lauantaina, syyskuuta 26, 2009

Villintyneet länderit

Joku on vaihtanut mun koirat. Tai ainakin Amandan. Meillä vaihtui kouluttaja tuossa kuukausi takaperin. Voi olla, että samalla joku vaihtoi kiltin, kuuliaisen Aman, sähäkkään raivottareen. Mulla on muutamaan kertaan vaan jääny suu auki kun Ama ampuu ihan täysillä ja on ihan kierroksilla. Onneksi meillä on koutsi, jolla on itsellä tykittäviä koiria, ja joka osaa hyvin neuvoa miten ohjata. Oon tykänny tosi paljon kaikista treeneistä. Vaikeita ratapätkiä ja aina oppii jotain uutta. Ja saatiin viel jatkaa saman kouluttajan ryhmässä talvi. Jes!



Viime torstaissa ehkä parasta oli Amandan kepit, jotka oli nopeat ja iloiset. Siinä alkoi oikeasti olla pujottelemisen makua. Lisäksi Ama repi mun kanssa hihnaa. Uskomatonta. Amanda oikeasti veti siitä ihan tosissaan ja murisi. Se ei yleensä millään leiki mun kanssa. Ama meni myös niin ylikierrokselle, että hyppi napsimassa mua käsivarteen. Jäi ihan kivat mustelmat. Siihen hommaan pitäisi keksiä jotain. Ei tuollainen käytös sovi.

Kuje-nuppunen oli oikein hieno pieni koira. Se vaan on niin helppo ohjattava. Vähän on haukkumista esiintynyt silloin kun tyttö ei oo ihan varma, että mitä pitäisi tehdä. Mä en oo niin innostunut tästä haukkumisjutustakaan. Kepeillä Kuje jostain syystä hakeutuu helposti tokan keppiväliin. En tiedä johtuuko ohjaamisesta vai treenaamattomuudesta.



Pila-pirpaneinen käväisi Iren treeneissä kokeilemassa puimia. Mun ois tehny mieli opetella sitä estettä Iren kanssa, mutta koska satoi vettä, en uskaltanut. Ire on sen verran sählä, että ois vielä sutinu ittensä sieltä alas. Pilasta puomi oli ihan hauska, ei se varmaan edes tajunnut kuinka ylhäällä oli ja kontaktille malttoi pysähtyä syömään nameja. Putkeenki sai juosta muutaman kerran.

Irellä alkaa olla kontaktin idea A:lla selvillä, mutta vauhdin noustessa se ei meinaa malttaa pysähtyä ylösmenolle ja alaskin saattaa tulla niin kovaa, että lennähtää kontaktilta alas. Otettiin hypyn kautta kontaktille menoa. Itse treeninä oli sivusuunnassa irtoamista. Mulla kesti taas paljon kauemmin aikaa hahmottaa, että mitä tehdä ku Irellä. Kepeiltä saatiin yksi onnistunut suoritus jo ilman hihnaa, mutta jatketaan viel hihnassa harjoittelua. Irelle ei talvitreeneihin ole paikkaa, mutta ehkä voidaan itsenäisesti ottaa jotain.

perjantaina, syyskuuta 18, 2009

Pilailua



Mitäs tähän nyt sanois? Ei pennulla pysy jalat maas...

maanantaina, syyskuuta 14, 2009

Kisapäivityksiä

Taas on blogiin kirjoittaminen jäänyt vähemmälle. Laitetaanpa vähän päivityksiä.

Kisat Vaasassa


Käytiin kesäloman aikaan kääntymässä Vaasan suunnalla viikonloppukisoissa. Amandalla oli viisi starttia ja Kujeella kaksi. Näistä V ohjasi viikonlopun parhaan tuloksen meidän osalta Kujeen kanssa vitosella. A:n kontaktivirhe. Kuje ei koskaan aikaisemmin ole tehnyt kontakti virhettä mutta näinpä vaan tyttö loikkasi suoraan harja alas. Viikonlopun huonoimmankin tuloksen V sai tehtyä Amandan kanssa kun koira karkasi radalta. Aman hermot nyt ei oo kaikkein parhaat. Aluksi se ei meinannut malttaa jäädä lähtöön ja lopulta kesaken radan päätti lähteä etsimään minua.

Oma ratani Kujeen kanssa ei mennyt ihan putkeen. Ensin Kuje säikähti keinua joka laskeutui totuttua nopeammin ja sitten en ohjannut kunnolla A:lle jolloin Kuje tuli ohi. Mutta fiilis oli ihan kiva. Aman kanssa ei menneet myöskään radat ihan nappiin. Tuliko meille parikin hyllyä. Kepeiltä taisi tulla vitosia ja oisko ollu jokunen kielto. Ei enää ihan muista. Hyllyt tuli vääristä putken päistä. Ama oli aika hermona, joten meni vähän söhlimiseksi kaikin puolin.

Kisat Oulussa 12-13.9

Molemmille koirille oli ilmoitettu yhteensä neljä starttia. Kuje oli molempina päivinä yhden startin verran V: ohjauksessa. Kaikin puolin hyvät kisat. Oli niin rento meininki. Ainakin mun puolelta. V sen sijaan sai kokeilla miltä tuntuu kisajännitys. Hah! Kerrankin.

Lauantaina mulla oli Kujeen eka startti. Kiva sujuvaa menoa ja arvatkaa kuka taas vaihteeksi hankki vitosen kepeiltä... Plääh. Mä oon niin surkea keppien ohjaamisessa. V:n kanssa Kuje teki vitosen kun lähti vedättämisessä pituuden ohi. Tais siinä samalla tulla yliaikaakin. Palkinnoille kummiskin näillä tuloksilla päästiin.

Aman kanssa tein pari virhettä. Jälkimmäisessä kisassa yllätysyllätys vitonen kepeiltä. Ekan radan kepit sen sijaan meni hyvin, mutta ohjaus petti sen verran, että saatiin pari kieltoa. En tajunnut, että renkaalta tultaessa Aman tippuu tyhjyyteen eikä nää seuraavan olevaa A:ta ollenkaan. En tajunnu kutsua sitä vaan oletin sen menevän A:lle ilman käskyä. Siitä ohitus ja sen jälkeen mulla meni pakkas sekasin ja homma hajos viimeisen hypyn ohitukseen. Olen silti tyytyväinen menoon. Olin rento, enkä jännittänyt ratoja.

Sunnuntaina V meni Kujeen ekan radan, joka oli hyppis. Kisajännitys iski päälle ennen rataa ja keppien kohdalla ohjaaja oli ihan paniikissa. Kepeiltä kaksi kieltoa ja vielä kolmas suoralta putkelta eli hylly tuli. Mun rata oli rentoa ja sujuvaa, mutta käsi heilahti sen verran pahasti, että saatiin kielto kun Kuje luki, että osoitan A:lle sen käskyttämäni hypyn sijaan. Harmi, mutta kepit oli ehdottomasti koko viikonlopun parhaat, joten en voi olla muuta kuin tyytyväinen.

Amandan ratojen alkaessa aloin olla jo aika väsynyt. Lähdettiin luokan viimeisenä ja meitä ennen kisannut koirakko teki ensimmäisen nollaradan. Siinä vaiheessa päätin, että menen kepit vetämällä väli kerrallaan. Taktiikka toimi, mutta oli hidas. Tehtiin nolla sijoittuen toiseksi eli ei ollut nousunolla.

Hyppyradalla ei sitten ollutkaan kuin kaksi koirakkoa kisaamassa, kun meidät voittanut koirakko siirtyi kolmosiin. Kisattiin supernopeaa Råtta-kelpietä vastaan. Ajan puolesta ei mitään mahdollisuuksia, mutta Råtalla tipahti valitettavasti yksi rima alas. Lähdössä tiesin että että puhtaalla radalla olisi mahdollisuus nousunollaan. Hermot näkyi radalla, ohjaus oli sähläävää. Ama kaartoi ja valui. Paikkasi mun mokia joka toisella esteellä. Kepit oli tönköt, todella hirveät. Viimeiset kolme estettä oli ainoat jotka meni hyvin. Nolla ja meidän ensimmäinen voittonolla.

Erinomainen kisaviikonloppu. Koirat toimivat hyvin ja olivat hyviä. Kaikki virheet oli kieltoja ja puhtaasti ohjauksesta johtuvia. Kontaktit otettiin. Kujeen keinu oli joka radalla puhdas ja hyvä. Koirat pysyivät lähdössä ja Ama oli ennen ratoja rento. Kävin joka kisassa kättelemässä tuomaria eli nyt ois kasassa myös ilmaislippuja seuraaviin viikonloppu kisoihin. Että täytyneen lähteä uudestaan Ouluun kisaileen.

Agin kehitystä

Mitäs kaikkea me ollaankaan koirien kanssa tehty. Ei paljon mitään, kentällä viihdytty pikkaisen.

Amanda

Ama ja Kuje on samassa treeniryhmässä ja meillä vaihtui koutsi. Ama kehitt ekoihin uuden koutsin treeneihin käsittämättömän vauhdin. Ja mullahan karkas koira ihan näpeistä. Ollaan nyt muutamana kertana tehty vaikeita teknisiä pätkiä. Mä nautin ihan mielettömästi, mutta niitä saa Aman kanssa todella vääntää ennenkuin tulee puhdas suoritus. Siitä pitää ensin saada vauhtia vähän himmattua, koska muuten ohjaamisesta ei tuu mitään. Toisaalta nautin tosta Aman sinkoilusta. Kepit on karmeet. Yhä.

Kuje

Kuje on varmempi ja vakaampi kuin Ama. Toisaalta se on nyt myös hitaampi. Kunto ei pentujen jäljiltä oo vieläkään kohdallaan. Lisäksi Kujeella on viime aikoina ajatukset olleet vähän toisaalla. En tiedä oisko se tekemässä juoksua. Mutta silloin kun se keskittyy niin mielettömän makee ohjattava. Keskeneräinenhän se on, ja mä tuppaan vaatimaan usein asioita joita sille ei ole edes opettu, mutta silti se menee niin upeesti.

Ire

Puolet ajasta oon valmis törkkäämään Iren takas omistajallee. "Kouluta ite." Mun on hirveän vaikea ohjata maksikokoista koiraa. Se on nopeampi ja lisäksi ei lue esteitä. Lisäksi omistajan läsnäollessa koiran huomion saaminen on ihan työ ja tuska. A:n kontakti jouduttiin opettelemaan uudestaan ylösmenon pysähdyksellä ja se onkin ainoa hallussa oleva kontakti. Kepit on ihan vaiheessa. Hypyt on vielä medikorkeudella. Oikeastaan ainoa sen todella osaava este on putki, jonne Ire hakeutuu jopa liiankin hyvin. Silti hyvänä päivänä sen ohjaaminen on nautinto.

Pila

Pikku Pirpanakin on saanut maistaa agin saloja juoksemalla putkeen isojen länderien perässä ja yksinäänkin. Pila on harjoitellut myös hyppyesteen kiertämistä ja keinulla kiikkumista. Kentällä ollaan leikitty lelulla ja ihmetelty miten tylsää onkaan odottaa boksissa omaa vuoroa. Lähinnä kentällä olo on kuitenkin ollut muihin koiriin ja ihmisiin totuttelua.