Ei arjeksikaan ollut mitään suuria suunnitelmia ja silti oli niin kiireistä. Tiistain agitreenit meiltä jäi Aman kanssa väliin. Oli vähän kuljetusongelmaa, karmeeta flunssafiilistä ja lopuksi kyseessä oli varmaan hyvä onni, koska satuin sit näkeen kun Kuje tipahti nojatuolista.
Koska kyseessä on länderi, niin ajattelin heti että kyseessä on epilepsinen kohtaus. Perjantaille saatiin lääkäriaika ja siellä verikokeissa selvis, että ei ookaan mitkään ihan normaalit veriarvot. Munuaisten jotkut arvot on koholla ja on muutakin häikkää. Missään hälyttävissä tiloissa ei arvot olleet, mutta ei myöskään normaalit, mitä ne pitäisi, epilepsian ollessa kyseessä olla. Viikon päästä otetaan uusi verikoe ja jos arvot on yhä oudot, niin lähdetään tutkimaan munuaisia ja tehdään ruokavalioremontti. Kuje on ihan normaali ittensä, eikä vaikuta yhtään kipeältä.
Kaikkinensa olen varmaan itse paljon järkyttyneempi tuosta sen tuolilta tipahtamisesta kuin Kuje itse. Mikä johtuu ihan siitä, että suoriltaan kuvittelin sen olevan epiä. Ei meillä normaalisti koirat muksahtele alas tuoleilta kesken unien. Kuiskis on siinä iässä kun epilepsia ländereillä usein puhkeaa, ja sillä (kuten oikeastaan kaikilla ländereillä) on riski sairastua. Vaikka tällä hetkellä arvio on, että se oli kipureaktio johonkin munuaishäikkään, niin ei epilepsiaa varsinaisesti pystytä sulkemaan poiskaan, koska ei ole mitään testiä millä epilepsian voisi todeta. Tällä hetkellä voidaan vaan odottaa ja katsoa tapahtuuko vastaavaa toista kertaa.
Vähän tuntuu liiotellulta säikähtää sitä, että koira tipahtaa tuolilta. Kuje oli normaali sitä ennen ja sen jälkeen. Ja se murisi hyvin pontevasti tutkimaan tulleelle Amandalle. Mutta se oli vääntyneenä kummalliseen kippuraiseen asentoon ja parta oli kuolainen. Säikyn aika pienistäkin muutoksista, mutta tällä kertaa oli tosi hyvä, että mentiin lääkäriin ja otettiin verikoe. Nyt pitäisi vain odotella. Toivon Kujeen kannalta että ei enää vastaavaa tulis ja että verikokeessa arvot ois palautunu normaaliksi, ettei tarttis murehtia mistään munuaisjutuista. Ja Kujeen pentujen perheiden vuoksi toivon, ettei olisi epilepsiaa.
En ole hirveän hyvä odottelussa, mutta onneksi mitään sellaista ei vielä ilmennyt, että pitäisi Kujetta hoitaa ja paapoa. Saatiin lääkäriltä lupa kisata ja harrastaa ihan normaalisti. Musta oli aikas hauskaa huomata, että kotiutusohjeissa luki "hyväkuntoinen ja reipas neiti!" :D Kuje oli lääkärissä vähän sitä mieltä, että aikas kauheeta on ja pohti kokoajan miten parhaiten pääsis hyppäämään alas pöydältä. Paitsi reippaudesta, se sai myös kehuja kauniista silmistä. Verikoe-reikä peitettiin päheällä pääkallo-teipillä. Mä kysyinkin, että onko teippi enemmän omistajan kuin koiran iloksi. Me käytiin nyt ekaa kertaa Reviirissä, kun ei Oivasta saatu aikaa ja taidetaan vaihtaa eläinlääkäriä. Oli niin hyvä palvelu. Ja kaikkein vaikeinta, eli mun hermoilua Kujeen puolesta, tuli hyvin rauhoiteltua. Ja on niin miljoona kertaa helpottuneempi olo kuin koko viikkona.
Ja on tähän viikkoon kaikkea mukavaakin mahtunut. Maanantaina käytiin dognappaamassa Cello ja Totski. Me testaillaan sopivaa laumakokoa hoitokoirilla. Totski oli yksinään niin kiltti ja helppo. Yhdessä Cellon kanssa, se onkin korvattomampi. Ehkä mä nyt uskon Kipan puheita siitä että ne yhdessä keksii kaikkea. Varsinkin kun aamulla tää kaksikko lähti pihasta. No joo, ehkä syy oli siinä, että portti oli jääny auki. Mulla kun tytöt ei mee siitä ilman lupaa, niin joskus se unohtuu.
Tosi nopeasti pojat kotiutui. Totski nyt oli heti kun kotonaan. Se oli oikeasti tosi suloinen esitellessään Cellolle paikkoja. Ja vähemmän suloinen, kiitäessään korvattomana metsässä ihan vaan koska se muka tiesi minne mennään. Ja todellakaan ei sit taatusti menty sitä reittiä. Ollaankin nyt samoiltu eri reittejä mettässä ihan vaan sen vuoksi, että kukaan ei tiedä minne mennään. Mikä muuten johtaa eksymiseen. Onneksi on pieni metsä.
Tilasin vähän aikaa sitten Clean Runilta "Ready treat"-nimisen laitteen. Se tuli maanantaina, mutta koska en muista katsoa ihan joka päivä postia, huomasin sen vasta keskiviikkona. Olihan pakko heti kokeilla. Amanda ensin säikähti aukeavaa luukkua, mutta muista koirista se oli ihan hauska. Cello ja Totoro ei ihan liitä sitä palkaksi. Tilasin laitteen siksi, että en palkkaisi Pilaa väärästä suorituksesta. Pila tajuskin heti laitteen idean ja myös osoitti, että se on ihan hyödyllinen. Otettiin sen (ja myös kaikkien muiden ländereitten) kanssa kontaktitreeniä kontaktikapistuksen puolikkaalla. Pila säntäs pysähtymättä laitteen luo. Mutta ei saanutkaan namia.. Sit se teki hienoja pysöhtymisiä ja pääsin palkkaamaan. Nyt vaan pitää keksiä missä kaikessa voin laitetta hyödyntää.
Pientä puuhastelua lukuunottamatta ei tällä viikolla oo treenattu. Kontaktiasentoa otettiin sisällä ja ulkona sit pari toistoa kepeille. Tytöille otettiin putken ja hypyn kautta ja pojille sit otettiin hyppy ja putki erikseen. (Pila meni muutaman kerran kepit ilman verkkoja!!) Mulla oli viisi treenattavaa mikä oli aika hauskaa. Ulkona ei suuria viittiny ottaa, koska siellä tulee heti pimeä ja on niin kylmä, ettei oikein voi suurempia tehdä. Kaikki viisi meni noin vartissa koko harjoituksen läpi ja sit mentiin jo jäähdyttelylenkille. Maakin on lumen peitossa, niin ei oo edes mikään paras alusta. Hallilta voisi toki varata aikaa, mutta sinne saa ottaa vain tytöt ja sitten on kaikki kyytien miettimiset. Mistä pääsen taas mietteeseen kuinka kätevä ois taito ajaa ja auto.
Piupaulla on sunnuntaina treenit, jonne toivon mukaan päästään. Viime viikon treenit sain jotenkuten piirrettyä. Ne on vähän sinne päin. Rata yksi (Hyppytekniikka-harjoitus, jossa mentiin neljän hypyn kautta putkeen ja putken jälkeiseltä hypyltä palkka.) Rata kaksi (Ohjausharjoitus, jossa ei saatu 6 hyppyä millään mukaan. En osannu ohjata Pilaa sille ja sit me jäätiin takkuamaan palkkaamisen kanssa kun Pila varasti suoraan palkalle jos sen jätti 6 hypyn taakse.) Mentaalivalmennuksen treenipäiväkirja ratapiirroksineen on vaikee.
Valmennuksen toiselta osalta tultuani voin sanoa, että todella hyödyllinen kurssi mulle. Nyt on hyvä ja osaava mieli. Tän vuoden kisat tosin taitaa olla nyt kisattu, mutta ensi vuotta odotellessa. Opin paljon itsestäni ja muutamia todella hyviä ja hyödyllisiä juttuja tuli, jota täytyy alkaa työstää omaan elämään. Ja mun rasvaprosentti oli tosi pieni, mikä oli iloinen uutinen :D
1 kommentti:
asuuko pila sun luona ihan vakituisesti?
Lähetä kommentti