Ettei jäisi Elmeristä vallan huono kuva, niin onhan se täällä tehnyt muutakin kuin tuhojaan. Itseasiassa se on ollut kovastikin kiltti ja totellut hyvin aina kun itse olen paikalla.
Elmeri kuvittelee olevansa länderi. Sinänsä se on vähän huono juttu kun poika ei millään hahmota kokoaan, mutta kyllä pistää naurattamaankin välillä. Elmeri yrittää leikkiä ulkona länderien riekkujahtausleikkiä. Kaikki vaan väistävät sitä kun se jyristää kohti ja komentavat sitten lopettamaan. Toisaalta niillä on ihan omat poikien huvit Onnin kanssa, että leikkiä piisaa. Ihan hyvä, että tytöt pitää Empun juoksuleikit kurissa, ettei satu mitään vahinkoja.
Läntsyt kiipeilevät sylissäni kun istun koneen ääressä. Myös Elmeri kiipeää syliini, tai ainakin yrittää. Se on niin mainio kivutessaan vaivalla syliin, jossa ei todellakaan mahdu oikein olemaan ja niin ylpeän näköinen kun on siihen päässyt. Eilen se istui pitkän aikaa selkäni takana ja olin itse tipahtaa tuolilta. Se oli niin suloinen lepuuttaessaan päätään olkaani, etten raaskinut komentaa alas.
Öisin koko konkkaronkka hyppää viereeni nukkumaan ja Elmeri laskee päänsä jalkojeni päälle. Sellainen se on, iso musta wannabe-pomppujalka.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti