En voi vieläkään uskoa todeksi nousua. Vielä vähemmän todelta tuntuu ensimmäinen kisa kakkosissa. Sieltä tuskin olisi nollaa tullutkaan, jos radalta olisi löytynyt kepit.
Viime vuosi meni agin ja kaiken muunkin harrastamisen suhteen vähän pieleen. Aman kanssa startattiin kaksi kertaa ja molemmista kisoista tuli muistaakseni hylly. Silloin oli ohjaaminen ihan hakoteillä. Amanda oli juuri toipunut keskenmenosta ja meillä ei ollut alla kovin montaa treenikertaa. Olin lähinnä treenannut Onnin kanssa ja sitä pitää ohjata ihan erilailla.
Ihan hyvää on vissiin kisatauko tehnyt kun näin hienosti on alkanut alkuvuosi. Oikeita treenejä ei tähän vuoteen ole mahtunut vielä yksiäkään. Se mikä on hämmentävää on, että niin toivottaman surkeilla keppien suorituksilla ollaan päästy näin pitkälle. Kai Amandassa on sitten muuten niin paljon vauhtia, että ykkösten aikoihin ehti, vaikka pujotteluun tuhlattiin kymmeniä sekunteja.
Vaikken vielä ihan pysty sisäistämään luokanvaihtoa, se on sinänsä varsin hyvä juttu, sillä nyt kaikki koirat kisaavat eri luokissa. En tiedä pääsenkö Onnin kanssa kovinkaan usein kisaamaan, mutta on sinänsä helpottavaa että tytöt ovat eri luokissa. Eipä nuo muutamat kisat ottaneet koville juosta molempien kanssa, mutta auttaahan se vähän keskittymään vain toiseen kun ei tarvitse rataan tutustuessa miettiä kummankin kannalta ohjaamista. Toisaalta länderikaksikko on aika samanlaisia ohjattavia. Vielä ainakin.
Muutamaan kakkosen starttiin Ama onkin jo ilmoitettu. Sitä ennen pitäisi varmaan harjoitella keppejä... Noihin kisoihin ei ole oikeastaan tavoitteita. Lähinnä haluan hahmottaa millaisia kakkosluokan radat ovat. Tästä ensimmäisestä radasta ei jäänyt juuri mielikuvaa kaiken paniikin keskeltä.
Sikäli mikäli Kujeen astutus onnistuu ja tyttönen lähtee mammalomailemaan Kipalaan, niin tarkoitus olisi sen jälkeen keskittyä enemmänkin Amandan agiin. Nyt keskittyminen jakautuu molempiin, vaikkei Kujeen kanssa mitään tavoitteita olekaan. Jos siihen mennessä saisi jonkinlaista tuntumaa kakkosten ratoihin voisi ehkä alkaa panostaa ohjaamiseen ja kenties jopa yrittää metsästää lisää nousunollia. Katsotaan nyt kuitenkin ensin nämä muutamat radat ja asetellaan tavoitteet vasta niiden jälkeen. Tähtäimessä on pääsy kolmosiin, mutta kuinka monen vuoden päästä, sen näkee sitten myöhemmin. Kunhan nyt ensin rauhassa totuttelisi kakkosissa oloon.
tiistaina, helmikuuta 17, 2009
lauantaina, helmikuuta 14, 2009
sunnuntai, helmikuuta 08, 2009
Kepitön kakkosten kisa
Nyt on kakkosluokka Aman kanssa korkattu. Olipahan järkytyksiä täynnä koko kisapäivä. Ensinnäkin melkolailla sen jälkeen kun saavuttiin paikalle niin kerrottiin, että rataan tutustuminen alkaakin etuajassa. Kannatti tosiaan tulla se puoli tuntia etukäteen. Sitä paitsi ihan hyvä siinä mielessä, ettei tarvinnut odotella. Ainoa huono puoli, että en ollut lainkaan valmis menemään rataantutustumiseen.
Kurkin rataa reunalta ja pikkuhiljaa alkoi hahmottua se, että siellä ei näkynyt keppejä. Mikä ihmeen rata se sellainen on jossa ei oo keppejä? No se on tietty mulle ja Amalle sopiva rata :D
Ensimmäinen ajatus tutustumisessa oli, etten opi rataa millään. Sehän on ihan liian vaikea ja pelottava ja ja ja... Piti oikeasti miettiä että miten ohjaisi. Kun vihdoin sain pahimmat paniikit haidutettua aivoista niin alkoi ohjaussuunnitelma hahmottua.
Radalle päästiin kolmantena. Amanda varasti taas vähän lähdössä. Se oli aika hermona, mutta mä olin itse vielä pahemmin. Ääni tärisi ja nousi ihan korkeuksiin. Puhumattakaan, että koira oli hukkua. Eiliseen verrattuna oli ohjaus aika könkköä ja se näkyi Aman liikkeissä. Tarkoitus oli nautiskella vaan menosta, mutta olin niin hermona, että me ei oikeastaan nautiskeltu niin paljon kun eilen.
Amanda meni kivasti ja noudatti kuuliaisesti mun käskyjä. Se irtos taas varsin kivasti putkiin. Eilen menin lähinnä valssiin luottaen, mutta tänään tein vähän erilaisia ohjauksia. Sekin varmaan osaltaan lisäsi kankeutta. Maaliin saavuttiin nollalla ja koska sillä päästiin kolmannelle sijalle, niin taisi olla kakkosten eka nousunolla.
Viikonloppu on ollut ihan mieletön. Ensinnäkin pitää onnitella Pasia ja Vipua, joiden nollavoittojen putki senkun jatkuu. Tää kaksikko on kyllä ihan lyömätön. Meidän tulevaisuuden tavoite on joskus voittaa Vipu ja Pasi ;) Siinä missä me ollaan Aman kanssa kerätty nolla päivässä, niin tämä kaksikko on vetäissyt neljä nollavoittoa putkeen.
Nyt sit junaan lepäilemään ja suunta kohti Tamperetta. Seuraat kisat käydäänkin sillä suunnalla. Ilmoitin Amandan nimittäin heti muutamaan starttiin. Pitäis vaan saada ne kepit kuntoon... Tälläisiä kepittömiä ratoja tuskin tulee usein vastaan. ;)
Kurkin rataa reunalta ja pikkuhiljaa alkoi hahmottua se, että siellä ei näkynyt keppejä. Mikä ihmeen rata se sellainen on jossa ei oo keppejä? No se on tietty mulle ja Amalle sopiva rata :D
Ensimmäinen ajatus tutustumisessa oli, etten opi rataa millään. Sehän on ihan liian vaikea ja pelottava ja ja ja... Piti oikeasti miettiä että miten ohjaisi. Kun vihdoin sain pahimmat paniikit haidutettua aivoista niin alkoi ohjaussuunnitelma hahmottua.
Radalle päästiin kolmantena. Amanda varasti taas vähän lähdössä. Se oli aika hermona, mutta mä olin itse vielä pahemmin. Ääni tärisi ja nousi ihan korkeuksiin. Puhumattakaan, että koira oli hukkua. Eiliseen verrattuna oli ohjaus aika könkköä ja se näkyi Aman liikkeissä. Tarkoitus oli nautiskella vaan menosta, mutta olin niin hermona, että me ei oikeastaan nautiskeltu niin paljon kun eilen.
Amanda meni kivasti ja noudatti kuuliaisesti mun käskyjä. Se irtos taas varsin kivasti putkiin. Eilen menin lähinnä valssiin luottaen, mutta tänään tein vähän erilaisia ohjauksia. Sekin varmaan osaltaan lisäsi kankeutta. Maaliin saavuttiin nollalla ja koska sillä päästiin kolmannelle sijalle, niin taisi olla kakkosten eka nousunolla.
Viikonloppu on ollut ihan mieletön. Ensinnäkin pitää onnitella Pasia ja Vipua, joiden nollavoittojen putki senkun jatkuu. Tää kaksikko on kyllä ihan lyömätön. Meidän tulevaisuuden tavoite on joskus voittaa Vipu ja Pasi ;) Siinä missä me ollaan Aman kanssa kerätty nolla päivässä, niin tämä kaksikko on vetäissyt neljä nollavoittoa putkeen.
Nyt sit junaan lepäilemään ja suunta kohti Tamperetta. Seuraat kisat käydäänkin sillä suunnalla. Ilmoitin Amandan nimittäin heti muutamaan starttiin. Pitäis vaan saada ne kepit kuntoon... Tälläisiä kepittömiä ratoja tuskin tulee usein vastaan. ;)
Kuiskis-pieni sairastaa
Heräsin aamuyöstä rohinaan. Kuje-reppana niiskutti ja ryysti. Taisi pikkuinen saada eilen kylmää oikein pahemman kerran. Eipä tuollainen ohutturkki etelänneito pärjää pohjoisen viimassa. Ajattelematon omistaja on syyllinen. Illallakin tyttönen sai painaltaa monta tuntia pihassa ilman mitään takkia.
Aamun hyppis jäi siis Kujeelta väliin. Tässä aamunmittaa tyttösen olo on sevästi parantunut, mutta ei tarvi kuin pistää kuono ulos ovesta niin jo alkaa hytinä ja niiskutus. Katsellaan, että menisikö flunssa ohi lämmöllä ja levolla, vai pitäneekö lähteä lääkärin pakeille.
Aman kanssa käydään kokeilemassa yksi kakkosen rata ja sitten suunnataan kohti kotia. Onni jää vielä muutamaksi viikoksi Ouluun. Äiti lupasi tuoda sen Tampereelle maaliskuussa. Onnista on tullut äitin iso syöttöpossu.
Aamun hyppis jäi siis Kujeelta väliin. Tässä aamunmittaa tyttösen olo on sevästi parantunut, mutta ei tarvi kuin pistää kuono ulos ovesta niin jo alkaa hytinä ja niiskutus. Katsellaan, että menisikö flunssa ohi lämmöllä ja levolla, vai pitäneekö lähteä lääkärin pakeille.
Aman kanssa käydään kokeilemassa yksi kakkosen rata ja sitten suunnataan kohti kotia. Onni jää vielä muutamaksi viikoksi Ouluun. Äiti lupasi tuoda sen Tampereelle maaliskuussa. Onnista on tullut äitin iso syöttöpossu.
lauantaina, helmikuuta 07, 2009
Voihan nenä
Enpä parempaakaan otsikkoa keksi tämän päivänä kisoille. Käytiin tässä kahden kisan välissä ottamassa kerran keppitreeni. Eipä ne viime keskiviikkona kovin hyvin menneet. Kuje keksi puikahtaa väärästä välistä sisään ja Amanda.. no oli Amanda. Tänään sit startattiin kaksi agirataa kummankin koiran kanssa. Eka radalta molemmille nopea vitonen. Yllättäen vitonen tuli kepeiltä.... Mä en niin osaa!!! Kujeen kanssa en käskyttänyt lainkaan ja Amanda jätti ekan kepin jälkeen pujottelun sikseen. Muuten radat olivat molemmat tosi hyviä. Vauhtia riitti kummallakin ja molempien kanssa oli tosi hyvä fiilis. Kujeen annoin juosta kontaktit ja Amandalle sit käskytin pysäytyksen. Amalla toinen kerta A:lla jäi pysähtymättä, mutta jatsoin silti loppuun. Tytöistä Kuje sai nopeamman ajan, mutta ei niillä paljon ollut eroa.
Molemmissa kisoissa Kuje aloitti ja Amanda oli luokan viimeinen. Tokalla radalla suoritettiin kaksi estettä ja sitten hyllytin. Toisena esteeä oli keinu. En käskyttänyt sitä Kujeelle tarpeeksi selkeästi ja sehän vetäs täysillä läpi. Otin keinun rauhassa uusiksi. Vaikka Kuje ei lentokeinusta ollut moksiskaan niin halusin sille mielikuvan siitä, että keinun kuuluu laskeutua. Jätettiin sit rata siihen, vaikka mulle sanottiin että ois voinu jatkaakin. En kuitenkaan viitsinyt kun kerran menin harjoittelemaan. Turha viedä toisten aikaa ja toisekseen halusin itsellenikin sen kuvan, että jos harjoitellaan niin sitten poistutaan heti sen jälkeen.
Sillä radalla oli muutamia ansapaikkoja ja mun oli tarkoitus vähän Kujeen kanssa hahmottaa, että miten siellä kannattaisi mennä. Koska ei kovin pitkälle päästy niin vähän jännitti, että kuinkas Amandan kanssa mennään. Erityisesti kun pujottelu oli pakko mennä vaikeammalta puolelta. Amanda varasti lähdössä ja siinä oli vauhtia. Mulla oli täysi työ ja tuska yrittää pinkoa perässä. Tyttö irtos niin kivasti esteille. Muutaman kerran olin ihan varma, että nyt lähtee mopo käsistä. Kepeille saavuttiin putkesta ja sain siinä sopivasti etumatkaa kun Amanda irtos niin hyvin putkeen. Kepit mentiin hitaasti ja varmasti. Näytin varmaan joka välin ja se oli tosi surkean näköistä. Sen jälkeen tultiin siihen neljän hypyn muodostelmaan joka oli mulle aiheuttanut päänvaivaa. Ehdin tekemään suunnittelemani valssin, mutta sijoittauduin vähän huonoon väliin. Amanda kuitenkin paikkas mun mokan ja kiisi nätisti ja varmasti eteenpäin. Maaliin tultiin nollalla ja yllättävää kyllä ihan suhteellisen nopealla sellaisella, vain pari sekuntia jäätiin Pasista ja Vipusta jälkeen. Oli aikas makea fiilis.
Palkintojen jaossa oli hienoa. Pasi ja Vipu saivat molemmilta radoilta nollat ja tokalla radalla tuli Vipulla myös viimeinen nolla. Siinä oli hymy taas herkässä kun oltiin samoilla paikoilla kun pari viikkoa sitten. Vipu ensimmäisenä ja Ama toisena. Huomenna kai sitten on kisattava kakkosissa ekaa kertaa. Pasia ja Vipua vastaan tietysti ;)
Voihan nenä...
Molemmissa kisoissa Kuje aloitti ja Amanda oli luokan viimeinen. Tokalla radalla suoritettiin kaksi estettä ja sitten hyllytin. Toisena esteeä oli keinu. En käskyttänyt sitä Kujeelle tarpeeksi selkeästi ja sehän vetäs täysillä läpi. Otin keinun rauhassa uusiksi. Vaikka Kuje ei lentokeinusta ollut moksiskaan niin halusin sille mielikuvan siitä, että keinun kuuluu laskeutua. Jätettiin sit rata siihen, vaikka mulle sanottiin että ois voinu jatkaakin. En kuitenkaan viitsinyt kun kerran menin harjoittelemaan. Turha viedä toisten aikaa ja toisekseen halusin itsellenikin sen kuvan, että jos harjoitellaan niin sitten poistutaan heti sen jälkeen.
Sillä radalla oli muutamia ansapaikkoja ja mun oli tarkoitus vähän Kujeen kanssa hahmottaa, että miten siellä kannattaisi mennä. Koska ei kovin pitkälle päästy niin vähän jännitti, että kuinkas Amandan kanssa mennään. Erityisesti kun pujottelu oli pakko mennä vaikeammalta puolelta. Amanda varasti lähdössä ja siinä oli vauhtia. Mulla oli täysi työ ja tuska yrittää pinkoa perässä. Tyttö irtos niin kivasti esteille. Muutaman kerran olin ihan varma, että nyt lähtee mopo käsistä. Kepeille saavuttiin putkesta ja sain siinä sopivasti etumatkaa kun Amanda irtos niin hyvin putkeen. Kepit mentiin hitaasti ja varmasti. Näytin varmaan joka välin ja se oli tosi surkean näköistä. Sen jälkeen tultiin siihen neljän hypyn muodostelmaan joka oli mulle aiheuttanut päänvaivaa. Ehdin tekemään suunnittelemani valssin, mutta sijoittauduin vähän huonoon väliin. Amanda kuitenkin paikkas mun mokan ja kiisi nätisti ja varmasti eteenpäin. Maaliin tultiin nollalla ja yllättävää kyllä ihan suhteellisen nopealla sellaisella, vain pari sekuntia jäätiin Pasista ja Vipusta jälkeen. Oli aikas makea fiilis.
Palkintojen jaossa oli hienoa. Pasi ja Vipu saivat molemmilta radoilta nollat ja tokalla radalla tuli Vipulla myös viimeinen nolla. Siinä oli hymy taas herkässä kun oltiin samoilla paikoilla kun pari viikkoa sitten. Vipu ensimmäisenä ja Ama toisena. Huomenna kai sitten on kisattava kakkosissa ekaa kertaa. Pasia ja Vipua vastaan tietysti ;)
Voihan nenä...
tiistaina, helmikuuta 03, 2009
Tottia tapaamassa
Lauantaina suhautettiin Kujeen kanssa junalla Hämeenlinnaan tapaamaan Tottia. Totti oli vielä komeampi kuin muistinkaan ja todella mukava. En ollut ainoa jonka mielestä Totti oli ihana, sillä kun Kuje kutsuttiin autosta sisälle, se laittoi heti Totin kanssa leikiksi. Enpä olekaan ennen nähnyt neidin alkavan suinpäin leikkimään ventovieraan koiran kanssa. Kaksikko oli niin suloinen ja viihtyi hyvin yhdessä.
Otin muutaman kuvan, mutta eihän mun kamera pysynyt lainkaan matkassa. Suurin osa kuvista on epämääräistä valkoista mössöä.
Vauhtia ja hauskanpitoa piisasi
Oikein paljon kiitoksia Aliisalle perheineen :)
Jos jotakuta ihmetyttää tapaaminen tai tekee mieli katsoa hyviä kuvia kaksikosta niin lisäinfoa löytyy Kipan sivuilta. Kujehan on Kipan sijoituskoira.
Kun viimeinen maltettiin lähteä, niin suunnattiin Kipalaan yöksi ja jatkettiin sit sunnuntaina vasta takas Tampereelle. Matkalla ei hukkunu kuin pipo... Mulla kun käsittämätön tapa hukata kaikkea tavaraa ympäri maailmaa.
Loppuun vielä kuva Kujeesta, Totskista ja Gretasta.
Otin muutaman kuvan, mutta eihän mun kamera pysynyt lainkaan matkassa. Suurin osa kuvista on epämääräistä valkoista mössöä.
Vauhtia ja hauskanpitoa piisasi
Oikein paljon kiitoksia Aliisalle perheineen :)
Jos jotakuta ihmetyttää tapaaminen tai tekee mieli katsoa hyviä kuvia kaksikosta niin lisäinfoa löytyy Kipan sivuilta. Kujehan on Kipan sijoituskoira.
Kun viimeinen maltettiin lähteä, niin suunnattiin Kipalaan yöksi ja jatkettiin sit sunnuntaina vasta takas Tampereelle. Matkalla ei hukkunu kuin pipo... Mulla kun käsittämätön tapa hukata kaikkea tavaraa ympäri maailmaa.
Loppuun vielä kuva Kujeesta, Totskista ja Gretasta.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)