Haukutaanpa

Tänä viikonloppuna olen harjoitellut yksinhuoltajuutta kera neljän koiran. Tämä nelikko menee yksinkin suhteellisen kivuttomasti, paitsi jos lenkillä sattuu tulemaan koira vastaan. Mulla ja Leelalla ei ihan vielä ole selvät sävelet siitä, että saako haukkua. Haukkuminen lisäksi sattuu olemaan siitä ihana ominaisuus, että se tarttuu. Arvatkaa vain, että haukkuuko myös Kuje... Siispä pitäisi olla ahkera ja lenkittää koirat erikseen, vaan sitä on niin paljon helpompi lenkittää ne kerralla.

Kujeen haukkumiseen puutun joka kerta, kun kuulen sen äännähtävän. Meillä on kiellettyä haukkuminen ihan joka tilanteessa, vaikka vain leikkiessä. Katsotaanpa kuinka hyvin tälläinen puree. Myös Leelalta on haukkumiset kielletty. Tosin sille on vaikeampi saada käsky menemään perille kuin Kujeelle.

Kujeen tassu on melkolailla parantunut. En vieläkään uskalla antaa sen mennä pitkiä lenkkejä, mutta eilenkin se sai painaltaa vapaana yhdessä muiden kanssa.



Sisäsiisteyden suhteen ollaan yhä opettelemisen saralla. Joka lenkillä Kuje pissaa ulos, mutta ehtiipä se aina lenkkien välissä käydä pissaamassa myös paperille. Aamun ensimmäiset pissat tulevat ulos ja päivän viimeiset samoin. Yö nukutaan tyytyväisenä ilman heräämisiä. Päivällä vaan ei tyttönen mielestään pääse kyllin usein ulos. Eikä varmaan pääsekään. Pikkuhiljaa opetellen, mikäs kiire meillä olisi. Olen tyytyväinen, että sisällä pissat osuvat paperille eikä niitä tartte metsästellä miloin mistäkin.