Kuje voi hyvin. Se on toipunut leikkauksesta. Ja pomppii hyvin entiseen malliin. Haavan nuoleminen ei sitä kiinnostanut, mutta pomppimisen estäminen oli oikea työ ja tuska, ja pitää myöntää, että se pomppi kielloista huolimatta vähän väliä. Länderi...
Pilan toisen ultran jälkeen oltiin vähän masentuneita koko porukka. Pila oli äitiyden pauloissa siihen asti kunnes päästiin ekan kerran treenaamaan agilitya ja kuin taikaiskusta kaikki oireet jäivät agikentälle. Ruoka alkoi maistua ja parissa päivässä Pila oli muuttunut rasittavaksi, energiseksi itsekseen. Meillä on vielä varmistusultra, jossa katsotaan, että kaikki on varmasti kadonnut kohdusta, mutta tällä hetkellä Pila näyttää voivan hyvin.
Meillä oli viikko sitten nelikon porukat kylässä ja olivat ihana piristysruiske. Oli kyllä niin kivaa ja sai ajatukset irti surullisista mietteistä. Vaatimattomat kahdeksan koiraa pyöri tyytyväisenä meidän pienessä mökissä. Ihan hyvin mahduttiin kun kaikki tulivat toimeen keskenään.
(Camo on Pilan takana vähän piilossa, mutta kyllä kuvassa on silti 7 läntsyä ja yksi kääkkä)
Pääsiäisreissu taitanee ansaita oman postauksen ;)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti