Kuje oksensi maanantaina, mutta koska se oli tiistain ihan rauhassa ajattelin ottaa sen kaikesta huolimatta mukaan keskiviikon möllikisaan. Jos Kuje olisi näyttänyt vedottomalta olisin pitänyt sen vain maskottina ja ollut pelkästään töissä. Neidillä oli virtaa vähän liikaa. Aina muutenkin fiksua lähteä keskeneräisen koiran kanssa kisaamaan. Tarkoitus oli haistella, että millä mielin Kuje oikein kisapaikalla on ja miten mun oma jännitykseni vaikuttaa. Agirotua varten testailen.
Lämmittelylenkillä koira oli ihan kierroksilla. Oma hermostuminen lähti kiertämään veressä ja Kujeella nousi kierrokset. Se riekkui vähäsen, mutta osasi mennä myös kävellä nätisti. Startattiin kolmantena koirana. Rataantutustumisen jälkeen otin kaksi lämmittelyhyppyä, tajutessani etten tiedä ollaanko lainkaan menty medikorkuisia hyppyjä. No ne meni yli nätisti. Palkkasin pallolla.
Viedessäni Kujetta lähtöpaikalle, se oli jo ihan innoissaan, mutta ei sählänyt ihan kauheasti. Jäi nätisti paikoilleen istumaan ja lähtöluvan saadessaan ampaisi ku tykki. Enhän mä ollut varautunut moiseen vauhtiin ja olin ihan auttamattoman myöhässä. Kaksi hyppyä ja putken väärään päähän. Lentäen meni. Sen jälkeen multa karkas koira ihan käsistä. Se pomppi, haukkui ja yritti napsia hihoista aina jokaisen esteen välissä siihen asti, että päästiin puomille ja siihen jumahdettiin. Me ollaan tankattu puolta matalampaa kontaktikapistusta ja Kuje päätti, että puomilta on hyvä loikata, koska eihän kukaan jaksa loppuun asti kiivetä. Lopulta saatiin puomi tehtyä namien avulla ja tuomarin kulkiessa toiselta puolelta. Kuje meni pelokkaan oloisesti, mutta otti ihan nätin kontaktin. Keskeytettiin siihen.
Toiselle kierrokselle lähdettiin vähän rauhallisemmin. Kuje hyppäsi tokan hypyn pitkäksi, mutta sain sen oikeaan putken päähän. Ois pitäny varmaan ohjata koko hässäkkä jotenkin toisin. Tuohon tyyliin meillä oli ihan liikaa vauhtia. Puomilla Kuje taas jumahti, mutta tällä kertaa se meni ylös asti, muttei olisi halunnut mennä suoraa. Se jäi itsepäisesti jumittaan suoralle etutassut tanassa, eikä liikkunut ennen kuin kaivoin namipussin esiin. Kontakti oli taas hyvä. Vähän lisää puomitreeniä niin tuosta tulee hyvä. Tällä kertaa jatkettiin rata loppuun asti. Pussi, pituus ja muuri meni hyvin. Olin pikkuisen yllättynyt, että Kuje sinkos ihan ilman ongelmia pussinki läpi.
Paljon hyvää ja huonoa. Ensiksi tietysti tuo puomi. Keskeneräisen koiran kanssa kun lähtee niin saa varautua ongelmiin. En usko, että tuo tulee tuottaan ongelmia kunhan kerrataan sitä tehokkaasti. Pahempi juttu oli se, että Kuje lähti ekalla kierroksella multa ihan lapasesta. Ihan liikaa kierroksia osaamisen tasoon nähden. Vauhtia kyllä piisas, mutta mitäs sillä tekee kun koira ei vielä osaa ja ohjaaja ei todellakaan osaa ohjata moista kiituria. Riekkumistahan siitä seuras. Mulla ittellä ei ollu Kujeen kanssa meno hanskassa. Tein huonoja ohjausvalintoja ja taas kerran luotin vähän liikaa koiran irtoamiseen ja osaamiseen. Putkeen menoon ois Kujeen kohdalla pitäny keksiä joku muu juttu. Tuo mun ohjaus ois toiminu Amandalla ja Onnilla, mutta ei Kujeen kohdalla. Toinen minkä virheen tein oli, etten ohjannut tarpeeksi lähelle hyppyjä, kun Kuje vielä vaatii sen saattamisen esteille. Tiedän asian, mutta en sitten muista koskaan sitä tehdä.
Paljon hyvääkin löytyi ja kokonaisuutena olen todella tyytyväinen. Selvästi kisatilanne nostatti Kujetta ja se oli siellä kaikin puolin kotonaan. Se ampaisi lähdössä molemmilla kerroilla istualtaan (paikoiltaan) kovaa. Tätä ei ole tapahtunutkaan ennen. Yleensä se tulee ku laiska lehmä ja vauhti kiihtyy pikkuhiljaa. Vauhti muutenkin oli, vaikeasta hallittavuudesta huolimatta, ihan positiivinen juttu. Puomia lukuunottamatta esteet meni hyvin. Yhden hypyn kohdalla käänsin Kujeen juuri riman päällä ja se tipahti alas. Ihan ohjausmoka. Tuohon voisi kiinnittää huomiota omassa ohjaamisessa muutenki. Samaa olen Onnin kanssa tehnyt ja ainoa, jolla moinen käännös toimii on Amanda, joka hyppi alussa maxi korkuisia esteita ja vaihtoi siitä sit mediin. Suorilla Kuje oli ihan unelma. Tietäessään minne ollaan menossa se irtoaa paljon paremmin esteille.
Todella antoisat kisat. Hyvin selvisi kohdat mihin pitää panostaa. Kuje selvisi pitkästä radasta hyvällä motivaatiolla. Eka pitkä rata mitä oon sen kanssa mennyt. Olen muutenkin todella tyytyväinen Kujeen asenteeseen. Mun hermostuminen vaikuttaa siihen, mutta hyvällä tavalla. Kuje lähti selkeästi radalle voittamaan. Siitä huolimatta, että puomi katkaisi radan, niin loppu pätkä jatkui hyvällä asenteella, ei ehkä ihan niin vauhdikkaasti, mutta tekemisen maku siinä oli mukana. Ottaen huomioon kuinka vähän me ollaan treenattu, niin upeasti se veti.
Törmättiin muuten tulomatkalla bussissa pikkutyttöön. Samaiseen tyttöön kun viime viikon keskiviikkona. Kuje sai halauksia ja silittelyjä koko matkan ja tyttönen muisti kysyä, että missä Amanda oikein on.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti