Sunnuntaina Leelan tultua kotiin kokoonnuimme "olohuoneeseen" telkkarin ääreen. Me majoittauduimme Muiskun kanssa "sohvalle" katsomaan telkkaria ja koirat valloittivat lattian. Amanda ja Leela olivat leikkisällä tuulella.
Amanda aloitti leikkimisen puremalla Onnia korviin ja tekemällä hyökkäyksiä. Kohta se sai Onnin innostumaan ja ähinä täytti olohuoneen. Leela oli makoillut tyynyllä sängyn/sohvan vieressä ja se ryntäsi katsomaan mitä toiset tekevät. Onni ja Amanda jatkoivat kaksin leikkiään, mutta Leela halusi mukaan. Se tunki kaksikon väliin ja potki välillä toista välillä toista päähän takatassuillaan. Kaksikko ei välittänyt sen touhuista vaan jatkoi omaa vääntämistään. Leela ei ole tunnettu siitä, että se luovuttaa vaan neiti jatkoi väliin tuntemista niin kauan, että lopulta Amandan kiinnitti siihen huomiota.
Hetken päästä leikki oli muuttunut Amandan ja Leelan väliseksi ja Onni siirtyi sivummalla järsimään luuta. Ähistyään ja potkiskeltuaan hetken tytöt kävivät hakemassa lelun ja siirtyivät vetoleikkiin. Amanda oli paljon voimakkaampi ja sai helposti lelun kiskaistua Leelan suusta. Amanda ravisteli lelua raivokkaasti ja ojensi lelun takaisin niin, että Leela saattoi jatkaa vetämistä.
Leikki alkoi kyllästyttää Leelaa ja se päättti muuttaa leikin takaa-ajoksi. Se säntäili Amandan ympärillä, kunnes tämä innostui ja tytöt juoksivat olohuoneesta minun huoneeseeni, pomppivat hetken sängyllä ja säntäsivät olohuoneeseen nojatuolin alle.
Tarkkaillessamme koirien touhuja mietimme Muiskun kanssa miten joku ihminen voi olla sitä mieltä, että koira ei ole onnellinen leikkiessään lajitoverinsa kanssa. Vaikka Onni aika pian lopetti peuhaamisen ja siirtyi luun syömiseen. Sekin selvästi halusi olla mukana touhussa. Se siirtyi syömään luuta mahdollisimman lähelle tyttöjä.
Tämän leikin talletan mieleeni yhtänä ihanana hetkenä ja toivon muistavani koirien riemun vielä kauan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti