Kas niin nyt on Elmeri väsytetty, reppu pakattu ja ylipäätään aletaan olla lähtövalmiita. Jännitys kuplii mahassa. Onni ja Amanda ravailevat ympäri kämppää aina kun liikahdan. Muun ajan Onni makaa apaattisen näköisenä jossain päin missä on hyvä näköyhteys reppuun, muhun ja eteisenoveen.
Täällä satoi äsken vettä, joten saapa nähdä kisataanko sateessa. Jos ylipäätään päästäisiin bussilla kisapaikalle niin se olisi jo positiivista. Varasin eksymisen varalle vähän ylimääräistä aikaa matkaan.
Tän päivän tavoitteet. Jos sataa, niin jo se, että koirat liikkuu radalla ois plussaa. Aman eka startti tänä vuonna. Ei ihan kauheasti oo tavoitteita. Jos muistaisin ohjata oikeaa koiraa radalla. Kepitki ois kiva saada meneen oikein. Kun muistaisi vaan saada hyvän fiiliksen Aman kanssa radalle, sekin riittäisi. Mulla jotenkin menee hermoillessa kauheen jäykäksi olo ja unohdan koiran. Kun muistaisi mennä iloisesti ja rennosti ja ohjata.
Onnin kanssa nyt päällimmäinen tavoite on myöskin se, että muistaisin mikä koira mulla on matkassa. Pelkään, että tuun sössiin kepit, mutta ennemmin sit Onnin kans ku Aman. Vähän mietn jos yrittäis Onnin kanssa tehdä lentävän lähdön. Pitää vähä kattoa millainen rata. Mua vaan epäilyttää että eka rima saattaa siinä touhussa tippua. Mutta en sit tiedä jos se vaikuttais nopeuteen.
Vielä vartti... no jos tarkistais, että kaikki on mukana.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti