Piupaupikkarainen on aika onneton. Sille ei vieläkään maistu ruoka. Kovasti sillä olisi nälkä ja mieli tekisi syödä, mutta ei pysty. Olemme antaneet nappuloita pitkin päivää kädestä ja se aina maistelee pari, mutta kovin isoa kourallista ei pysty kerralla syömään.
Ruoka-aikaan se säntää kupilleen, mutta jää parin suullisen jälkeen onnettomana pyörimään kupin ympärille. Herkkuja se söisi, mutta en haluaisi opettaa sitä siihen. Muutaman kerran olen laittanut jotain extraa kuppiin kun on ruoanjämiä jäänyt. Niistäkin valikoidaan parhaat ja loput jätetään Amandalle. Jopa aamuista nokkospilleriä majoneesilla maustettuna oli tänä aamuna vaikea saada nieltyä.
Pila on laihtunut jo takaisin samoihin mittoihin missä oli astutuksen aikaan. Ei näy enää alkuun kerrytettyjä kiloja vyötäröllä. Eilen illalla masua rapsutellessa totesin nännien punottavan. Että merkkejä tuntuisi olevan. Saapa nähdä mitä maanantain ultra paljastaa.
Kummitusmetsässä
Ruoka-aikaan se säntää kupilleen, mutta jää parin suullisen jälkeen onnettomana pyörimään kupin ympärille. Herkkuja se söisi, mutta en haluaisi opettaa sitä siihen. Muutaman kerran olen laittanut jotain extraa kuppiin kun on ruoanjämiä jäänyt. Niistäkin valikoidaan parhaat ja loput jätetään Amandalle. Jopa aamuista nokkospilleriä majoneesilla maustettuna oli tänä aamuna vaikea saada nieltyä.
Pila on laihtunut jo takaisin samoihin mittoihin missä oli astutuksen aikaan. Ei näy enää alkuun kerrytettyjä kiloja vyötäröllä. Eilen illalla masua rapsutellessa totesin nännien punottavan. Että merkkejä tuntuisi olevan. Saapa nähdä mitä maanantain ultra paljastaa.
Kummitusmetsässä
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti