Eilen oltiin taas Päivin yksärillä V:n kanssa. Koska Pila on tauolla, vain Kuje ja Ama treenas. Pitkästä aikaa näin Kujeen menoa ja jopa ohjasin sitä itsekin. Olipas erilainen ohjattava. Ilmankos mulla menee ajatukset ihan solmuun silloin kun yritin vaihdella Amaa ja Kujetta. Kuje ei irronnut minnekään ja varsinkaan putkiin. Näin ihan selkeästi, että se katsoi putkeen, mutta kun käänsin juoksulinjan seuraavalle esteelle, niin Kuje kääntyikin mukana. Samassa kohdassa Ama irtos putkeen helposti ja niin olisi myös Pila tehnyt. Kujeelle tuli muutamia hyviä vinkkejä treenattavaksi. Sen kanssa pitää myös paukutella keinua sillä se on todella toivoton tässä vaiheessa. Mukavaa oli päästä Kujeenkin ohjaksiin välillä, vaikka V:n kanssa se meni nopeammin mun mielestä.
Amsin treenit meni hienosti. Musta tuntui että me melkein osattiin jotain :D Käännöksissä en vieläkään meinaa malttaa ohjata rauhallisesti. Mutta muutamalla muistuttelulla saatiin niitä paremmin kohdalleen. Me oltiin niin hyviä, että saatiin loppuun tehdä vielä erilainen lopetuspätkä, jossa harjotieltiin lisää kääntymistä. Ällistyttävää, että Amandaa sai käskyttää tässä-käskyllä jo ennen hyppyä, jos halusi sen kääntyvän hypyn tiukasti. Olisin luullut, että sellainen auheuttaa meillä kiellon, mutta ei, Ama oli jo lukinnut hypyn. Saatiin tää tehtyä jopa vauhdin kanssa.
Mun miniläppäri on yhä huollossa :/ Ratapiirros jää siis uupumaan. Piirsin sen kyllä paperille, jos lohduttaa...
Päivi oli laittanut meille matalan keinun, koska kaikilla ländereillä on nyt keinuongelmaa. Kuje ei meinannut mennä sitäkään, Amanda oli aavistuksen varmempi. Mä vapautin Aman puomilta ainakin kerran väärästä kohdasta. Hienoa, että tajusin sen jo tänään... Palkkasin sentään kerran oikeasta kohdasta.
Radalla kepeille oli suunniteltu lähetystä. (Mikä ei ekalla kierroksella ohjatessa tullut edes mieleenikään.) Amanda meni sinne lähetykselläkin. Se vaan ei ekalla kerralla pujotellut loppuun asti ja meni sitten aika epävarmaksi. Pari kertaa palkattiin ekaan väliin. Saatiin sitten tehtyä lähetys radan osanakin. Suurin vaikeus oli mulla muistaa hakea Ama putkelta. Mä olin nii'in iloinen, että epävarmuuden jälkeen onnistuttiin nostaan Aman pujottelu siedettäväksi. Vuosi sitten ei olisi onnistunut.
Kaikkineen ihan älyttömän positiiviset ja rennot treenit. Antoi pikkaisen itsevarmuutta mullekin. Käännöksiä pitää nyt makustella niin Aman kuin Kujeen kanssa. Joskos mahtuis olohuoneessa yhden hyoyn kanssa muutaman kerran palkkaileen. Pitänee kokeilla.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti