Mikä ihmeen Tapa?

Jaa pitäisikö sitä kirjoittaa muutama sana pennustakin. Kummasti moniin lukemiini blogeihin on tullut hienoja esittelyjä uusista vauvoista, mutta täällä ei taida lukea yhtään mitään. Vaan eipäs Pilastakaan mitään suurempaa tainnut olla. Ne vaan tupsahtaa mukaan elämään. Käytiin tänään moikkaamassa kasvattajia ja selvisi, että Tapan sisaruksista kahdella, Pulmulla ja Rufsenilla, on esittelyjä netissä, joten tunnontuskissani ajattelin, että täytyy itsekin jotain raapustaa.

Pidemmän aikaahan Tapa on jo roikkunut porukan mukana. Se on ehtinyt olla agileirillä ja tehdä parikin reissua Ouluun.


Pila on alusta asti rakastanut Tapaa aivan suunnattomasti. Pila otti heti Tapan leikkikaverikseen. Aamuisin vähän hoivaillaan ja päivisin (sekä toisinaan myös öisin) leikitään ja opetellaan juttuja. Kaikki Pilan opettamat jutut ei ole ihan viisaita, kuten esim. se että leikkiessä pitää haukkua. En tajua miksi se opetti sen pennulle, koska se ei kuitenkaan itse leiki haukkuen.


Tapa on ehtinyt jo useamman kerran tutustua myös veteen. Se on tipahtanut sitten useampaan kertaa. Hyvin pentu ui. Itse se ei vielä veteen hingu, mitä nyt kerran juoksi vahingossa lelun (ja Pilan) perässä.


Leluista Tapa tykkää. Se on ihanan innokas ja leikkii mielellään. Kovinkaan paljon ei olla mitään harjoiteltu, ja leluilla leikkimistäkin lähinnä vaan pihassa. Pikkuhiljaa pitäisi ottaa Tapan treenilistalle leluilla leikkiminen eri paikoissa. Ahnekin pentu on eli helppo nameilla palkattava.


Pihassa Tapa on pari kertaa mennyt putkeen. Ei käskyllä, lähinnä lelun perässä tai sitten ihan vaan saadessaan hepulin. Toiveissa olisi saada Tapasta V:lle uusi agilitytoivo, mutta aika näyttää mitä pikkuneidosta kasvaa. Mitä agilityyn liittyen oikeasti ollaan vähän harjoiteltukin on alastulon oikean paikan naksuttelu, mutta ei Tapa sitäkään vielä oikeasti osaa, kunhan tyytyväisenä mussuttaa nameja takajalat kontaktilla.


Koska Tapa on sijoituskoira, niin seisomista on näyttelyitä varten harjoiteltu, mutta se sujuu vielä aika kehnosti. Paikoillaan pysyminen ei Tapasta ole lainkaan kivaa. Se viilettää mielummin pitkin poikin pihamaata ja kiipeilee jossain.


Korvat höröttää milloin mihinkin suuntaan. Tähän mennessä ne on olleet nyt neljänä päivänä teipissä. Teippauksen jälkeen asettuvat viikoksi ennenkuin muuttuvat taas pystyiksi. Partaakaan ei kovin paljon ole, että saa nähdä minkälainen kehien kaunotar sieltä oikein sukeutuu. Ehkä Tapa voi yrittää hurmata iloisuudellaan, sillä tähän mennessä se on hyvin tepsinyt kaikkiin vastaantulleisiin ihmisiin. Tapa on tähän mennessä sosiaalisin länderipentu mitä meillä on ollut. Toivottavasti pysyy yhtä sosiaalisena jatkossakin.


Iloisesti Tapa kulkee myös mukana matkassa. Laumaan se sopeutui ihan heti. Toki meillä tytöt on tottuneet ottaan vastaan toisia koiria, joten niilläkään ei ollut mitään Tapaa vastaan. Vieraisiinkin koiriin on tullut tutustua, vähän ne aluksi tuppaa jännittämään. Siinä alkaa näkyä länderimäistä varautuneisuutta, sillä aikansa oltuaan Tapa kyllä sulaa ja leikkiikin vieraiden koirien kanssa.


Aika näyttää mitä Tapasta kasvaa. Nyt se on suloinen pennunviikare, välillä niin ihana ja kiltti, välillä melkoinen riiviö. Riiviöimäisyys on tässä viikojen varrella vaan kasvanut, mikä on oikein lupaavaa. ;)