Kuva ensilumesta

Kuje jäätymässä lumen peittämällä kentällä. Niin se vaan satoi jo lokakuussa lumi pihaan :0

Parsonleirillä

Pila pääsi parsonleirille, kun siellä oli tullut pari peruutusta ja ehdin heti laittaa viestiä kun asiasta vinkattiin. Matkaan lähdettiin länderimobiililla ja suunnitelmana oli yöpyä siinä.


Kuiskis tuli mukaan seuraneidiksi ja mahdollisesti tuuraajaksi, mikäli neljä treeniä yhdelle viikonlopulle olisi ollut Pilalle tauon jälkeen liikaa. Vaan eihän Pilalle mikään ollut liikaa kun se vihdoin sai nauttia agista ja se painalsi kyllä menemään koko rahan edestä ja oli aivan mahtava. Joten Kuje joutui tyytymään seuralaisen osaan.

Asuntoautossa on kaasulla toimiva lämmitys, jota harjoittelin jo tiistain treeneissä käyttämään. Sen käyttö onnistui oikein mukavasti ja auto lämpeni mukavan lämpöiseksi. Jossain vaiheessa yötä heräsin silti ihan jääkalikkana. Ensin luulin, että kaasu oli loppunut, mutta lopulta riitti kun laitoin lämmitystä isommalle. Meidät oli vain yllättänyt pakkanen.

Pila ja Kuje olivat oikein kelpo matkakaverit. Vähän niiden pitää turhan paljon vahtia matkailuautoa ja haukkumista oli pikkaisen liikaa. Niin ja kyllähän Kuje taisi varastaa tiskipöydältä dipin sillä aikaa kun piipahdin huoltoasemalla. Mutta noin muutoin olivat oikein kilttejä ja helppoja.

Olen viime aikoina innostunut askartelemaan ja enpä malttanut reissuunkaan lähteä ottamatta vähän tarvikkeita mukaan. Vaikka ajatukset pääasiassa olivat agilityssa, niin hyvin sitä sunnuntaiaamuna ehti vähän leimailla.

Kipalassa

Tikit pois

Amsin tikit poistettiin tänään ja haava näytti hoitajankin mielestä oikein hyvältä. Kiva juttu. Paraneminen näyttää olevan hyvällä tolalla ja liikuntaakin uskaltaa lisätä. Pääsee metsään koko lauman kanssa :)

Aman pinkki puku

Amanda oli ensimmäisenä iltana leikkausen jälkeen vähän sekava, mutta jo seuraavana aamuna se oli selkeästi parempi. Kauluri oli Amasta tosi inhottava, joten ostin sille vauvan potkupuvun suojaamaan mahaa. Ensimmmäinen ostos oli ruskea, mutta se oli pikkaisen turhan tiukka ja sain käydä hakemassa vähän isompaa kokoa olevan pinkin.


Ama onkin viihtynyt puvussaan oikein hyvin. Ja se on muutenkin toipunut leikkauksesta todella hyvin. Ensi alkuun se malttoi lepäillä, mutta viime aikoina pomppiminen on lisääntynyt, eikä enää ole ihan niin helppoa pitää länderiä aloillaan. Amasta on paikallaan hyppiä keittiössä tuoleille ja kotiin tullessa ylös alas paikoillaan. Vaikka se on kyllä ollut helpompi pitää levossa kuin Pila.


Kaikein kurjinta oli varmaan poistaa liimaside haavan päältä. Vaikka liottelin sitä puolisen tuntia vedessä, niin silti se oli niin tiukassa, että Amandan mahaan jäi kamalat punaiset jäljet ja teipin irroittaminen sattui kovasti. Sen alta paljastui siisti haava, joka ei ollut vuotanut yhtään. Torstaina käydään poistattamassa haavasta tikit.


Olen niin iloinen miten hyvin Ama on toipunut. Ja lämpimät kiitokset kaikille peukutuksista ja mukana elämisestä.