Mitäs kaikkea me ollaankaan koirien kanssa tehty. Ei paljon mitään, kentällä viihdytty pikkaisen.
Amanda
Ama ja Kuje on samassa treeniryhmässä ja meillä vaihtui koutsi. Ama kehitt ekoihin uuden koutsin treeneihin käsittämättömän vauhdin. Ja mullahan karkas koira ihan näpeistä. Ollaan nyt muutamana kertana tehty vaikeita teknisiä pätkiä. Mä nautin ihan mielettömästi, mutta niitä saa Aman kanssa todella vääntää ennenkuin tulee puhdas suoritus. Siitä pitää ensin saada vauhtia vähän himmattua, koska muuten ohjaamisesta ei tuu mitään. Toisaalta nautin tosta Aman sinkoilusta. Kepit on karmeet. Yhä.
Kuje
Kuje on varmempi ja vakaampi kuin Ama. Toisaalta se on nyt myös hitaampi. Kunto ei pentujen jäljiltä oo vieläkään kohdallaan. Lisäksi Kujeella on viime aikoina ajatukset olleet vähän toisaalla. En tiedä oisko se tekemässä juoksua. Mutta silloin kun se keskittyy niin mielettömän makee ohjattava. Keskeneräinenhän se on, ja mä tuppaan vaatimaan usein asioita joita sille ei ole edes opettu, mutta silti se menee niin upeesti.
Ire
Puolet ajasta oon valmis törkkäämään Iren takas omistajallee. "Kouluta ite." Mun on hirveän vaikea ohjata maksikokoista koiraa. Se on nopeampi ja lisäksi ei lue esteitä. Lisäksi omistajan läsnäollessa koiran huomion saaminen on ihan työ ja tuska. A:n kontakti jouduttiin opettelemaan uudestaan ylösmenon pysähdyksellä ja se onkin ainoa hallussa oleva kontakti. Kepit on ihan vaiheessa. Hypyt on vielä medikorkeudella. Oikeastaan ainoa sen todella osaava este on putki, jonne Ire hakeutuu jopa liiankin hyvin. Silti hyvänä päivänä sen ohjaaminen on nautinto.
Pila
Pikku Pirpanakin on saanut maistaa agin saloja juoksemalla putkeen isojen länderien perässä ja yksinäänkin. Pila on harjoitellut myös hyppyesteen kiertämistä ja keinulla kiikkumista. Kentällä ollaan leikitty lelulla ja ihmetelty miten tylsää onkaan odottaa boksissa omaa vuoroa. Lähinnä kentällä olo on kuitenkin ollut muihin koiriin ja ihmisiin totuttelua.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti