lauantaina, toukokuuta 03, 2014

Ilveen tarinaa

Mun ei alunperin ollut tarkoitus ottaa Tapan pentua. Neljä on ollut tosi hyvä koiramäärä. Extrapaikka oli suunniteltu Pilan pennulle, mutta niitä eikoskaan syntynyt. Tapsun synnytyksessä kuitenkin yksi pentu kiinnitti huomioni. Daberath -pieni neiti tottelevainen, joka kirmaili synnytyksen aikana kuin Kujeen veli Vipu aikoinaan, iski heti mun silmääni. Sanoin jo synnytyksessä, että se on mun näköinen pentu ja olen yhä sitä mieltä.

Kuitenkin viimeinen niitti pentupäätöksen tekemiseen oli Kujeen selkäkuvat. Kuje on jo pitkään oireillut omituisesti. Sillä oli ennen joulua vaskuliitti korvassa, johon se söi kortisonikuurin ja korva parani. Kuje ei silti juuri parantunut, vaan se on viimeisen puolen vuoden aikana vanhentunut tuntuvasti. Viimein siltä hoksattiin kuvata selkä ja sieltä paljastui todella karu näky. Selkä on täynnä spondyloosi-piikkejä, joista osa on pitkiä ja pahoja. Se on syönyt kipulääkettä, mutta silti sen olo on välillä huono. Sen tulevaisuus on vähän kortilla. Menemme päivä kerrallaan eteenpäin. Niin kauan kun hyviä hetkiä on vielä huonoja enemmän jatketaan, mutta kauhean valoisalta ei nyt tulevaisuus näytä. 

Kuje on ollut jo pidemmän aikaa vähän semmoisella hiljaiselolla harrastuksista. Vaskuliittilöydöksen jälkeen se jäi täysin eläkkeelle. Amanda taas on polven hajoamisen jälkeen ollut eläkkeellä. Harrastuskoirina on Pila ja Tapa, oista jälkimmäinen on V:n koira. Mä olen valitettavasti tottunut treenaamaan Aman hajoamisen jälkeen myös Tapan kanssa. Tajusin tarvitsevani toisen treenikoiran, nyt kun jouduin palauttamaan Tapan takaisin V:lle.

Niinpä meillä siis tällä hetkellä on viisi koiraa talossa. Ja yhtään yhteiskuvaa joukosta en ole ottanut! Mikä on kauhean järkyttävää. Sen sijaan laitan kuva missä on viisi länderiä, mutta Tapan sijaan kuvassa on hoidossa ollut Jakke.


lenkkikuva

1 kommentti:

Elina kirjoitti...

Onnea pentusesta! Ja tsemppiä Kujeelle. Pitkästä aikaa lueskelin kuulumisia ja niitähän oli sekä iloisia että surullisia.