Uuden vuoden lupauksia

Vuosi 2010 on nyt virallisesti korkattu. Koirat ei paukkeesta olleet moksiskaan ja uudenvuodenvietto meni vähän unisissa tunnelmissa tosi huonoja leffoja katsoen. Vuoden ensimmäisenä päivänä Pilasta tuli nainen ja tyttö siis aloitti juoksunsa. Onneksi se aloitti ne joskus yöllä, sillä se pääsi käymään hallilla treenailemassa vetämieni treenien jälkeen samalla kun piti tarkistaa missä vaiheessa Kujeen kontaktit oikein on. Vuoden toisena päivänä Kuje kävi kisaamassa pari starttia Hyvinkäällä. Ja vuoden kolmantena päivänä yritän raapustaa uudet tavoitteet blogiin.



Eiliset kisat olivat ihan mukavat ja saivat ajatuksia liikkeelle. Kujeen kanssa on aina mukava mennä, mutta. Ensimmäinen rata oli ohjausmokasta johtuva hylly. Lähdettiin vähän liian myöhään liikkeelle ja vaikka ehdittiin ihan hyvin kisapaikalle niin rataan tutustuessa en ollut vielä henkisesti valmis. Olen Kujeen suoritukseen tyytyväinen, erityisesti siihen miten se haki oikean keppivälin vaikka tein valssin ihan tuskaisen myöhässä ja olin hukata koko koiran. Ohjaaminen oli surkeaa, tökkivää ja kankeaa. Myöhässä olevat valssit oli ylipäätään mun ohjauksen teema. Jokaikinen kerta olin tuskaisen myöhässä.

Toiselle radalle sain pääni koottua ja radalle lähtö tuntui paljon helpommalta. Ohjaaminen oli silti vähän tökkiväistä. Ei sentään niin kauheaa kuin ekalla radalla. Sain tällä radalla Kujeen pysähtymään puomille oikeaan paikkaan ja odottelemaan siinä lähtölupaa. Tuloksena 0.05 sekuntia yliaikaa. Tuomarikin harmitteli meidän tulosta. Olen silti itse tyytyväinen ja suorastaan onnellinen siitä ettei se ollut täysi nolla. Ohjaaminen ei todellakaan ollut sen arvoista, että olisin ansainnut nollan. Varmistelua, himmailua ja kankeutta. Kuje oli hyvä kaikin puolin ja ainoa mistä olen ohjauksessani tyytyväinen on, että maltoin antaa Kujeen itse hakea kepit ja maltoin antaa sille tilaa siihen. Kerrankin kaksi rataa joista kummallakaan en sössinyt keppejä.

Radan jälkeen päätin, että seuraavaan starttiin Kuje ei lähde mun kanssa. Kuje on niin makee otus, että ansaitsee parempaa ohjausta. Koska mä vaan himmailen sen kanssa kisoissa, niin se saa mennä ohjaajan kanssa joka siihen paremmin luottaa ja uskaltaa ottaa riskejä. En silti jätä Kujeen treenaamista, sillä se vaan on niin makee, että en pysty täysin luopumaan sen kanssa menosta.

Seuraavaa starttia ei ole ihan hetkeen tulossa, sillä uudenvuodenlupauksena on tehdä kontaktit ensin kuntoon ja katsoa kisoja vasta kun voi luottaa, että sille kontaktille oikeasti pysähdytään. Sama koskee myös Amaa. Mä en millään malttaisi olla kisaamatta, joten tää on aika vaikea lupaus. Jaana on kuitenkin ihan oikeassa. On parempi alkaa tekemään kontakteista sellaiset kuin haluan.



Käytiin perjantaina hallilla katsastamassa Kujeen kontaktien tila ennen kisoja ja samalla reissulla kokeilin myös miten Pila menee putkea. No joo.. Se on varsin mielenkiintoinen ipana. Juoksee päättömästi ja palkkaa itseään puremalla mua kädestä. Hmmm... Ajattelin, että taidan oikeasti alkaa koulia siitä uutta kisakoiraa itselleni. Saapa nähdä tuleeko siitä yhtään mitään. Vähän niinku vaihdetaan koiria päikseen.

Pilasta on kasvanut oikein söötti kakara. Mittailin sitä Kujeen vierellä ja aika saman korkuisia ovat. Tyttö ois saanu pari senttiä kasvaa, mutta kun kerran ne juoksut aloitti niin tuskin tulee kasvamaan. Ihan selkeä medi. Iloinen, vähän varautunut ipana, joka juoksee kovaa ja nauttii puremisesta. Juoksee innoissaan narupallon perässä, mutta saattaa jättää sen paikoilleen ja tulla sen sijaan kiskaisemaan mua hihasta. Mutta kuuntelee ihan kivasti ja jopa malttaa pysyä paikoillaan ihan kiitettävästi, kaiken kaikkiaan vaikuttaa oikein hauskalta harrastuskaverilta. Tuli tosi kivasti hallilla kyselemään multa tekemistä ja jaksoi keskittyä mun kanssa tekemiseen häiriöstä huolimatta.