Jyväskylän näyttely meni meillä kyllä metsään ja kirkkaasti. Amanda jähmettyi saman tien kun nostin sen pöydälle. Liekkö eläinlääkärissä käynti ja takapuolen sorkkiminen ollut liian läheisessä muistissa, mutta neiti ei olisi halunnut olla pöydällä tutkittavana. Oli todella mukava tuomari, joka lähestyi rauhallisesti. Rauhoitteli Amandaan parhaansa mukaan, mutta neiti oli niin hermostunut, ettei tutkimisesta juuri mitään tullut. Muilta osin näyttelyssä oli todella kivaa. Olisi ehkä voinut eläinlääkärin jälkeen harjoitella ihan kotona pöydällä olemista ja antaa vaikka muiskun tutkia sen pöydällä, mutta eipä tullut mieleen moinen.
Ostimme junaliput näyttelyn jälkeen, vaikka menimme vielä muiskun kotiin loppu päiväksi. Erittäin viisaaksi osoittautunut teko, sillä juna oli täynnä. Matka kului haukkumista kuunnellessa. Onneksi omat koirat tai Leela eivät ryhtyneet kuoroon. Ne nukkuivat lattialla rättiväsyneinä. Olimme tehneet reippaan lenkin ennen junaan menoa ja koirat olivat telmineet vapaana itsensä väsyksiin.
Tiistaina meillä oli Aman kanssa agiharkat. Sujui huomattavasti paremmin kuin ensimmäinen kerta hallissa. Minun pitäisi panostaa ohjaamiseen. Amandalla kepit ja rengas ovat aika hakusessa. Treenikaverini tutkivat Amandan pöydällä ja neiti oli ihan normaali. Jäi kaikin puolin hyvä mieli harkoista.
Meillä oli vieras eilen, joka laittoi mahtavan hirviaterian. Koirillekin on luvassa hirvimuhennosta. Amanda oli taas tutkittavana (keittiön pöydällä) ja käyttäytyi normaalisti.
Elikäs pöytäharjoittelu jatkuu. Toivottavasti käytös pysyy tälläisenä kuin mitä se näyttelyn jälkeen on ollut.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti