Amanda on sijoituskoira eli se tekee yhden pentueen Kipalle ja siirtyy sitten minun omistukseeni. Halusin sijoituskoiran, koska kasvatusasiat kiehtovat minua, mutta en ollut mitenkään valmis itse kasvattamaan. Chilin pentueen myötä sain tutustua synnytykseen ja pentujen kasvuu, ja nyt Amandan kanssa pääsin kokemaan ihan astutuksenkin. Ystävällistä Amalta odottaa lauantaihin, että pääsen paikalle näkemään tilanteen.
Kiehtovaa hommaa tuo kasvattaminen. Länderien kanssa ei mitenkään kauhean helppoa. Jo pelkästään uroksen etsiminen näin pienestä rodusta on työn ja tuskan takana. Joutuu miettimään sairaustaustat, sukusiitokset, luonteet ja kaiken muun mahdollisen. Oli ihan kiva itsekin pohtia erilaisia mahdollisuuksia. Tosin se oli myös äärimmäisen masentavaa kun näki kuinka vähän vaihtoehtoja sitä lopulta on. Amandan sulhoksi valittiin Cello. Yhdistelmän kaikkein huonoin puoli on, että mun tekee ihan järkyttävän paljon mieli ottaa siitä pentu ja se nyt ei kerta kaikkiaan ole mahdollista. Voi miten äärimmäisen epäreilua.
Amanda tosiaan oli viikon verran Kujeen kanssa Kipan luona juoksu/seksilomalla. Lauantaina mentiin (Hellusen uuden matkailuvaunun kera) vaihtamaan Totoro Kujeeseen ja pohtimaan, että ottaako Amanda mukaan vai jättää vielä muutamaksi päiväksi. Amanda oli vissiin mua odotellut paikalle saapuvaksi. Sanoin sille, että haluaisin astutuksen nähdä ja niinhän siinä kävi, että ne Cellon kanssa napsahti nalkkiin vasta kun mä olin paikalla pällistelemässä. Sain kunnian rapsutella Amaa ja odotella sen parisen kymmentä minuuttia ennen kuin koirat irtosivat. Cello-reppana, kun on Amandaa matalampi, sai odotellessa pitää kenkiä takajalkojen alla.
Nyt sit odotellaan. Olen jo silitellyt Amandan masua ja kysynyt, että kasvaako siellä mitään. Minkäänlaista vastausta ei ole kuulunut. Eipä tässä auta ku odotella ultraa ja katsella kasvaako maha.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti