Kas niin Kujeelle kontaktit kuntoon -projekti starttasi eilen. Joskin olisi voinut alkaa hienomminkin. Eilen saatiin lähinnä katsottua lähtökohdat. Pallolla innostaen Kujeen kierrokset nousee aika hyvin samalle tasolle kuin mitä ne on kisoissa. Ja ei ajatustakaan pysähtyä. Siinä vaiheessa kun Kuje pystyy pysähtymään vaikka pallo lentää nenän edestä, se ehkä on taas valmis kisaamaan. Nyt se ei vielä malta pysähtyä edes silloin kun pallo laitetaan nätisti ja rauhallisesti maahan. Mutta pahin juttu oli mun pari kertaa mokaama vapautus. Argh! "Jes!" ei ole uusi vapautuskäsky. Huoh! Risuja ohjaajalle. Ensi kerralla harjoitellaan oikeaa vapautuskäskyä matalassa vireessä.
Tapa ja Frida treenasivat nekin oman viisi minuuttisensa, joka oli lähinnä lelulla leikkimistä, pari putkeen menoa ja Fridalla siivekkeen kiertoa. Frida meni suoraan putkeen pallon perässä. Tapa meni putkeen ihan vaan muuten vaankin ja juoksenteli aina lelun saatuaan myös pari kertaa edestakaisin putkea, sen jälkeen se kiikutti lelun metsän puolelle piiloon. Frida oli fiksu ja toi lelun takaisin leikittäväksi, sen vuoksi sen kanssa ehdittiinkin tekemään siivekkeen kiertoa kun aika ei mennyt lelun etsimiseen pusikosta.
Ama ja Pila saivat kadehtien katsoa aidan takaa. Voi sitä epätoivon määrää. Naapurit taatusti tietävät, että koska treenataan pihassa kun itku ja valitus käy aidan takaa. Ama tyytyi nojaamaan aitaan ja itkemään surkeana, mutta Pila juoksi aidan reunaa, hyppi ylös-alas ja huusi. No tänään ois ohjatut treenit illalla.
Seuraavalla kerralla pitää keskittyä treeniin paremmin. En ollut tyytyväinen omaan panokseeni. "Mestarillista treenaamista" ei vielä luonnistunut.
Tapa ja Frida treenasivat nekin oman viisi minuuttisensa, joka oli lähinnä lelulla leikkimistä, pari putkeen menoa ja Fridalla siivekkeen kiertoa. Frida meni suoraan putkeen pallon perässä. Tapa meni putkeen ihan vaan muuten vaankin ja juoksenteli aina lelun saatuaan myös pari kertaa edestakaisin putkea, sen jälkeen se kiikutti lelun metsän puolelle piiloon. Frida oli fiksu ja toi lelun takaisin leikittäväksi, sen vuoksi sen kanssa ehdittiinkin tekemään siivekkeen kiertoa kun aika ei mennyt lelun etsimiseen pusikosta.
Ama ja Pila saivat kadehtien katsoa aidan takaa. Voi sitä epätoivon määrää. Naapurit taatusti tietävät, että koska treenataan pihassa kun itku ja valitus käy aidan takaa. Ama tyytyi nojaamaan aitaan ja itkemään surkeana, mutta Pila juoksi aidan reunaa, hyppi ylös-alas ja huusi. No tänään ois ohjatut treenit illalla.
Seuraavalla kerralla pitää keskittyä treeniin paremmin. En ollut tyytyväinen omaan panokseeni. "Mestarillista treenaamista" ei vielä luonnistunut.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti