Läntsymestaruudet

Eilen meni päivä Janakkalassa agikisoissa. Koska tytöt ei juoksuja aloittaneet, niin päästiin testaamaan taitoja Henri Luomalan radoilla. Tämä oli ensimmäinen kerta kun osallistuin näihin länderikisailuihin ja oli hauskaa. Talkoiltiin ensin ykkösten ja kakkosten ajan ja sitten kisattiin kolmosissa. Aika rankka päivä, mutta antoisa. Ennen kaikkea oli hieno nähdä niin paljon ländereitä.

Länderit on rotuna pienilukuinen, sisäsiittoinen ja valitettavan sairas. Aina joskus mietin, että pitäisikö sitä seuraavan koiran kohdalla vaihtaa rotua. Ja sitten vilkaisen omia koiria, tai nään jossain läntsyjä ja joudun toteamaan, että yhtä mahtavaa ja mulle sopivaa rotua ei vaan ole. Ne vaan on. Parhaita.

Mun auvoisiin tunnelmiin vaikutti se, että Ama oli ihanan ohjattavissa sunnuntaina ja se PUJOTTELI hyvin ekalla radalla. Jäi niin mieletön fiilis, ettei mitään rajaa. Mä tietty kämmäilin oikein olan takaa. Tuomari varmaan sääli Amaa kun sillä oli niin surkea kartturi ja antoi vaan kaksi kieltoa. Mokailuista huolimatta ohjasin koko radan. Siitä olen tyytyväinen. Ja lisäksi juoksin, vaikka kovempaakin voisi juosta.

Toisella radalla pujottelu ei ollut enää niin hyvä. Tälläkin radalla kämmäsin pimeällä putkella. Mun pitää harjoitella putkiin ohjaamista. Ja lisäksi mun pitäisi selvittää, että kauan Amalla menee aikaa putkissa, sillä mun oma ajoitus meni ihan totaalisesti pieleen kun olin nopeampi kuin kuvittelin. Ja ihan totaalisen väärässä paikassa, ohjaamassa väärään kohtaan.

Video radasta

Paljon on siis parannettavaa, mutta olen moniin asioihin tyytyväinen. Tää oli muuten eka kerta kun lähdössä en ajatellut, että ehkä kuolen, kun joudun kolmosten radalle. Ehkä on siis olemassa mahdollisuus, että mun kisapaniikki helpottaisi mitä enemmän kisaan. Polte päästä kisailemaan kasvoi taas, vaikka Tamskin kisojen jälkeen tuntui, siltä etten koskaan enää halua kisata.

V ja Kuje sähläili ekalla radalla kans kympin edestä, mutta toisella radalla ne repäs ja teki nollan! Hyvä V ja Kuje! Se olikin Kujeen eka kolmosluokan nolla ja pikkuinen Ruiskiskuu meni sillä perhetilastossa Aman edelle, sillä Amandalla ei kolmosista ole yhtään puhdasta rataa. Ja aika hienosti muuten ohjattu mieheltä, joka ei oo vuottakaan vielä lajia harrastanu...

Omista koirista ei oo kuvia, mutta napsin muutaman kuvan muista siinä Aman ja Kujeen ratojen välissä. Ois voinu kuvailla enemmänkin, mutta ei sitten aivot ihan kunnolla toiminu kisajännityksen vuoksi.

Chili <3

Loput kuvat

Kiitoksia vaan kaikille oikein kivasta päivästä! Tutuille, uusille tutuille ja ennen kaikkea mukavalle länderiporukalle :)