Tapa on jo lopettanut yskimisen. Pila ja Kuje yskivät vielä satunnaisesti. Amanda yski pari kertaa, mutta ei sen enempää. Toivottavasti Ama ei nyt aloittaisi yskimäänkään sen enempää. Se on noista koirista ainoa, joka älyää levätä. Muut purkavat energiaa leikkimällä keskenään sisällä.
Viikon koirat jaksoivat levätä tekemättä mitään, mutta sen jälkeen alkoi tekemisen puute näkyä. Olen nyt naksutellut koirille jonkun verran jotain pieniä tempunpoikasia, että olisi edes jotain aivojumppaa. Jahka nuo lakkaavat yskimästä, niin ollaan vielä parisen viikkoa karenssissa siihen päälle. Mutta silloin voidaan jo ehkä lähteä metsälenkeille.
Kujeen jälkeen juoksut aloitti Amanda. Sinänsä harvinaisen hyvä väli noille kahdelle pitää juoksut kun ei muutenkaan voida kisata. Sormet ristissä toivottiin, ettei Pila aloittaisi juoksuja. Mutta ei menny niinkuin toivottiin ja aloittipa sekin. Kennelyskän vuoksi astutus siirtyi. Olisi liian suuri riski sairastuttaa sulho ja kuka tietää, että miten se niihin pentuihin vaikuttaisi. Siispä katsotaan myöhemmin uudelleen. Tapa ei halunnut jäädä paitsi muiden ilosta ja aloitti sekin ensimmäisen juoksunsa.
Viimeiset pari päivää on Kujeella ja Amandalla ollut tärppipäivät, joten meno on meillä hyvin hormonihuuruista. Isot tytöt tyrkyttää itseään nuoremmille. Huoh, osaa ne nartut olla aika rasittavia juoksuissaan ja kun näillä kaikilla on vielä lepäilyn jäljiltä ihan liikaa energiaa, niin ne ovat extraärsyttäviä. Onneksi koirille juoksut tulee vain pari kertaa vuodessa eikä kerran kuussa.
Mulla on eroahdistusta agilitysta. Oli tosi ihanaa olla talkoissa lauantaina ja olin siellä koko päivän ihan vaan siitä ilosta, että näki agilitya. Ei olisi tarvinnut olla kuin aamupäivä. Aika erilainen tunnelma oli aamulla ykkösluokilla kuin kolmosten kisoissa myöhemmin. Kisakuume kohosin, mutta ihan mielenkiintoista oli seurata muiden ohjausta kun ei sitä tule itse kisatessa katsottua niin tarkkaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti