Päivän päätös, pääkuvat

Mun yövuoroni taasen. No eipä voi sanoa, että harmittaisi. Ainoa jota tilanne harmittaa on Ama, jolle ei täksi yöksi ole seuraa ollenkaan. Vaan eiköhän se taas piristy kun ensiviikolla päästään starttailemaan yhteensä neljästi.


(Kuvassa: Jäärä)

Lapsoset on suloisia ja alkaa liikkumaan vikkelämmin. Kujetta harmittaa etteivät ne millään malttaisi pysyä sen mahan suojissa tai pään alla. Nyt pentuset matkaa jo pesästä lattialle asti. Tosin mikäli Kuiskis ehtii väliin niin kukaan ei matkaile minnekään.


(Kuvassa: Jippo)

Saas nähdä kuinka hauskat fiilikset pentuhuoneessa on kun pennut vilkastuu. Varsinkin jos Kuje päättäväisesti on sitä mieltä, että niiden ei sopis mönkiä minnekään hukkateille. Kai se mammakoira vähän rauhoittuu jossain vaiheessa.


(Kuvassa: Järkäle)

Paitsi, että Kujeen mielestä lasten pitää pysyä äidin helmoissa, sillä on myös suosikkijärjestelmä. Osaa pennuista puunataan muita ahkerammin. Luulen, ettei se pennuista ole ehkä sittenkään niinkään palkinto saada pesu vähän väliä.


(Kuvassa: Juju)

Mä olen tavattoman iloinen näistä pentusista. Ne on niin suloisia. Se, ettei Amasta ollut jalostukseen oli kurja juttu. Oon niin onnellinen, että Kuje on ollu terve, sille löytyi ihan huippu-uros sulhaseksi ja kaikki näyttää pentujen suhteenkin menevän putkeen. Toivotaan, että yhtä hyvällä mallilla mennään etiä päin.


(Kuvassa: Jekku)

Kiitokset kaikille onnittelijoille :) Onnitteluja on tullu niin blogin kautta kuin muualtakin, mutta lähetän nyt terkut kaikille tätä kautta.

Yö meni uinuessa

Vauvat ja äiti voivat hyvin. Yökin meni vallan mainiosti. Yhdessä vaiheessa saatiin Kujeen kanssa keskustella siitä, että maataanko vauvojen kanssa lattialla vai karvan päällä. Kuiskiksella on pesässä aika kuuma, eikä sekaisin oleva maha varmaan yhtään helpota oloa. Se tuppaa valumaan itse viileälle lattialle ja pennuthan ryömivät kiireen vilkkaa perässä tisseille.


(Kuvassa: Jäärä)

Järjestin koko pesän sitten uusiksi keskellä yötä ja aamuun asti päästiin makoisasti nukkuessa. No joo ehkä koiran unta torkkuessa olisi oikeampi kuvaus, mutta sain kuitenkin nukuttuakin. Vauvat pysyivät lämpimällä peitteellä ja Kuje herätti mut vasta aamulla päästämään sen ulos.


(Kuvassa: Järkäle)

Kaiken kaikkiaan Kuje alkaa rauhoittua eikä sähellä niin kovasti. Sille on maistunut niin ruoka kuin maidonvastike, jota se litkii innokaasti. Alkuun se suostui juomaan vain vastiketta, mutta eilen illalla meni jo ruokakin alas. Maha on vielä sekaisin, mutta selkeästi jälkisupistukset alkavat helpottaa.


(Kuvassa: Jekku)

Pennut ovat suloisia ja vilkkaita. Kasvavat ihan silmissä. Nyt ne alkavat jo näyttää koirilta ja liikkuvat entistä innokkaammin. Muutamaan kertaan sai pentuja pelastaa Kujeen selän takaa yöllä kun lähtivät seikkailemaan.


(Kuvassa: Jippo)

Pentujen kuvaaminenkin on aika taiteilua. Ensinnäkin kaikki vilistävät kiireen vilkkaa ihan väärään suuntaan. Pää täytyy väen vängällä saada vähintään käännettyä pois. Mulla ei suinkaan ole kameran käyttö hallussa ja monta kertaa on tullut tarkennettua johonkin käsittämättömiin kohtiin. Puhuttakaan siitä, että valo ei ole kaikkein parhain. On niitä silti hauska kuvailla.


(Kuvassa: Juju)

Kohti yötä

Mun mielestä vaan niin osuva kuva. Kuje vartioi väsähtäneenä lapsiaan.

Viime yö meni makoisasti nukkuen. Niin ainakin mun osalta kun kuorsasin tyytyväisenä yläkerrassa Ama kainalossani. Saas nähdä kuin tänä yönä menee Kujeen vieressä punkatessa. Jos se ei teiniäitelis ja tökkis lapsiaan, niin todennäköisesti mukavasti, muussa tapauksessa mulle on pedattu valvojan ja vartijan osa. Jospa menis petaileen jonkin sortti pesää itselleen.

Äitiyden opettelua

Kuje on palaillut kasaan rankan synnytyksen jäljiltä. Sillä on ollut maha sekaisin ja jälkipolttoja. Yö meni kuulemma aika levottomissa merkeissä. Aamuisen vahtivuoroni aikana se makoili pentujen vieressä kiltisti. Mutta välillä se on ollut selkeästi levottomampi. Se sai lääkettä mahakipuihin ja se on auttanut hyvin.


(Kuvassa Jekku)

Pikkuhiljaa Kuje alkaa hahmottaa, että pennuilta voisi putsailla myös peput. Alkuun se puunaili vain mahapuolelta. Pennut olivat oikeita sinappipeppuja, mutta alkavat näyttää jo siistimmiltä. Jostain syystä Kujeen mielestä pennuilta on ehdottomasti putsattava naamatkin. Tulee mieleen, että näinköhän se on ottanut mallia Amasta joka yleensä aamuisin puhdistaa Kujeen silmät.


(Kuvassa Jäärä)

Pennut kiipesivät jo eilen innokkaasti tisseille. Ne ovatkin kaikki nostaneet painoaan ja vaikuttavat tosi terhakoille. Välillä osa erkanee seikkailemaan kauemmas Kuiskiksen mahan suojista ja sekös kauhistuttaa pikkurouvaa. Pennut pitää kiireen vilkkaa töykkiä takaisin mahan suojiin. Yleensä tässä vaiheessa muu porukka katoaa mahan alta ja syntyy yleinen hämminki.


(Kuvassa Juju)

Kujeella on välillä aika teiniäiti-meininki, mutta näyttää siltä, että otteet fiksunevat kokoajan. Ulos lähteminenkään ei enää ole niin vaikeaa, vaikka sieltä pitäisi päästä salamana sisälle. Pentuja saa nostaa, mutta niitä ei missään nimessä nostaa kymmentä senttiä kauemmas. Painojen punnitseminen meinasikin olla vähän vaikeaa.


(Kuvassa Järkäle)

Vaan kaiken kaikkiaan hienosti on mennyt ja toivottavasti yhtä hyvin jatkuukin pentusten elämän matka.


(Kuvassa Jippo)

Kuiskiksen kullanmurut

Ruiskis pieni ruskeanaama sai tosi kauniisti värittyneet pennut. Varmaan nätteys tuli Totti-isän puolelta ;) Tässä pentusten kasvokuvat.

Jäärä


Jippo


Järkäle


Juju


Jekku

J-vauvat kuvin

Multa jo ehdittiin näitä kysellä. ;)

Tässä on vauvojen yksittäiskuvat syntymäjärjestyksessä työnimillä.

Jäärä


Jippo


Järkäle


Juju


Jekku

Kuje on äiti

Synnytys käynnistyi aika hitaasti. Toisaalta mulla on vertailukohteena Chili, joka oli oikea salamasynnyttäjä. Ekaa poikaa ponnistettiin oikein urakalla ja oli helpotus nähdä kaunis poika.


Toisena syntyi tyttö ja paljon ensimmäistä helpommin. Tosi pitkät välit kaikkien pentujen välillä oli ja välillä saatiin juoksuttaa rouvaa ulkona. Pennut piti välillä laittaa koriin, että päästiin ulos ja Kujeella oli kova huoli kuinka pikkuiset pärjää.


Kolmas lapsonen, kaikkein suurin poika syntyikin ulkona kun ei enää ehditty takaisin juoksutusreissulta.


Neljäs lapsista oli helppo-syntyisin tyttönen. Kuje repi kaikilta pennuilta kalvoja ja alkoi heti hoivailemaan niitä. Neljännen pennun syntyessä muut kolme makoilivat tyytyväisinä vieressä.


Viides lapsista ja todennäköisesti viimeinen on poika.


Äiti ja lapsoset voivat kaikki hyvin, mutta kyllä Kujetta tämän urakan jälkeen väsyttää. Pennut ovat kaikki isoja.

Puuhkutipuuh

Yö on mennyt vähän levottomasti. Alkuyöstä Kuje läähätteli vieressäni suht' rauhallisesti, mutta aamua kohden sängyn tärinä kiihtyi ja rouva siirtyi välillä petailemaan omaan pesäänsä.

Kujeen levottomuuden lisääntyessä myös Amandan levottumuus yläkerrassa lisääntyi ja neiti päätti jossain vaiheessa tiirikoida itsensä läpi porttien ja ovien, pentuhuoneen oven taakse. Siinä se hetken aikaa kuulosteli ja meni nukkumaan. Kumma otus. Näinköhän sille tuli huoli Kujeesta vai musta.

Kuje on tutissut koko aamun ja lämmöt oli alhaalla kun mitattiin. Nyt se vaihtelee alati paikkaa, mutta ei juuri petaile. Ruokaa se ei ole hetkeen syönyt, mutta kerjää silti herkkuja. Kaipa tänään sitten tapahtuu..

Lääh ja puuh

Kuje läähättelee ja mahaa supistaa välillä. Pikkuisen on pesää pedattu, mutta toisaalta pikkuisen on myös kaikkea syötävää maisteltua. Pennut möyryävät masussa ja Kuje viettää aikaa lähinnä nukkuen. Tänä iltana tuskin tapahtuu järin kummia, mutta kenties huomenna.

Palloilua

Pallomaha on ihan pallohullu. Kuje leikkii innoissaan omassa yksiössään tennispallolla. Sillä voi puuhailla joko yksikseen tai sitten säntäillä perässä jos joku vaivautuu potkaisemaan. Ulkona taas kaikkein parasta on säntäillä potkaistun pallon perään.



Palloa voi repiä ja raastaa, mutta toisten koirien kanssa sit ei jaeta. Kuje on aika tiukkis muutenkin leluistaan ja tiineyden myötä aina vaan omivampi. Se, että ovatko lelt oikeasti sen ei tietenkään merkitse mitään.



Aamuisten leikkihetkien jälkeen Kuje on siirtynyt sohvalle makoilemaan ja läähättelemään. Pikkurouvan mahaa supistelee.

Oikeat koirat oikealla ihmisellä

Tälleen lomaillessa on paljon aikaa. (Näkyy varmaan siinäkin, että blogi on päivittyny usein.) Olen surffaillut netissä ja lueskellut erilaisia koirajuttuja. Niitä lukiessa tulee hyvin mieleen miten kiitollinen voikaan olla omista otuksista ja siitä kuinka mulle sopivia ne onkaan.

Onni on aina ollut nimensä mukainen. Se on opettanut ja antanut paljon. Nyt se viihdyttää porukoita Oulussa, mutta saattanee tulla katsomaan uutta kämppää ensi kuussa.

Amanda oli alusta asti niin erilainen koira. Omalla tavallaan äärimmäisen helppo, toisaalta sen kanssa on kuljettu aika matka arasta koirasta, reippaaksi reissaajaksi.


Amanda on herkkä, pehmeä koira. Se menee tarpeeksi isosta paineesta lukkoon. Lisäksi se stressaantuu helposti. Vaikka se on hermorakenteeltaan puutteellinen, se ei ole estänyt meitä harrastamasta. Päinvastoin Ama on ihan kiva harrastuskaveri. Onhan siinä puutteensa ja menetän silloin tällöin hermoni sen stressaamiseen, mutta kaiken kaikkiaan se on oiva kaveri, joka yrittää mennä vuokseni vaikka läpi harmaan kiven siitä huolimatta, että pelottaisi vallan mahdottoman paljon.

Kuje taas on kuin parannettu versio Amasta. Sillä on hermorakennetta ja toimintakykyä ihan eri tavalla. Toisaalta se on terävämpi. Siinä kun Amanda pakenee, Kuje toimii. Se palkkautuu helposti niin lelulla kuin nameilla. Sen kanssa on helppo harrastaa koska pystyy joka tilanteessa luottamaan siihen kuinka se tulee toimimaan. Se ei säiky ulkoisia ärsykkeitä.



Amandan kanssa eläminen opetti paljon länderistä ja loi pohjaa kaikelle sille mitä Kujeen kanssa on tehty ja mitä siltä on vaadittu. Voi olla, että jos koirat olisivat tulleet toisinpäin, saattaisin olla vähän pettynyt siihen millainen Amanda on. Nyt kun jälkimmäinen länderi on rohkeampi ja vakaampi versio, on helppo olla tyytyväinen. Vaan enpä tiedä uskaltaako sitä Kujeen jälkeen enää ottaa koiraa, koska ei kai kukaan voi olla yhtä huippu. Jossakin koirissa on vaan sitä jotain.

Kun läski lady laulaa

"Tahtoo leikkii!!!!"

57 vrk

"No mitä lady vaan käskee"


"Jee!"

Miten länderi voikaan olla söpö?

Demians Helinda


Enpä muista koska olisin nähnyt yhtä söpöä pentua :)

Pullero-Pallero paisuu vaan

56 vrk


Iso maha

Lainakoira pääsi treeniryhmään

Tiistaina busseiltiin lainakoira Iren kanssa kentälle, sillä me päästiin treeniryhmään. Vähän mua jännitti, että kuinkas mahtaa Ire käyttäytyä kun paikalla on liuta muita koiria. Se oli oikein hieno tyttönen ja jaksoi keskittyä tekemään mun kanssa. Ire ei oo mikään koirasosiaalisuuden huipentuma, mutta se ei sanonut mitään vaikka treeniryhmän koirat karkaili moikkaamaan sitä. Yhdelle tokoilevalle collielle se sit räyhäs, mutta tääkin karkas ihan iholle. Eipä siinäkään tullut leukojen luoskutusta enempää. Olin niin tyytyväinen.

Itse treenit oli meidän osalta lyhyet, mutta erittäin väsyttävät. Katottiin vähän, että miten Ire hyppää ja hakee putkea. Hyppytreeniä pitää ottaa, sillä hyppääminen ei oikein suju. Ire ei oikein osaa vielä hallita kroppaansa. Kovasti se silti yritti. Paikoillaan pysymistä pitää kans harjotella, sillä tyttö on kova varastaan.

Mun pitäis nyt sit opettaa paikoillaan pysyminen yhdellä käskyllä ja lisäksi aattelin, että vois alkaa opettaan kosketusalustaa, jonka siirtäis jossain vaiheessa kontakteille. Palkkasin Ireä lelulla. Kokeilin namejakin, mutta siitä ei tullu mitään. Jos se tietää, että taskussa on lelu, niin mikään muu ei kiinnosta. Ihan mielettömän hauskaa on puuhailla sen kanssa. Katotaan kuinka pitkälle päästään. Jospas saisin Irestä ihan kisakoiran ittelleni.

Takuttien toukokuun kisat

Jaa'a oisko se vihdoin ja viimein aika kirjoittaa kisaraporttikin. Lauantain olin kisoissa töissä, mutta sunnuntaina sit päästiin Aman kanssa starttaamaan kolme rataa. Mä vähän mietin, että oisin talkoillu sunnuntainakin mutta kyytiongelmien vuoksi en sit päässy ajoissa lähtemään. Ei tosin ollut talkooväestä pulaa. Mun mielestä meidän seuran riveissä on hauskaa olla kisoissa ihan vaan töissäkin. Lauantainakin saatiin kilpailijoilta kiitosta hyvin järjestetyistä kisoista ja hyvästä hengestä. Lämmitti kovasti mieltä.

Sunnuntaina Aman ja mun radat meni ohjauksen puolesta männikköön, mutta kivaa oli. Ekalla radalla en ollu ihan niin paineessa ku mitä yleensä. Ohjauksellisesti puolet radasta oli mulle ihan liian vaikeeta. Semmosta kieputusta missä en yhtään pysyny mukana. Mutta loppusuora oli ihana ja maaliin päästessä oli sen jäljiltä huippufiilis. Radalta ohjauskämminä vitosen kielto ja yliaikaa.

Tokalla radalla mulla lähti Amanda upeasti irtoomaan putkeen. Sääli, että tarkotus ei ollu mennä sinne. Rata oli muutenkin oikea ohjauspainajainen ja koutsi sai pudistella päätään radan vieressä. Olin ihan hukassa. Mutta Kujeen siskolikalle Fliille sai sen sijaan hurrata kun Jaanan kanssa nappasivat nollavoiton.

Nää ekat radat oli Kokkosen Tuijan käsialaa ja kolmas rata oli meidän oman Jalosen tekemä. Tää viiminen oli ehkä meidän radoista paras, vaikkei kaikkein kehuttavin sekään. Mua harmittaa ihan hirveästi, että menin sössimään kepit. (TAAS!!!!) Meillä oli yliaikaakin aika järkysti. Sitä mulla piisaa. Ama menis kovaa, mutta mä himmailen sitä, en luota sen menoon ja ohjaan kökösti.

Mutta vaikka mä oon huono ohjaaja ja en lainkaan valmis kolmosiin, niin samaa ei voi sanoa Jaanasta, joka teki Fliin kanssa kolmannen nollaradan viikonlopun aikana ja ansaitsi menolipun kolmosiin. Oikein paljon vielä kerran onnea! Te ootte hyviä!

Lainakoiran kanssa kentällä

Kujeen olleesa poissa pelistä ja mulla on vaan yksi treenattava. Siispä keksin hankkia itselleni lainakoiran. Jotenkin vain yksi treenattava ei oo tarpeeksi. Leelan kanssa pääsin viimeksi aamuviikolla kokeilemaan, mutta se on muiskun harrastuskoira, joten en viitsi sitä omia. Koska mulla ei ole autoa, niin piti saada koira joka kulkee bussissa. Niinpä perjantaiaamun valjetessa suuntasin ennen kuutta kentälle yhdessä Amandan ja Iren kanssa. Sinne päästiin autolla ja takas suhautettiin bussilla.

Tampereen bussiliikennettä moititaan nuivasta suhtatumisesta koiriin, mutta pitää sanoa, ettei mulle muutamaa poikkeusta lukuunottamatta ole huonoa sanottavaa. Pääsin ihan huoletta matkailemaan länderin ja saksanpaimenkoiran kanssa. No molemmat osaa kyl käyttäytyäkin bussissa. Ire ei montaa kertaa oo matkustanu, mutta menee mun kanssa ku vanha tekijä. Osas heti käskystä kävellä bussin takaosaan ja meni nätisti penkkien väliin istumaan. Kiva otus.

Treeneissä otin vaan hyppyjä, putkea ja Amandalle oli lisänä kepit. Ama oli oikea pikkusähikäinen. Se kuumeni siitä kun välillä tein Iren kanssa ja meno oli nopsaa. Oli ihana ohjata ohjusta, vaikka meinasin kokoajan olla myöhässä. Kepitkin meni näpsäkästi ja vauhdikkaasti. Nyt kun keksis että millä moiset sais kisoihin. Tai ees harkkoihin. Heti kun paikalla on väkeä, niin Amandan viimeisinkin vauhti pujottelussa katoaa.

Iren kanssa harjoiteltiin ihan vain hyppyjen ylitystä, putkeen menoa ja paikoillaan pysymistä. Vähän mulla oli välillä hakusessa, että mitä täysin möllin kanssa tehdään ja miten sille pitää opettaa ihan kaikki. Enkä oo yhtään tottunut maxikokoiseen koiraan. Se on jotenkin niin oma maailmansa. Mutta hauska meillä oli ja otan sen taatusti toistekin matkaani. Oli kivaa vaihtelun vuoksi päästä palkkaamaan koira lelulla.

Heikot hermot

Tää on niin hyvin korostunut viime kisoissa, ettei ohjaajan hermot vaan kestä. Käytiin sunnuntaina ottamassa Jyväskylässä pari starttia Aman kanssa. Ekalla radalla mulla hajosi pakka heti lähdössä. Rata oli vähän söhläämistä kaikin puolin. Saatiin kaksi vitosta kielloista ja yksi kepeiltä. Mä en edes tajua miksi Amanda päätti kiertää sen yhden ihan selkeän hypyn. Oisko ollu sitä ku ollaan tehty jonkun verran harkoissa esteen kiertoa ja ohjasin sen sit jotenkin samalla tavalla vaikka käskytin hypyksi. Onneksi ei hypänny väärään suuntaan. Toinen kielto tuli putkelta. Ama meinasi mennä väärän putken suuhun. Sain kiljaistua sen pois ja ohjattua oikealle, mutta vetäisin sen vahingossa oikealta suultakin pois. Kepeille Ama meni oikeasta välistä, mutta lopetti pujottelun siihen. Jos jotain positiivista pitää ekalta radalta hakea niin Amanda pysyi hienosti lähdössä paikoillaan istumassa (,vaikka istumaan meno kesti kauan).

Toinen rata meni paremmin. Mulla suurimmat paineet katos ekalla radalla, joten sain koottua itteni paremmin. Pakka hajos vasta siinä vaiheessa kun Ama jämähti putkeen ja tuli samalta puken suulta takaisin. Mä sain sen sinne nätisti ja siirryin kohti seuraavia hyppyjä, mutta en sit huutanu mene,mene,mene mitä yleensä sanon siinä vaiheessa kun koira on putkessa. Luulen, että Ama hämäänty mun hiljasuudesta ja tuli kattomaan, että tekikö se jotain väärin. Tän jälkeen sain sen nätisti kepeille ja se pujotteli. Hiphurraa ja suuri voitto meille. Oikein pujotellut kepit ja Amalle jopa ihan kohtuu nopeat. Keppien jälkeen olin ihan väärässä paikassa ja ohjasin taas seuraavan hypyn ohi. Me ollaan kuitenkin päästy jonkinlaiseen salaiseen sopimukseen siitä, ettei Ama pompi niitä kummiskaan väärään suuntaan vaan kiertää takaisin.

Molemmista tuloksena 15 virhettä ja toiselta radalta lisäksi älyttömästi yliaikaa. Tokalla radalla päästiin silti palkinnoille kun ei ollut enempää kuin kolme osallistujaa.



Ekan radan tuomari on meidän entinen koutsi ja hän kommentoi osuvasti, että koira on ihan valmis kakkosiin, mutta ohjaajalla ei ihan pää kestä. Ja lohdutti, ettei sitä opi kokoamaan itseään muuta kuin kisaamalla. Vähän näin oon asian tuuminu. Me starttaillaan nyt kakkosen kisoissa ilman suuria tavoitteita. Tarkotus on yhä hakea kisakokemusta. Sunnuntain tavoite oli, että Ama pysyy lähdössä paikoillaan (mikä saavutettiin) ja oikein pujotellut kepit (mikä onnistui vain tokalla radalla). Tokalta radalta jäi oikein hyvä fiilis muutenkin ja kaiken kaikkiaan koko päivä oli mukava. Oli tosi kiva tavata uusia länderi-ihmisiä. Terkkuja vaan kaikille! Toivottavasti nähdään toistekin :)

Nyt sit ens sunnuntaina uusi koitos. Mieli tekis ilmottautua enempiinkin kisoihin. Ehkä jos keskuun alun omiin kisoihin lähtis. Mulla on silloin aamuviikko, joten pääsisin arkipäivänä kisaileen. Pitää ny vähän kattella.

Ollaan surkeita

Aman kanssa on treenattu. Torstaina meillä oli tosi hyvät treenit, jossa selvis varsin hyvin, että mä oon ihan tumpelo ohjaaja. Tää nyt oikeastaan olikin tiedossa. Meillä oli kaksi kivaa ratapätkää jossa sain hinkata parin esteen pätkiä. Kun ei vaan osaa. Kiitos koutsille joka sitkeästi jaksoi opastaa, että saatiin puhtaat suoritukset tehtyä.

Perjantaina käytiin möllikisoissa takkuamassa kisailevien rata kahteen kertaan. Eka oli aivan surkea. Rata oli vaikea, mutta ihanan haastellinen samalla. Keppikulma oli meille ihan mahdoton ja radan alku ei kummallakaan kerralla toiminut. Toisella kerralla saatiin sentään keppien jälkeen koottua itsemme ja loppu rataan olin ihan tyytyväinen. Fiilis oli kuitenkin hyvä, vaikkei ohjaamisesta voi sanoa mitään positiivista.



Huomenna ois pari starttia Jyväskylässä ja seuraava viikonloppu meneekin omissa kisoissa. Lauantaina oon töissä ja sunnuntaina ois Amalla kolme starttia. Sit jäädään hetkeksi tauolle ja toukokuun loput viikonloput onkin varattu Kujeelle.

Pullero-pallero

Kuiskis senkun paisuu. Ruoka maittaa ja tyttö on ollut ihan tyytyväinen ja kiltti.

42 vrk


Tänään se lähti Kipan matkassa mammalomalle. Lähden itse jossain vaiheessa perään. Lupasivat töistä viikon verran mammalomaa, että pääsen seuraamaan synnytystä. Saapa nähdä kuinka suureksi tyttö ehtii kasvaa.