Agility on kivaa. Siitä ei pääse yli eikä ympäri. Lisäksi se on varsin koukuttava laji. On varsin hauska houkutella ihmisiä lajin pariin, mutta siinä on kääntöpuolensa.
Sain houkuteltua V:n mukaan Tuuloksessa pidettäviin epiksiin ja lupasin Aman hänen ohjattavakseen. On tosi hyvä saada autollista seuraa. ;) Suunnattiin sinne länderijengin voimin. Pila, teipattuine korvineen lähti mukaan.
Vitsit V meni Aman kanssa voittamaan mut ekassa lähdössä. Oli muuten tosi kivan näköistä menoa molemmilla radoilla. Tyyppihän osaa melkein niinku ohjata. Treenikertoja ei oo takana kun muutama hassu. Ekalla radalla Ama kävi moikkaamassa mua kesken kaiken, mutta tokalla kerralla se pysyi hyvin hanskassa ja erityisen iloinen oon siitä, että kepit meni hyvin. Hyvä Ama ja Vee! Kilpailevien radalta koirakolle tuli kakkossija. Ei hullummin siis, ekat epikset ja heti palkinnoille :)
Mä ohjasin Kujetta ja ai että se maistui taas niin mannalle. Siinä koirassa on vaan sitä jotain. Mölliradalla mokasin kun heitin Kujeen väärästä kohdasta putkeen. Tarkoitus oli mennä sinne hypyn kautta, ei hypyn ohi. Kuje oli vähän hidas, mutta seuraavalla radalla se kulki jo vauhdilla. Vitonen kepeiltä kun joku on niin surkea ohjaamaan niitä. Kukakohan vois olla sellainen? Mutta pujottelu oli hyvä ja kaiken kaikkiaan kiva, sujuva rata. Kujeen menoon olen tyytyväinen.
Hauskaa oli, seura oli hyvää, mutta tää alkaa vähän pelottavasti näyttää siltä, että multa ois toinen ohjattava lipumassa toisen ohjaajan käsiin. Mites tää nyt näin menee? Munhan oli tarkoitus pölliä siltä yksi koira.. En tiedä onko se nyt kauhean lohduttavaa jos mun tokan luokan kisa koira Ama vaihtuu Pila-pikkuisen opetukseen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti