Viikon liitoja

Viime viikko on ollut agitreenejä tulvillaan. Tiistaina Pilan treenit, jossa Ama pääsi harjoittelemaan keinulle kiertämistä. Torstaina Aman treenit, jossa Pilakin pääsi harjoittelemaan. Perjantaina koulutusryhmäni oli niin pieni, että Pilakin pääsi harkkailemaan. Lauantaina ja sunnuntaina vedin ylimääräisen treenin. Niin ja väliaikana on rakennettu omalle pihalle hyppyjä. Maalattu on vasta kaksi, ja niistä puuttuu kaikista rimankannattimet, joita ei ole vielä tilattukaan. Ams ja Kuiku on pitkästä aikaa ilmoitettu kisaamaan. Tarkoitus ois ilmoilla vielä Ouluun loppukuun kisoihin.

Ama on suunnattoman ihastunut siitä, että se pääsi vihdoin treenailemaan. Torstaina se sai ihan oikeasti treenata, eikä vaan ottaa jotain pientä kontaktille pysähtymistä. Ratapätkä oli ihan hauska, vaikka mun ajoituksen viilaaminen oli taas aika tuskaista. Pohdiskeltiin myös miksi aina haluan tunkea takanaleikkaamisia sellaisiin kohtiin missä ne ei toimi ja missä voisi sen sijaan suosia persjättöä. Mitä järkeä on yrittää leikata takana jos on jo valmiiksi koiran edellä ja joutuu vain odottelemaan? Lisäksi mulla on valitettava taipumus olla ajattelematta radalla tai rataan tutustuessa.



Torstainen ripitys tuli ihan aiheesta. Paitsi että mun on opeteltava viilaamaan ajoitukseni oikea-aikaisuutta, on harjoiteltava myös ajattelemaan mitä siellä radalla on järkevää tehdä. Mitä aion tehdä, miksi aion tehdä, mitä kaikkea pitää ottaa huomioon... Olen mielestäni kehittynyt radanlukemisessa ja katson nykyisin esteiden sijoittelua eri tavoin kuin ennen. Silti sain sekä tiistaina että torstaina torut siitä mihin jätin koiran lähdössä. Kuvittelin katsoneeni paikan, mutta niin vain jäi asioita huomioimatta. Paljon olisi opittavaa, eikä mitenkään helppoja juttuja.

Huomiona tuli myös asioita mitä koirien pitäisi oppia. Pilan kontaktit luonnollisesti ovat vielä varsin keskeneräiset, mutta niin ovat Amandankin (ja erityisesti Kujeen). Pila osaa suurinpiirtein pysähtyä puomille kun juoksen ohi, mutta nyt pitäisi alkaa opetella sitä, että jäänkin taakse ja se silti juoksisi puomin loppuun. Otettiinkin muutama toisto namikupin kanssa. Ei muuten pysähtynyt, söi vaan namin ja pomppasi katsomaan minne jäin kuppaamaan. Pila on myös ihastunut siihen, että se menee kontaktille ja vääntää itsensä 2on-2off-asentoon, ylösmenolle. Se tietää asennon, mutta ei ole yhdistänyt sitä mitenkään erityisesti koko esteen suorittamiseen. Että viilattavaa riittää.

Piun kanssa keinulle otettiin tälläkin viikolla muutama toisto. Mikään varma este se ei ole, vaikka Pila sen suorittaakin. Pitäisi varmaan harjoitella sitä apuohjaajan kanssa. Samoin A:lle pitäisi saada harjoituksia apuohjaajan kanssa. Ja kepitkin oli tarkoitus kokeilla hihnassa, mutta se unohtui. Verkkokepit ei juur ole edistynyt, mutta kuinka ne eteniskään kun ei olla harjoiteltu. Niin paljon on kaikkea opeteltavaa.

Viime viikko meni pääsiassa agin parissa. Oikeassa elämässä ei suurempia tapahtunut. Nyt alkoi viimeiset päivät ennen lomaa. Perjantaina eka loma päivä. Hurraa!!!