Tiistai iltana käytin ensin Leelan ja Onnin lenkillä. Lunta sateli pikkuisen jo silloin. Vähän ajan päästä otin Amandan ja lähdimme suunnistamaan kohti tapaamispaikkaa. Me nimittäin pääsimme agilityn treeniryhmään. HURRAA!! *pieni ilotanssi* (Tämä oli se uutinen josta vihjailin.) Juuri lähtiessämme lumimyräkkä alkoi. Lumentulo hidasti liikennettä sen verran, että lopulta ehdimme olla hallilla vain puoli tuntia.
Me olimme vallan surkeita Amandan kanssa. Esteet mentiin välillä yli, välillä ali ja varsinkin ohi, mutta silti oli niin mahtavaa. Ensimmäinen kerta hallitreeneissä meille molemmille. Putki muuten sujui moitteettomasti, että ihan kaikkea Amanda ei ole unohtanut. :) Sitä paitsi se osasi odottaa oikein nätisti ja hiljaa omaa vuoroaan. Ehkä se oli vain niin hölmistynyt, tai sitten olen saanut sen oppimaan hiljaisen odottamisen. Nautinto, silkka nautinto, vaikka olimme molemmat puhki koko loppu illan.
Lumentulo on ollut ihanaa minun koirieni mielestä. Onni ja Amanda rynnivät lumihankeen. Ne pomppivat siellä sinne tänne, maistelivat lunta ja puhkuivat intoa Leela sen sijaan ei tykkää lainkaan lumentulosta. Se ei haluaisi lainkaan liikkua. Paitsi kotiin päin. Onni ei vieläkään ole innostunut liikkumaan kotiin päin vaan päättää yleensä siinä vaiheessa heittäytyä kieriskelemään hangessa. Lenkkeily ei ole lainkaan tasapainoista, vaan taistelua siitä, että mihin suuntaan mennään ja ketkä kaikki menevät vai meneekö kukaan.
1 kommentti:
Hih :D kuulostaa just niin teiltä! "mihin suuntaan mennään ja ketkä kaikki menevät vai meneekö kukaan"
Lähetä kommentti