Ohjatut treenit: hienoja, pieniä koiria

Kuukauden keskiviikkona Pila pääsi taas yksikseen agiliitämään. Ja oli taas niin hieno, pieni koira. Hiottiin ennakoivia valsseja ja tiukkoja takaakiertoja. Ai, että se osaa kääntyä makeesti kun ohjaan oikein. Takanaleikkauksessa mulla oli ongelmia ajautua väärään kohtaan ja ajaa päälle. Loppuun saatiin vielä hienoja saksalaisia.

Kepeillä oli vähän ongelmaa kun Pila jäi arpomaan loppua. Me tehtiin tähän ongelmaan jo pari toistoa verkkokepeillä ja palkalla viimeisessä välissä, mutta lisää saisi tehdä.

Voi miten mulla jäi tosi hyvä mieli treenistä. Lauantaina Pila pääsee Kim Kurkiaisen kurssille ja sit sunnuntaina piirimestaruuksien joukkueradalle. Vähän polttelis kisata sen kanssa, mutta keppien loppu pitäisi ehkä sitä ennen saada varmemmaksi.

Talvella meillä ois seuralla kouluttaja Minna ja sitten iltaviikoilla mennään taas Päivin yksäreille. Marraskuussa vaihtuu meillä seura talviaikaan. Tarkoitus ois Pilan kanssa jatkaa keväällekin kerran kuukaudessa kurssia Annen koulutuksessa. Kaikkee kivaa ois siis tiedossa. Joskin saattanee olla kiireitä kun treenejä ois ma, ti, ke.

Tiistaina Tapsu meni verkkokujaa poikien kanssa ollen supertaitava. Cello nostaa etumatkaansa Totskiin. Toton kanssa pystyy tekeen sen kolme toistoa ennenkuin se taas muistaa Amandan olemassa olon ja alkaa haahuilla. Cello taasen on työintoa tulvillaan. Ja se jopa irtoilee hienosti namikupille. Keskiviikkona kavensin kujaa, mutta se on yhä kuja ja vaikka Tapa ois helposti mahtunut siitä juokseen suoraa, se jäi nyt tauolle. Tapa pääsi kyllä treenaan alasmenon kun halusin ottaa sen menoa videolle.

Video

Viimeksi Totski oli näistä kahdesta pojasta menevämpi. Katsotaan muuttuuko tilanne, sikäli se tässä pikkuhiljaa alkais rauhoittua rakkauden suhteen. Kontakti on kyl Totorolla paremmin mielessä kuin Cellolla. Joskin me vähän tuumittiin, että jos Cellolle opettaisi kepit ja putken ja ilmottais sen jonnekin hyppikselle. Pitääkin ottaa putki mukaan pihatreeniin keppien lisäksi. Cello periaatteessa osaa kyllä kaikki esteet, mutta meno ei vielä oo ihan sellaista kuin toivoisin. Totskia pikkaisen hidastaa hyppykorkeus. Se menee medejä, mutta maksi-hyppyjä ei olla harjoiltu. No katotaan nyt kuin homma lähtee etenee.

Panta-askarteluja

Mihin kaikki aika menee? Eilen se meni askarteluun. Mulla on tapana hukata kaikki metsään, joten askartelin tytöille metsähihnat. Siinä on kaksi hihnaa, joiden molempien päissä on puolikuristavat pannat. Luulisi kahden hihnan edes pysyvän mukana. Ja pannat pysyy hihnoissa, koska on ommeltu niihin kiinni. Aika rumia tekeleistä tuli, mutta jos toimivat väliäkö tuolla. Ei päästy testaan eilen kun pimeys yllätti.

Ennen pimeää (ja askarteluja) testattiin osaako pojat ja Tapsu kepit kuin hyvin valoisalla. Tapa oli pieni proeläin. Aivan mieletön imu kepeille ja meni mistä kulmasta vaan. Hieno Taps! Tänään vielä yks kokeilu ja sit jää pujottelu puolen vuoden tauolle Tapan osalta, koska varsinaista pujotteluliikettä en sille halua vielä opettaa.

Myös Cello oli hieno proeläin. Vähän aluksi muisteltiin, että oliko tarkoitus loikkia verkkoja, mutta sen jälkeen meni hienosti vaikka jäin taakse.

Totoro sen sijaan oli pistänyt aivonsa housuihin. Muistinpa taasen miksen halua itselleni urosta. Pieniin aivoihin ei eilen mahtunut kuin Amanda. Alussa teki parit hyvät, mutta sen jälkeen katteli vaan Amandaa eikä keskittyny. Joten jätettiin homma siihen.

Koska mentiin lenkille portista, niin tytöt teki yhdet kontaktit muuten ja Pila oli ihan super, vaikka laitoin sille houkuttimeksi lautasellisen herkkuja ja se oli aivan kierroksilla. Kuje taas huijas ja Ama oli vähän paineistunut, mutta teki silti kiltisti ja oikein.

Treenit: häiriötä ja keppejä

Paluu töihin lepäämään. Vähän sellainen olo on viikonlopun jäljeltä. Sunnuntaina jatkettiin Pilan kanssa hyppykurssia. Paljon tuli hyviä neuvoja. Mun pitää vielä prosessoida kaikki omassa päässäni ja suunnitella niiden pohjalta vähän treenejä eteenpäin.

Pilalla ohjaajahäiriö on valitettava ongelma, joka näkyi sunnuntaina todella hyvin. Ja sen seuraksena rimat tippuu. Vaihtoehtoina on ohjaajahäiriön pienentäminen treenaamalla Pilan kestoa häiriöintiin ja toisaalta parempi ohjaus, jolloin häiriötä ei synny. Molempia yritetään siis kehittää.

Kotona Tapa pääsi ottaan pari toistoa verkkokujaan. Hyvin muisti. Tänään ja huomenna vielä yhdet toistot ja sitten jätetään homma hautumaan Tapan osalta. Cello ja Totski sai jatkaa siitä mihin Frida jäi. Lauantaina siis vaihdettiin Kipalassa Frida poikiin ja kotiin jäi työpäivän ajaksi 6 länderiä.

Pojat joutuivat tutustumaan ensin kontaktiin, koska meillä ei enää tulla kentälle pysähtymättä sille. Totskilla oli pieni idea asiasta, vaikkakin molemmat juoksi ensin läpi. Totoro tajusi myös kujan heti. Viimeksi jouduin sen kanssa ongelmiin verkkojen loikkimisen kanssa. Katotaan kuinka tällä kertaa käy.

Cellolle ei ollu yhtä selkeää. Cellohan osaisi kepit hyvin kädellä näyttämällä, joten sen kanssa olisi voinut jatkaa sitä ja häivyttää kättä. Ajattelin, että katotaan nyt tää tapa mielummin molempien kanssa, niin en joudu vekslaileen verkkoja edestakas. Laiskuus. Cello pari kertaa meni kujaa vähän matkaa ja sitten hyppäs verkon yli. Muutaman sähellyksen jälkeen se lopulta hoksas mennä kujan. Jouduin pari kertaa mennä vieressä, ennenkuin Cello meni kupille, vaikka jäin ite loppuun. Cello on Totoroa enemmän kiinni kädessä.

Kaikilla oli iso häiriö pimeydestä. Joskos tänään ois valosalla helpompaa. Tarkoitus ois ottaa muutamat toistot ensin uudestaan tuolla leveydellä, sit kaventaa hiukan, mutta pitää vielä sellaisena, että Tapa siitä juoksee läpi. Sen jälkeen tiputetaan Tapa sakista pois ja kokeillaan jätkien kanssa alkaa suoristaa kujaa enempikin. Jahka se on suora, aloitetaan verkkojen poisto.

Loppuun kuva Tapan karmeista korvista.

Treenit: lyhyesti

Aamupäivän Pila oli Vapun hyppykoulutuksessa, joka jatkuu vielä huomenna. Sen jälkeen pikaiset keppitreenit Fridan ja Tapan kanssa. Molemmat oli hyviä, Frida paljon parempi kuin eilen ja muutenkin parempi kuin Tapa. Tän jälkeen suunnattiin kohti Kipalaa pentuja katsomaan.

Pennuista ei yhtään kuvaa, mutta kotona otettu tälläinen kuva:

Pihatreenit: verkot keppeihin

Aman kanssa tehtiin sama treeni kuin eilen. Tänään vire ei ollut niin hyvä, mutta luulen, että siihen vaikutti se että mulla meinas mennä ihan totaalisesti hermo riekkuvan murtokaksikko Frida-Tapan kanssa. Ama paineistuu niin herkästi. Silti tyytyväinen olen. Pari vaikeeta kulmaa kuja+suora väli yhdistelmällä ja samat suorilla kepeillä. Hyvä Ams! Huomenna vapaa ja sunnuntaina yritetään samaa helpommista kulmista.

Tänään otettiin kolmannen kerran kujaa Tapan ja Fridan kanssa. Kavensin kujaa pikkaisen. Tapa meni sen hyvin, mutta Fridaa kavennus hämmensi. No ajattelin, että jos lisään verkot se olisi Fridalle helpompi hahmottaa kujaksi. Joo ei ollut. Ja koska Frida ei pysynyt paikoillaan jouduin lopulta ottaan apuohjaajan piteleen Fridaa sillä aikaa kun vein namin kippoon. Sen jälkeen homma toimikin hyvin. Myös Tapa kokeili verkkojen kanssa. Se on nyt sitä mieltä, että tää on kivaa ja juoksenteli kujaa ihan muuten vaankin edestakaisin. Hassu otus.

Pihatreenit: karkulaisia

Tänään tehtiin aamulla sama harjoitus kuin eilen Fridan ja Tapan kanssa. Molemmilla oli selvempi idea juosta keppirivien välistä namikupille. En muuttanut väliä kapeammaksi. Lisäksi tytöt teki alastuloa ja putkea. Tapa on ehkä vihdoin sisäistänyt alastulon idean ja se meni joka välissä kerjäämään rampille 2on2off-asentoon. Fridakin tulee alas hyvin, mutta se ei vielä jää paikoilleen vaan pienimmästäkin häiriöstä lähtee jonnekin liiteleen. Putkesta harjoiteltiin Fridan kanssa pimeetä kulmaa ja meni kivasti, jopa pari kertaa karkas putkeen ihan itsekseenkin. Tapalla putki oli vaan välietappina kepeille.

Aman kanssa tehtiin sama yksi suora väli ja loppu kujaa, keppisysteemiä. Ama teki sitä ihan fiiliksissä. Sen jälkeen tehtiin kaksi toistoa ihan normi suorille kepeille ja Ams loisti innosta. Olen ällistynyt. Ehkä jatkan vielä tätä kokeilua. Olin jo heittämässä koko idean romukoppaan.

Pilakin teki keppitreenin, jossa lopussa oli kolme verkkokaarta ja palkka viimeisessä välissä. Oli makee. Varasti kahdesti kepeille. Kerran meinas jättää osan pujottelematta, mutta kun ei saanut palkkaa (uskomatonta, että ehdin napata sen pois) ja haukut huonosta menosta, teki sen jälkeen hyvin. Olin tiukkana ja kielsin tuhmailut.

Kuje ei tehny mitään kun aika loppui ja meinasin myöhästyä töistä.



Enpä eilen muistanut kirjoittaa, mutta Tapa murtautuu portista kentälle. Tapsu ei ylipäätään oo porttien ystävä, mutta kentälle johtava portti on sen inhokki portti numero yksi. Joten se oppi murtautumaan portista kentän puolelle ja häiriköi muiden treenejä minkä ehti. Ja opetti Fridankin karkaamaan portista ilman lupaa.

Tänään en edes yrittänyt jättää sitä portin taakse vaan treenasin sen kanssa ensin ja laitoin hihnaan. No eikös Frida ollut seuraava, joka avas portin ja tuli häiriköimään. Joskin Pila ei häiriintynyt kun sen piti keskittyä tekemään.

Mutta positiivista tässä lienee se, että koirilla on hinku päästä kentän puolelle... :D

Pihatreenit: Fridan kepit

Mitäs me ollaan koirien kanssa oikein tehty? No lähinnä käyty metsässä. Suunnitelmallisia fiksuja treenejä ei vaan oo ollu. Mun "joka päivä jotain pientä" on aika pitkältä sitä, että jos huomenna. Joskin sitkeästi ollaan lenkille lähdettäessä otettu kontakti. Maiju kellotti, että mun lenkille lähteminen kestää puoli tuntia. Luulen, että siinä oli pikkuisen liiottelua mukana. Mutta ei paljoa.



Tänään aloitin vihdoin projektin Fridan pujottelu. Aloitettiin tosi leveällä kujalla. Oisin oikeastaan tarvinnu avustajan hoiteleen palkkaamista. Tää ois miljoonasti helpompaa sisätiloissa namiautomaatin kanssa. Joo, että jos seuraavaksi hankkis hallin? Piha ei vaan riitä... Ehkei sentään.



Tapakin meni kujaa. Ajattelin, että se saa tehdä samat treenit kuin Frida niin kauan kuin ei tarvi tehdä pujotteluliikettä. Molemmat oli ihan yhtä pihalla hommasta. Paikoillaan pysymisen opettelu ois ihan kätevä juttu... Helpottaisi kummasti kun koira pysyis paikoillaan keppien toisessa päässä sillä aikaa kun laitan kippoon namin.

Sen sijaan sekä Frida että Tapa kävi oma-aloitteisesti rampilla tarjoomassa 2on2offia. Hurraa! Vähäks ne on fiksuja.

Aman kanssa kokeilin sisäänmeno säätöä. Äh. Tarttisin sen 2x2 keppien yhden välikön. Ei vaan toimi näin...

Pihatreenit: Kauden aloitus

Kas niin Kujeelle kontaktit kuntoon -projekti starttasi eilen. Joskin olisi voinut alkaa hienomminkin. Eilen saatiin lähinnä katsottua lähtökohdat. Pallolla innostaen Kujeen kierrokset nousee aika hyvin samalle tasolle kuin mitä ne on kisoissa. Ja ei ajatustakaan pysähtyä. Siinä vaiheessa kun Kuje pystyy pysähtymään vaikka pallo lentää nenän edestä, se ehkä on taas valmis kisaamaan. Nyt se ei vielä malta pysähtyä edes silloin kun pallo laitetaan nätisti ja rauhallisesti maahan. Mutta pahin juttu oli mun pari kertaa mokaama vapautus. Argh! "Jes!" ei ole uusi vapautuskäsky. Huoh! Risuja ohjaajalle. Ensi kerralla harjoitellaan oikeaa vapautuskäskyä matalassa vireessä.

Tapa ja Frida treenasivat nekin oman viisi minuuttisensa, joka oli lähinnä lelulla leikkimistä, pari putkeen menoa ja Fridalla siivekkeen kiertoa. Frida meni suoraan putkeen pallon perässä. Tapa meni putkeen ihan vaan muuten vaankin ja juoksenteli aina lelun saatuaan myös pari kertaa edestakaisin putkea, sen jälkeen se kiikutti lelun metsän puolelle piiloon. Frida oli fiksu ja toi lelun takaisin leikittäväksi, sen vuoksi sen kanssa ehdittiinkin tekemään siivekkeen kiertoa kun aika ei mennyt lelun etsimiseen pusikosta.

Ama ja Pila saivat kadehtien katsoa aidan takaa. Voi sitä epätoivon määrää. Naapurit taatusti tietävät, että koska treenataan pihassa kun itku ja valitus käy aidan takaa. Ama tyytyi nojaamaan aitaan ja itkemään surkeana, mutta Pila juoksi aidan reunaa, hyppi ylös-alas ja huusi. No tänään ois ohjatut treenit illalla.

Seuraavalla kerralla pitää keskittyä treeniin paremmin. En ollut tyytyväinen omaan panokseeni. "Mestarillista treenaamista" ei vielä luonnistunut.

Pihatreenit: treeninpoikasia

Edellisviikon sunnuntaina ennen kisoihin lähtöä Pila ja Tapa pääsivät pihatreeneihin, koska ne eivät saaneet kisata. Pilan kanssa yritettiin ottaa kepeillä sivuetäisyyttä. Toimi kun mulla oli edessä tyhjä kuppi, mutta ilman sitä Pila jäi arpomaan mihin kepit oikein loppuu. Johtui ehkä siitä, että mentiin kohti tyhjyyttä.

Tapsu harjoitteli kontaktinpaikkaa, putkea ja leikkimistä. Iltaviikon maanantaina jatkettiin aamusta niin, että kaikki treenasi kontaktin alasmenon ja Tapa sai lisäksi harjoitella lisää leikkimistä ja putkeen menoa. Kontaktia se ei tajua, mutta leikkiminen meni kivasti ja mentiin putkea oikein mutkallakin. Vaan olipa kaikilla muillakin aika maanantaikontaktit. Jopa Pila meni pari kertaa sen läpi suoraa lelulle.

Viikolla kerran otettiin aamusta pihatreenit. Isoilla oli ratapätkä, jossa pimee putkensuu, sivuirtoamista renkaalle ja kepit kohti tyhjyyttä. Kuje oli pätevä ja hieno, Ama valui ja Pila tiputteli rimoja kun käskytin riman päällä. Argh! Myös liikenykäsyllä sain ekan riman alas. Ei kiva. Tapsun kanssa leikittiin leluilla yritettiin miettiä mikä este on putki ja kontaktinpaikan suhteen se oli superpro ja osas miten päin vaan.

Tässä keittiön ikkunasta otettu kuva mun virittämästä aidasta mitä Tapa tutkailee. Melko huomaamaton.


Sunnuntaina Amalla ja Kujeella 3 starttia Nokialla. Tuloksilla ei juhlittu, mutta yllättävän kivat radat oli Marjo Heinolla. Aman kepit viimeisellä radalla oli masentavat. Meidän kompastuskivi kisoissa oli putkilla takanaleikkaaminen. En osannu olettaa sen olevan Amalle vaikea juttu. Vaan tietääpä treenata...

Maanantain sadepäivän iloksi kokeiltiin kontaktitreeniä sisällä. Kuje, joka V:n kanssa kisoissa törkeästi loikki kontaktit, oli mahtava, teki kaiken oikein, hienosti ja hyvin. Pila oli pihalla kun lumiukko. Kääntyi aina sinne missä ite olin, vaikka edessä oli palkkakuppi. Ja juoksi läpikin. Niin muuten juoksi Amakin... Huoh! No nää kaksi sentään meni kontaktin alas, Tapa jäi vaan istumaan ja siinä olla tuijotti. No ei se vissiin aina voi osata. Ja kyllähän se lopulta tuli alaskin ;)

Pihatreenit: Jotain yritystä

En ole talvikaudella vielä kertaakaan päässyt osallistumaan Aman kanssa viikkoryhmän treeneihin. Jos en ole iltavuorossa tai ole liikaa pakkasta, niin olen sairaana kuten tällä viikolla. Ohhoi hyvässä tilassa meidän treenaaminen...

Kotona on sisällä satunnaisesti paukuteltu keinua ja se näkyikin kisoissa, sillä keinu sujui Amalla hyvin. Pihalla mulla ei ole enää kuin kepit. Niihin on kertynyt ympärille "lumiverkot". Pilan kanssa on tehty niitä satunnaisesti ja nyt kokeilin Amankin kanssa. Jouduin Amandan kanssa menemään lähemmäs keppejä, että se pujotteli. Ei muuten ollut kivaa juosta lumessa, joka on pinnalta jäässä ja sulaa alta. Jalat hakkautu aivan mustelmille.



Yritetään nyt sit välillä harjoitella lumikeppejä kun ulkona on leudompaa. Pilan saa lähetettyä kepeille kauemmalta polulta ja tavoite ois Amanki kanssa päästä sinne.