Toinen kevään merkki on pennut, joita vilisee joka puolella. Ja tietysti pentukuume. Huomasin järkytyksekseni, että länderiyhdistyksen sivuilta oli poistunut länderin luonnekuvaus. Onneksi Kipa laittoi mulle suurinpiirtein samanlaisen ja antoi luvan laittaa sen blogiin, että on jostain luettavissa. Mun mielestä se on älyttömän hyvä ja kuvaava teksti ja kannattaa lukea moneen otteeseen ennen länderipennun hankkimista. Luin sen itse ennen Amandan tuloa, vaikka Ama nyt ei pentuna tullutkaan. Samoin lueskelin sitä ennen Kujeen tuloa ja kertailin, kun oltiin katsomassa Pilaa. Länderien kanssa ei sosiaalistamisen merkitystä voi korostaa ikinä liikaa. Se alkaa kasvattajan luona pentupesästä ja jatkuu läpi elämän.
Näin keväällä on paljon länderipentueita, osa syntynyt ja osa astutettu. Olen ihan koukussa kaikkiin pentublogeihin. Länderipennut on niin söpöjä! Kummasti sitä unohtuu niitä ihastellessa, kuinka hankalia ne osaa olla. Vaikka olen lukenut tuon Kipan tekstin varmaan miljoonaan kertaan, niin joka kerta se on yhtä hyvä muistuttelu sosiaalistamisen tarpeesta. Ja joka kerta kuin näen söpöjä länderivauvoja, niin kaikki unohtuu. :D
Kuvassa Kujeen pentu Jekku
"Länderin luonne
Länderi ei rotuna ole helpoimmasta päästä vaan on varsin vaativa varautuneen luonteensa takia. Länderi on todellakin rotutyypillisesti varautunut sekä ihmisiä että muita eläimiä / koiria kohtaan. Se on kaikkein tyypillisimmillään yhden ihmisen / perheen koira ja jopa tutulle hoitoon joutuminen voi olla sille rankka kokemus, ellei asiaa ole harjoiteltu edeltä käsin. Varautuneisuus tulee esiin vasta vuoden-puolentoista iässä, joten sosiaalinen länderipentu ei välttämättä ole sosiaalinen enää aikuisena, ellei asian eteen olla valmiita tekemään työtä.
Länderi on herkkä, mutta myös itsepäinen. Se on sekoitus pehmeyttä ja terrierimäistä pippuria. Tällainen yhdistelmä tekee koiran opettamisesta ja sosiaalistamisesta melkoisen työn. Ei voi koskaan liikaa korostaa sosiaalistamisen tärkeyttä kun on kyse länderistä. Jos sen osalta menee siitä, mistä aita on matalin, se tietää ongelmia myöhemmin; koirasta tulee helposti säikky tai vaihtoehtoisesti varsinainen rähisijä, kumpikin arkuuden ilmentymiä. Rähisevä länderi on pelokas länderi, ei suinkaan vihainen, kuten usein kuvitellaan.
Haluan tosiaan korostaa sitä, että länderi on rotuna työläs ensimmäiset pari vuotta. Aikaa kuluu, ja sitä täytyy olla, länderin kanssa rutkasti, jos siitä haluaa kunnollisen ja hyvin käyttäytyvän koiran. Tottelevaisuuskoulutuksessa kannattaa ehdottomasti käydä, vaikkei ikinä aikoisi kilpailla, agilityn kanssa vähän sama homma. Näin saa koiran haltuun ja sen kanssa kehittyy kunnon suhde. Mikään laiskan ihmisen koira länderi ei siis ole, varsinkaan nuorena, mutta vanhempanakin se tarvitsee aika ajoin opittujen asioiden kertaamista.
Käsittelyn sallimisen opettaminen on erityisen tärkeää, sillä monet länderit eivät anna vieraan lainkaan koskea itseensä, koska niitä ei ole siihen opetettu. Jos länderiin kosketaan väkisin, se helposti näykkää. Kuitenkin esim. eläinlääkärin on voitava käsitellä länderiä.
Länderi on oman perheensä koira, sitä eivät kiinnosta vieraat yleensä lainkaan, eikä sitä tulekaan esim. pakottaa "leikkimään" vieraitten koirien kanssa, ellei se itse ole kiinnostunut. Koirapuisto ei ehkä ole länderin paikka... riippuu tietysti yksilöstä; ei sääntöä ilman poikkeusta. Länderi on kuitenkin opetettava käyttäytymään eli esim. ohittamaan vieraat koirat ja ihmiset näistä välittämättä. Kun länderi "aikuistuu", se on vähän kuin vanha ihminen: kaikki uusi epäillyttää sen varautunutta luonnetta. Sen takia on tärkeää heti pennusta alkaen opettaa länderi kohtaamaan uusia asioita, käsittelemään pelkojaan ja yleensä ottaen näyttää sille maailmaa niin laajalti kuin ikinä aikaa riittää. Kasvattajan puoleen tulee aina kääntyä heti, jos vähänkin on kysyttävää tai ongelmanpoikasta. Yhteyttä tulee ottaa jo silloin kun ongelma ei vielä ole ongelma, näin siitä ei ehkä tulekaan ongelmaa. Jokaisen kasvattajan velvollisuus on auttaa ja neuvoa ja jokaisen kasvattajan tulee tuntea niin rotu kuin koiran opettamisen metodit yleensäkin.
Länderi on erittäin oppivainen, mutta se ei ole palveluskoira. Länderi oppii erittäin helposti kaiken haluamansa, joka ei välttämättä ole sama kuin omistajan haluama... Agility on länderin laji, samoten kaikki muu sellainen missä on vauhtia ja tapahtuu. Perinteinen tottis taas ei ehkä ole länderin vahvin laji, vaikka kyllä ländereitä siinäkin kilpailee, toistaiseksi tosin vähemmän.
Jos haluaa sosiaalisen koiran, joka menee kaikkien ihmisten luo rapsuteltavaksi ja joka rakastaa vieraita koiria ja/tai ihmisiä, niin rotu EI ole länderi. Länderi hyväksyy vieraat omaa tahtiaan, jos hyväksyy, eikä se välttämättä halua tervehtiä (pentuaikaa lukuunottamatta) vieraita. Usein länderi ei myöskään halua, että vieraat ihmiset koskevat sitä. Kyllä länderi sitten valitsee itselleen kavereita (ihmisistä ja koirista), jotka hyväksyy ja joitten luo ryntää saamaan huomiota. Valitettavasti omistaja ei voi valita länderinsä rakkauden kohteita... Jos haluaa varmasti luoksepäästävän koiran, niin silloin rotu EI ole länderi, sillä pääsääntöisesti länderi haluaa huomiota vain itselleen tärkeiltä ihmisiltä.
Länderi on aktiivinen rotu ja touhuaa mukana kaikessa, aivan kaikessa. Länderi on aina valmis lähtemään reissuun ja jaksaa pitkätkin lenkit niin kävellen kuin juosten. Länderi ei missään tapauksessa ole tarhakoira, vaan sen on ehdottomasti saatava osallistua perheensä arkeen kaikin mahdollisin tavoin.
Länderi ei yleensä ole tyhjän räkyttäjä, mutta se on kuitenkin vartioiva rotu. Se siis hälyttää isäntäväkensä haukkumalla, kun se havaitsee jotain tavallisuudesta poikkeavaa. Vieraiden tullessa ääntä on yleensä riittämiin. Arka länderi haukkuu enemmän kuin reipas, joten sosiaalistaminen on tässäkin suhteessa tärkeää.
Perinnöllisistä sairauksista ländereillä esiintyy kaihia, epilepsiaa ja hyperkeratoosia. Koska länderi on rotuna pieni ja sisäsiittoinen, kannattaa näihin aiheisiin ehdottomasti tutustua.
Valitettavasti ostajat saavat toisinaan "ostopaniikin" (=pentu-mulle-heti-nyt), jolloin länderi hankitaan harkitsematta riittävän tarkkaan ja pitkän päälle länderiin ei sitten ollakaan tyytyväisiä. Älä koskaan hätäile, äläkä anna painostaa itseäsi, sillä ottaessasi länderin, sidot itsesi elävään, tuntevaan olentoon seuraavaksi (toivottavasti) 10-15 vuodeksi. Harkitse tarkkaan!! Käy katsomassa kasvattajia ja tutustu heihin; onhan kasvattaja se, jolta tulee kysyä neuvoa ja apua aina tarvittaessa, ja jonka tulee huolehtia pennun sosiaalistamisesta pennun ensimmäisten 7-8 viikon aikana. Kannattaa tutustua myös narttuun, jonka pennun ottamista harkitsee, sillä pentu kannattaa ehdottomasti ottaa sellaiselta nartulta, joka on itselle mieleen. Näin siksi, että odotusaikana ja 8 viikon pikkupentuaikana pentu ehtii oppia lukemattoman määrän käytöskaavoja ja reagointitapoja emoltaan, eikä niiden poisopettaminen ole mikään helppo juttu.
Ellet ole nähnyt länderiä "livenä", niin tutustu muutamaan koiraa (mieluiten kotioloissa) ennen kuin päätät ostaa länderin.
© Kirsti Forstén, kennel Kipazin"
Kuvassa Kujeen vauvoja
Varmaan on muitakin kevään merkkejä kuin räjähtäneet turkit ja länderipennut, mutta vallan unohdin kun jäin katselemaan pentukuvia. :D Yritin houkutella Kipaa lainaamaan mulle Fridaakin, ehkä sellaiseen ikuisuuslainaan, mutta ei herunut lupaa. Ei ihme, Frida on mainio vekara. Olisi tullut vähän hulinaa ja vilskettä meille. Tytöt on taas ihan liian kilttejä ja helppoja. Leelan ja Camon palattua takaisin itäiseen Suomeen on niin hiljaista talossa. Aivan liikaa aikaa katsella pentukuvia. :D
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti