Kolikkokorva

Tapsulainen kasvaa ja vanhenee. Korvat senkun höröttää. Ne on olleet enemmän vähemmän teipissä alusta asti, mutta höröttävät yhä vaan. Tällä kertaa ajateltiin kokeilla vaihteen vuoksi laittaa kolikot painoiksi. Vähän epäilen, ettei niistä silti ikinä kovin kummoisia tule. Vaan yritetään nyt kummiskin.

Amalla on isot ja raskaat korvat. Vaikka ne on oikein asettuneet, Ama pitää niitä puolet ajasta ihan miten sattuu. Kujeen korviakin teippailtiin ahkerasti, mutta ne on silti vähän höröt. Kuiskiksen korvat on aikalailla samassa asennossa kuten on myös Pilalla, niillä ei ole tuhatta asentoa, pari vain. Piun korvia yritettiin teipata, mutta siitä ei tullut mitään. Onneksi ne asettuivat ihan itsestäänkin hienosti. Tapan korvat on kuin Amalla, viisi miljoonaa eri asentoa ja kuin Kujeella, teipissä ja höröttää.

Meillä on laumassa kolme pikkusinttiä ja Amanda. En tiedä johtuuko siitä, että pojat on kylässä, mutta Tapa näyttää tosi pieneltä yhä vaan. Se on aikalailla Kujeen ja Pilan korkuinen, mutta on silti aika kääpiö. Juoksuja ei vielä ole näkynyt, joten voihan se vielä kasvaa. Pikkaisen kuitenkin epäilen senkin jäävän ihan rotumääritelmän alarajalle.

Tapalla on tällä hetkellä murkkuikä ja se on aika rasittava. Kaikki on yhtäkkiä ihan hirveetä kamalaa ja toisessa hetkessä kaikki on hyvin ja mitään koskaan säikkymisestä kuullutkaan. Toisaalta se on tosi ihana, ahne leluntappaja, joka leikkii vieraidenkin kanssa innolla. Välillä se on niin makee ja osaa kaiken, ja toisessa hetkessä sillä ei ole korvia ollenkaan. Murkkuudesta huolimatta Tapa on aina iloisella tuulella.