Pentusuunnitelmia

Taas on blogi kokenut hiljymisen hetkiä. Suunnittelin torstaina, että voisi viikonloppuna raapustella jotain siitä miten ihku ja suloinen Pila on. Aihe johtui ihan siitä, että pääsin tiistaina ekaa kertaa yskän alkamisen jälkeen treenaamaan, kun vihdoin oli saatu tauko lusittua. Ja Pilan kanssa treenaaminen vaan kerta kaikkiaan saa sydämenkuvat vilkkumaan silmissäni, siinä koirassa vaan on jotain mikä iskee muhun.

No kirjoitussuunnitelmat muuttuivat eilen kun molemmat äitiehdokkaat aloittivat juoksunsa. Jos tänne sattuu joku uusi lukija, niin Pila sijoituskoira Kipalta ja Kuje on sen äiti, entinen sijoituskoira, Kipazin J-pentueen emä. Keksimme Kipan kanssa, että voisi olla mielenkiintoista kokeilla menisikö äidin ja tyttären pentueet kuinka helposti samalla kertaa. Myös Kujeen pentue menee Kipan nimiin, joten kaikki pentutiedostelut siihen suuntaan.

Yritin kaivaa tähän jotain kuvaa Kujeesta puhelimeni kätköistä, mutta eipäs löytynytkään mitään yksin kuvia, sen sijaan löysin hirveän pinon kuvia missä Kuje nukkuu söpösti jonkun toisen vieressä. Tässä se on Camon kanssa. (Karvainen jalka on V:n, ei mun...)

Pilan pentusuunnitelmathan on olleet vireillä jo vuoden. Viime vuonna jouduttiin kennelyskän vuoksi siirtämään astutusta ja kevät tuntui paremmalta ajalta, joten siirtyivät heti vuodella. Onneksi tänä vuonna meidät kohdannut köhä tuli ja meni ennen juoksuja.. Pitää koputtaa puuta. Kujeen suunnitelmat taas on tuoreemmat, vaikka ollaan palloteltu ajatusta silloin tällöin jo pidemmän aikaa. Sulhanen Kujeelle löytyi luonnetestistä. Kuiskis on koiristani ainoa testattu ja hupaisa sattuma, että testissä on käyneet, niin sen ensimmäinen sulho Totti, kuin uusi kokelas Manne. Luonnetestit kun ei ländereille ole mitään kovin yleistä puuhaa.

Varmaan pitäisi kaivaa järkkärikin jostain kätköistä ja ottaa jotain järkeviä kuvia. Ei ole kuvaillut taas hetkeen kiinnostanut. Puhelimella on miljoona kertaa helpompaa napata jotain epäselvää. Varsinkin kun iPhonessa on kaikkia hauskoja sovelluksia. Mutta jospa sitä taas kokeilisi osaako edes pitää kädessä isompaa kameraa.

Ja vissiin voisi nyppiä morsiamiakin edustavamman näköisiksi. Olen aika laiska turkin hoitaja, ja kaikeksi onneksi koirille on siunaantuneet varsin helppohoitoiset karvat. Mulla on tapana päästää ne niin turilaan näköisiksi kun mahdollista, koska pidän kovasti röhöttävistä korvakarvoista ja pörröisestä olemuksesta. Mutta ehkä sitä voisi vähän ehostaa tyttöjä ennen treffejä.