lauantaina, tammikuuta 30, 2010

Treenimasennusta

Ei oo tullut ehdittyä olemaan juuri koneella niin on jäänyt päivittämättä. Tosin eipä sitä juuri oo tullut mitään tehtyä.

Amandan kanssa oon vähän epätoivoinen. Tuntuu, että muutamissa viime treeneissä meillä on levinnyt ihan totaalisesti pakka kontaktien opettelun kanssa. Amanda on jotenkin käsittänyt, että mun pysähtyminen tarkoittaa kontaktille pysähtymistä ja muuten siitä voi juosta läpi. Tuntuu, että hakkaan ihan vaan päätäni seinään tän asian kanssa ja me ei koskaan päästä kisaamaan. Huoh! Lisäksi mun ohjaaminen on niin huonoa. Se näkyy erityisesti menossa Aman kanssa.

Kujeen kanssa meno on paljon helpompaa ja tuntuu että se alkaa hahmottaa kontaktin idean. Perjantaina mun kouluttamassa ryhmässä ei ollut kovin paljon väkeä paikalla. V kyyditsi mut hallille ja pääsi samalla Kujeen kanssa harjoitteleen. Ne menee yhdessä paljon paremmin kuin mitä meen ite Kujeen kanssa. Voi masennus! Mä en osaa!

Samassa treenissä Laura kokeili ohjata Amandaa ja mun yllätyksekseni Ama ensinnäkin lähti mukaan ja vielä jaksoi keskittyä tekemään. Laura ohjaa tosi hyvin, ja se näkyi vierasta koiraa ohjattaessakin. Ama toki teki omia päätelmiään välillä, mutta tosi nättiä menoa.

Mulla on nyt pieni masennus omasta ohjaamisesta, kun se ei vaan toimi. En tajua millä saisin opeteltua oikea-aikaisuuutta. Olen aina niin toivottoman myöhässä. Koirat sentään on hyviä. Sen verran luotan itseeni, että uskallan alkaa opettamaan alkeita Pilalle. (Ja ajattelen tekeväni sen paremmin kuin V itse.) Mutta noiden opettettujen koirien kanssa kun pitäisi edetä niin tuntuu, että oon ite siinä vaan hidasteena. Mun ohjaamistaito ei riitä kolmosissa alkuunkaan.

Pariin lisäkoulutuskertaan oon ilmottautunu. Toisen pitää Suomalaisen Jari ja toisen Leinon Jenni. Jospa niistä saisi jotain oivalluksia. Meidän oman treeniryhmän kouluttaja on hyvä ja niistä saa aina paljon irti. Harmittavasti en vaan pääse kuin joka toinen viikko johtuen vuorotyöstä. Eipä sitä itse näe niitä virheitä mitä tekee, joten joka toinen viikko itsenäisesti treenaten ei silleen anna niin paljon. No katotaan mitä sitä nyt keksis.

2 kommenttia:

Pia kirjoitti...

Hienoa, että kaikki läntsyt on saaneet terveen paprut. Uskomatonta, että Amandan lasiaisvuotokin oli mystisesti kadonnut (voiko parantua itsestään ???).

Eläkä sinä masennu sen agin kanssa. Mä oon nähny, että sä oot hyvä ohjaamaan! Nouse suosta nainen :)! Ja kursseilemaan mars, siellä se inspis taas syttyy ja saat niihin kontakteihinkin apuja!

Adeina kirjoitti...

Ei siitä pitäis voida parantua. Ainoa päätelmä on, että sitä ei alunperin ollutkaan. Olen toki tyytyväinen, että Ama on terve, mut vähän kummastuttaa....