Ollaan matkalla kisoista kotiin. Ja kyllä väsyttää. Pila ja Ire on V:n vanhemmilla hoidossa. Tarkoitus oli alunperin ottaa ne mukaan haisteleen kisafiiliksiä, mutta eihän se niskarikkoinen voi autossa matkalla. Startteja kertyi viikonlopulta muutama, mutta eipä ollut kehuttavia tuloksia.
Piipahdettiin myös Kipalassa ja Kuje sai vähän leoterapiaa. Siellä oli 1-vuotiskekkerit ja monta pikkumurua ehti paikalle ennenkuin me suunnattiin uudestaan kisapaikalle. Kujehan Kipalassa säikähti leonperkeleitä viimeksi niin, että oli tiputtaa kaikki karvansa. Nyt se ei saanu sydänkohtausta, vaikka ainoaksi mukavaksi leoksi hyväksyttiin pikkuinen Herkules-pentu. Muille piti heti sanoa jos vähänkään pitempään kehtasivat nuuhkia. Vaan aikas mutkattomasti se silti siellä isojen jaloissa sompaili.
Jos jotain hyvää haetaan niin meillä oli Aman kanssa viimeisessä startissa onnistuneet kepit. Mä olin ihan pihalla molemmat radat ja ohjaus oli sekopäistä. Ama ei yhtään tienny mitä ois pitäny tehdä. Mun hermorakenne vaan ei riitä. Siinä vaiheessa kun tulee eka virhe niin pakka hajoo ihan totaalisesti. Parasta viikonlopussa oli tietty nähdä muitakin läntsyjä. :D Se on aina niin kivaa. Kiitokset vaan kaikille seurasta!
Kattellaan nyt torstaina mitä eläinlääkäri sanoo Pilan niskasta ja mietitään sit jatkoo. Mieli tekis Ouluun, mutta kattotaan. Kaippa noi tyttöset aloittaa juoksutkin piakkoin. Kuje on kadottanu vähäisetkin karvansa ja tais sillä aivotkin tippua jossain mutkassa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti