tiistaina, lokakuuta 21, 2008

Lentäviä lähtöjä, nypittyjä turkkejä

Viikonloppu meni hujauksessa. Iltaviikon ja aamuviikon välissä oleva aika on lyhyt. Nypin sekä Onnin, että Amandan. Onni-reppana muuttui ihan puoli kaljuksi. Sillä on ärsyttävä turkki. Näyttelyden kannalta oikein toivottava pitkä helma, mutta arkielämässä toivois, että turkki ois vaan mahdollisimman lyhyt. Vähän mietin, että jos ois saksinu koristekarvatkin pois, mutta en sitten raaskinu. Nyt se on selästä kalju ja muuten turkki on pitkää. Kaula ja häntä pitäisi vielä siistiä.

Amandalta nypin korvat ja se muuttui ihan pojannäköiseksi. Vähän aikaa katseltuani nypin kaulankin ja muuttuihan tuo vähän naisellisemmaksi. Nyt kun silmä on taas tottunu lyhytkarvaisiin korviin niin ei Ama ole lainkaan pahan näköinen. Kujeella olisi oiva turkki näyttelyihin. Sopivan mittainen ja kivan karkea. Sille en tehnyt mitään. Varsin helppohoitoinen turkki tytöllä.

Aloitin uuden projektin koirien kanssa. "Miten lähdetään hiljaa ja rauhassa ulos." En tiedä mistä länderit on vetäisseet taas näyttelijänkykynsä, mutta uloslähtö on nykyisin hirveä show. Molemmat hyppii ja riekkuu. Siispä eilen istutin tytöt ensin toiseen huoneeseen. Missäköhän välissä Amandakin on oppinut istumisen? Enpä muista moista sille opettaneeni. Koko homma on nyt rauhoittunut huimasti kun kaksikko joutuu istumaan paikoillaan ennen lähtöä, eikä pääse säätämään ja pomppimaan jaloissani, kun yritän kiinnittää Leelalle ja Onnille hihnoja. Otan tytöt sen jälkeen yksitellen huoneesta, laitan hihnat ja käsken paikoilleen istumaan siksi aikaa, kun itse puen loput vaatteet ja kokoan hihnat lattialta. Aika toimivaa.

Työharjoittelua on enää parisen viikkoa jäljellä. Saapa nähdä jatkuuko homma sen jälkeen palkallisena eli pääsis ihan töihin. Toivottavasti. Tänäänkin oli taas niin hauska päivä kun väännettiin Iksun kanssa esijyrsintä-ohjelmaa monta tuntia. Miten niinkin yksinkertaiseen juttuun saa niin paljon aikaa kulumaan? No joo nauramiseen meni varmaan puolet ajasta ja vittuiluun sitten loput. Vaan opettavaista se oli kun pääsi ite muistelemaan, että mites niitä ohjelmia nyt käytettiinkään. Yritys ja erehdys toimii aina. Aamuvuorot menee muutenkin aina hujauksessa kun pääsee usein säätämään jotain. Saatiin mun makrokin maanantaina valmiiksi ja testiajoon. Oli vähän pientä hakusta paikotuksen kanssa, mutta mulla oli siihen jo aikaa sitten suunniteltu ratkaisu, joka toimi moitteettomasti. Olipahan hienoa katsella kuinka lohkon kylkeen ilmestyi ihan oikeat numerot. Ja sain tilauksen toisestakin makrosta joka pitäisi tehdä. No katsellaan jos pääsen töihin niin voinpa sellaisen keksiäkin. Tai ainakin yrittää, sillä se on vähän hankalamman puoleinen juttu.

torstaina, lokakuuta 16, 2008

Se toimii sittenkin

Hidasta on päivitys tahti. Aika kiitää ihan uskomatonta vauhtia. Enää parisen viikkoa työharjottelua jäljellä. Paljon olen oppinut ja hirveä kiirus ahmia mahdollisimman paljon oppia vielä nämä viimeiset päivät. En ihan tarkalleen edes enää tiedä mitä kaikkea haluaisin oppia, vaikka viime torstaina kysyttiinkin asiasta ja osasin heti keksiä pari asiaa. Molemmat vaan on sellaisia, että ne tulee vähän siinä käytännössä matkan varrella töitä tehdessä opittua.

Viime viikolla kirjoitettiin myös puhtaaksi keksimäni makro. Aika uskomatonta, että miten heittämääni ideaan tartuttiin ja sitä lähdettiin työstämään. Torstaina kirjoitettiin koodi ja siirrettiin se koneelle. Perjantaina todettiin, että heittelee ihme virheitä ja korjattiin, sitten korjattiin vähän lisää ja lopulta todettiin, että se toimii. Tuli opittua ihan järjettömän paljon. Tosin kukaan muu töissä ei taida ymmärtää tuosta koodin pätkästä mitään. Sen korjaaminenkin oli sitä, että testattiin, sitten jouduin itse miettimään, että missä vika, keksin muutaman korjausehdotuksen ja kokeiltiin niitä. Ihan mielettömän hienoa oli päästä säätämään jotain tuollaista. Ei toimi ihan samaan tyyliin kuin tietokonekoodaus, mutta on niissä paljon samaa.

Koirat on taukoilleet agista. Onni oli viime viikon Hellusen äidillä hoidossa. Se nimittäin meni ihan sekaisin juoksutuoksuista. Juoksut loppuivat ja rauha palasi. Kuje on hellyydenhaluinen ja flegmaattinen, Amanda oma itsensä ja Onni kaipaisi nyppimistä. Mitään kummempaa ei koirarintamalla ole tapahtunut tai ole odotettavissa. Kunhan hengaillaan ja odotellaan mun työharjoittelun loppumista.

keskiviikkona, lokakuuta 01, 2008

Amandan silmät

Muutama sananen Amandan peilaustuloksesta. Maanantaina siis käytiin eläinlääkärissä peilauttamassa silmät ja Amandan oikeasta silmästä löytyi pieni lasiaisvuoto. Linssin väliin on siis vuotanut vähän lasiaisnestettä. Näitä tapauksia ollaan viime aikoina ruvettu seuraamaan, sillä muutamissa roduissa kuten heelereissä ja harjakoirissa vuoto saattaa olla linssiluksaation ensi oire.

Tässä on hyvä linkki aiheeseen, jos kiinnostaa enemmänkin.

Ländereillä ei linssiluksaatiota ole suuremmin esiintynyt, joten voi olla, että Amandankaan silmään ei sitä tule. Lasiaisvuoto ei sieltä minnekään katoa, mutta jos linssi ei lähde liikkeelle ei tila ole mitenkään vaarallinen. Sitä pitää kuitenkin seurailla, joten Amanda peilautetaan vuoden välein.

Tätähän se läntsyjen kanssa on, toivotaan parasta, pelätään pahinta ja eletään niillä korteilla mitkä on käteen jaettu. Tällä kertaa oli siinä mielessä onnea, että Aman eka astutus epäonnistui ja etukäteen oli jo päätetty ettei tyttöä astuteta uudelleen.

Takuttien seuramestaruuskisat

Eilinen oli varsin kaoottinen päivä. Hirveä kiire kokoajan. Töissä oli koulutusta ja sieltä lensin suoraan kentälle. Kotona kävin vain nappaamassa kaikki koirat mukaani. Bussipysäkillä venailin kaikki sormet ja varpaat ristissä, että kuski suostuisi ottamaan meidät kyytiinsä, sillä matkassahan oli vaatimattomasti kaikki kolme koiraa. Eipä tullut ilmottautuessa mieleen, että joudutaan julkisilla kulkemaan kentälle. Vaan kuski oli ihana, bussi lähes tyhjä ja päästiin helposti Hervantaan. Onneksi nuo otukset on niin helppoja matkakumppaneita.

Ekana koirista starttasi juoksuinen Kuje. Möllien rata oli varsin helppo. Itseasiassa Kujeelle olisi varmaan sopinut paremmin kilpailevien rata, mutta kun sen kepit eivät ole hallinssa niin en voinut sitä kilpaileviin ilmoittaa. Radalta nolla ja ajasta ei ole mitään tietoa. Kuje oli varsinainen perässä vedettävä lahna. Kontaktit olivat nätit ja muutenkin meno ihan leppoisaa. Hormonit vaikuttaa neidillä vähän turhan paljon, mutta sen tiesin jo etukäteen ja tilanteen huomioon ottaen olen erittäin tyytyväinen. Ei menty uusinta kierrosta, koska koirassa ei ollut virtaa.

Toisena starttasi Onni. Jätkässä oli ihan kivasti intoa ja vauhtia. Tein muutaman typerän ohjausvirheen, koska en jaksanut/muistanut saattaa Onnia tarpeeksi kaikille esteille, mutta siitä huolimatta äijä teki nollaradan ja ehdittiin vielä ihanneaikaankin. Onnin kanssa oli ihana pitkästä aikaa liidellä ja katsella sitä kuinka toinen nautti menosta. Se vaan on niin ihana otus. Uusinnat jäi väliin, koska en halunnut rasittaa Onnia, joka kuitenkaan ei aikoihin ole harrastanut.

Amanda oli viimeinen ja ennen rataa aloin jo pelkäämään miten keppien mahtaa käydä. Lähdössä meni muutama hetki ennenkuin sain neidin rauhoittumaan ja jäämään paikoilleen. Hermostuminen tarttuu Amaan helposti. Vähän meinasi mennä mokailun puolelle kun jäin jälkeen putken kohdalla enkä muistanut ajoissa käskyttää seuraavana olevaa rengasta, mutta Ama paikkasi tilanteen hienosti. Puomin kontaktit oli upeat, mutta kaikkein hienointa oli kepit, jotka olivat nopeat, iloiset ja menivät oikein. Meinasin jäädä paikoilleni tuulettelemaan vain niitä kun se oli niin hienoa. Loppuradan esteet mentiin oikeassa järjestyksessä ja tuloksena nolla. Maalissa ei meinannut kehuista tulla loppua. Mä olen niin ylpeä tuosta neidistä ettei ole tosikaan. Ihan mielttömän hieno pujottelu. Hyvä Amanda!!!

Meillä oli varsin hyvä päivä, kolme nollarataa, kolmella eri koiralla. Uusinnat olisi saanut ottaa, mutta en viitsinyt kenenkään kanssa uusia kun kerran eka kierros meni hyvin. Omassa ohjauksessa oli paljon korjattavaa, mutta kaikkiin koiriin olen todella tyytyväinen. Kuje pääsi palkintosijallekin. Meillä yhdistettiin kaikkien kokoluokkien tulokset ja niistä sitten valittiin nopeimmat. Kuje tuli möllikisassa toiseksi maxikoirakon jälkeen. Ei laisinkaan hullummin siis. Kilpailuluokassa kaikki palkinnoille päässeet olivatkin sitten maxeja.


* * *
Lisäyksenä tulokset:
Tuomarina Johanna Nyberg
Kuje: 39,23s, 0, tulos: -20,77 sijoitus: 2, medimölliluokassa: 1
Amanda: 43,99, 0, tulos: -16,01 sijoitus: 4, mediluokassa: 1
Onni: 59,28, 0, tulos: -0,72 sijoitus: 8, miniluokassa: 3

Olen vähän hämmentynyt miten korkeille sijoille kilpailevassa luokassa olleet Ama ja Onnikin kirivät. Amanda heti kolmosluokan maxien perässä... Ohhoh :0