Kolmosten rata näytti suurinpiirtein tältä:
Hyvin suurpiirteisesti kuvattuna. Tosin en ole varma oliko toi yksi hyppy kahteen kertaan vai tultiinko A:n jälkeen eri hypylle. Hmm...
Ama starttasi ekana ja Kuje oli luokan päättävä koira. Hyvin ehdin molempien kanssa juosta. Mun tavoitteena oli, ettei oma pää hajoaisi heti lähdössä. Ja se ei hajonnutkaan. Päästiin puomille asti ennen kuin pää pirstoutui ilmaan ja hukkasin itseni. Itse virhe tapahtui vasta keinulla, kun mun takaaleikkaus epäonnistui ja Ama kääntyi keinulla ympäri. Mulla katosin viimeinenkin punainen lanka, mutta se mikä on uskomattominta on, että vaikka tän jälkeen tullut pyörityskuvio ei lähtenyt yhtään sinnepäinkään mitä suunnittelin, niin onnistuin huiskimaan Aman oikeille esteille ja pystyin jopa vaihtamaan taktiikkaa lennosta, mikä on järkyttävä edistysaskel. Yliaikaa meille tuli jonkun verran, mutta kuulemma ilman keinusählinkiä oltais saatettu ehtiäkin ihanneaikaan. Se mistä oon ihan sika-tyytyväinen on Aman kepit jotka meni virheettä. Ne oli hitaat, mutta tuollaisesta kulmasta hyvät.
Kaikkineen ihan siedettävä rata mun osaltani. Vähän harmittaa ettei pää pysy kasassa, mutta osasin epäillä, että tauon jälkeen mulle käy niin. Rata oli mukava. Se tuntui helpolta, mutta niin vaan siellä oli ansoja joita en tajunnut tutustuessa. Aman ohjaaminen oli mulle luontevampaa kuin Kujeen, vaikka Kujeen kanssa mun pää pysyi paremmin kasassa.
Kujeen kanssa hyllytettiin heti kolmannella esteellä kun se luikahti putken väärään päähän. Tai siis mä huiskautin sen sinne kun jäin varmistelemaan tokaa hyppyä ja käsi osoitti suoraan sinne putken väärään päähän. Seuraavaksi huiskautin sen keppien tokaan väliin, mutta kun saatiin kepit aloitettua oikein niin loppu rata oli sujuvaa. Kuje meni ihan kivalla asenteella. Ei se niin innoissaan ollu piirimestaruusradalla, mutta ei jääny minnekään löysäilemään. Vaikka musta tuntui etten osaa ohjata Kujetta, niin nättiä rataa se teki ja pyörityskuvio oli paljon parempi kuin Aman kanssa.
Näillä eväillä on hyvä lähteä ensi viikonloppuna kisaileen Ouluun. Jospa paineet ois siellä pienemmät, kun on taas yksi rata alla. Mä toivoisin että ois joku lääke kisajännitykseen... Mutta ehkä siihen ei auta kuin kisaaminen ja kokemus. Ehkä kenties joku päivä mulla kestää pää koko radan verran.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti