Amandalle sert-A

Lauantai oli pitkä päivä. Ensin käytiin Kipalassa palauttamassa Totski. Heddan juoksut ei vieläkään oo alkanu ja vaikka mieli ois tehny, niin eihän sitä voi juoksuhoitolaista loputtomasti lainata. Nyt on ihan tyhjä paikka sängyssä, siinä missä Totski tapas nukkua ja viime yönä oli tosi kylmä kun ei ollut lämmittäjää.

Musta on kauheen kiva kisata Oulussa, koska mä pystyn porukoilla rentoutumaan paremmin kuin kotona. Kipala vaikuttaa samalla lailla. Siellä vaan on niin kotoisaa. Ja samalla saa länderiterapiaa. Mä oisin tällä kertaa voinu varastaa Fridan, joka oli ihana sylikoira. Se oli ihan poikki ku oltiin siellä, koska on kuulemma välillä riiviö. Nyt Frida nukkui iloisesti sylissä ja välillä suukotteli.

Turkuun suunnatessa mieli synkkeni. En osaa, en halua, miksi piti ilmoittautua? Ai niin sen mentaalivalmennuksen vuoksi. Tuomarinakin Savikon Seppo, joka teki Ouluun niin vaikeita ratoja, että en yhtään osannu ohjata. Eli tosi valoisin mielin kisapaikalle. Ehdittiin paikalle kun minit oli kisaamassa sitä meidän ekaa rataa ja hyllyjä näkyi paljon. Siinä mielessä ihana tuomari, että ratapiirrokset oli etukäteen nähtävissä. Se synkensi vaan lisää mun mieltä kun aattelin, että mitään en osaa ja tuossakin Ama vaan valuu jonnekin.

Koiria lämmitellessä pohdiskelin rataa ja miten sitä ohjais. Siinä vaiheessa tajusin, että ei muuten keppejä ollu radalla ollenkaan. Ja tosiaan yhdelläkään radalla ei ollu keppejä. Se pikkaisen piristi mieltä. Rataantutuessa keksin miten yhden hyppykuvion voinkin ohjata toiselta puolelta ja alkoi tuntua, että ehkä sitä voi selvitä hengissä. Ja onneksi paikalla oli ihania läntsyihmisiä piristämässä.



Ekan radan toinen este oli puomi, jonka Amanda kielsi. Siitä meille vitonen ja loppuviimein myös yliaikaa. Ohjaus mulla pysyi jotenkuten kasassa, mielestäni parhaiten näistä kolmesta radasta. Keinu oli toiseksi viimeinen este ja sitä jännäsin puomin kiletämisen jälkeen, mutta Ama meni sen hyvin. Olin maalissa niin iloinen, että keinu suju ja hengissä selvittiin. Vähän semmoinen henkinen nolla tosta kiellosta huolimatta.




Toisella radalla keinu oli toka este ja toiseksi viimeinen oli puomi. Puomin alla oli typerästi putki, enkä päässy siis juoksemaan ihan vierestä. Koko radan vaan mietin, että puomi pitää tehdä. Rata oli aika kauhee, hirveetä kaahotusta ja Ama sinkoili ja valui. Jossain vaiheessa unohdin radankin. Sarjaesteellä Amanda meni ekan hypyn tosi pitkäksi ja sit mulle tuli musta aukko. Sain sen B-hypyn yli oikein, mutta olin ihan väärinpäin enkä muistanu aluksi, että mikä este piti seuraavaksi suorittaa. Muistin vaan sen ettei se oo pituus. Ihmeellisesti Ams vaan meni oikein 9 putkeen. Ennen puomiakin Ama valui tosi kauas ja osui hädintuskin ylösmenokontaktille. Mutta se meni puomille, eikä hypänny pois vaikka koukkasin putken ohi. Siinä vaiheessa kun ohitin putken oli niin voittajafiilis kun Ama pysyi siellä puomilla, että en enää välittäny osuuko kontaktille tai hyppääkö edes viimestä hyppyä. Ja tälläsellä kauheella kaahotuksella tultiin neljänneksi ja saatiin eka serti. En uskoisi, jossei mulle ois serti-ruusuketta törkätty käteen. Tuomarillekin sanoin, että tää on kauhee järkytys.




Ei mulla sitten hermot enää kolmannelle radalle riittäny, vaikka rata vaikutti mun mielestä kaikkein kivoimmalta. Muurilla en tajunnu jarruttaa ja Ama valui jonnekin ulkoavaruuteen asti. Ihmeen kaupalla se ohitti hypyn, mutta luki sit mun kyykkäilystä seuraavaksi esteeksi A:n. Tässä vaiheessa mun ois pitäny antaa sen mennä A ja jatkaa tyynenä eteenpäin, mutta sen sijaan käskin Aman pois A:lta ja törkkäsin putkeen. Ei enää olla mahdollisuutta saada ohjausta kasaan ja Ama selvästi tiesi, että joku meni pieleen. Onneksi saatiin vähän iloa peliin kaarteella putkesta hypyn ja okserin kautta keinulle, joten keinulle olikin sit hyvä lopettaa ja kehuu ja hihkua kuinka hienosti meni.

Että semmoiset kisat. Nyt meillä ois kaksi nollaa ensi kesän SM-kisoja varten. Enää puuttuu monta ja tuplakin. En tiedä miten saan tehty kahta nolla peräkkäin kun mun hermot aina kosahtaa ja tähän asti seuraava rata (tai monta sen jälkeen) on hylly. No siinäpä pohdittavaa. Nyt nautiskellaan kummiskin tästä :D