Mun oli tarkoitus kaivaa esiin kuvia ja kirjoittaa Aman agistarteista ja kertoilla ties mistä kuulumisista, mutta missään välissä ei muka ole tarpeeksi aikaa että ehtisi kirjoitella. Kyllä vielä onnistun ne raapustamaan...
Eilen käytiin tyttöjen kanssa näyttelyssä. Mulla oli molemmat otukset ilmoitettuna ja piti sitten saada toiselle handleri. Työkaveri lupas esittää Kujeen. Itseasiassa muistaakseni ois halunnu alunperin esittää Amandan, mutta totesin, että siitä ei taitais mitään tulla. Ama on sellainen herkkis, että ois vetäny herneet takuulla nenäänsä ollut ihan mahdoton.
Näyttelyssä oli kivasti ländereitä. 10 kappaletta oli ilmotettu ja yhdeksän oli päässy paikalle. Mä olin ennen kehää ihan hermoraunio. En tiedä miksi mun kisajännittäminen on pahentunu viime aikoina. Luulin saaneeni sen jo näyttelyiden suhteen kuriin, mutta ehkä vuoden tauko on tehny tehtävänsä.
Kuje oli yhtä aikaa Ennin kanssa kehässä. Siinä oli kaksi niin erilaista esiintymistä kun olla voi. Enni meni tosi upeasti. Se on saanu lisää itsevarmuutta. Liikkuu niin vaivattoman näköisesti ja seisoo kuin patsas. Kuje taas.. no... Kaikeksi onneksi Kujeella oli jonkinlainen haju siitä mitä kehässä pitää tehdä sillä handleri oli ihan hukassa. Mä en ole koskaan nauranut yhtä paljon näyttelykehän laidalla. Kuje tarjosi ensin seisomista, mutta kun siitä ei saanut palkkaa niin se istui oikein sievästi kuin tatti. Pöydälle se ois pitäny nostaa niin paljon aikaisemmin, sillä se ois osannu seistä siinä sievästi kunhan ois saanu aikaa vähän asetella itseään. Onneksi Kuje ei näyttänyt olevan moksiskaan tuomarin kopeloinnista. Pöydällä olo kun länderin kanssa tuppaa joskus länderin kanssa olemaan vähän vaikeeta.
Liikkeissä Kuje meni ympyrän oikein sievästi, mutta edestakaisin se ei halnnut ravat vaan päätyi tekemään laukkahyppyjä. Siinä vaiheessa käväisi mielessä, että saattaa tyttö jopa alkaa haukkumalla komentamaan handleria ohjaamaan kunnolla. Vaan kaikkein toivottominta oli seisottaminen. Sekä handlerilla, että Kujeella oli ihan oma kuva siitä mitä pitäisi tehdä ja niiden mielipiteet ei yhtään kohdannu. Kuje oli sitä mieltä, että tässä vaiheessa seisotaan tapittaen handlerin taskua ja handleri yritti vääntää Kujeen eteensä seisomaan. Mä nauroin ihan kipeenä.
Olihan se aikas show, mutta olen oikeasti tyytyväinen hommaan. Kuje oli kokoajan ihan rento, vaikka se ei tiennytkään suurimman osan aikaa mitä sen toivottiin tekevän. Sillä oli selkeästi muistissa, että mitä näyttelyissä tehdään. Se osasi ravata kauniista ja seistä nätisti. Se oli itsevarma äärimmäisen hämmentävässä tilanteessa, vieraan ihmisen ohjaamana. Amanda ei koskaan ois pystynyt moiseen. Mä oon niin tyytyväinen tuon mun pikkulikan luonteeseen.
Vaan näytti Kuje huononkin puolensa. Koko uros kehän ajan se maukui kehään. Siitä huolimatta, että siellä ei näkynyt minkäänlaista esteen estettä. Kujeella toi äänen käyttö on turhan monipuolista ja runsasta. Kuulemma siinä vaiheessa kun mä hyppäsin Aman kanssa kehään, niin Kuje meinas karjua ihan täysiä. Sama juttu esiintyy agiradan laidalla. Tän saa kyllä estetty sillä, että ottaa kevythäkin mukaan, sillä siellä Kuje on hiljaa ja rauhassa. Sillä on suuri palo tehdä ja näemmä tekemiseksi kelpaa jopa näyttelykehässä esiintyminen.
Mä hihittelin Kujeen esityksen ajan ja siitä oli sellainen hyöty, että unohdin hermota sitä, että menen seuraavaksi Aman kanssa. Pelkäsin etukäteen, että kuinkahan meillä mahtaa mennä. Ama on edellisen kerran ollut kehässä kaksi vuotta sitten. Lisäksi tuomari oli nainen ja meillä on ollut Aman kanssa ongelmia pöydällä just naistuomarien kanssa johtuen siitä eläinlääkäri-episodista aikoinaan. Vaan ihan hyvin meillä meni. Pöytä meni huomattavasti paremmin kuin uskalsin toivoa. Vähän ravatessa tuntui, että meinas mennä peitsaamisen puolelle ja seisottaessa Ama ei ois malttanu ihan pysyä paikoillaan.
Varsin hyvä päivä. Tytöt sai kivat arvostelut, kehässä oli oikeastaan ihan hauskaa ja Kuje oli mainio. Täytynee katsastaa, että jos lähtis taas uudestaan jossain vaiheessa Onni on pian veteraani-iässä, että sen kanssa vois käydä vähän kiertelemässä ja lisäksi tekis mieli lähteä Leelan kanssakin. Kujeen kanssa luulen, että kehät saa odotella syksyyn, mutta se pääsee taatusti uudestaan, sillä se selvästi pitää touhusta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti