Eilen illalla ajeltiin Ouluun ja aamulla sai nukkua pitkään, vaikka Kuje oli ilmoitettu ykkösluokan startteihin. Kivasti oli ajateltu pitkänmatkalaisia. Jarmo Jämsän ensimmäinen ykkösten agirata oli oikein kiva. Vähän oli pyöritystä ja ansoja. Eka startti oli mulla ja niihän siinä kävi, että nollavoitolla tultiin maaliin. Vähän pelkäsin ennen rataa, että Kuje lähtee käsistä. Se oli jo kisapaikalla hyvässä vireessä. Toisaalta radalla oli tosi pitkiä estevälejä, joten pikkaisen mietin, että pitäisikö vähän riekuttaa. Onneksi en riehuttanut, sillä tää oli meille sopiva meininki. Pikkasen lisää vauhtia ois voinu toki olla, mutta kaiken kaikkiaan sujuvaa menoa. Hyvä Kuiskis!
Toinen rata olikin sitten kakkosten hyppäri, jonka ohjasi V. Kuje meni hyvännäköisesti ja ohjautui helposti. Valitettavasti se luki edessä olevat kepit ja väärän radan vuoksi hylly. Siihen asti meno oli kuitenkin sujuvaa ja loppuratakin sujui hienosti. Hyviä käännöksiä ja Kuje jopa irtoili ihan kivasti putkiin.
Amandan agirata oli mukavan tuntuinen. Vähän jännitin yhden hypyn ohjaamista. Se hypättiin kahdesti ja molemmista ohjauksista olin vähän epävarma. Ensimmäiseen ehdin tekemään suunnittelemani takaakierron ja homma pelitti. Siinä vaiheessa kun este oli neljänneksi viimeinen niin ohjausvalintani osoittautui huonoksi. Ihan samanlainen virhe kuin Tamskin viimeisessä radassa, paitsi nyt Ama ei ehtinyt ihan kiertää hyppyä. Ehti kumminkin kiellon verran pyörimään siinä edessä ennen kuin sain sen hyppäämään oikeaan suuntaan. Pitäisi varmaan ottaa tällaiset hypyt harjoituslistalle, sillä ne ei selkeästi mulla ole hallussa. Tuloksena 5+melkein 10 sekuntia yliaikaa. Tällä tuloksella päästiin silti kolmanneksi.
Kolmosluokan hyppäri oli ihan kauhea. En rataan tutustuessa saanut minkäänlaista hyvää suunnitelmaa. Ihanneaika oli ihan toivoton meille. En muutenkaan oikein pidä hyppäreistä. Jo lähdössä kaikki meni ihan pieleen kun en meinannut saada Amaa putkeen. Luikahti sinne lopulta selkäni takaa. Kepeille haki hyvin, mutta vauhti toki puuttui. Plussaa silti kepeistä. Sen jälkeen homma levähti täysin käsiin. Amanda oli ihan pihalla ja pysähtyi jopa kesken radan syömään hevosenkakkaa. Hyllyllä maaliin. Parasta oli ehkä viimeinen hyppy, ihan vaan koska siihen loppui tämän vuoden kisakausi Aman osalta. Olihan sitä pakko hehkuttaa ja kehua Amaa oikein kunnolla ja vähän meille hymyiltiin kun niin kovin iloittiin karmean näköisestä hyllystä. Mutta ihan hyvä mieli siitä lopulta jäi, vaikka en totisesti ole rataan tippaakaan tyytyväinen.
Nyt on sit Aman osalta tämä vuosi pulkassa ja hurja vuosi on ollutkin. Enpä olisi uskonut tammikuussa, että voidaan vuoden viimeinen kisa juosta kolmosissa. Paljon on mahtunut kehitystä ja oivalluksia mukaan. Kujeen pennutuksen vuoksi tuli keskityttyä keväällä ja kesällä täysin Amandaan ja se teki tytölle hyvää. Oma ohjaaminen on varmasti kehittynyt, vaikka lapsenkengissä vielä onkin. Nyt Ams pääsee ansaitulle talvilomalle ja katsotaan sitten ensi vuonna miltä kolmosissa kisaaminen tuntuu.
Kujeella on tälle vuodelle vielä viisi starttia jäljellä ja ne mennään kakkosissa. Ohjaan niistä itse kolme. Kiva päästä huomenna kokeilemaan, että miten Kuiskis kulkee. Oli se sen verran makee tänään.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti