ois palautunu normaaliksi, ettei tarttis murehtia mistään munuaisjutuista. Ja Kujeen pentujen perheiden vuoksi toivon, ettei olisi epilepsiaa.

En ole hirveän hyvä odottelussa, mutta onneksi mitään sellaista ei vielä ilmennyt, että pitäisi Kujetta hoitaa ja paapoa. Saatiin lääkäriltä lupa kisata ja harrastaa ihan normaalisti. Musta oli aikas hauskaa huomata, että kotiutusohjeissa luki "hyväkuntoinen ja reipas neiti!" :D Kuje oli lääkärissä vähän sitä mieltä, että aikas kauheeta on ja pohti kokoajan miten parhaiten pääsis hyppäämään alas pöydältä. Paitsi reippaudesta, se sai myös kehuja kauniista silmistä. Verikoe-reikä peitettiin päheällä pääkallo-teipillä. Mä kysyinkin, että onko teippi enemmän omistajan kuin koiran iloksi. Me käytiin nyt ekaa kertaa Reviirissä, kun ei Oivasta saatu aikaa ja taidetaan vaihtaa eläinlääkäriä. Oli niin hyvä palvelu. Ja kaikkein vaikeinta, eli mun hermoilua Kujeen puolesta, tuli hyvin rauhoiteltua. Ja on niin miljoona kertaa helpottuneempi olo kuin koko viikkona.

Ja on tähän viikkoon kaikkea mukavaakin mahtunut. Maanantaina käytiin dognappaamassa Cello ja Totski. Me testaillaan sopivaa laumakokoa hoitokoirilla. Totski oli yksinään niin kiltti ja helppo. Yhdessä Cellon kanssa, se onkin korvattomampi. Ehkä mä nyt uskon Kipan puheita siitä että ne yhdessä keksii kaikkea. Varsinkin kun aamulla tää kaksikko lähti pihasta. No joo, ehkä syy oli siinä, että portti oli jääny auki. Mulla kun tytöt ei mee siitä ilman lupaa, niin joskus se unohtuu.

Tosi nopeasti pojat kotiutui. Totski nyt oli heti kun kotonaan. Se oli oikeasti tosi suloinen esitellessään Cellolle paikkoja. Ja vähemmän suloinen, kiitäessään korvattomana metsässä ihan vaan koska se muka tiesi minne mennään. Ja todellakaan ei sit taatusti menty sitä reittiä. Ollaankin nyt samoiltu eri reittejä mettässä ihan vaan sen vuoksi, että kukaan ei tiedä minne mennään. Mikä muuten johtaa eksymiseen. Onneksi on pieni metsä.

Viisi lantsya

Tilasin vähän aikaa sitten Clean Runilta "Ready treat"-nimisen laitteen. Se tuli maanantaina, mutta koska en muista katsoa ihan joka päivä postia, huomasin sen vasta keskiviikkona. Olihan pakko heti kokeilla. Amanda ensin säikähti aukeavaa luukkua, mutta muista koirista se oli ihan hauska. Cello ja Totoro ei ihan liitä sitä palkaksi. Tilasin laitteen siksi, että en palkkaisi Pilaa väärästä suorituksesta. Pila tajuskin heti laitteen idean ja myös osoitti, että se on ihan hyödyllinen. Otettiin sen (ja myös kaikkien muiden ländereitten) kanssa kontaktitreeniä kontaktikapistuksen puolikkaalla. Pila säntäs pysähtymättä laitteen luo. Mutta ei saanutkaan namia.. Sit se teki hienoja pysöhtymisiä ja pääsin palkkaamaan. Nyt vaan pitää keksiä missä kaikessa voin laitetta hyödyntää.

Pientä puuhastelua lukuunottamatta ei tällä viikolla oo treenattu. Kontaktiasentoa otettiin sisällä ja ulkona sit pari toistoa kepeille. Tytöille otettiin putken ja hypyn kautta ja pojille sit otettiin hyppy ja putki erikseen. (Pila meni muutaman kerran kepit ilman verkkoja!!) Mulla oli viisi treenattavaa mikä oli aika hauskaa. Ulkona ei suuria viittiny ottaa, koska siellä tulee heti pimeä ja on niin kylmä, ettei oikein voi suurempia tehdä. Kaikki viisi meni noin vartissa koko harjoituksen läpi ja sit mentiin jo jäähdyttelylenkille. Maakin on lumen peitossa, niin ei oo edes mikään paras alusta. Hallilta voisi toki varata aikaa, mutta sinne saa ottaa vain tytöt ja sitten on kaikki kyytien miettimiset. Mistä pääsen taas mietteeseen kuinka kätevä ois taito ajaa ja auto.

Piupaulla on sunnuntaina treenit, jonne toivon mukaan päästään. Viime viikon treenit sain jotenkuten piirrettyä. Ne on vähän sinne päin. Rata yksi (Hyppytekniikka-harjoitus, jossa mentiin neljän hypyn kautta putkeen ja putken jälkeiseltä hypyltä palkka.) Rata kaksi (Ohjausharjoitus, jossa ei saatu 6 hyppyä millään mukaan. En osannu ohjata Pilaa sille ja sit me jäätiin takkuamaan palkkaamisen kanssa kun Pila varasti suoraan palkalle jos sen jätti 6 hypyn taakse.) Mentaalivalmennuksen treenipäiväkirja ratapiirroksineen on vaikee.

Valmennuksen toiselta osalta tultuani voin sanoa, että todella hyödyllinen kurssi mulle. Nyt on hyvä ja osaava mieli. Tän vuoden kisat tosin taitaa olla nyt kisattu, mutta ensi vuotta odotellessa. Opin paljon itsestäni ja muutamia todella hyviä ja hyödyllisiä juttuja tuli, jota täytyy alkaa työstää omaan elämään. Ja mun rasvaprosentti oli tosi pieni, mikä oli iloinen uutinen :D

perjantaina, marraskuuta 12, 2010

Kiireinen viikko

Aamuviikot oikeasti kiitää tuplasti sitä vauhtia mitä illat. Tää viikko on ollu yhtä sählinkiä, sekoilua ja sekasotkua. Oikeen vuoristorataa taas. Pahin alamäki eläinlääkärissä käynti ja paras ylämäki viiden koiran kanssa leikkiminen uudella hienolla namiautomaattivempainsysteemillä.

Odottajat

maanantaina, marraskuuta 08, 2010

Pilan ensimmäiset talvitreenit

Agilitypainotteinen viikonloppu. (Niin juu ihan kun ei mulla elämä muutenkin tuppaisi oleen aikas agipainotteista.) Pila pääsi talven ensimmäisiin hallitreeneihin sunnuntaina. Totuteltiin erilaisilla hyppy- ja putkitreeneillä matolla treenaamiseen. Pikkaisen näkyi koirissa, että alusta on erilainen. Pila ei mun mielestä niin hirveen paljon sutinut, mutta sillä meni muutama hetki aina ennen kuin keskittyi itse hyppäämiseen ja itsensä kokoamiseen. Silti hyppytekniikka on huomattavasti parantunut, eikä neiti enää yritä parhaansa mukaan vaan leijua ilmassa mahdollisimman pitkään.

Ensimmäinen hyppysarja meni ihan kivasti. Sen sijaan neljä hyppyä ,jotka muodosti ympärän oli jotain tosi vaikeeta. Toisinpäin vielä onnistui, mutta toiseen suuntaan pyöriessä oli A suoraan edessä ja Pilahan sinkos heti sinne. Humps vaan.

Viimeinen pätkä olikin sitten ihan kauheen vaikee ratapätkä, jota ei vaan yksinkertaisesti pystytty tekeen kokonaan. Meillä oli hallintaongelmaa, sinkoiluongelmaa, puremisongelmaa, ohjausongelmaa, palkkausongelmaa, irtoamisongelmaa, irtoamattomuusongelmaa... Ääh!

Positiivista oli, että Pila irtos tosi hienosti kuoleelle lelulle. Ei vaan ihan niiden esteiden kautta kun oli tarkoitus. Mun tarttee nyt pähkäillä mielipiteeni ei-sanan käytölle agilityssa. En nimittäin välttämättä haluaisi sitä käyttää. Jos koira irtoo palkalle niin mun mielestä se saakin irrota, en halua huutaa sitä takaisin. Mun mielestä olen itse tehnyt jo aikaisemmin virheen ja homma pitää sit vaan tehdä toisin. Mutta ajattelen asiaa.

Toinen mihin mun on oikeasti alettava kiinnittää huomiota on se, että en voi vaan palkata vääristäkin suorituksista, koska silloin koiralla ei ole mahdollisuutta oppia. Lisäksi Pila palkkaa itseään vetämällä mua hihasta ja hyppimällä päin. Tähänkin pitäisi varmaan miettiä jotain. Kauheen ajattelua vaativa laji.

Mun sähellyksestä huolimatta hyvät treenit. Ja ajatuksia herättävät.

sunnuntaina, marraskuuta 07, 2010

Amandalle sert-A

Lauantai oli pitkä päivä. Ensin käytiin Kipalassa palauttamassa Totski. Heddan juoksut ei vieläkään oo alkanu ja vaikka mieli ois tehny, niin eihän sitä voi juoksuhoitolaista loputtomasti lainata. Nyt on ihan tyhjä paikka sängyssä, siinä missä Totski tapas nukkua ja viime yönä oli tosi kylmä kun ei ollut lämmittäjää.

Musta on kauheen kiva kisata Oulussa, koska mä pystyn porukoilla rentoutumaan paremmin kuin kotona. Kipala vaikuttaa samalla lailla. Siellä vaan on niin kotoisaa. Ja samalla saa länderiterapiaa. Mä oisin tällä kertaa voinu varastaa Fridan, joka oli ihana sylikoira. Se oli ihan poikki ku oltiin siellä, koska on kuulemma välillä riiviö. Nyt Frida nukkui iloisesti sylissä ja välillä suukotteli.

Turkuun suunnatessa mieli synkkeni. En osaa, en halua, miksi piti ilmoittautua? Ai niin sen mentaalivalmennuksen vuoksi. Tuomarinakin Savikon Seppo, joka teki Ouluun niin vaikeita ratoja, että en yhtään osannu ohjata. Eli tosi valoisin mielin kisapaikalle. Ehdittiin paikalle kun minit oli kisaamassa sitä meidän ekaa rataa ja hyllyjä näkyi paljon. Siinä mielessä ihana tuomari, että ratapiirrokset oli etukäteen nähtävissä. Se synkensi vaan lisää mun mieltä kun aattelin, että mitään en osaa ja tuossakin Ama vaan valuu jonnekin.

Koiria lämmitellessä pohdiskelin rataa ja miten sitä ohjais. Siinä vaiheessa tajusin, että ei muuten keppejä ollu radalla ollenkaan. Ja tosiaan yhdelläkään radalla ei ollu keppejä. Se pikkaisen piristi mieltä. Rataantutuessa keksin miten yhden hyppykuvion voinkin ohjata toiselta puolelta ja alkoi tuntua, että ehkä sitä voi selvitä hengissä. Ja onneksi paikalla oli ihania läntsyihmisiä piristämässä.

Rata

Ekan radan toinen este oli puomi, jonka Amanda kielsi. Siitä meille vitonen ja loppuviimein myös yliaikaa. Ohjaus mulla pysyi jotenkuten kasassa, mielestäni parhaiten näistä kolmesta radasta. Keinu oli toiseksi viimeinen este ja sitä jännäsin puomin kiletämisen jälkeen, mutta Ama meni sen hyvin. Olin maalissa niin iloinen, että keinu suju ja hengissä selvittiin. Vähän semmoinen henkinen nolla tosta kiellosta huolimatta.


Rata

Toisella radalla keinu oli toka este ja toiseksi viimeinen oli puomi. Puomin alla oli typerästi putki, enkä päässy siis juoksemaan ihan vierestä. Koko radan vaan mietin, että puomi pitää tehdä. Rata oli aika kauhee, hirveetä kaahotusta ja Ama sinkoili ja valui. Jossain vaiheessa unohdin radankin. Sarjaesteellä Amanda meni ekan hypyn tosi pitkäksi ja sit mulle tuli musta aukko. Sain sen B-hypyn yli oikein, mutta olin ihan väärinpäin enkä muistanu aluksi, että mikä este piti seuraavaksi suorittaa. Muistin vaan sen ettei se oo pituus. Ihmeellisesti Ams vaan meni oikein 9 putkeen. Ennen puomiakin Ama valui tosi kauas ja osui hädintuskin ylösmenokontaktille. Mutta se meni puomille, eikä hypänny pois vaikka koukkasin putken ohi. Siinä vaiheessa kun ohitin putken oli niin voittajafiilis kun Ama pysyi siellä puomilla, että en enää välittäny osuuko kontaktille tai hyppääkö edes viimestä hyppyä. Ja tälläsellä kauheella kaahotuksella tultiin neljänneksi ja saatiin eka serti. En uskoisi, jossei mulle ois serti-ruusuketta törkätty käteen. Tuomarillekin sanoin, että tää on kauhee järkytys.


Rata

Ei mulla sitten hermot enää kolmannelle radalle riittäny, vaikka rata vaikutti mun mielestä kaikkein kivoimmalta. Muurilla en tajunnu jarruttaa ja Ama valui jonnekin ulkoavaruuteen asti. Ihmeen kaupalla se ohitti hypyn, mutta luki sit mun kyykkäilystä seuraavaksi esteeksi A:n. Tässä vaiheessa mun ois pitäny antaa sen mennä A ja jatkaa tyynenä eteenpäin, mutta sen sijaan käskin Aman pois A:lta ja törkkäsin putkeen. Ei enää olla mahdollisuutta saada ohjausta kasaan ja Ama selvästi tiesi, että joku meni pieleen. Onneksi saatiin vähän iloa peliin kaarteella putkesta hypyn ja okserin kautta keinulle, joten keinulle olikin sit hyvä lopettaa ja kehuu ja hihkua kuinka hienosti meni.

Että semmoiset kisat. Nyt meillä ois kaksi nollaa ensi kesän SM-kisoja varten. Enää puuttuu monta ja tuplakin. En tiedä miten saan tehty kahta nolla peräkkäin kun mun hermot aina kosahtaa ja tähän asti seuraava rata (tai monta sen jälkeen) on hylly. No siinäpä pohdittavaa. Nyt nautiskellaan kummiskin tästä :D

Ama puomilla

keskiviikkona, marraskuuta 03, 2010

Valmennusryhmä: Niinun ensimmäinen treeni

Piti anoa eilinen pekkaseksi, että pääsin valmennusryhmän ensimmäiselle treenikerralle mukaan. Ja kausi alkoi Niinun koulutuksella. Meillä oli hienoista seikkailua Aman kanssa pelkkä paikalle pääseminen. Yllättävän hyvin osui paikallisbussit aikatauluihin, mutta pieni valuuttaongelma meinasi tyrmätä meidän matkan alkuunsa kun mulla oli matkassa liian iso raha. Onneksi sain kaivettua jostain taskunpohjalta pari kolikkoa, että päästiin eka osuus keskustaan asti. Siellä juostiin kiireellä automaatille ja ehdittiin kuin ehdittiinkin vaihtobussiin. Ei ollu ihan helppo jäädä oikealla pysäkillä pois, mutta sekin onnistu. Riitti tarpeeksi valoa, että pystyi päättelemään vähän kadun nimistä, että millä pysäkeillä liikutaan. Oishan se ihan hienoa jos ois auto ja kortti eikä tällaisia ongelmia ois.

Niinun radassa oli 32 estettä ja me onnistuttiin suorittaan niistä 13. Ei kauheen pitkälle. En ole yhtään yllättynyt :D Jouduttiin hiomaan jokaista ohjausliikettä, koska mun tekninen osaaminen on aika mitätöntä. Mutta kivaa oli ja tykkäsin kovasti Niinun tyylistä valmentaa. Mä onnistuin jopa vähän rentoutumaan vaikka oli vieras kouluttaja ja se on aika hyvin. Ja oli vielä uusi treenipaikkakin, mikä myös aiheuttaa mulla jännitystä. Ihana Tanja kuvas mun mokailut. Suuret kiitokset Tanjalle!

Meidän uusi, vanha halli nimettiin Takkulaksi. Aika vaikee ajatella Navettaa Takkulana, mutta ehkä se jossain vaiheessa kääntyy kielelle. Viime viikon mattotalkoista peruttiin puolet päivistä, niin maanantaina oli porukka joutunut rehkimään paitsi esteet paikalle, myös viimeistelemään loput matoista. Pikkasen siellä oli vielä mattoja teippaamatta kun teippi loppui kesken, mutta hyvin ne pysyi paikoillaan. Pinta oli ihan kiva itelle juosta, mutta Ama suti monta kertaa. Se ei millään alustalla oo mun mielestä oo liukastellu ennen. Loppua kohden se selvästi alkoi hahmottaa paremmin erilaisen pinnan ja liukastelu väheni. Isoilla koirilla näytti olevan parempi pito kuin nopeilla, kevyillä.

Kaikkineen olen ihan hirveän innoissani tästä projektista. Alku lähti mielestäni hyvin käyntiin. Meillä on miljoona treenattavaa asiaa edessä. Amalla kontaktit, mulla ohjaustekniikka tolleen päällimmäisinä. Mun mielestä ehkä ihaninta oli, kun Ams oli niin innoissaan ja sinkoili esteille.

sunnuntaina, lokakuuta 31, 2010

Epävirallisissa treenaamassa kontakteja

Tänään oli Lempäälässä epikset, joihin osallistuttiin Aman ja Pilan kanssa. Pila meni kaksi kertaa mölli-luokassa ja Amanda sitten kilpailevissa. Tulokset oli luokkaa hyl, hyl, hyl kertaa miljoona molemmilla koirilla.

Pilan kanssa meillä meni kontaktit ihan kivasti, ekalla puomin alastulolla ei osannut tulla ihan alas asti. Ja aika vahvasti taas ohjaaja oli sitäkin kontaktin suoritusta avustamassa. Pila irtos myös ihan kivasti putkiin. Ongelma oli lähinnä hyppyesteet, kun ohjaaja oli niin surkeasti kartalla ja kovin, kovin myöhässä. Ekan radan lähtökin oli huono, Pila jäi nuuhkimaan ja ehti vaihtaa asentoa.

Eka rata

Toisella radalla ehdin alun ohjaukseen paremmin mukaan ja onnistuin jopa pelastaa puomin jälkeisistä hypyistä toisen ennen putkea, mutta sille vimpalle Pila ehti viipottaa jo ohi. Kun mä en vaan pysy mukana. A:n jälkeinen rima tipahti, samoin viimeinen rima. Ei ihan Pila kestä huitomista riman päällä.

Toinen rata

Hauskaa meillä oli. Ja Pila oli hieno koira. Mulla on ittellä aikas paljon opeteltavaa sen kanssa. Hyödynnettiin muilla kentillä olevia lämppäriesteitä ja kokeiltiin myös miten meillä menis kepit. Ja nehän meni. Kaksi kertaa. Ihan oikein! Vau! Olen ällistynyt. Meillä on siis toivoa :)

Mulla oli lauantaina länderialkkareita meillä pihassa treenaamassa ja siinä jutellessa tajusin, että oikeasti Pilallakin lähestyy jo virallinen kisaikä (18kk). Nyt jo. Vastahan Kuiskis niitä kantoi mahassa. Tän päiväset möllikisat varsin selvästi osoitti, että meillä ei vielä ole asiaa kisakentille. Ja omakin fiilis on sellainen, että todellakaan ei oo niin valmista että uskaltaisi kokeilla. Joskos saisi ensin kepit varmoiksi ja oppisi ohjaamaan vähän paremmin, niin voisi edes miettiä. Mitattavaksi sen kyllä voisi viedä, vaikka selkeä medi onkin.

Aman radalla päätin pysäyttää sen kontakteille. Treeneissä pysäytän sen, mutta kisoissa edes mölli-kisoissa en oo koskaan pysäyttäny. Ja eihän Ama pysähtyny :D Reppana, vaikka oli niin järkyt varmistelut mulla ettei mitään rajaa. Tosi karmeet kontaktit. Mutta sen vastapainoksi kepit oli hienot. Saatiin kivasti putkesta vauhtia ja Ama pujotteli vauhdilla. Oi vitsit että olin iloinen. Ja se irtos makeesti putkiinkin ja radalla oli kivoja suoria jossaAma päästeli huoletta mun edellä. Mä niin tykkäsin mennä sen kanssa. Mun ohjaus luonnollisesti jostain ihan jääkaudelta, eikä Amankaan kanssa onnistuttu suorittaan viimeist estettä. Mikä lienee viimeisen esteen kirous kun ei kertaakaan tullut suoritettua. Amsistakin on video tokalta radalta, mutta en kehtaa laittaa kun ne kontaktit on niin kauheet. :D

lauantaina, lokakuuta 30, 2010

Aamuviikon kiireitä

Viikko vierähti taas hirveetä vauhtia. Aamuviikoilla ei kerkeä kyllä tehdä niin mitään. Koirarukat on ollu ihan hunningolla. Tiistaina ja torstaina olin seuran mattotalkoissa. Keskiviikkona ja perjantaina ehdittiin puuhata jotain pientä, mutta aikas kuollutta on meno ollut. Ja mä oon ihan poikki. Onneksi on kaksi vapaapäivää ja saa tehdä mitä lystää.

Keskiviikkona naksuttelin pikkaisen. Ei mitenkään ihan onnistunutta. Totoroa yritin opettaa nostaan takajalat kirjan päälle, mutta sain sen vaan potkaisemaan kirjaa. Ei taida olla mun laji. Tässäkin suhteessa varmaan ajoittamiseni on myöhässä.

Perjantaina otettiin pientä agipuuhailua koirien kanssa. Kuvasin kaikkien treenit. Jälkikäteen katsottuna treeneit näytti paremmilta kuin itse treenatessa tuntui. Tai sitten annan virheet itselleni videolla helpommin anteeksi. Tässä on Totoron tyylinäytteitä koottuna.
Video

Talo on ollut viikon verran hunnigolla. Ei oo ehtiny/jaksanu tehdä yhtään mitään. Remontti ei oo edistyny, kylppäri on yhä vailla vesieristystä. Olen ilmeisesti aamuviikoilla niin paljon tiellä tai jotain kun illassa ollessa kylppärissäkin tapahtuu.

Onneksi on viikonloppu! Puuh.

lauantaina, lokakuuta 23, 2010

Onni tuli taloon

Koko viikon olen puunannut ja järjestellyt paikkoja ihan vaan sitä varten kun porukat tulee käymään. Talossa on ihmeellisen siistiä. Järjestelyvimman seurauksena keittiökin näyttää taas keittiöltä, eikä kaatopaikalta. Siihen varmaan aika paljon vaikutti se, että vessassa on nyt seinä ja pesutorni on sitä seinää vasten eikä keskellä lattiaa. Eikä lattia ole myöskään remonttiromppeiden peitossa. Olohuone tyhjeni käytetyistä vaatteista ja ne päätyivät omiin paikkoihinsa kaappeihin. Lisäksi sain purettua kamalan pöydän olkkarin nurkasta. Vihdoin! Sääli, että olohuoneessa on yhä pakko säilyttää jotain typeriä levyjä jotka menee vessan seinään. Niitä ei voi säilyttää ulkona ja varastoa ei ole. No jaa, ei kaikkea kerralla. On siellä vielä lyhyet tikapuut ja muuta ihmeellistä. Tuskinpa koskaan onnistun saamaan talosta mitään muodikasta ja hienosti sisustettua.

Onsku ikavoi

Tullessaan porukat tipautti meille Onnin viikoksi hoitoon. Onni oli kyllä sitä mieltä, että se ei tänne halua jäädä ja jäi surkeana tuijottelemaan ovea. Ekana ulos päästessään säntäsi portille katsomaan, että tästä ne meni. Tänään se sentään on vähän iloisempi.

Lauantai meni jotenkin varkain ja sunnuntai kului ihan yhtä vikkelään. Käytiin katsomassa Tamskin Tallia. En sitten ilmoittanut tyttöjä sinne kisaamaan. Sen verran sain kuulla juttuja matosta, että jätin suosiolla väliin. Onneksi ei satanut, joten kosteutta ei ainakaan kakkosten aikaan ollut vaan maton pito oli hyvä.

Totski pihassa

Samalla reissulla Totskiroolle hankittiin kisakirja. Ei sillä, että se välttämättä sitä koskaan tulee tarvitsemaan. Huittisen Anne mittas Totskin selkeäksi maksiksi. 45 senttiä oli mittaustulos. Kieltämättä siltä se vähän munkin silmään näytti kun oli semmoisen sentin, vähän yli, Amaa korkeampi. Sääli, medien hypyt ois paljon inhimillisempiä. Totski sai hurjasti kehuja hienosta käytöksestä ja upeasta seisomisesta. Tuli niin hyvä olo ja ylpeys Kipan puolesta kun toi jätkä nyt vaan on niin makee. Siellä se kulki mukana niinku ois aina ollu ja mittaus meni niin hyvin, ettei oo yhtään mun koiraa mitattu yhtä helposti. Totski vaan seistä pönötti ja sen jälkeen kerjäs iloisesti rapsuja.

Iltasella väkersin renkaan loppuun. Nyt se on päällystetty. Ei ihan yhtä herkästi hajoa kuin ennen päällystämistä, mutta rengas-osa irtoaa yhä.

Valmis rengas

Mulla on talven varalle myös sisäkenttä. Olohuoneeseen saa semmoisen 3x3 metrin alueen, jossa voi vaikka treenailla ohjaustekniikkaa yhdellä hypyllä. :D Siinä on vielä hieno mattopohja ja kaikkea ;) Ensi viikko pitää sisällään oman seuran mattotalkoita. Sen jälkeen alkaakin talvikausi, joka korkataan Niina-Liina Linnan koulutuksella. Jee!

Puolikkaiden treenien vakoilu

Kävin katsomassa puolitavoitteellisten erikoistreenin, jossa oli kontakti- ja hyppytreeni. Kuunteluoppilaana hommasta sai irti yllättävän paljon. Ensinnäkin kontakteille tuli muutama oivallus, joita pitää tästä eteenpäin hyödyntää. Kirjoitin itselleni muistiinpanoja. Kouluttaja laittoi ennen treeniä joukon kysymyksiä, joihin raapustin itsekin vastaukset omien ohjattavien koirien kohdalta. Ja treenin jälkeen kirjasin ylös muistiinpanoja ja korjausehdotuksia. Päällimmäisenä mieleen jäi, että vapauttaminen pitää tästä eteenpäin tehdä vain yhdellä sanalla. Aina sillä samalla ja nimenomaan sanallinen vapautus, ei kädellä huitaisu tai katse yms.

Hyppytreenistä piirsin ylös kokoavan, avaavaan, kaaren ja kahdeksikon. (Ei ole viralliset termit.) Pitänee joku päivä testailla miten moiset multa sujuu. Pila on ilmoitettu Vappu Alatalon hyppykurssille messariviikonloppuna. Sieltä ehkä voinee ammentaa lisää hyppytekniikka-ideoita. Ois ehkä syytä tälläistäkin harjoitella koirien kanssa. Innostavat treenit kaikkineen. Itsellä kohosi taas into tehdä ja opetella. Eipä sillä sitä on muutenkin piisannut.

Otin Totskin kanssa kentällä puomin, kaksi kertaa molemmin puolin. Kerran yritti loikata. Hienosti pysähtyi alas. Vielä se on epävarma, mutta ekaan kertaan nähden selvästi tullut varmuutta. Se on jotenkin niin sulkku ja oli iha täpinöissään taas tekemässä. :)

perjantaina, lokakuuta 22, 2010

Pihatreenit: rengas, kepit ja kontakti

Perjantain teemana oli tarkoitus olla naksuttelu, mutta raahatessani kontaktikapistuksen keskemmälle pihaa tuli mieleen keppi-kontakti-erottelu. Aloitin treenit naksuttelemalla kaikille neljälle koiralle rengasta. Kymmenen namia jokaiselle. Onneksi rengas on hajoava, sillä sekä Pila että Totoro hajoittivat sen kahdesti. Kuje ei meinannut aluksi hypätä rengasta ollenkaan ja Amanda oli ihan pro. Totski yllätti mut todella positiivisesti pysymällä joka kerta paikoillaan, että pääsin kutsumaan sen renkaan läpi. Poika on aika hyvä :)

Tytöille laitoin yhden hypyn eteen kontaktikapistuksen ja kepit. Kontakti oli suurinpiirtein keppien puolivälissä. Molempien päähän laitoin namikupit. Hyppy osoitti esteiden väliin. Aloitin kaikkien kanssa käskemällä kepeille. Amanda yllätti mut kun kiipee-käskyllä se lähtikin pujottelemaan. Oikein sijoittumalla se haki esteet hyvin ja oli ihan super. Kuje ja Pila meni heti keppien sijaan kontaktille. Pilan arvasinkin menevän. Ne tarvis toisenkin tällaisen treenin. Totoro harjoitteli keppejä ja kontaktia erikseen. Kaikki saivat tästäkin harjoituksesta kymmenen namia.

Amanda oli aivan loistava kaikessa. Päivän tähtioppilas. Kuje pysähtyi kontaktille yllättävän hyvin. Pila kääntyi rengasharjoituksessa kivasti. Totoron koko renkaan harjoittelu meni putkeen ja jätkä näytti tykkäävän naksuilusta. Negatiivista oli Amandan yksi varaslähtö, Kujeen ja Pila pöllöilyt ja Totoron verkkojen yli hyppely.

torstaina, lokakuuta 21, 2010

Pihatreeni: irtoamista

Ensi alkuun totean, että ratapiirrosten väsääminen ei oo yhtään mun juttu. Huomaan olevani siinä todella huono. Mitä enemmän yritän saada niitä näyttämään yhtään todenmukaisilta, sitä vaikeampaa niitä on piirtää. Ja muutenkin niiden vääntäminen on rasittavaa. Harkitsin hetken, että muutan treenipäiväkirjan paperiversioksi kun paperille suurinpiirtein sinnepäin piirtäminen on paljon helpompaa.

Ratapiirros

Treenattavana oli 4 länderiä. Totskiroo meni vain yksittäisiä esteitä. Punainen irtoamistreeni meni niin, että jätin ensin tytöt ekan esteen taakse ja kutsuin namikupille kolmosesteen takaa. Sitten lähetin ne ekan esteen takaa sinne. Amanda ja Pila menivät hienosti, mutta Kuje ohitti kaksi viimeistä. Yritin jos Kuje olisi mennyt kaksi hyppyä, mutta lopulta se ei meinannut mennä edes yhtä. Plääh! Kuje vissiin tarvis enemmän tällaisia harjotuksia ja ehkä avustajan kanssa, koska nyt se pääsi palkkaamaan itseään väärästä suorituksesta. Vaihdoin namipalkan palloon, mutta se ei varsinaisesti auttanut. Lopulta saatiin kaksi onnistunutta yhden hypyn suoritusta ja jätettiin homma siihen.

Ratapiirros

Ama ja Pila kun oli niin hyviä siinä irtoamisessa, niin tein lopussa testin että saisinko ne irtoamisen jälkeen jatkamaan matkaa. Lähetin ne eteen ja juoksin itse kentän toiseen reunaan. Pilan käskytin kontaktille, koska se hakee niitä hyvin. Pieni lenkki sillä tuli mua kohti, mutta meni kontaktille. Amandalle laitoin toisen palkan 4ama-hypyn taakse ja juoksin seuraavan hypyn taakse sitä kutsuun. Ei Ama mitään palkkaa huomannu vaan tuli suoraa hyppyn kautta mun luokse. Ne oli hauskoja.

Pila hyppaa

Mustan ratapätkän ekalla kierroksella jokainen koira meni ensin keppien ohi. Käskytykseni ja ohjaukseni on täytynyt olla myöhässä. Lisäksi jokainen jätti kepit ensimmäisellä kerralla kesken. Kepeistä oli keskeltä poistettu pari kaarta. Pilan kanssa ei päästy edes kepeille asti kun tokalta hypyltä hyllytettiin Pilan singotessa kontaktille. Sen jälkeen tein niin, että palkkasin sen tässä-käskystä tokan hypyn jälkeen. Homma alkoi pelittää ihan eri malliin. Pila oli koko treenin ihanassa vireessä ja muutenkin niin mieletön.

Amanda pujottelee

Amanda otti hiukan nokkiinsa kun korjasin sen keppejä. Ekalla loppuun asti tehdyllä pujottelulla sen vauhti oli etanamaista matelua. Onneksi se kiihtyi vähän seuraavilla kerroilla. Pikkaisen kylmäsi sydämestä, että taasko menin sotkemaan koko homman. Mutta kun ei jääty sen kummemmin yksittäin keppejä hinkaan niin radan osana ne meni ok. Päivän paras pujottelija oli Kuje.

Totoro kontaktilla

Totskin kanssa harjoiteltiin mutkaputkea (Ikea-putki+puna-kelta-sininen), hypyn kiertoa kahdeksikkona (rima medi-korkeudessa), paikoillaan pysymista ja pari kertaa naksuttelin alastuloa. Odottelu sujui tosi hienosti. Paremmin kuin osasin aavistaakaan. Kerran kutsuin sen hypyn yli, muuten kävin palkkailemassa paikoillaan olosta. Pientä haahuilua ja haistelua oli, mutta paikoiltaan lähti vain kerran. Me ollaan edistytty tässä paljon. Kontaktikapistukselle Totski suuntas itse, joten sille on ehkä hahmottumassa yksi este jo päähän.

Pila odottaa

Totoro on oppinut jotain huonoakin. Pila on opettanut sen haukkumaan aidan takana omaa vuoroaan. Piu käy ihan järkyttävillä kierroksilla aidan toisella puolella. Läpi se ei tule, vaikka toi verkko on vaan henkinen este ja porttikin on pelkkä kompostiaidan pala. Pila hyppii ylös-alas ja huutaa samalla kurkku suorana. Odottelu ei totisesti ole sen vahvuuksia.

Koko porukka

Hienoja koiria olivat kaikki. Pahoittelen kuvien huono laatua. Ne on napsittu lauantaina ja sää ei suosinut silloinkaan. Otin kuvat itse, joten kuvatessa suurinpiirtein kaikki liikkui ja se näkyy laadussa.

keskiviikkona, lokakuuta 20, 2010

Laiskottelua

Totoro nukkuu

Me ollaan vaan alkuviikko laiskoteltu. Pientä siivoilun tynkää ja metsälenkkejä on ehtinyt ennen töihin menoa, mutta ei sen kummempaa. Aika taas kiitää. Toisaalta on oikein tyytyväinen ja rento olo, että kaipa tälläiset löysemmät päivät tekee ihan hyvää.

Kylpärissä on melkein seinä näkyvissä. Vielä sinne keittiöstä näkee, että ei ihan oo omaa rauhaa, mutta toisaalta juuri tällä hetkellä siellä ei ole pönttöäkään, että mitäs sillä rauhalla tekiskään. Aikataulu venyi ja vanui, niin että tokkopa enää on minkäänlaista tavoiteaikaakaan näkyvissä. Poikaystävä totesi, että jouluksi suihkuun, mutta hei, siihen on ikuisuus! Toivottavasti se pilaili.

Amanda kivella

lauantaina, lokakuuta 16, 2010

perjantaina, lokakuuta 15, 2010

Viikko tuli täyteen

Totskiroo on ollut meillä viikon. Helposti se on sulautunut lauman osaksi. Totoro on oikein hyväkäytöksinen ja kiltti nuorimies ja tytöt tykkää siitä kovasti. Se kulkee nätisti lenkeillä ja puuhastelee agilityjuttuja innoissaan. Verkkokepit ei ihan suju, koska Totskista verkot on hyppäämistä varten. Kontaktille se osaa pysähtyä hienosti. Hommaa helpottamassa on meillä namialusta. Oikeista kontakteista ollaan kokeiltu vaan kerran puomia ja harjoitellaan pysähtymispaikkaa pihalta löytyvällä kontaktikapistuksella.

Leikkimista

Ja kylppäri ei ole valmis, vaikka eilen sen piti olla. Enpä ole yllättynyt...

Ohjatut treenit: jaakotuksia räntäsateessa

Torstaina sää oli päivällä kauniin aurinkoinen, mutta siinä vaiheessa kun ehdittiin kentälle, alkoi sataa märkää sohjoa taivaalta. Päätettiin, että otetaan vaan lyhyt ohjausharjoituspätkä.

Ratapiirros

Menin ensin Aman kanssa ja kokeilin ottaa sen vastaan tokan hypyn takaa. Tarkoitus oli tehdä sylkkäri ja takanaleikata kolmoshypylle. No sain sen otettua vastaan, mutta ohjaus muuttui hyvin epämääräiseksi persjätöksi ja oli ihan järkyttävän hidas. Seuraavaksi heitin Aman vastaisella kädellä kakkoshypyn edestä. Melkein törmäsi ansahyppyyn, mutta vauhti oli parempi. Tämän jälkeen harjoiteltiin niin, että kakkoshypylle ja vitoshypylle tehdään jaakotus. Jaakotukseni oli yhden käden huitaisu, mutta Amalla se toimi. Seiskalle tehtiin niisto, jonka Ama teki hyvin.

Tässä välissä näin miten jaakotus pitäisi tehdä. Joo'o. Mun jaakotus ei todellakaan näyttänyt yhtään samalta. Pilan kanssa harjoiteltiin sitten jaakotuksen tekemistä kakkoshypylle, niin että molemmat kädet ois käytössä ja koira saa jarrutuskäskyn ennen hyppyä. Ehkä yksi siedettävä ja loput oli hitaita (eli ohjaukseni oli myöhässä), tai huidoin yhdellä kädellä, tai rima tippui, tai koira kääntyi ennen estettä... Lisäksi Pila varasti ainakin viisi kertaa. Se ei ihan kestä, että jätän sen hypyn taakse ja menen sitten kauemmas ihmettelemään ja huitomaan. Enpä sen kanssa ole kovin usein sellaista harrastanut, että ihan hyvä huomio. Voisi muutaman kerran taas palkkailla paikalla olosta.

Toinen harjoitus mitä tehtiin oli niisto, joka meni ihan poskelleen. Pila hyppäsi sen jonnekin selkäni taakse eikä pysynyt yhtään käden mukana. Näitä pitää myös harjoitella. Treeni kaikkineen oli lyhyt, mutta antoisa. Molemmat koirat oli ihkuloisia, eikä lumisohjo yhtään masentanut niitä. Olin itseasiassa jo aikaisemmin viikolla mietiskellyt, että pitäisi vähän tehdä jaakotuksia, että aika loistaasti kouluttaja osas aavistaa missä mun puutteet on. Nyt tiedän paremmin millä mallilla jaakotukseni on ja myös mitä niissä pitää korjata. Pitäisi ehkä hankkia iso peili olohuoneeseen niin voisi katsoa katsoa mitä sitä oikein töpeksii tai ehkä videokuva voisi ajaa saman asian.

Tilasin viime viikolla Agility Aketemian Agilityn perusteet DVD:n. Siinä oli ihan kivasti esitelty tekniikoita. Tarkoitus olisi ottaa aina joku tekniikka, katsella videoklippi ja harjoitella se koirien kanssa iltaviikoilla kun en ohjattuihin treeneihin pääse. Mietinnässä oli myös Janitan Tekniikka 1, mutta siinä oli vähemmän tekniikoita ja suurempi hinta. Ehkä sekin tulee kuitenkin jossain vaiheessa tilattua. Ilmeisesti myös joku kolmas oli tekemässä tekniikkavideota. Tosi mukavaa kun tällaisia tehdään. Mulla on totisesti hiomista oman ohjauksen teknisessä puolessa.

keskiviikkona, lokakuuta 13, 2010

Ohjatut treenit: numeroitu rata

Tuntuu että edellisistä ohjatuista treeneistä on valovuosi aikaa. Jouduin heti alussa ratamestarin hommiin. Ei se nyt ihan kerrasta mennyt paikoilleen. Jotenkin kaikki tämä ja radalle laitetut numerot, sai aikaan kisajännityksen. Great!

Ratapiirros

Rata tuntui kivalta ja mentävältä. Ensimmäisellä kerralla pakka lähti hajoilemaan muurin kohdalla. Pila hidasti muurille voimakkaasti ja hyppäsi sen epävarmasti. Eipä olla muuria juuri harjoiteltu. Jatkoi siitä nätisti putkeen, mutta mun ohjaus katosi tuohon muurilla olleeseen sählinkiin, kun se ei mennyt ihan niinkuin kuvittelin ja kostautui kolme estettä sen jälkeen. Hyvin tyypillistä mulle. Pilan ollessa putkessa melkein sotkeuduin jalkoihini. Sain sen seuraavaan putkeen, mutta ohjaus oli myöhässä ja takaakiertoon taisi homma kämmätä.

Saatiin me puhdaskin rata aikaan. Mulla oli vaikeuksia luottaa, että Pila menee seiska hypyn takaakiertoon oikein ja jäin vähän liikaa varmistelemaan. Tai itseasiassa se taisi olla päällejuoksu, mutta liikaa varmisteltu yhtä kaikki. Ja sen tein joka kerralla, vaikka kuinka yritin lähteä siitä aikaisemmin. Seuraavaa estettä en sitten ohjannut kunnolla vaan lähdin ennakoimaan valssia muurille ja Pila kääntyi useaan otteeseen ennen hyppyä. Tosi nätti käännös, mutta sitähän ei tällä kertaa haettu. Vaikeinta radassa oli pitää ohjaus kasi-hypyllä ja valuttaa valssi sen jälkeen niin, että koiran linja oli muurilta suoraan oikeaan putkensuuhun. Pöytä meni hyvin. Pila rakastaa kontakteja. Vähän jopa liikaakin..

Toinen mulle hankala kohta oli 13-hyppy, jossa mulla meinas kokoajan loppua ohjaus kesken. Pilalle tuollaiset (11-12-13) selkeät suorat on jotenkin vaikeita ja mun pitäisi muistaa ohjata ne viimeisetkin hypyt. Amanda lukee itse tällaisen suoran ja olen ehkä vähän liikaa sen kanssa oppinut ettei tartte ohjata sen kun juoksee vaan vieressä. Eihän se Pilan kanssa tietenkään toimi. Sellaisia pätkiä voisi harjoitella ihan itsekseenkin, pitäisi muistaa lisätä treenattavien listaan.

(Totoro oli mukana ja harjoitteli vähän sylkkäriä ja paikoillaan pysymistä.)

tiistaina, lokakuuta 12, 2010

Totskihan se

Höh kukaan ei ihmetelly meidän "uutta" koiraa. Totorohan se on juoksuja paossa. Lauantaina käytiin ryöstämässä Kipalasta. Totski on mulla ollut aikaisemminkin hoidossa. Silloin sillä oli tosin kaverina vaan Onni. Samalla reissulla pääsin kurkkailemaan Ropan ja Cellon vauvoja. Niin suloisia. Olisi tehnyt mieli ryöstää yksi, pieni, ruskeanaamainen söpöläinen mukaan. Eipä mulla kyllä mikään pentukuume ole.

Totoro

Kylpyhuone-remppa jatkuu ja siellä on havaittavissa jonkin näköistä edistymistä. Nopeaa se ei ole ja epäilen, että suunniteltu aikataulu petti aikaa sitten, eikä vasta eilen. Itse projektoin pihalle renkaan ja pituuden, ja sain ne maanantaina maalattua. Kumpikaan ei ole lähelläkään virallisia mittoja. Rengas on hajoava, että tavallaan edistysaskelia. Kuvassa rengasta ei vielä ole maalattu.

Rengas

Me ollaan harjoiteltu Totskin kanssa paikoillaan pysymistä. Se on ensimmäisiä käskyjä mitä omille koirille oon opettanu. Totoro on sitä mieltä, että turhempaa käskyä ei ole olemassakaan. Käsken koirat paikoilleen ennen kuin päästän ne vapaana metsäänkään ja siinä on yleensä hyvä tilaisuus ottaa rivikuvia. Siis jos kaikki pysyisivät paikoillaan. Ekat kerrat oli ihan toivotonta, mutta edistystä tapahtuu.

Landerit rivissa

Palkinnoksi ne sai nameja ja metsässä riukkumista. Paljon riekkumista :)

sunnuntaina, lokakuuta 10, 2010

Yksi, kaksi, kolme, neljä

Yksi

Kaksi

Kolme

Nelja

Yksi, kaksi, kolme, neljä... Ja kaikki seisovat meidän rappusilla.
Mitä ihmettä ;)

perjantaina, lokakuuta 08, 2010

Puuhailuja pitkin viikkoa

Tiistaina sain keittiön tasot paikoilleen. Niistä tuli paremmat kuin uskoinkaan. Nyt on paikka pastoille, jauhoille ja mausteille. Mausteet vaan pitäisi järjestellä purkkeihinsa ja katsoa mitä kaikkea niistä laittaa esille ja vähemmän käytetyt voi jättää kaapin uumeniin. Jossain vaiheessa sitten, kun hirveästi aikaa.

Keittion tasot

Tiistai-iltana saapui rimankannattimetkin. Olipa hyvä, että keittiötasoja maalatessa, maalailin samalla osan rimoista. Kokosin keskiviikkona hypyt loppuun ja nyt on valmiina yhdeksän hienoa estettä. Rimat vaan on tosi alimittaisia jämäpaloja. Hyviä rimoja on maalattuna vain kaksi. Pitäisi sahata loputkin ja vielä maalatakin ne. Jonain päivänä sitten.

Rimankannattimet

Torstaina ostin kaakelit ja hirveästi tilpehööriä kylppäriin. Sinne kai nyt sitten tulee lattialämmitys, joka jonkun sähkömiehen pitää kytkeä. En tajua noista jutuista niin yhtään mitään. Kaakelit näytti kummiski hyvältä ja oli suurinpiirtein sellaiset kun halusin. Ne oli myös halvemmat, koska oli joku alennusmyynti, joten kai mun nyt pitää olla tyytyväinen.

Pihatreeni: kertausta ja hyppysarja okserilla

Ratapiirros

Keskiviikkona otettiin treeniksi sama pätkä kuin maanantaina ja lisäksi hyppysarja, jonka päässä oli okseri. (4 hyppyä + okseri) Nyt treenin kesto oli sen kymmenisen minuuttia. Hypyltä kepeille molemmilla koirilla neljä toistoa. Tein niihin takana leikkauksen kepeille. Molempien kanssa toimi. Hypyssä oli rima 45:ssä. Ei kolissut Pilallakaan.

Hyppysarjassa Pila tipautti muutaman kerran toisen riman, kun se ei malttanut oikein keskittyä hyppäämiseen. Siinä oli muutenkin Pilan kanssa vähän säätämistä. Aluksi se ei lukenut okseria ollenkaan mukaan, meni pelkät hypyt ja alkoi okserin edestä etsimään palkkaa. Menin okserin taakse kutsumaan sitä. Tuli kaikki esteet, mutta toinen rima tipahti. Toistolla teki oikein. Lähetin sen ekan hypyn takaa ja meni nätisti palkalle asti. Lähetin vasemmalta puolelta sarjaa ja taas toka rima tippui. Oikealta puolelta lähettäessä rima pysyi. Okseri oli 40:nen. Amandalla ainoa miinus oli, että kun lähetin sen ekan hypyn takaa, niin tuli palkan syötyään sarjan takaisin päinkin.

Mustaa rataa tein niin, että yritin pysyä hypyn takana ja lähettää koiran siitä hypyn kautta putkeen ja antaa hakea vain suullisella käskyllä kepit. Amandan saaminen putkeen oli vähän kinkkistä, mutta se haki kepit hyvin. Pila taas irtosi putkeen hienosti, mutta putkelta juoksi keppien ohi. Jouduin näyttämään keppien aloituksen melko läheltä, että saatiin onnistunut suoritus.

tiistaina, lokakuuta 05, 2010

Jyrsimiä ja muuta elämää

Remontti ikäänkuin edistyy. Poikaystävä lupasi, että parin viikon päästä kylppäri on valmis. Se on edistynyt aika hitaasti. Vaan kai se on ymmärrettävää, ettei poikaystävä halua kaikkea aikaansa sen parissa viettää, kun on omia harrastuksia ja töissäkin pitäisi käydä. Ja enpä voi sanoa olevani niin nopea itsekään, sillä keittiön tasot jotka mun on aikoja sitten pitänyt laittaa on yhä kiinnittämättä. Sain sentään eilen sahattua ja maalattua ne, että edistystä tapahtuu. Hitaasti, mutta jossain vaiheessa.

Meillä on sisällä hiiri. Ei kiva. Vessasta löytyi lattian alta pesiä. Vanhoja tosin. Nyt hiiripiippari on kovemmmalla. Pitäisi kiertää verkottamassa kaikki aukot. Niissä pitäisi olla verkot, mutta ovat vähän rapistuneet, että ehkä siellä on hiiren mentävä aukko. Hiirenloukkujakin pitäisi varmaan asetella. Meillä on niitä kyllä, mutta koirista oli hauska napsutella niitä kiinni, niin laitettiin pois käytöstä. Pila ehti eilen yhden hiirulaisen tappaa. Se oli aikas taitava siinä ja ansaitsi runsaat kehut. Sinänsä hauskaa, että Kujetta ei voisi touhu vähempää kiinnostaa. Ei ole siinä asiassa Pila tullut äitiinsä. Kujetta kiinnostaa vain leluhiiret.

Kui ja Ama