MyDogDNA Pilot test

Käytiin aamusta ottamassa poskisolunäytteet Oivassa. Tapa, Pila ja Kuje osallistuvat MyDogDNA Pilottitestiin. Koirien mielestä ei ollut yhtään kivaa, että harjailtiin poskia, mutta ne tykkäsivät kyllä kun pääsivät sen jälkeen treenaamaan agilitya. Olihan pakko hyödyntää kun kerran valmiiksi Pirkkalassa.

Tapa


Pila



Kuje


Tässä kuva myös Amandasta, vaikkei se osallistunutkaan. 
Amanda




Ja pitäähän Camonkin päästä esitteleen hieno seisonta :)

Silmälääkäri

Hyvä päivä lääkärissä :)

Ama: terveet silmät ja polvet 0/0, ei ollut merkkiäkään lasiaisvuodosta tai verenpurkaumasta
Kuje: terveet silmät, oikeassa näkyi joku iiriskysta, joita tulee ja menee sivulöydöksinä, ei näkynyt ylimääräisiä ripsiä mitä edellisillä kerralla oli, pienet kyynelaukot, terveet polvet 0/0, joskin oikea on vissiin saanu jonku iskun, koska oli hiukan paksumpi kuin toinen
Pila: terveet silmät, yksi kyynelkanava puuttuu vasemmalta alhaalta
Tapa: terveet silmät

Luustohässäkkä

Pila kävi virallisissa lonkka-, kyynär- ja polvitarkastuksissa 19.12.2010. Samalla kuvattiin myös epävirallisesti selkä. Pilahan mursi pikkupentuna niskansa ja halusin ennen pentujen tekoa tarkistuttaa, ettei varmasti mikään ole vialla.

Polvet tutkittiin käsin ja nollaahan ne oli molemmat. Lonkat ja kyynärät näyttivät terveiltä nekin. Selkä olikin sitten yllätys. Niskassa ei näkynyt mitään vaan se oli kunnossa, mutta selästä löytyi lääkärin sanojen mukaan spondyloosin alku.



Se oli aika shokki. Sitten tulikin heti eteen ihmettelyn aihe, että mites Pilan jalostuskäyttö, kun se on sijoituskoira. Ensimmäisen lääkärin mielipide oli, ettei välttämättä haittaa jalostusta, eikä välttämättä muutenkaan vaikuta elämään. Toiselta lääkäriltä kysyin vielä tarkempaa mielipidettä harrastuspuolesta, tuli suositus kuvauttaa vuosittain, että näkee muuttuuko luupiikki sillottumaksi ja fyssarin kanssa kannattaa katsoa huoltoväliä ja venyttelyjä. Oli aika helpottava keskustelu ja tuli sellainen olo, ettei nyt ole pakko agin suhteen heittää toivoa vaan voidaan jatkaa Pilalle rakasta harrastusta kunhan pidetään lihashuollosta vieläkin tarkempi huoli ja tarkkaillaan muutenkin koiraa.

Jalostuksen kannalta sitten lähti ihmettelyjä länderiyhdistyksen kasvatuskollegion suuntaan ja sitä kautta Pilan selkäkuvat meni lopulta Anu Lappalaisen (joka on Kennelliiton
jalostustieteellisen toimikunnan luustoasiantuntija) arvioitavaksi. Miljoonat kiitokset Viiville, joka hoksasi sinnepäin olla yhteydessä! Sieltä tuli puoltava lausunto jalostuskäyttöön ja suositus kuvauttaa parin kolmen vuoden päästä uudestaan. Luupiikki on voinut tulla mistä vaan ja voi jäädä ihan tuollaiseksi yksittäiseksi. Oli todella helpottava maili.

Länderiväki on muutenkin aivan uskomatonta. Tuon Pilan kuvauksen jälkeen on kuvattu Pilan isä Totti ja veli Jermu, jotka molemmat kuvattiin terveiksi. Sen lisäksi vein itse Jipon kuvattavaksi ja senkin selkä oli täysin terve. Ja Pilan toinenkin veli on ilmeisesti vielä menossa luustokuviin, joten ihan mielettömän hienoa. Pilan emä Kuje on lonkka- ja kyynärkuvien yhteydessä aikoinaan kuvattu selältään terveeksi sekin.

Tänään viimein tuli tulokset Kennelliitolta ja Pilan lonkat lausuttiin A/A ja kyynärät 0/0. Kaikki kuvat on nähtävissä kansiossa: http://adeina.kuvat.fi/kuvat/Pila/Sisaiset/

Tutkitusti terveitä

Maanantaina kiidettiin V:n kanssa hakemassa joukko ländereitä eläinlääkärille. Ja aika tiukoille meni ehtiminen kun joku teki (uskomatonta kyllä) niin innokkaasti töitä, ettei muistanut lähteä ajoissa ja se en ollut minä. Amandalle ja Kujeelle oli varattu silmäpeilaus, Kujeelle lisäksi hampaiden puhdistus ja viralliset kuvat sekä Pila tuli siinä sivussa kuvauttaan niskansa. Vaikka alunperin ajatus taisi olla että Pila pitäis kuvata ja tytöille keksin sit kaikkee kivaa siihen lisäksi.

Ekaksi peilattiin Ama ja Kuje. Pila odotteli sillä aikaa autossa. Tytöt näytti niin parhaat puolensa. Ama tutisi ku haavanlehti ja ei ois millään halunnu pysyä paikoillaan kun silmätippoja laitettiin. Kuje taas kyllästyi ihan heti odottamiseen ja piipitti, purisi ja teki kaikkensa saadakseen vähän huomiota. Ois vissiin pitäny opettaa se odotteleen muutenkin ku häkissä. En tiedä kumpi oli kamalampi. Olin varma, että ne on vielä kamalampi itse peilauksessa, mutta Ama yllätti mut olemalla ihan supernätisti. Vielä suurempi yllätys oli kuulla että lasiaisvuoto on joko kadonnut mystisesti, tai sitten sitä ei koskaan ole ollutkaan. Ja ihan samalla eläinlääkärillä käytiin vuosi sitten... Kujeen silmistä, jotka viimeksi oli ihan puhtaat, löytyi tällä kertaa pari ylimääräistä ripseä. Niistä tuskin kovin kummoista ongelmaa on kun ei tähän mennessä ole moista huomattu.

Vaihdettiin Ama Pilaan ja Kuje sai ainetta jonka tarkoitus oli nukuttaa se. Pila käyttäytyi niin hienosti. Se oli hyvin reipas ja odotteli kiltisti. Kuje jaksoi aineesta huolimatta hyrräillä pitkä aikaa, eikä ois millään malttanut nukkua. Kuvien ottaminen olikin melkoista temppuilua kun Kuiskis ois halunnut pois tylsältä pöydältä. Lopulta kaikki kuvat saatiin otettua ja Pilallekin tuikattiin jossain välissä piikki. Se sentään nukahti nätisti ja torkkui tyytyväisenä V:n vieressä penkillä. Kujeen luusto näytti hyvältä. Lonkat ja kyynärät lähti Kennelliittoon, mutta selkäkuvat saatii mukaan.

Eilen maksoin omakoirassa kuvat. Tosi nopeaa toimintaa. Ilmeisesti noin viikon päästä ois jo tieto, miltä ne sit arvostelijan mielestä näyttää. Eläinlääkäri arvioi A:ksi. Mua kaikkein eniten kiinnosti selkä, sillä ländereillä on jonkun verran selkäongelmia. Kujeen ranka oli hyvännäköinen ja terve. Sisäisesti kaunis koira. Polvet voisi jossain vaiheessa nekin tutkia. Itseasiassa polvien tutkiminen ois länderien kohdalla fiksumpaa kuin luustokuvaus. Kuje kun oli menossa hampaiden puhdistukseen, niin aattelin että voidaan samalla rauhotuksella kuvatakin. Nyt on mun uteliaisuus tyydytetty.

Kujeen lähtiessä hampaiden puhdistukseen, Pila pääsi vuorostaan kuvattavaksi. Niska on luutunut hyvin. Missään ei näkynyt luupiikkejä eikä muita ongelmia. Ihan vielä nikamat ei ole kasvaneet loppuun asti kun Pila on vielä niin nuori, mutta murtuma on voitettu. Ei sitä ihan turhaan sanota, ettei nuorta koiraa sovi hypyttää kauheesti. Aika hyvin näkyi ero Kujeen ja Pilan kuvien osalta. Pila on selkeästi vielä kasvava koira. Mutta kesällä voidaan pyrkiä treeniryhmään ja muutenkin viettää huoletonta eloa. Nyt voidaan ottaa matalilla hypyillä ohjausharjoituksia, putkeen menoja, kontaktikapituksella harjoitella kontaktille pysähtymistä ja muuta sellaista. Jee!

Jännitystä töissä ja kotona

En vielä kertaakaan ole ollut niin hermostunut kun tänään töissä. Mullahan ei ole ole ajokorttia tai minkäänlaista kokemustakaan moottoriajoneuvolla ajosta. Tänään olin työpaikalla trukkikoulutuksessa. Aamu meni ihan iloisesti koulutuksen ja yleisen vittuilun parissa, mutta siinä vaiheessa kun siirryttiin ulos räntäsateeseen, niin hyytyi tämän tytön hymy. Tulipa kommentti jos toinenkin siitä, ettei mua koskaan noin vakavalla naamalla ole nähtykään.

Loppujen lopuksi en onnistunut tappamaan ketään. En edes vahingoittamaan muita kuin muutamaa puulavaa joista ajorata oli koottu. Ei musta ihan tällä parin tunnin ajoharjoittelulla trukkikuskia tule, mutta oispa tuo huonomminkin voinut mennä. Päivä oli loppujen lopuksi ihan hauska, vaikka aika paljon aikaa meni hengitysharjoituksia tehdessä ja jalkojen vapinaa hillitessä.

Ihan hyvää palautetta sain. Niin ajamisesta kuin yleisestä asenteesta työpaikalla. Meillähän heitetään töissä aika paljon herjaa. (Tää oli kouluttajan kommentti yleisestä työilmapiiristä.) Mun mielestä naljailu on virkistävää. Jutut on välillä aika sovinistisia ja seksistisiä tai ihan puhdasta vittuilua, mutta ei sitä pahalla tarkoiteta. Oli ihan kiva, kautta rantain kuulla, että sovin jätkien mielestä joukon jatkoksi. Pitää nyt vaan toivoa, että siinä ei käy niin, etten osaa olla vittuilematta joka paikassa ja kaikille. Onnistuin kerran jopa saamaan kouluttajan hiljaiseksi ja se ei ookaan mikään pieni saavutus.

Töiden jälkeen sippasin kotona ihan täysin ja vedettiin koirien kanssa unta palloon pitkien päiväunien verran. Onnille lepo tekeekin hyvää, sillä se nilkutti sunnuntaina. Pelkäsin, että poika on murtanut varpaansa lauantaina agikentällä. Toinen etutassu oli sunnuntain ja maanantain ihan turvoksissa yhden varpaan kohdalta. Tänään turvotus on laskenut niin, että näkyi mikä tassua vaivaa. Siinä on naarmu, joka oli aikaisemmin peittynyt turvotuksen alle ja Onni on päässyt sitä nuolemaan sen verran, että on vähän punoittava. Tänään ei poika ole ontunut, joten eiköhän tassu tule kuntoon ihan vaan putsailulla ja levolla.

Kujeesta tuli nainen

Voihan nenä! Kuje sit pamautti juoksut. Kiva juttu. Mikä näitä läntsyjä vaivaa ku ne ei yhtään sitten osaa ajoittaa juoksuja??? Sanoin Kujeelle, että joko aloittaa edellisenä sunnuntaina, tai sitten odottaa pari viikkoa. Sen sijaan tuo päätti aloittaa ne nyt kun meillä olisi näyttelytreenit illalla. Oikea unelma-ajoitus....





... Siis sehän tarkoittaa myös, että Kuje jää tuollaiseksi jämäksi. O_o





... no ainakin se on selkeä medi...




... argh! Mun suunnitelmat meni kaikki uusiksi. Ärsyttävää! Missäköhän meillä kaikki juoksuhousutki on... Plääh!

Silmäpeilauksissa

Aamulla olin Onnin, Amandan ja Leelan kanssa silmäpeilauksessa. Leelallekin löytyi vihdoin ne kauan kaivatut paperit, että päästiin ylipäätään matkaan. Eläinlääkärissä oli oikeastaan tosi kivaa. Käytiin Hakametsän eläinlääkäriasemalla ja voin lämpimästi suositella sitä. Vähän jännitti miltä silmät näyttää. Sain itseasiassa katsoa monitorista miltä silmä oikeasti siinä peilauksessa näyttää. Kukaan koirista ei ollut sairas. Amanda ja Onni saivat täysin puhtaat paperit ja Leelan silmissä oli jotain vaarattomia pigmenttitäpliä, jotka eivät sen elämään tai näköön tule missään vaiheessa vaikuttamaan. Huojentava tulos :) Amanda sai samalla rokotukset ja koko porukka lahjottiin vielä lopuksi namein. Oli niin mukavaa ja rentoa, että jäi tosi hyvä mieli.