Kesän eka reissu

Koska on jo melkein kesä niin lähdettiin Aman, Kujeen ja Pilan kanssa tän vuoden ekalle asuntoautoreissulle. Ilmoitin Pilan Hattulaan ja Lietoon kisaamaan. Koska Tapaa vähän jänskättää olla Zorron seurassa niin annettiin niille vähän laatuaikaa ja otin vanhemmat tytöt Pilan matkaseuraksi.




Asuntoauto on siitä kätevä, että sitä voi vähän sisustaa. Tai kai enemmänkin voisi tehdä jos vaihtaisi kaapistot. Keväällä iskee aina sellainen sisustusinto ja yhden puuskan aikana sain vihdoin ommeltua uudet sohvan päälliset ja hankittua uudet matot. Valmista ei tullut sillä verhot voisi vaihtaa ja hankkia kuramaton oven eteen, mutta ihan uusilla sohvan päällisilläkin sai ilmettä muutettua taas erilaiseksi.



Autossa kokkailu on yllättävän hauskaa. Testailin uutta tapaa keittää kahvia. Tai lähinnä lämmittää maitoa sinne kahviin. Viime vuonna kokkailut oli hyvin yksinkertaisia. Lähinnä kaikkea "lisää vain vesi" -ruokaa. Nyt testailin laittaa ruokaa vähän pidemmän kaavan mukaan. Jääkaappia en laittanut päälle, otin vaan kylmäkalleja mukaan. Hyvin oli pakasteet vielä sunnuntai-iltana kotiin palatessa jäässä.



Koska matkaan liittyi autoilua, niin tottakai valitsin taas jonkun hiekkatien ajettavaksi. Karttasovellus antoi kolme vaihtoehtoa ja jostain syystä osasin valita (taas) sen huonoimman.



Amanda oli valitettavasti aika stressaantunut. Lauantaina se läähätti ja tärisi koko päivän. Oikeastaan vasta kun mentiin nukkumaan se rauhoittui. Sunnuntaina se onneksi oli jo vähän rauhallisempi ja tyytyi vain tärisemään. En tiedä oikein mikä sitä ahdisti. Sillä oli Kuje koko ajan kaverinakin, joten sinänsä ei pitäisi olla mitään ihmeellisempää.



Kuje ja Pila olivat helppoja matkatovereita. Eipä niiden kanssa yleensä ole tarvinnutkaan mitään sen kummemmin ihmetellä. Pikkaisen mua nauratti huomata, että matkustaessaan vessassa Pila, sen sijaan että olisi lattialla tyynyn päällä, istuu vessanpöntöllä. Voihan sitä toki siinäkin matkailla.

Amandan jalka

Ajattelin, että Aman jalka ansaitsee ihan oman postauksen. Ekan kerran jotain vikaa huomattiin kun n-elikot oli meillä kyläilemässä. Ama nosti oikeaa takajalkaa välillä. Silloin ajattelin, että se on niin jumissa, koska se käytti jalkaa normaalisti ja ravasi hyvin. Pääsiäisenä takajalkan patti aukesi, joten jalan nostelu laitettiin patin piikkiin. Patti parani itsekseen, joten ei lähdetty lääkäriin.

Hieroja sitten huomasi ensimmäisenä mikä vika jalassa on, kun käsiteltäessä polvilumpio lähti rutisten pois paikoiltaan. Käytiin näyttämässä jalkaa Oivassa ja eläinlääkäri oli samaa mieltä, jotain on tapahtunut ja polvi on risa. Ihan helposti lumpio ei lähde paikoiltaan, eikä se tunnu samalta kuin yleensä patellaluksaatiossa vaan pitää semmoista rutinaa. Mutta mäsänä yhtä kaikki. Joten Aman agiura tyssäsi siihen ja jalka odottelee leikkausoperaatiota. Leikatulla jalalla voisi mahdollisesti silti harrastaa, mutta koska Amalla on ikää ja agi ei sille samalla lailla ole kaikki kaikessa kuin Pilalle, niin päätin että aletaan suosiolla miettiä joku muu harrastus Amalle.

Pääsiäisreissu

Hupsista heijaa. Se pääsiäisen päivittäminen jäi. Ja ylipäätään päivittäminen on jäänyt. Ei suinkaan siksi etteikö olisi tapahtunut vaikka ja mitä, vaan koska mulla on vino pino käsittelemättömiä kuvia. Sen siitä saa kun ottaa huonoja kuvia... Mennään nyt niillä kuvilla sitten jotka jo ehdin katsoa läpi.

Pitkänä perjantaina lähdettiin Ouluun porukoiden luo pääsiäisen viettoon. Lauantaina tarkoitus oli suunnata Tornioon pentua katsomaan. Ei suinkaan meille vaan V:n pojalle. Siinäpä sitten juttelun lomassa selvisi, että mennäänkin isän serkun luo katsomaan pentua. Sukulaisvierailu samaan syssyyn.



Lauantaina siis ihailtiin borderterrieririiviöitä ja yksi niistä lähti mukaan paluumatkalle. Zorro-poika matkusti uskomattoman kiltisti autossa. Porukoiden luona esiteltiin sille muut koirat. Ja ketään ei kiinnostanut. Laimeat hännän heilutukset ja se oli siinä. Seitsemän koiraa talossa, omalla tavallaan neljä ei laumaa: Onni, joka asuu vanhemmilla, länderit, Camo, joka oli hoidossa ja sitten Zorro. No, eipä siinä hyvähän se vaan oli, että kaikki tulivat niin helposti juttuun.



Sunnuntaina vietettiin hauska lenkki n-elikoiden kanssa ja siitä mulla olisi miljoonittain surkeita, käsittelemättömiä kuvia. Zorro ja Onni ei päässy mukaan lenkille, otettiin vain tytöt. Pojat pääsivät kyllä seikkailemaan meidän kanssa jäälle myöhemmin ja siitäkin mulla on paljon käsittelemättömiä kuvia.

Pääsiäinen oli oikein kiva ja onnistunut. Ainoa miinus oli, että Amanda oikea takajalka temppuili ja siitä löytyi patti naturan sivusta, joka jäällä juostessa aukesi. Kotimatkakin sujui Zorron kanssa vallan mainiosti. Se on aikas mahtava pentu. Itsepäinen ja rohkea.