Pihatreenit: pitkästä aikaa

Eipä olla kesällä juurikaan treenattu pihalla. Milloin ruoho on ollut liian pitkää, milloin on ollut liian kuuma. No iltaviikon tiistain kunniaksi pitkästä aikaa treenattiin. Kaikille koirille irtoamista, Anne-Marin ja lauantaisen kisaradan innoittamana. Svingi irtosi länderileirin treenissä tosi hienosti loppusuoralle ja puomille, ja haluan nyt omienkin oppivan tuollaisen. Lisäksi oltiin ihan pulassa kolmannella radalla, kun Pila ei irronnut putken jälkeiselle hypylle ollessaan paljon mua edellä. 

Otin kolme hyppyä viiden metrin väleillä. Aloitin ekan hypyn takaa. Kuppiin hypyn taakse nami ja ekana kokeiluun Kuje. Kuje meni hypyn ohi.. 0_o Lopulta sain sen matalalla rimalla ja hyppy-käskyllä yli. Seuraavaksi Ama, joka meni ali. O_o Siis mitäh! Tuplarimalla meni lopulta yli. Jos mulla oli mukana liike, meni hypyn hienosti, mutta paikoillaan seisten vaan alitti. Ens viikolla on hieroja-aika, jos alitus johtuisi jumista. Pilalla en uskaltanut edes kokeilla ilman tuplarimaa, mutta kun se toimi niin otin alemman pois ja meni hienosti silläkin. Tapa meni myös, mutta sillä ei ollut rimaa ollenkaan. 

Loppujen lopuksi Kuje meni vain yhden hypyn, Amanda kaksi ja vain Pila pääsi onnistuneesti kaikki kolme. On ehkä syytä harjoitella enemmänkin. Kujeella otin kerran kontaktin ja Tapa sai mennä putkeen ja naksuiltiin kontaktin paikkaa. 

Tapsu on aika hauska otus. Se joutui myös opiskelemaan hihnassa omaa vuoroaan odottelua, sillä aita ei sitä pitele. Kun lähdetään lenkille, Tapa odottaa kiltisti lupaa tulla portista, mutta noin muuten sen mielestä on ihan okei mennä aidan läpi. Sitten se saa kentän puolella hepuleita ja kiitää ympäriinsä päättömänä.

Jos opetellaan jotain Tapa keskittyy kiltisti tekemään, vaikka mitään valaistumista ei monissa jutuissa voi sanoa tulleen. Kontaktin paikka on sille mysteeri. Putkeen menee säkällä. Ja jopa ruokakupin odottamiseen se ei ole yhdistänyt seisomista siitä huolimatta, että sitä jokaisen ruokakupillisen kanssa treenataan. Vapautus-käskykään ei sille ole selvinnyt. Suurin osa treenaamisesta on sitä, että me tapitetaan toisiamme ja mietitään, että mitäs nyt.

Kyse ei ole siitä, etteikö Tapa olisi fiksu. Lenkeillä se on oppinut kiipeilemään kivien päälle, koska niiltä saa nameja ja nopeasti se myös keksi, että keittiön tuoli on samanlainen namipaikka. Sitkeäkin Tapa on. Se jaksaa joka välissä tarjota istumista. Me ei vaan olla vielä yhdessä opettelun kanssa samalla kartalla. Mutta eipä me nyt niin paljon ole harjoiteltukaan. Lelulla yhdessä leikkimistäkin pitäisi harjoitella enemmän. Tapa on niin ahne, että namit on kauhean helppoja, mutta leluilla ei ole tullut opetettua vielä mitään.



Tässä vaiheessa meillä ei kovin kummoisia oppimistavoitteitakaan ole. Näyttelykäyttäytymistä harjoitellaan seisomista, pöydällä oloa, hampaiden katsomista, hihnassa liikkumista. Tapa ravaa luontaisesti hyvin, siihen ei olla juurikaan panostettu. Seisoessa se usein on ihan köyryselkäinen, mutta korkeammilla pinnoilla se sentään usein tarjoaa seisomista istumisen sijaan, että edetään tässä asiassa. Agilityn saralla opettelun aiheita on luoksetulo, vapautus-käsky, lelulla palkkautuminen, putki, paikoillaan pysyminen ja kontaktin alastulopaikka. Jossain vaiheessa liitetään mukaan puiden ja siivekkeiden kierrot ja ohjauskuviot. Mitään treenisuunnitelmaa ei vielä ole. Eipä tälle kaudelle ole vielä muillekaan suunnitelmia.

Pihatreenien suhteen suunnitelmia on oikeastaan vain itse pihan suhteen. Kaivurimiehen pitäisi tulla kaivelemaan piha auki tässä viikonlopun tai ens viikon aikana. Alunperin sovittuna oli viikonloppu, mutta se ehkä siirtyy ensi viikolle. Mies kaatoi jo ylimääräisiä puita pihasta, siitä mihin kenttä suurenee. Pohjasora on jo vissiin tilattu, päällyshiekkaa ei tietääkseni ja joku kangaskin pitäisi metsästää rautakaupasta. Samaan syssyyn pitäisi kaivaa sähköjä varten maakaapeli tai jotain. En malta odottaa, että piha olisi valmis :)